Lue keskustelun säännöt.
ADHD diagnoosia halajavat vievät resurssit oikeasti sairailta
26.10.2025 |
Psykiatrian ja psykiatrien rajalliset resurssit pitäisi suunnata oikeisiin psykiatrisiin häiriöihin. Hupenevassa hyvinvointivaltiossa täytyy alkaa ajatella vähän laajemmin kuin vain minä minä.
Nyt aikaa ja resursseja menee aikuisten ADHD: n tutkimiseen, ihmisillä, jotka ovat kuitenkin kymmeniä vuosia eläneet ihan joten kuten elämästä selviytyen lievän tai korkeintaan keskivaikean ADHD:n kanssa.
Hain itsekin diagnoosin ja nyt kaduttaa, että käytin resursseja pois oikeasti psyykkisesti sairailta.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla mitään adhd ole. Ap on bipo.
Itseasiassa olen yksi harvoista aikuisiän ADHD dg saaneista, joilla aidosti löytyi ennen kouluikää näyttöä juuri ADHD-oireista, neuvolapapereista. Vanhempani haastateltiin, tehtiin Diva, OuluAhdh, jopa psykologin tutkimukset.... Eli diagnoosini on pätevä, toisin kuin monen muun. Mutta se ei ollut se pointti.
Ap
Olet yksi valtavan monista.
Kaikilla meillä on jo neuvolapapereissa huomiota tästä, huoh.
Sulla tosin niissä lukee jo että älykkyys on heikonlaista :(
Itseasiassa psykologin tutkimusten mukaan kognitiivinen suoriutumiseni on kauttaaltaan ikätasoa parempaa : )
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla mitään adhd ole. Ap on bipo.
Itseasiassa olen yksi harvoista aikuisiän ADHD dg saaneista, joilla aidosti löytyi ennen kouluikää näyttöä juuri ADHD-oireista, neuvolapapereista. Vanhempani haastateltiin, tehtiin Diva, OuluAhdh, jopa psykologin tutkimukset.... Eli diagnoosini on pätevä, toisin kuin monen muun. Mutta se ei ollut se pointti.
Ap
Yksi harvoista 🤣🤣🤣. Ihan oikeesti nyt, kyllä se kaikkien muidenkin diagnoosi vaatii sitä, että löytyy näyttöä lapsuudesta. Noin sitä ADHDta diagnosoidaan, et siis ole mikään ainutlaatuinen lumihiutale nyt tässä, kun olet käynyt läpi normaalin diagnosointiprosessin.
Hyvin harvoilla aikuisilla löytyy kirjallista näyttöä lapsuudesta. Vanhemman tai potilaan itsensä haastattelun kautta useammin saadaan se lapsuuden "näyttö".
Nykyisin diagnoosikaan ei enää vaadi alle 7 vuoden iästä löytyviä oireita, vaan riittää alle 12v. Tämä on helpottanut diagnosointia, koska alle kouluiästä löytyvä kirjallinen näyttö on harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Te-toimisto yrittää patistaa näihin tutkimuksiin vaikken itse näe mitä diagnoosi muuttaisi. Pärjäilen arjessani ok enkä aio lisääntyä joten senkään vuoksi en tiedolla mitään tee
Ei ole mitään hyötyä. Pelkällä ADHD:llä ei saa mitään sairauspäivärahaa tai eläkettä, eikä siten työkkäri saa listoillaan pois, joten mitä se työkkärille edes kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria on lääketieteen haara. Ei niitä diagnooseja pidä itsetuntemuksen lisäämiseksi hakea, vaan ainoastaan lääketieteellisestä syystä.
Aika mielenkiintoista. Miksi monessa Yhdysvaltojen osavaltiossa kliinisesti pätevöityneet sosiaalityöntekijät ja psykologit voivat tehdä ADHD-diagnooseja ja muita psykiatrisia diagnooseja, jos psykiatria on lääketiedettä? Esimerkiksi New Yorkissa, Kaliforniassa ja Washingtonissa kliinisesti pätevöityneet sosiaalityöntekijät (eli yhteiskuntatietieteiden maisterit) voivat arvioida ja diagnosoida itsenäisesti näitä lääketieteellisiä sairauksia. Miksi sosiaalityöntekijät eivät voi missään diagnosoida Alzheimerin tautia? Johtuuko se siitä, että toisessa oikeasti tarvitaan lääketieteellistä osaamista ja toisessa kyse on käyttäytymistieteellisten välineiden eli kyselykaavakkeiden ja haastattelumetodin soveltamisesta normitettuihin käyttäytymisen haasteisii?
Mää sain aikuisena ADHD-diagnoosin "vanhingossa". Tosin yksityispuolelta, mutta en mennyt sinne hakemaan ADHD-diagnoosia. Menin vaan, kun itkeskelevän miesystävän mielestä olisin kallonkutistajan tarpeessa. Odotin ihan muuta diagnoosia, mutta pitkällisten tutkimusten jälkeen kokenut psykiatri oli sitä mieltä, että ADHD:sta johtuu ne voimakkaat tunneraktiotkin.
Lääkityksen tulleessa puheeksi, kysyin lääkäriltä: "Eikös osa niistä ADHD-lääkkeistä ole vähän niinkuin amfetamiinia?". Lääkäri vastasi: "Kyllä ne kaikki on". Päädyttiin olla aloittamatta lääkkeitä. Myöhemmin toisella psykiatrilla päädyttiin samaan ja olen tyytyväinen.
Nykyisin jos, minulle ehdotettaisiin ADHD-lääkittystä, niin vastaisin, että seurustelen entisen afmetamiininarkomaanin kanssa (eri kuin se joka aikoinaan ohjas mut sinne psykiatrille), joten en halua moisia aineita huusholliini.
Eli ei kaikki diagnoosin aikuisena saavat ole pillereiden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää sain aikuisena ADHD-diagnoosin "vanhingossa". Tosin yksityispuolelta, mutta en mennyt sinne hakemaan ADHD-diagnoosia. Menin vaan, kun itkeskelevän miesystävän mielestä olisin kallonkutistajan tarpeessa. Odotin ihan muuta diagnoosia, mutta pitkällisten tutkimusten jälkeen kokenut psykiatri oli sitä mieltä, että ADHD:sta johtuu ne voimakkaat tunneraktiotkin.
Lääkityksen tulleessa puheeksi, kysyin lääkäriltä: "Eikös osa niistä ADHD-lääkkeistä ole vähän niinkuin amfetamiinia?". Lääkäri vastasi: "Kyllä ne kaikki on". Päädyttiin olla aloittamatta lääkkeitä. Myöhemmin toisella psykiatrilla päädyttiin samaan ja olen tyytyväinen.
Nykyisin jos, minulle ehdotettaisiin ADHD-lääkittystä, niin vastaisin, että seurustelen entisen afmetamiininarkomaanin kanssa (eri kuin se joka aikoinaan ohjas mut sinne psykiatrille), joten en halua moisia aineita huusholliini.
Eli ei kaikki diagnoosin aikuisena saavat ole pillereiden peräs
ADHD lääkkeitä on useita erilaisia, harmi etteivät tapaamasi lääkärit sitä tienneet.
Vierailija kirjoitti:
Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.
Höpsö. Eihän se diagnoosi siihen vaikuta. Mä en ole ikinä pystynyt tekemään niitä asioita mitä en pysty, diagnoosi toi ainoastaan selityksen sille, miksi en oo ikinä pystynyt (mun tapauksessa kyseessä ei oo ADHD vaan asperger). Että ei se pystymättömyys siitä diagnoosista ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla mitään adhd ole. Ap on bipo.
Itseasiassa olen yksi harvoista aikuisiän ADHD dg saaneista, joilla aidosti löytyi ennen kouluikää näyttöä juuri ADHD-oireista, neuvolapapereista. Vanhempani haastateltiin, tehtiin Diva, OuluAhdh, jopa psykologin tutkimukset.... Eli diagnoosini on pätevä, toisin kuin monen muun. Mutta se ei ollut se pointti.
Ap
Yksi harvoista 🤣🤣🤣. Ihan oikeesti nyt, kyllä se kaikkien muidenkin diagnoosi vaatii sitä, että löytyy näyttöä lapsuudesta. Noin sitä ADHDta diagnosoidaan, et siis ole mikään ainutlaatuinen lumihiutale nyt tässä, kun olet käynyt läpi normaalin diagnosointiprosessin.
Hyvin harvoilla aikuisilla löytyy kirjallista näyttöä lapsuudesta. Vanhemman tai potilaan itsensä haastattelun kautta useammin saadaan se lapsuuden "näyttö".
Nykyisin diagnoosikaan ei enää vaadi alle 7 vuoden iästä löytyviä oireita, vaan riittää alle 12v. Tämä on helpottanut diagnosointia, koska alle kouluiästä löytyvä kirjallinen näyttö on harvinaista.
No ei nyt sentään niin harvoilta, että ap olis yksi harvoista koko Suomessa, jolla oikeasti on ADHD ja jonka diagnoosi pohjaa oikeaan näyttöön. Ap on yhäkin käynyt läpi täysin normaalin ADHD-diagnosointiprosessin, niinkuin lukemattomat muutkin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla mitään adhd ole. Ap on bipo.
Itseasiassa olen yksi harvoista aikuisiän ADHD dg saaneista, joilla aidosti löytyi ennen kouluikää näyttöä juuri ADHD-oireista, neuvolapapereista. Vanhempani haastateltiin, tehtiin Diva, OuluAhdh, jopa psykologin tutkimukset.... Eli diagnoosini on pätevä, toisin kuin monen muun. Mutta se ei ollut se pointti.
Ap
Yksi harvoista 🤣🤣🤣. Ihan oikeesti nyt, kyllä se kaikkien muidenkin diagnoosi vaatii sitä, että löytyy näyttöä lapsuudesta. Noin sitä ADHDta diagnosoidaan, et siis ole mikään ainutlaatuinen lumihiutale nyt tässä, kun olet käynyt läpi normaalin diagnosointiprosessin.
Hyvin harvoilla aikuisilla löytyy kirjal
hän taisi kirjoittaa siellä, että joilta löytyy todisteita neuvolapapereista.
tuossa olisi otettava huomioon myös kirjoittajan ikä. Itse olen viisikymppinen ja minulta löytyi niinikään neuvolan kirjauksista maininta vikkaudestani ja puheliaisuudestani. Toisaalta niin on voitu merkata muidenkin lasten kohdalle, että tuo itsessään ei merkkaa mitään, eikä tuolloin 1970-luvulla juuri edes tiedetty mitään adhd:sta, saatika, että tytöillä voisi olla add. joten sikäli minun papereissani olltu kirjaukset eivät oikeasti välttämättä mitään kerro adhd;sta. Itsellä koulussa kyllä yksi opettaja oli havainnut etten aina jaksa kuunnella ohjeita loppuun tai lukea lauseita loppuun ja monelaista muuta. tuolloinkaan vielä ei osattu mitään add:ta epäillä tosin, todettiin vain, että jotain keskittymisongelmaa tytöllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.
Höpsö. Eihän se diagnoosi siihen vaikuta. Mä en ole ikinä pystynyt tekemään niitä asioita mitä en pysty, diagnoosi toi ainoastaan selityksen sille, miksi en oo ikinä pystynyt (mun tapauksessa kyseessä ei oo ADHD vaan asperger). Että ei se pystymättömyys siitä diagnoosista ala.
Miten tyhmä ja tynnyrissä kasvanut ihminen pitää olla, että hakee selityksiä ongelmilleen käyttäytymisen kuvauksista? ADHD ei kerro mitään muuta kuin siitä, että on ollut tietyn keinotekoista ikärajaa edeltäviä haasteita impulssikontrollissa ja keskittymisessä, mikä päätellään ihan puhtaasti käyttäytymisestä ja haastattelussa kerrotussa elämönkerroissa. Vaikka pienillä epäedustavilla otoksilla ollaan saatu jotain ryhmätason eroja aivojen toiminnassa ja rakenteessa, jo käypä hoito suosituksessa sanotaan, ettei niillä voida ADHDta yksilötasolla tunnistaa. Lisäksi valtava komorbiditeetti ja potilasjoukon heterogeenisuus sekä aivojen plastisiteetti sotkevat tulkintaa noista tutkimuksista. Esim 42% potilaista on oppimishäiriöitä, ja aikuisilla on järjestäen liuta mt-giagnooseja pohjalla. Toisin sanoen diagnoosi yhdistyy valtavaan kirjoon monimuotoisia ja yksilöllisiä kehityksellisiä ja mielenterveydellisiä haasteita.
Ei pidä paikkaansa, että normaaliin diagnosointiprosessiin kuuluisi psykologin tutkimukset. Se on "ekstraa", eli kyllä ap on tutkittu tavanomaista tarkemmin.
Yleensä se on Diva-kysely ja vanhemman haastattelu, hoitajan ja lääkärin tapaaminen joka asettaa diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin vie...
ADHD on invalidisoivaa vie täysin elämänhalun ja kyvyn pärjätä elämässä, mihinkään et sovi. Aloitat puhtaalta pöydältä joka päivä ja vuosi, mistään et saa kiinni. Ahdistus on 24/7, palikat hajoavat 24/7.
Tällä ei mitään yliopisto tutkintoja tehdä.
Kyllä se on jotain muuta. ADHD ihminen yleensä on kovin tuottoisa siinä mitä tekee.
Minäkin haluan ADHD-sertifikaatin. Mistä sellaisen voi hakea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.
Höpsö. Eihän se diagnoosi siihen vaikuta. Mä en ole ikinä pystynyt tekemään niitä asioita mitä en pysty, diagnoosi toi ainoastaan selityksen sille, miksi en oo ikinä pystynyt (mun tapauksessa kyseessä ei oo ADHD vaan asperger). Että ei se pystymättömyys siitä diagnoosista ala.
Miten tyhmä ja tynnyrissä kasvanut ihminen pitää olla, että hakee selityksiä ongelmilleen käyttäytymisen kuvauksista? ADHD ei kerro mitään muuta kuin siitä, että on ollut tietyn keinotekoista ikärajaa edeltäviä haasteita impulssikontrollissa ja kesk
No mä puhuin autismin kirjosta, en ADHDsta. Ei siinä, uskon kyllä saman pätevän myös ADHDn kohdalla.
Autismissa ei ole kyse käyttäytymisen kuvauksesta, käyttäytymisen kuvaukseen perustuva diagnosointitapa on vain neurotyypillisten ihmisten luoma menetelmä yrittää tunnistaa autismi piirteistä, jotka neurotyypillinen tarkkailija kykenee havainnoimaan ulkoa päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.
Höpsö. Eihän se diagnoosi siihen vaikuta. Mä en ole ikinä pystynyt tekemään niitä asioita mitä en pysty, diagnoosi toi ainoastaan selityksen sille, miksi en oo ikinä pystynyt (mun tapauksessa kyseessä ei oo ADHD vaan asperger). Että ei se pystymättömyys siitä diagnoosista ala.
Miten tyhmä ja tynnyrissä kasvanut ihminen pitää olla, että hakee selityksiä ongelmilleen käyttäytymisen kuvauksista? ADHD ei kerro mitään muuta kuin siitä, että on ollut tietyn keinotekoista ikäraja
Kyllä autismi on ihan samanlainen oiretason kuvaus, kuin ADHD. Nykyään se on valtavan laaja kuvaus, jolla juurensa natsin Hans Aspergerin muutamasta T-4 ohjelmaan jonossa olevasta älykkäästä pojasta tunnistama erityispiirre, jonka perusteella Asperger piti heitä elinkelpoisia eikä siksi lähettänyt kaasukammioon yhdistettynä kehitysvammaisiin Kannerin autisteihin. Lorna Wing inspiroitui 70-luvulla Aspergerin melkein unholaan jääneistä pojista ja löysi samankaltaisuuksia muutamasta aikuisesta, jotka tosin eivät täysin vastanneet Aspergerin kuvaamia lapsia, koska he olivat älyllisesti heikkotasoisia eikä heissä ollut manipuloivuutta, kuten Aspergerin lapsissa. Aspergerin kuvaamat pojat olisivatkin voineet monelta osin täyttää käytöshäiriön diagnostiset kriteerit.
Jos katsoo autismin kuvauksia, niin niillä onkin valtavaa päällekkäisyyttä kiintymyssuhdehäiriön, käytöshäiriö, pakko-oireisen häiriön, erilaisten persoonallisuushäiriöiden kanssa, joita yhdistää erilaiset haasteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, empatiassa, sosioemotionaalisten suhteidessa luomisessa, toistuvassa kaavamaisisessa käytöksessä. Autismi mielletään vakavaksi kehityspoikkeamaksi, koska se on valtavan yliedustettuna eli sillä on erittäin suuri komorbiditeetti kehitysvammojen ja oppimishäiriöiden kanssa. Silti sitä ei voi kuvata muuten, kuin oiretasolla.
Kyllä kaikki trendit menevät ohi aikanaan, tämäkin.
Kaikkeen tarvitaan nykyään diagnoosi. Normaalia suruakaan ei voi olla, vaan sillekin pitää antaa haku akuutin stressireaktion nimi. Innostus on ylivireystila ja vaikeat kokemukset joita on kaikilla, on traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsyilijät mieluusti haluavat rinnastaa psyykkiset diagnoosit fyysisiin diagnooseihin. Eli kun he ovat saaneet sen haluamansa nepsydiagnoosin niin se muka estää heitä tekemästä asioita niin kuin vaikka jalkojen puuttuminen estää ihmistä kävelemästä.
Höpsö. Eihän se diagnoosi siihen vaikuta. Mä en ole ikinä pystynyt tekemään niitä asioita mitä en pysty, diagnoosi toi ainoastaan selityksen sille, miksi en oo ikinä pystynyt (mun tapauksessa kyseessä ei oo ADHD vaan asperger). Että ei se pystymättömyys siitä diagnoosista ala.
Miten tyhmä ja tynnyrissä kasvanut ihminen pitää olla, että hakee selityksiä ongelmilleen käyttäytymisen kuvauksista? ADHD ei kerro mitään muuta kuin
No sinä ainaki oot autisti. Miksi sulla on noin hirveät defenssit asian suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aika yksinkertaista näytellä tietynlaista oirekokonaisuutta
Miksi ihmiset menisivät näyttelemään jotain oirekokonaisuutta? Miksi ADHD:n kohdalla jauhetaan jatkuvasti tälläistä potaskaa?
Minulla menee adhdoireiden kanssa vapaa-ajalla ja loma-aikoina aina todella hyvin. Sitten kun tulee mukaan kellonajat, päivämäärät, epämääräiet "joo, katellaan sitten jotain tiimipalaveria joskus sopivana ajankohtana" - kouluttajat, jotka eivät tajua miten tärkeää olisi sopia asiat varmasti etukäteen, koska on neurodivergenttejä ihmisiä - niin ongelmat alkaa ja kaikki alkaa kasaantua. Hirveän stressaavaa, kun ei teidä onko tänään jonun hövelin kouluttajan se "katotaanjoskus" päivä, vai mitä muuta ylläreitä tulee.