ADHD diagnoosia halajavat vievät resurssit oikeasti sairailta

Vierailija kirjoitti:

Runsas diagnosointi on seurausta sumpusta kun aiemmin ei juuri välitetty eikä tutkittu ADHDta. Inhimillinen kärsimys siitä on kamala seuraus, huumeisiin ja onnettomuuksiin nuorena kuolleita, n. 80 % vangeista ADdeja jne. Siinä niitä resursseja vasta onkin hukattu, lisäksi yhteiskunta muuttunut vaikeammaksi pärjätä adhdn kanssa, siitäkin pitäisi ilmeisesti näitä potilaita syyttää!

Naulan kantaan. Ja tilastojen mukaan noin joka neljännellä adhd-ihmisellä on alkoholiongelma. Väitän, että jos adhd diagnosoidaan tarpeeksi ajoissa, alkoholia ei tulisi käytettyä lääkkeenä mystisiin ongelmiin. Kun puhutaan eri sairauksien varhaisen havaitsemisen hyödyistä jo rahallisestikin, miksi adhd ei kuuluisi samaan kategoriaan? Olisi virhe olla käyttämättä adhd:n diagnosointiin tarpeeksi resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla mitään adhd ole. Ap on bipo.

Itseasiassa olen yksi harvoista aikuisiän ADHD dg saaneista, joilla aidosti löytyi ennen kouluikää näyttöä juuri ADHD-oireista, neuvolapapereista. Vanhempani haastateltiin, tehtiin Diva, OuluAhdh, jopa psykologin tutkimukset.... Eli diagnoosini on pätevä, toisin kuin monen muun. Mutta se ei ollut se pointti. 

Ap

Yksi harvoista 🤣🤣🤣. Ihan oikeesti nyt, kyllä se kaikkien muidenkin diagnoosi vaatii sitä, että löytyy näyttöä lapsuudesta. Noin sitä ADHDta diagnosoidaan, et siis ole mikään ainutlaatuinen lumihiutale nyt tässä, kun olet käynyt läpi normaalin diagnosointiprosessin. 

 

Hyvin harvoilla aikuisilla löytyy kirjallista näyttöä lapsuudesta. Vanhemman tai potilaan itsensä haastattelun kautta useammin saadaan se lapsuuden "näyttö".

Nykyisin diagnoosikaan ei enää vaadi alle 7 vuoden iästä löytyviä oireita, vaan riittää alle 12v. Tämä on helpottanut diagnosointia, koska alle kouluiästä löytyvä kirjallinen näyttö on harvinaista.

Tämä oli minullakin haasteena, kun sain diagnoosin lopulta vasta viisikymppisenä. 80-luvulla kun ei adhd:sta tiedetty juuri mitään ja toisaalta itse ei muista ja vanhemmatkaan eivät enää pysty kertomaan. Kuitenkin, koululääkäri oli kirjoittanut tarkastuksessa yhden avainsanan: "hyperkinesia", joka on sen ajan termi adhd:lle. Toki tämä oli vaan yksi tiedonmurunen ja kokonaiskuva lapsuudesta piti kerätä sukulaisten ja vanhempien kavereiden muistoista. Tämä oli minulle itselle tärkeätä, koska halusin myös itse olla varma että minulla on aina ollut ko. oireita ja siten saan oikean diagnoosin. Ja olen samaa mieltä usean kommentin kanssa siitä, että miksi joku haluaisi näytellä itselleen adhd-diagnoosin. Ei siitä ole vastaavaa hyötyä, eikä se nyt niin muodikas ole että se kannattaisi muodin vuoksi hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.

Aika harva noita ammatteja harkitsee. Monille siittiöiden luovutus myöskään ei ole tärkeä aate. Synnytystä adhd ei estä. Kaikki eivät käytä lääkitystä ja moni haluaa sen vaikka ei olisi adhd, koska se lääke menee päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Te-toimisto yrittää patistaa näihin tutkimuksiin vaikken itse näe mitä diagnoosi muuttaisi. Pärjäilen arjessani ok enkä aio lisääntyä joten senkään vuoksi en tiedolla mitään tee

Mikset katkaise te-toimistoyhteyttä jos kerran pärjäilet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runsas diagnosointi on seurausta sumpusta kun aiemmin ei juuri välitetty eikä tutkittu ADHDta. Inhimillinen kärsimys siitä on kamala seuraus, huumeisiin ja onnettomuuksiin nuorena kuolleita, n. 80 % vangeista ADdeja jne. Siinä niitä resursseja vasta onkin hukattu, lisäksi yhteiskunta muuttunut vaikeammaksi pärjätä adhdn kanssa, siitäkin pitäisi ilmeisesti näitä potilaita syyttää!

Naulan kantaan. Ja tilastojen mukaan noin joka neljännellä adhd-ihmisellä on alkoholiongelma. Väitän, että jos adhd diagnosoidaan tarpeeksi ajoissa, alkoholia ei tulisi käytettyä lääkkeenä mystisiin ongelmiin. Kun puhutaan eri sairauksien varhaisen havaitsemisen hyödyistä jo rahallisestikin, miksi adhd ei kuuluisi samaan kategoriaan? Olisi virhe olla käyttämättä adhd:n diagnosointiin tarpeeksi resursseja.

Alkoholi ongelma voi syntyä monesta muustakin syystä kuin adhd. Adhd oireita ei pitäis pitää huonona asiana vaan voimavarana, jos kasvatamme lapsia uskomaan omiin vahvuuksiin, he oppivat että adhd piirteet ei ole este elää ja voida hyvin ja lääkkeitä ei tarvita. Rytmit, säännöt, rutiinit, liikunta ja ruokavalio on niitä asioita joilla näitä oireita voidaan hyvin hallita. Mutta nykyään ihmiset ohittaa mielummin kaikki nämä asiat mitkä vaatii varsinkin vanhemmilta aikaa, vaivaa ja huolenpito, vanhemmat syöttää lapsille mielummin lääkkeitä ja energiajuomia kun luomuruokaa, lapset saavat käyttää paljon älylaitteita, mutta lapsen voisi viedä vaikka metsään vaeltamaan ja huomata kuinka luonto rauhoittaa kehoa ja mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Mää sain aikuisena ADHD-diagnoosin "vanhingossa". Tosin yksityispuolelta, mutta en mennyt sinne hakemaan ADHD-diagnoosia. Menin vaan, kun itkeskelevän miesystävän mielestä olisin kallonkutistajan tarpeessa. Odotin ihan muuta diagnoosia, mutta pitkällisten tutkimusten jälkeen kokenut psykiatri oli sitä mieltä, että ADHD:sta johtuu ne voimakkaat tunneraktiotkin.

Lääkityksen tulleessa puheeksi, kysyin lääkäriltä: "Eikös osa niistä ADHD-lääkkeistä ole vähän niinkuin amfetamiinia?". Lääkäri vastasi: "Kyllä ne kaikki on". Päädyttiin olla aloittamatta lääkkeitä. Myöhemmin toisella psykiatrilla päädyttiin samaan ja olen tyytyväinen.

Nykyisin jos, minulle ehdotettaisiin ADHD-lääkittystä, niin vastaisin, että seurustelen entisen afmetamiininarkomaanin kanssa (eri kuin se joka aikoinaan ohjas mut sinne psykiatrille), joten en halua moisia aineita huusholliini.

Eli ei kaikki diagnoosin aikuisena saavat ole pillereiden perässä.

Kyllä tuo miesystävä olisi itse ollut terapian tarpeessa. Tulee niin mieleen oma ex, jonka mukaan minun pitäisi syödä rauhoittavia ja pysyä tyytyväisenä huonossa parisuhteessa. Tällä hetkellä hän on yksinäinen ja alkoholisoitunut. Minä elän onnellisena lastemme kanssa.