Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ADHD diagnoosia halajavat vievät resurssit oikeasti sairailta
26.10.2025 |
Psykiatrian ja psykiatrien rajalliset resurssit pitäisi suunnata oikeisiin psykiatrisiin häiriöihin. Hupenevassa hyvinvointivaltiossa täytyy alkaa ajatella vähän laajemmin kuin vain minä minä.
Nyt aikaa ja resursseja menee aikuisten ADHD: n tutkimiseen, ihmisillä, jotka ovat kuitenkin kymmeniä vuosia eläneet ihan joten kuten elämästä selviytyen lievän tai korkeintaan keskivaikean ADHD:n kanssa.
Hain itsekin diagnoosin ja nyt kaduttaa, että käytin resursseja pois oikeasti psyykkisesti sairailta.
Kommentit (83)
Niin ne diagnoosit näkyy sitten tiedoissasi maailman tappiin saakka, arvelisin. Tähän sitten voi suhtautua miten haluaa. Itselleni en haluaisi mitään mielen diagnooseja tietoihini, paitsi jos niille on ihan oikea ja todellinen tarve. En siis kyseenalaista kenenkään tuntemuksia ym, mutta huomiona vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päihteiden käyttö?), kun voisi saada auttavan lääkityksen?
(Itse)kuri ja r
No, kun se lieväkin ADHD aiheuttaa sen, että sitä toiminnanohjauskykyä (eli sitä, minkä ajattelet itsekuriksi) ei ole tai se on alentunut. Lievän adhd:n oireiden kanssa selviäisi varmasti toimintaterapian avulla. Mikään sitä ei tosin paranna.
Kykyä on vaikka mihin, mutta vaikeuksien edessä on totuttu luovuttamaan ja asian medikalisoinnilla haetaan hyväksyntää sille luovuttamispäätökselle. Tämä on nykyisen adhd-trendin perussyy.
Tulevaisuudessa diagnoosien purkupäätökset tulevat lisääntymään voimakkaasti, kun lapsena adhd-diagnosoidut eivät enää halua kantaa diagnoosiaan ja erilaisia rajoitteita mm. ammatinvalinnalle mitä diagnoosista seuraa.
Minulla on ADD jota sanon "perse ei nouse penkistä" syndroomaksi.
kun ADHD:T sinkoaa tuhar rautaa jumissa,olen ihan lamaantunut ja aloitekyvytön.
En ihmettele että tätä hoidettiin vuosia vaikea masennuksena mutta olen oikeasti hyvin iloinen ihminen.
Mulla vaan pyykit mätänee koneeseen kun en saa nitä kuivumaan ja syön muroja leivontakulhosta kun ei puhtaita lautasia ja..
Kaikki laskut menneet ylosottoon kun nuorena vaan sulloin ne johonkin kaappiin ajatellen,että ne lakkaa sillä tavoin olemasta. Elämänhallinta ihan surkeaa ja lankojen käsissä pitäminen vieläkin,50 vuotiaana vaikeaa.
Töissä käyminen vaikeaa kun en saa pidettyä työajoista kiinni tai vaan tehtyä hommiani vaan unohdin haaveilemaan. Olen tehnyt töitä siivoojana,kioskin myyjänä,kirjastontätinä.. tällä hetkellä en missään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD:tä on eri tasoista. Vaikea muoto tekee elämästä varmasti aivan hirveätä. Mutta lievät ja keskivaikeat muodot, joita voi olettaa olevan jos on käynyt peruskoulussa ihan normaalisti ilman isompia tukitoimia ka siihen päälle lukion ja korkeakoulun... sellainen ei ole vaikea ADHD ja sellaisen kanssa on ihan turhaa lähteä metsästämään diagnoosia.
Mulla on kolme kesken jäänyttä korkeakoulututkintoa. Yhden sain valmiiksi, siihen meni 12 vuotta. Opintojen aikana olin mm. osastohoidossa "masennuksen" takia, se oli oikeasti yksi monista burnouteistani. Viimeisimmästä en ole edes toipunut, olen jatkuvasti äärirajoilla. Toimintakyvystä aivan rippeet jäljellä.
Olen nelikymppiseen mennessä ollut yli 20 työpaikassa.
En ole koskaan saanut masennustesteistä terveiden lukemia, en kuitenkaan ole masentunut, kyseessä on se, että arjesta suoriutuminen on
Tarvitset toimintaterapiaa, sitä on myös aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päihteiden käyttö?), kun voisi saada auttavan lääkity
Kykyä on vaikka mihin, mutta vaikeuksien edessä on totuttu luovuttamaan ja asian medikalisoinnilla haetaan hyväksyntää sille luovuttamispäätökselle. Tämä on nykyisen adhd-trendin perussyy.
Tulevaisuudessa diagnoosien purkupäätökset tulevat lisääntymään voimakkaasti, kun lapsena adhd-diagnosoidut eivät enää halua kantaa diagnoosiaan ja erilaisia rajoitteita mm. ammatinvalinnalle mitä diagnoosista seuraa.
Eiköhän se trendin perussyy ole se, että aikuiset ihmiset eivät enää selviä oireidensa kanssa. Ihmisillä on rajallinen määrä resursseja. Mulla esimerkiksi menee kaikki resurssit siihen, että pärjään töissä näiden adhd-oireideni kanssa ja saan työni tehtyä. ADHD ei loppujen lopuksi rajoita ammatinvalintaa mitenkään radikaalisti ja ilman diagnoosia et saa minkäänlaista apua. Esimerkiksi sitä kuntoutusta ja/tai toimintaterapiaa, mikä monelle adhd:sta kärsivälle olisi tarpeen, oli sitten lääkitystä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurokirjon ihmisille ihan omat palvelut ja omat yksiköt. Eivät kuulu psykiatriaan ja lastensuojeluun, vaan omaan palveluyksikköönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päihteiden käyttö?), kun voisi saada auttavan lääkity
Kykyä on vaikka mihin, mutta vaikeuksien edessä on totuttu luovuttamaan ja asian medikalisoinnilla haetaan hyväksyntää sille luovuttamispäätökselle. Tämä on nykyisen adhd-trendin perussyy.
Tulevaisuudessa diagnoosien purkupäätökset tulevat lisääntymään voimakkaasti, kun lapsena adhd-diagnosoidut eivät enää halua kantaa diagnoosiaan ja erilaisia rajoitteita mm. ammatinvalinnalle mitä diagnoosista seuraa.
En ymmärrä mitä tarkoitat tällä: "asian medikalisoinnilla haetaan hyväksyntää sille luovuttamispäätökselle"? Onko sulla ADHD? Oletko lääkityksellä?
Koska lääkitys ainakin itselleni vaikuttaa siten, että pää hiljenee ja saan asioita tehtyä loppuun asti ilman tappelua. On kuule mahtava tunne, kun pää ei pörise, kuin ampiaispesä ja voin tehdä asian kerrallaan siihen keskittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päiht
Eiköhän se trendin perussyy ole se, että aikuiset ihmiset eivät enää selviä oireidensa kanssa. Ihmisillä on rajallinen määrä resursseja. Mulla esimerkiksi menee kaikki resurssit siihen, että pärjään töissä näiden adhd-oireideni kanssa ja saan työni tehtyä. ADHD ei loppujen lopuksi rajoita ammatinvalintaa mitenkään radikaalisti ja ilman diagnoosia et saa minkäänlaista apua. Esimerkiksi sitä kuntoutusta ja/tai toimintaterapiaa, mikä monelle adhd:sta kärsivälle olisi tarpeen, oli sitten lääkitystä tai ei.
Ihmisillä ei ole enää sisua koska nyky-yhteiskunnassa voi saavuttaa kaikki perustarpeet näkemättä juurikaan vaivaa. Ei ole totuttu siihen, että asioita aikaansaadakseen on kärsittävä.
Minusta tuntuu, että adhd:ta halutaan ratkaisuksi ongelmiin. Esimerkiksi sen sijaan, että vähentäisi omaa ruutuaikaa tai laittaisi vaikka unirytmin kuntoon, niin helppo syyttää adhd:ta. Jos adhd on oikeasti niin ennen lääkehoitoa suositellaan säännöllistä vuorkausirytmiä ja älylaitteiden ja ruutuajan minimoimista sillä ne pahentaa oireita. Lisäksi aivoterveyttä tukee monipuolinen ruokavalio, joka ei sisällä lisäaineita. Ja sitten halutaan tuntea olevansa erityinen. Olen kuullut, että jollakin lapsella on adhd, jos juoksee, kiipeilee ym vaikka nämä ovat kyllä lapselle normaaleja toimintoja. Lapsi on sairas, jos ei koskaan juokse, kiipeile, kiukkua... ja kuulemma aikuisella on adhd, jos ei aina jaksa keskittyä. Tavallaan ei hyväksytä sitä, että ihminen ei ole kone ja on ihan luonnollista, ettei jaksa 100% keskittyä joka hetki kaikkeen ja suorittaa elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te-toimisto yrittää patistaa näihin tutkimuksiin vaikken itse näe mitä diagnoosi muuttaisi. Pärjäilen arjessani ok enkä aio lisääntyä joten senkään vuoksi en tiedolla mitään tee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Ja jokainen osaa itse arvioida oman adhd n asteen, vai? Jos näin, eihän sitä tarttis edes tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa jankuttamista. Eikö nää päivittäiset aloitukset jo ala riittää?
Mieti paljon siihen meni ammattilaisten aikaa kun on yritetty diagnosoida kaksisuuntaista, vaikea masennus, persoonallisuushäiriöitä, autismia 7 vuotta eri terapiaa, psykologi ja psykiatrian käyntejä. Lopulta diagnosoitiin adhd, sain lääkkeet ja sen jälkeen en ole tarvinnut mitään mielenterveyden palveluja.
Sinä oletkin ollut oikea psykiatrinen potilas noiden komobiditerttiesi kanssa.
Aloitus koskee ihmisiä, joilla ADHD on mieleetään se isoin ongelma, ehkä lisänä korkeintaan jotain lievää ahdistus ja mielialaoireilua.
Onkontutkimuksiin pääsy potilaan mielipidekysymys? Ymmärtääkseni siihen tarvitaan myös lääkärin näkemys, onko syytä tutkia vai ei.
Miksi työnvälitysviranomaiset patistaa ? Saavatko he sillä yhden työttömän pois omista kirjoistaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin vie...
ADHD on invalidisoivaa vie täysin elämänhalun ja kyvyn pärjätä elämässä, mihinkään et sovi. Aloitat puhtaalta pöydältä joka päivä ja vuosi, mistään et saa kiinni. Ahdistus on 24/7, palikat hajoavat 24/7.
Tällä ei mitään yliopisto tutkintoja tehdä.
No sukulaistytöllä todettiin aikuisena erittäin vahva ADHD. Oikean lääkityksen myötä sai yliopistotutkintonsa suoritettua. Joka oli roikkunut toistakymmentä vuotta, koska adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden k
Kuinka paljon ihmisen pitäisi mielestäsi kärsiä? Kun sain viimein diagnoosin ja lääkkeet aikuisena, olin todella yllättynyt siitä, miten lääkkeet normalisoi olon. Se lääke aiheuttaa sen, että "me" voimme toimia niin kuin ns. normaalit ihmiset toimii muutenkin. Kun pää hiljeni ja pystyi keskittymään ja istumaan paikallaan niin oli kyllä itselläni aluksi petetty olo, kun tajusin miten helppoa niillä on luonnostaan, joilla ei tätä "supervoimaa" ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
M
Kuinka paljon ihmisen pitäisi mielestäsi kärsiä? Kun sain viimein diagnoosin ja lääkkeet aikuisena, olin todella yllättynyt siitä, miten lääkkeet normalisoi olon. Se lääke aiheuttaa sen, että "me" voimme toimia niin kuin ns. normaalit ihmiset toimii muutenkin. Kun pää hiljeni ja pystyi keskittymään ja istumaan paikallaan niin oli kyllä itselläni aluksi petetty olo, kun tajusin miten helppoa niillä on luonnostaan, joilla ei tätä "supervoimaa" ole.
Mistä tiedät mikä on normaalia tai että et ole normaali? Adhd:ta ei voi havaita mistään verikokeesta, röntgenkuvasta tai muusta vastaavasta, joten yleensä se on lähinnä arvailua, että kenellä se on ja kenellä ei.
Sitä paitsi adhd-diagnoosin kriteerit ovat ylipäätään ihmisten luoma kompromissi. Jos kriteereitä muutetaan niin adhd-tapausten määrä vähenee tai kasvaa voimakkaasti, riippuen siitä kiristetäänkö vai lievennetäänkö kriteereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päihteiden käyttö?), kun voisi saada auttavan lääkityksen?
(Itse)kuri ja ruutuajan vähentäminen parantavat sen lievän adhd:
Aaa se onkin parannettavissa!! Nyt tuli uutta tietoa. Kerro tämä ihmeessä ihan isosti julkisuudessa, kun tästä ei ole meillä muilla tietoa.
Adhd ? keksitty juttu lääkefirmoilta luulen. Ihmiset ollu samanlaisia viimeiset miljoona vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka tahallaan haluaa diagnoosin? Et pääse lentäjäksi etkä poliisiksi, et saa luovuttaa siittiöitä etkä synnyttää, joudut käyttämään huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Moni haluaa diagnoosin. Eikä kyse ole siitä, etteikö ADHD-oireita oikeasti voisi olla, mutta lievien ja keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi vain pärjäillä itsehoidolla, kuten elämänsä siihen asti, eikä lähteä prosessiin, jossa käytetään paljon ammattilaisten aikaa, joka on pois oikeasti psykiatrisilta potilailta.
Miksi ihmeessä lievien tai keskivaikeiden oireiden kanssa pitäisi pärjätä itsehoidolla (esim. päihteiden käyttö?), kun voisi saada auttavan lääkityksen?
(Itse)kuri ja r
Aaa se onkin parannettavissa!! Nyt tuli uutta tietoa. Kerro tämä ihmeessä ihan isosti julkisuudessa, kun tästä ei ole meillä muilla tietoa.
Monet joutuvat pettymään, kun diagnoosia ei myönnetä tai se puretaan.
Alue: Aihe vapaa
Jep, ADHD-lääkkeet tulisi laittaa apteekkeihin vapaasti saataviksi niin ei tarvitsisi tätäkään murehtia. Jokainen voisi sitten itse kokeilla onko niistä hyöyä itselle vaiko ei.