Lue keskustelun säännöt.
Tulevan anopin raivari sukunimestä.
02.11.2025 |
Tuleva anoppini siis sai perjantaina järkyttävän raivarin siitä etten ota mieheni sukunimeä kun menemme naimisiin. Häät on ensi kuussa ja asia selvisi hänelle ohimennen kun keskustelimme häistä jotakin. En olisi kyllä arvannut odottaa tuollaista reaktiota. 😂 Haukkui minut pystyyn, mieheni pystyyn, itki ja raivosi sekä oli eilen soitellut ilmeisesti koko sukunsa läpi ja koittanut saada ihmisiä painostamaan minua muuttamaan mielipiteeni. No en todellakaan muuta. Minä pidän oman nimeni, eikä se ole millään tavalla neuvoteltavissa tai muutettavissa oleva asia. Perusteluja olisi paljonkin, niitä kun kohta joku kysyy kuitenkin. Mielestäni perusteluksi riittää yksin kertaisesti kuitenkin ihan vain se että MINÄ EN HALUA muuttaa nimeäni. Nyt ilmoitti puolisolle aamusta ettei tule häihin. No, olkoot tulematta, parempikin varmaan ettei tule pilaamaan tunnelmaa, mutta kiinnostaisi tietää onko muut nimensä pitäneet kohdanneet tälläistä vauhkoontumista jonkun suunnalta? Mua tuo hänen reaktionsa ja riehumisensa siis lähinä huvittaa, eikä vaikuta päätöksiini millään tavalla, mutta on kyllä jännä miten normaalisti tasainen ja asiallinen ihminen sekoaa toisten oikeudesta päättää omasta nimestään noin täydellisesti.
Kommentit (162)
Huono provo. Ei tuollaisia anoppeja enää ole. Ja tuskin on ollut ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Lapsi saa automaattisesti äidin nimen.
Ei saa.
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi. Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä.
Heti synnyttyään, ennen kuin digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut sinne esim sähköisesti ilmoitetun lapsen nimen, hänen virallinen nimensä on äitinsä sukunimi,tyttö/poika. Jatkossa lapsi on sitten kumman vanhemman sukunimellä on haluttu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, antaisin mahdollisille lapsillekin tietysti oman nimeni ihan vain tuollaista anoppia kiusatakseni. Oppiipahan.
Lapsi saa automaattisesti äidin nimen.
Ei saa.
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi. Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä.
Heti synnyttyään, ennen kuin digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut sinne esim sähköisesti ilmoitetun lapsen nimen, hänen virallinen nimensä on äitinsä sukunimi,tytt
Kopioin tuon suoraan finlexistä, suomen lakikirjasta. 😂 Että sun ei kauheasti tässä tarvitse nyt satuilla "virallisista". Kyseessä kun ei ole virallinen nimi ennen kuin se on väestötietojärjestelmään vahvistettu, vaan sairaalan jne käyttämä ns. "kutsumanimi" jolla ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään virallista ja vahvistettua asemaa, eikä sitä ole näin ollen lapsen tiedoissa olemassakaan, eikä se ole lapsen virallinen nimi ennenkun vanhemmat sen ilmoittavat ja viranomaiset sen virallisesti vahvistavat. Mene vaikka lukemaan
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Ei tuollaisia anoppeja enää ole. Ja tuskin on ollut ennenkään.
Tervetuloa tutustumaan omaani, on monin verroin hullumpia sieppejä ottanut. Aivan pimeä ja ihan lääkärin toimesta "hullun paperit" saanut eli nippu mt-diagnooseja löytyy. 😂 Voin näyttää myös oikeuden pöytäkirjoja kahelin edesottamuksia. Musta tää oli pientä siihen verrattuna millasta todellisuus ton mun anoppini kanssa on. 😂
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ollut niinkin myöhään kuin 1920-luvulla, kun tuli tämä vanha sukunimilaki, että naisen pitää ottaa miehensä nimi?
Ja 1986 lähtien nainen on saanut pitää oman nimensä. Vastahan tässä on siis nelisenkymmentä vuotta ehditty tottua siihen, että nainen saa pitää nimensä ja mies voi ottaa naisen nimen.
Ap, lopeta nämä sadut. Kukaan ei pidä sua naisena vahingossakaan.
Kyllä noita hulluja kuule on. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa ihan mun mutsilta. Sai kanssa melko räyhäkkään raivarin aikoinaan kun lapselle annettiin mun sukunimeni enkä "seurannut sukumme perinnettä jossa lapsista tulee isänsä nimellä kulkevia". Lapsi on nyt 16 vuotias ja mummo se jaksaa olla tästä edelleen katkera, tosin lupasikin ettei annan koskaan anteeksi, että ainakin luotettava toi rakas äippäni on puheissaan. Ei sentään riehunut kun pari vuotta mutta piikittelee tästä aina kun "sopii tilanteeseen". Onneksi ei kiinnostanut sillon eikä kiinnosta vieläkään, annan kaakattaa.
Paras elämäntyyli on olla sinkku.
Toiseksi paras elämäntyyli on etsiä paras kumppani jonka saa, ja olla sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea sitä kuulee. Teet niin kuin sopii sinulle.
-vannoutunut poikamies
Vaikea uskoa todeksi. Olen ollut kahdesti naimisissa. Pidin oman nimeni molemmilla kerroilla. Erosin ensimmäisesstä, jäin leskeksi toisesta. Hetken kaduin etten ottanut toisen mieheni sukunimeä, koska hallintaansa jäi suvun vanha kesämökki-torppa, ja jotkut suvun jäsenet pitävät minua jotenkin "vieraana" kun hallinnon paikkaa lesken oikeuksilla. Olen sittemmin ajatellut, että riehukoon kateelliset, vai voiko olla kateellinen että menetin syöpään sairastuneen puolison jota rakastin aivan mielettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa todeksi. Olen ollut kahdesti naimisissa. Pidin oman nimeni molemmilla kerroilla. Erosin ensimmäisesstä, jäin leskeksi toisesta. Hetken kaduin etten ottanut toisen mieheni sukunimeä, koska hallintaansa jäi suvun vanha kesämökki-torppa, ja jotkut suvun jäsenet pitävät minua jotenkin "vieraana" kun hallinnon paikkaa lesken oikeuksilla. Olen sittemmin ajatellut, että riehukoon kateelliset, vai voiko olla kateellinen että menetin syöpään sairastuneen puolison jota rakastin aivan mielettömästi.
Aloitusta vai nimi asiaa? Aloituksesta en tiedä, olen tosin todistanut itsekkin paljon hullumpaakin, mutta nimi asiaan totean etten todellakaan halunnut vaihtaa nimeäni naimisiin mennessä, enkä koskaan tule vaihtamaan. Enkä todellakaan ole päätöstäni koskaan katunut saati edes harkinnut. Nimeni on syntymässä saatu (no toki sen jälkeen vasta) ja kuolemaan asti pysyy. Uskoit tai et.
Tuollaisia anoppeja on oikeasti. Itsellänikin oli sellainen joka puolusteli väkivaltaista poikaansa ja peitteli toisen poikansa rikoksia. Käytti ihmisiä hyväkseen rahallisesti kaikin keinoin ja oli muutenkin äärimmäisen hankala ihminen joka ei tullut toimeen monen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia nämä omasta nimestä tiukasti kiinni pitävät, koska heidän mielipiteensä usein muuttuu, jos saavat valittavakseen uuden nimen vaikkapa tunnetusta suomalaisesta kulttuurisuvusta tai vanhasta suomenruotsalaisesta suvusta. Aatelisnimistä puhumattakaan.
Niin siis. Ei mulla ainakaan olisi mitään intressiä vaihtaa omaa sukunimeäni (Meikäläinen), vaikka tyttäreni olisi nimeltään Therese Tigerstedt:)...
Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.
Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.
En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen sukupolvensa on tottunut siihen, että avioliitto on kahden suvun yhteenliittymä, eikä mikään yksityinen projekti, jossa toinen osapuoli vaan ilmoittaa ettei mikään muutu. Kyllä minäkin olisin pettynyt, jos oma miniäni ilmoittaisi noin vain ettei aio kuulua meidän perheeseen edes nimen tasolla. Ajatteletko yhtään sen anoppisi tunteita tässä asiassa, kun haluat haistattaa paskat perinteille noin vain ja pelkästä omasta itsekkyydestäsi pitää oman sukunimesi, jotta voit helpommin vaihtaa seuraavaan parempaan mieheen???
Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta, mutta joskus tuntuu että se on mennyt liiallisuuksiin. Perinteet on tehty syystä, ja jos ne hylätään kokonaan, niin ei siitä mitään hyvää seuraa. Nimi on enemmän kuin kirjainjono paperissa, se kertoo mihin ihminen kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin fanaattisen uskovainen anoppi tehtailee heistä lastensuojeluilmoituksia koska lasta ei suostuta viemään hänen lahkonsa kokouksiin, eikä kasvateta uskonnolliseksi. Lapsen isäkin eronnut tästä äitinsä lahkosta jo nuorena eikä ole missään tekemisissä sen porukan kanssa. Aikanaan piinasi tätä poikaansa vuosi kausia liittymään takaisin, nyt lapsi pitäisi liittää. Keksii aivan uskomattomia juttuja joista vääntää ilmoituksia, tai olisi uskomattomia ellei kaveri olisi näyttänyt mustaa valkoisella. En meinaan uskonut aluksi, nyt on pakko. Tästä lasu tehtailusta on tehty myös rikosilmoitus, katsotaan vaikuttaako millään tavalla, valitettavasti tuskin. Hulluja kun harvoin pitelee mikään. Että kyllä näitä, ties millä tavalla seonneita sukulaisia vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.
Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.
En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen sukupolvensa on tottunut siihen, että avioliitto on
Johan oli taas aivan käsittämätöntä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.
Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.
En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen sukupolvensa on tottunut siihen, että avioliitto on
No niin, jes! Saatiin näköjään se anoppikin vihdoin paikalle. 😂
Vieläkö te ihmettelette tuota aloittajan tilannetta ja sen todellisuutta?
Oman anopin naamasta näki ettei hän tykännyt, kun kuuli, että en vaihtanut nimeä. Hän ei sanonut silloin mitään, mutta myöhemmin totesi, etten kuulu miehen sukuun, kun meillä on eri sukunimi. No enhän minä miehen sukua nainut, ainoastaan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin fanaattisen uskovainen anoppi tehtailee heistä lastensuojeluilmoituksia koska lasta ei suostuta viemään hänen lahkonsa kokouksiin, eikä kasvateta uskonnolliseksi. Lapsen isäkin eronnut tästä äitinsä lahkosta jo nuorena eikä ole missään tekemisissä sen porukan kanssa. Aikanaan piinasi tätä poikaansa vuosi kausia liittymään takaisin, nyt lapsi pitäisi liittää. Keksii aivan uskomattomia juttuja joista vääntää ilmoituksia, tai olisi uskomattomia ellei kaveri olisi näyttänyt mustaa valkoisella. En meinaan uskonut aluksi, nyt on pakko. Tästä lasu tehtailusta on tehty myös rikosilmoitus, katsotaan vaikuttaako millään tavalla, valitettavasti tuskin. Hulluja kun harvoin pitelee mikään. Että kyllä näitä, ties millä tavalla seonneita sukulaisia vaan on.
Ahahahaha. Vieläkö joku tulee väittää ettei näitä ole? Hä?
Vierailija kirjoitti:
Kaverin fanaattisen uskovainen anoppi tehtailee heistä lastensuojeluilmoituksia koska lasta ei suostuta viemään hänen lahkonsa kokouksiin, eikä kasvateta uskonnolliseksi. Lapsen isäkin eronnut tästä äitinsä lahkosta jo nuorena eikä ole missään tekemisissä sen porukan kanssa. Aikanaan piinasi tätä poikaansa vuosi kausia liittymään takaisin, nyt lapsi pitäisi liittää. Keksii aivan uskomattomia juttuja joista vääntää ilmoituksia, tai olisi uskomattomia ellei kaveri olisi näyttänyt mustaa valkoisella. En meinaan uskonut aluksi, nyt on pakko. Tästä lasu tehtailusta on tehty myös rikosilmoitus, katsotaan vaikuttaako millään tavalla, valitettavasti tuskin. Hulluja kun harvoin pitelee mikään. Että kyllä näitä, ties millä tavalla seonneita sukulaisia vaan on.
Kertokaa sitten uskon fanaatttisuudesta, kun viimeinen päivä ja tilinteon hetki joskus koittaa. Anopin tarkoitus on hyvä tässä asiassa. Sinun mielestäsi lapsen pitäisi joutua kuoltuaan helvetin ikuiseen kadotukseen Sodoman ja Gomorran syntisten ihmisten kanssa palamaan kiirastulessa? Sen sijaan että lapsi voitaisiin saattaa jumalan yhteyteen ja taivaan isän luo. Anoppi tekee tässä ainoan oikean teon, jos perhe yrittää tietoisesti vieraannuttaa lasta Jumalasta ja altistaa tämän pienen ja viattoman lapsen helvetille ja Antikristuksen vaikutukselle. Mieti sinäkin kenen puolella tässä asiassa olet!
Varoituksen sana. Anoppi vaikuttaa luonnevikaiselta, taustalla ehkä narsismia, kontrollinhalua, mustasukkaisuutta (omasta armaasta pojasta), mt-ongelmaa - ominaisuuksia, jotka saattavat periytyä mahdollisille tuleville lapsille. Mieti, haluatko anoppisi kaltaisen hankalan tyttären?
Mielestäni kannattaa kiinnittää alusta alkaen huomiota appivanhempien luonteisiin ja käytökseen, ennen kuin menee sitoutumaan mihinkään suuntaan. Vaikka mies vaikuttaisi mukavalta, suvun ominaisuudet voivat ikävästi periytyä omille lapsille. Se on ikävääkin ikävämpi fakta, vaikka kuinka ajattelisi, että sen miehen kanssahan sitä naimisiin menee, ei anopin.