ADHD diagnoosia halajavat vievät resurssit oikeasti sairailta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että adhd:ta halutaan ratkaisuksi ongelmiin. Esimerkiksi sen sijaan, että vähentäisi omaa ruutuaikaa tai laittaisi vaikka unirytmin kuntoon, niin helppo syyttää adhd:ta. Jos adhd on oikeasti niin ennen lääkehoitoa suositellaan säännöllistä vuorkausirytmiä ja älylaitteiden ja ruutuajan minimoimista sillä ne pahentaa oireita. Lisäksi aivoterveyttä tukee monipuolinen ruokavalio, joka ei sisällä lisäaineita. Ja sitten halutaan tuntea olevansa erityinen. Olen kuullut, että jollakin lapsella on adhd, jos juoksee, kiipeilee ym vaikka nämä ovat kyllä lapselle normaaleja toimintoja. Lapsi on sairas, jos ei koskaan juokse, kiipeile, kiukkua... ja kuulemma aikuisella on adhd, jos ei aina jaksa keskittyä. Tavallaan ei hyväksytä sitä, että ihminen ei ole kone ja on ihan luonnollista, ettei jaksa 100% keskittyä joka hetki kaikkeen ja suorittaa elämää

Niin, mitä nyt ADHD i

Tutkimusten mukaan myös melko pieni määrä sokeria aiheuttaa univaikeuksia ja heikentää unenlaatua. Sama koskee liiallista ruutuaikaa, vähäistä liikunnan harrastamista ja alkoholinkäyttöä. Itsekin ajattelin, että minulla on viivästynyt unirytmi, mutta oikeastaan ainoastaan silloin minua ei väsytä kun olen viettänyt koko päivän lorvien sisällä ja syöden epäterveellistä sontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni täälläkin väittää, että myöhään valvominen, herkkujen mässyttäminen ja alkoholinkäyttö johtuvat ADHD:sta. 

 

Entäpä jos nuo em. asiat ylläpitävätkin adhd-tyyppistä oireilua ja ovat itsessään se ongelma. Kaikki itsekurin puute ei ole ADHD:ta. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Heikot unet, sokeri ja alkoholin käyttö johtavat täysin samanlaisiin oireisiin kuin tämä mystinen ADHD. Kokeilkaapa syödä pelkkää karkkia ja ryypätä vaikka joka viikonloppu ja kertokaa sitten tuliko nukuttua hyvin ja jaksoitteko tehdä mitään.

Tästä päästäänkin siihen, että joskus ihminen, jolla on ADHD-piirteitä ajattelee, että diagnoosi parantaa hänet tästä kaikesta. Joskus kyse onkin siitä että diagnoosilla saadaan hyväksyntä sille että esim. lähtee ns. käpälästä alkoholin ja herkkujen kanssa ja yöunet jää lyhyeksi. Diagnoosi tuo mielenrauhaa koska ei enää tuomitse itseään niistä kerroista kun r

Eipä paljon alentavampi suhtautuminen voi olla. Selität kuin lapselle asioita. En tunne ketään, joka olisi kuvitellut, että diagnoosi parantaa hänet. Eihän ADHD:tai voi parantaa. En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta juuri lääkkeen avulla on huomattavasti helpompi pitää kiinni tietyistä asioista. Ilman lääkitystä se on huomattavasti hankalampaa. Esimerkiksi en tarvitse napostelua lääkkeen kanssa, kun aivot eivät koko ajan halua jotain nopeaa dopamiinia jostain. Lääkkeen avulla kokonaiskuormitus on huomattavasti pienempi, joten jaksan liikkua. En enää uppoa töihini niin hirveällä intensiteetillä, että unohdan syödä ja ahmin illalla.

Itse asiassa omalla kohdallani sokeri, heikot unet ja alkoholi väsyttää ja sitä kautta lieventää niitä varsinaisia adhd-oireita. Sehän se paradoksi onkin. Lisäksi osa käyttää päihteitä, jotta pää hiljenisi. Esimerkiksi itse olen käynyt pitkän terapian, muuttanut elintapoja, jättänyt sokerin, alkoholin, alkanut liikkumaan jne. Ei se ole vienyt pois ADHD-oireita. Hyvin moni tuntemani on pyrkinyt hoitamaan itse itseään ja osittain juuri ulkopuolelta tulevien "hyvien" neuvojen ansiosta. Sitten on petytty, kun ei taaskaan onnistuttu. Itse olen ilman lääkettä lomat ja viikonloput pääsääntöisesti. Ei lääke koukuta, mutta se voi koukuttaa, että siitä saa niin ison avun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.

 

No näin se saattaa vaikeimmillaan olla. Mutta siis mikä tämän viestin pointti oli? Minun tunteman "nepsyilijät" eivät nyt diagnoosia ole halunneet, mutta ovat halunneet tutkia, että missä mättää. Diagnoosin avulla saattaa saada tukitoimia. Osalle auttaa lääkitys paljonkin. Lisäksi se tuo itsemyötätuntoa ja ymmärrystä ja auttaa myös muita ymmärtämään. 

Varmaan kaikki negatiiviset luonteenpiirteet kannattaisi diagnosoida jollain kirjaindiagnoosilla. Diagnoosista saisi selityksiä, myötätuntoa ja virallisen luvan olla se mikä on.