Onko täällä muita, jotka ovat jääneet pois työelämästä ilman mitään tukia tms.
Itsellä kuudes vuosi menossa. Olen mielestäni terve ja työkykyinen, mutta kyllästyin työntekoon. Moraalini ei salli esittää työkyvytöntä tai jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms. En katso olevani oikeutettu näin ollen mihinkään yhteiskunnan tukiin. Olen elänyt säästöilläni pelkästään. Ovea alan nostaa heti kun mahdollista. Varsinaiseen eläkkeeseen siis vielä useampi vuosi. Valitsin olla terveenä ja hyväkuntoisena "eläkkeelle" kun ei sitä tiedä mikä elämässä voi iskeä. Jos terveys säilyy yli 65 v jälkeen niin silkkaa bonusta.
Kommentit (32)
Aina on ihmisiä, joilla on tarpeeksi rahaa ilman työntekoa ja tukiakin. Puoliso elättää, perijöitä, lottovoittajia, yrityksensä myyneitä jne. Tai sitten eläkeikä on niin lähellä, ettei edes tarvitse kummoisia säästöjä.
Mun mies on tuollainen, tai luulee olevansa. Valitettavasti se tarkoittaa, että meillä eletään minun tuloillani ja säästöiläni,
Ei vielä, mutta ensi vuonna olisi tavoitteena ottaa lopputili ja alkaa omalle eläkkeelle.
Kyllä. Ollut tässä nyt jokusen vuoden, välillä käväisin te-palv. asiakkaana mutta ei kiinnostellut pakkohaut. Ens vuonna haen ove:n, sitten vielä 3v varsinaiseen eläkkeeseen.
On varmasti hieno tunne jos on varaa jättäytyä viranomaismyllyn ulkopuolelle ja ikään kuin "näyttää keskisormea" järjestelmälle. Itselläni ei tuohon ole varaa mutta jälkeläiseni ovat nuoresta asti sijoittaneet tavoitteena juurikin tuo 5-kymppisenä pois työelämästä. Toivottavasi ei tule mitään isompia romahduksia sijoitusten arvoon ja pääsevät aikaisin nauttimaan elämästä.
Itse kun olin työttömänä, hankin kolme lasta. Työmarkkinatuen lapsikorotuksilla lyhensi kivasti asuntolainaa. Lisäksi ei tarvinnut viedä lapsia päiväkotiin. Olen tyytyväinen.
Moni säästää vanhuuden varalle ja elämästä jää osa nauttimatta. Rahat menee sitten tulevaisuudessa pahimmillaan hoitomaksuihin ja/tai perinnöksi jo eläkeikää lähestyville lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Aina on ihmisiä, joilla on tarpeeksi rahaa ilman työntekoa ja tukiakin. Puoliso elättää, perijöitä, lottovoittajia, yrityksensä myyneitä jne. Tai sitten eläkeikä on niin lähellä, ettei edes tarvitse kummoisia säästöjä.
Jos eläkkeeseen ei ole kovin montaa vuotta ja elinkulut tolkulliset ja asunto maksettu, niin ihan vaikka kesämökki myymällä ja autoilu lopettamalla tai myymällä vaihtaa tyhjäksi jäänyt perheasunto pienempään,aika moni voisi vähentää työntekoa merkittävästi. Tai jopa lopettaa kokonaan. Poismuuttaneen lapsen huone kotimuseona, vieras/työhuoneena on helposti 50-100 000 euroa kulutukseen PKS seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Moni säästää vanhuuden varalle ja elämästä jää osa nauttimatta. Rahat menee sitten tulevaisuudessa pahimmillaan hoitomaksuihin ja/tai perinnöksi jo eläkeikää lähestyville lapsille.
Toisaalta jos silloin tulevaisuudessa ei ole rahaa hoitomaksuihin on mahdollista, että saa huonompaa hoitoa. Siihen suuntaan täällä kai ollaan menossa.
>Moraalini ei salli esittää työkyvytöntä tai jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms. En katso olevani oikeutettu näin ollen mihinkään yhteiskunnan tukiin. Olen elänyt säästöilläni pelkästään.
tässä on nyt jotain outoa. Kukaan ei nimittäin käske sinua hakemaan töitä, jollet nosta siihen liittyviä tukia. Voit elää säästöilläsi ilman työnhakupakkoa.
"jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms."
Olet poikkeuksellisessa asemassa, jos olet noin varma, että pääset heti töihin kun haluat. Kovin monella ei tällä hetkellä ole tuollaista luksusta. Ei tarvitse torpedoida mitään, kun ahkerasta ja vilpittömästä hakemisesta huolimatta ei pääse edes haastatteluun.
Olen ilman työtä mutta minulla ei ole miljoona omaisuutta..
Saan toki työmarkkinatukea mutta se ei ole oikeastaan mitään..omalla varallisuudella pitää pönkittää maksuja..en voi asua vuokra asunnossa enkä omistusasunnossa kun en voi saada asumistukea..
Myin ennen työttömyyttä asuntooni ja ajattelin käyttää varat uuden elämän alkuun jossain muualla mutta työttömyys pitkittyy.
Vierailija kirjoitti:
Moni säästää vanhuuden varalle ja elämästä jää osa nauttimatta. Rahat menee sitten tulevaisuudessa pahimmillaan hoitomaksuihin ja/tai perinnöksi jo eläkeikää lähestyville lapsille.
Arvaa kuinka moni haluaisi, että heillä olisi niin paljon rahaa, että siitä voisi säästää vanhuuden varalle. Ja ajattele niitä, jotka säästivät, mutta joutuivat käyttämään rahansa jo nelikymppisenä sairastuttuaan. Heillä on tiedossa todella surkea vanhuus yhteiskunnan rahoilla.
Joten jos oikeasti olisit empaattinen, et huolestuisi niistä, joilla jää elämästä osa nauttimatta, koska eivät tuhlanneet kaikkia varojaan heti.
Jäin töistä 57-vuotiaana. Eläkettä ei saa, vaikka työkykyä ei enää ole ellei kysymys ole mielenterveysongelmista. En ole nostanut euroakaan työttömyyskorvausta tai sossutukia. Osasin varautua asiaan jo vuosikymmeniä sitten ja elin sen mukaan. Säästöt ja pääomatulot toimeentulona. En ole ratkaisuani katunut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on Kela Gold...
Eikä älliä lukea edes aloitustekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni säästää vanhuuden varalle ja elämästä jää osa nauttimatta. Rahat menee sitten tulevaisuudessa pahimmillaan hoitomaksuihin ja/tai perinnöksi jo eläkeikää lähestyville lapsille.
Toisaalta jos silloin tulevaisuudessa ei ole rahaa hoitomaksuihin on mahdollista, että saa huonompaa hoitoa. Siihen suuntaan täällä kai ollaan menossa.
Ihan samoissa laitoksissa makaat joko ilmaiseksi tai 5000 euroa maksavana. Jos oikeasti haluat parempaa hoitoa niin se on sitten 10-15 000 kuussa. Monimiljonäärien hommaa.
Vierailija kirjoitti:
"jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms."
Olet poikkeuksellisessa asemassa, jos olet noin varma, että pääset heti töihin kun haluat. Kovin monella ei tällä hetkellä ole tuollaista luksusta. Ei tarvitse torpedoida mitään, kun ahkerasta ja vilpittömästä hakemisesta huolimatta ei pääse edes haastatteluun.
Saan vähän väliä kyselyitä tulenko töihin. Tai no 5 vuoden jälkeen on alkanut harventua. -ap
Vierailija kirjoitti:
Jäin töistä 57-vuotiaana. Eläkettä ei saa, vaikka työkykyä ei enää ole ellei kysymys ole mielenterveysongelmista. En ole nostanut euroakaan työttömyyskorvausta tai sossutukia. Osasin varautua asiaan jo vuosikymmeniä sitten ja elin sen mukaan. Säästöt ja pääomatulot toimeentulona. En ole ratkaisuani katunut.
Eihän toi ole mikään ylpeydenaihe, minun isä ainakin otti kaikki sovitellut päivärahat vastaan kun oli kausitöissä, vaikka tilillä puoli miljoonaa. Nyt tosin eläkkeellä, mutta teki aiemmin töitäkin vielä pitkään vaikka eläke juoksi.
Vierailija kirjoitti:
Moni säästää vanhuuden varalle ja elämästä jää osa nauttimatta. Rahat menee sitten tulevaisuudessa pahimmillaan hoitomaksuihin ja/tai perinnöksi jo eläkeikää lähestyville lapsille.
Ööh, jos menee perinnöksi niin silloin ei olla elossa?! Puhuttiinko tässä kuitenkin rahan käyttämisestä kun ollaan hengissä? Perintö, jos sellaista jää, menee kuitenkin johonkin suuntaan joka tapauksessa?
Mulla on Kela Gold...