Onko täällä muita, jotka ovat jääneet pois työelämästä ilman mitään tukia tms.

Vierailija kirjoitti:

"jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms."

Olet poikkeuksellisessa asemassa, jos olet noin varma, että pääset heti töihin kun haluat. Kovin monella ei tällä hetkellä ole tuollaista luksusta. Ei tarvitse torpedoida mitään, kun ahkerasta ja vilpittömästä hakemisesta huolimatta ei pääse edes haastatteluun. 

Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. Oikeastaan kaikki lähelläni olevat ihmiset saavat jatkuvasti työtarjouksia. Vaatii koulutusta ja haluttua osaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kiinnostaa kyllä. Minulla on kysymys teille, jotka olette jääneet pois töistä. Kuinka isoilla säästöillä olette jääneet pois töistä ja montako vuotta ennen eläkeikää? 

Sijoitusfoorumeilla moni on sitä mieltä, että pitää olla miljoonasalkku, että voi sitten elää n. 4% tuotolla. -----

Laske kaikki varallisuutesi + tulevat eläkkeet ( + ehkä perinnötkin, jos tiedät ja vähennä perinnöt jotka haluat jättää tai antaa etukäteen) ja vertaa summaan, jolla tulet toimeen haluamallasi elämäntyylillä.

Sijoutusfoorumeilla tuskin kovinta meteliä pitävät ne, jotka aikovat tyytyä vähään, vaan just ne, jotka kokevat, että tarvitsevat miljoonasalkun haluttuun elämäntyyliin, ja ehkä heillä on myös mahdollisuus toteuttaa se.  

Iso osa tavallisista ihmisisä sen sijaan ei saa haluamaansa elämäntyyliä edes työtä tekemällä. Ihan hyvä vaihtoehto on sekin, että tulee toimeen pienemmällä summalla kuin mitä oikeasti haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"jotenkin olla työnhakijana ja sitten torpedoida mahdollisuudet valituksi tms."

Olet poikkeuksellisessa asemassa, jos olet noin varma, että pääset heti töihin kun haluat. Kovin monella ei tällä hetkellä ole tuollaista luksusta. Ei tarvitse torpedoida mitään, kun ahkerasta ja vilpittömästä hakemisesta huolimatta ei pääse edes haastatteluun. 

Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. Oikeastaan kaikki lähelläni olevat ihmiset saavat jatkuvasti työtarjouksia. Vaatii koulutusta ja haluttua osaamista. 

Sinun elämänpiirisi on siis poikkeuksellinen, ei mikään yleinen totuus. Suurin osa ihmisistä tekee pienipalkkaista työtä, vai mitä sinä oikein kuvittelet? Että melkein kaikki on jotain asiantuntijoita ja johtajia? Salli minun nauraa typeryyttäsi. Hullua, kun itseään fiksuina ja haluttuina pitävät ihmiset elävät tynnyrissä eivätkä tajua ulkomaailmasta mitään (eivätkä siis oikeasti ole yhtään älykkäitä). Sinä ja muut rikkaat hyödytte siitä, että valtaosa palkansaajista saa pientä palkkaa. Jos kaupan kassa saisi 30 eur/h, niin teillekin tulisi itku. 

Ei ole aloittajan kaltaista luksusta. En ole enää työkykyinen raskaaseen 3-vuorotyöhön sairaanhoitajana, polille ei pääse, sinne haluavat niin monet ja terveimmät, ja nuoremmat valitaan. Politoimintaa supistetaan. 

Olen itse 57v ja kuntoutustuella, niin pitkään kun voin ja sitä myönnetään, ei toivoakaan työllistyä enää tässä iässä mihinkään kevyempään työhön. Niukkaa on.

Sh, onkologia

Vierailija kirjoitti:

Aina on ihmisiä, joilla on tarpeeksi rahaa ilman työntekoa ja tukiakin. Puoliso elättää, perijöitä, lottovoittajia, yrityksensä myyneitä jne. Tai sitten eläkeikä on niin lähellä, ettei edes tarvitse kummoisia säästöjä.

Mainittakoon, että olen ns. työläisperheen poika. Varmaan sukumme ensimmäisiä ylioppilaita. Varallisuus on kertynyt palkkatyöstä, josta on maksettu ansiotulon mukaan eli progression myötä aika paljon. Perintöäkin on saatu, ehkä n. 5% nettovarallisuudesta.  Eläkeikä alkaa olla joo lähellä. Mutta 9 vuotta ennen eläkeikää lopetin hommat. Puolisoni on ollut työssä, mutta hänen nettotulojen verran on melkein laitettu säästöistäkin. Hieman lyhyemmän työurani aikana nettotienasin ainakin 3 kertaa hänen  liki täyspitkän työuransa aikana ansaitseman. Ja avioparinahan kaikki on faktisesti yhteistä. Sain elämän pokerissa ihan hyvät kortit enkä sössinyt niitä. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä, mutta ensi vuonna olisi tavoitteena ottaa lopputili ja alkaa omalle eläkkeelle.

Aivan kuin minun näppäimistöltäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin töistä 57-vuotiaana. Eläkettä ei saa, vaikka työkykyä ei enää ole ellei kysymys ole mielenterveysongelmista. En ole nostanut euroakaan työttömyyskorvausta tai sossutukia. Osasin varautua asiaan jo vuosikymmeniä sitten ja elin sen mukaan. Säästöt ja pääomatulot toimeentulona. En ole ratkaisuani katunut. 

Eihän toi ole mikään ylpeydenaihe, minun isä ainakin otti kaikki sovitellut päivärahat vastaan kun oli kausitöissä, vaikka tilillä puoli miljoonaa. Nyt tosin eläkkeellä, mutta teki aiemmin töitäkin vielä pitkään vaikka eläke juoksi.

Mielestäni kyllä on ylpeydenaihe.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Varaa olisi tuohon vaikka heti mutta jään pois työelämästä kolmen vuoden kuluttua kun täytän 58. En tosin jätä tukia ottamatta. En kylläkään tarvitse niitä mutta otan veronpalautusta niistä täysin kohtuuttomista veroista mitkä olen hyvätuloisena maksanut. Tälle rahalle en ole saanut juuri mitään vastinetta. Kaikki on mennyt sosiaalisiipeilijöiden ja huonolaatuisen maahanmuuton sponsorointiin. Nyt olen sitä mieltä että minun kuuluu myös saada jotain. Tuo 58 siksi koska jos säännöt pysyy nykyisellään niin saan täydet 500 päivää ansiosidonnaista. Osittaista eläkettä otan täyden määrän heti kun sitä alkaa saamaan. Varsinainen eläke alkaa sitten joskus ja sitä on kertynyt niin paljon ettei minulla nyt työelämssä ollessakaan kulu sellaista määrää rahaa vaikka huomioidaan osittaisen eläkkeen pienentävä vaikutus. Suurin "ongelma" on mihin kulutan kaikki rahani kun en varsinaisesti tarvitse mitään, kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on jo

Et saa 500 pv, se muuttui jo.

Vierailija kirjoitti:

On varmasti hieno tunne jos on varaa jättäytyä viranomaismyllyn ulkopuolelle ja ikään kuin "näyttää keskisormea" järjestelmälle. Itselläni ei tuohon ole varaa mutta jälkeläiseni ovat nuoresta asti sijoittaneet tavoitteena juurikin tuo 5-kymppisenä pois työelämästä. Toivottavasi ei tule mitään isompia romahduksia sijoitusten arvoon ja pääsevät aikaisin nauttimaan elämästä.

laskut ja romahdukset kuuluu sijoittamiseen. Pää kylmänä vaan, vanhemmiten noihin osaa suhtautua jo kevyesti. Kunhan ekat 100k saa ennen 30 ikävuotta niin aika kohtuullisella säästöasteella (~tonni kuussa) on 5-kymppisenä taloudellisesti riippumaton

Käytin säästöt, ja sitten olen nostanut asumistukea ja toimeentulotukea, jota leikataan, kun en ole työnhakijana.

Työkyvyssä on vikaa, joten työnhakijana olo olisi vain karenssiansa ja loputonta työkyvyn selvittelyä tuhlaten jo ennestään olemattomia mm. terveydenhuollon resursseja johtamatta mihinkään muuhun kuin hylättyihin eläkepäätöksiin.

Terveydelle sopivaa työtä teen silloin, kun sitä saan. Terveydelle sopimattomat työt johtavat lopulta vain täyteen työkyvyttömyyteen, hankaloituvaan arkeen ja veronmaksajien rahojen ja resurssien tuhlaamiseen terveydenhuollon tarpeen kasvaessa. 

Itsellä n 600k salkku ja asunnoista jäisi vielä lainojen jälkeen ehkä 150k. Ei tuosta oikein ainakaan mitään luksuselämää tultaisi elämään, 6% tuotolla jäisi 45k vuodessa käyttöön. Mutta.

-pääomavero (pystyisi skippaamaan jos muuttaisi esim sveitsiin mutta siellä taas kalliimpi hintataso), joku thaimaa ei oikein kiinnosta

- Inflaatio syö pääomaa koko ajan

Toisaalta

- Eläke (nyt noin 3k) mutta vasta n 20v päästä

Ja taas toisaalta

-Ihan mukava työ josta jää n 4k käteen kuukaudessa

Ehkä odotan vielä jonkun aikaa

Laskeskelen.

Pärjäisin ilman tukia eläkkeeseen, joka on neljän vuoden kuluttua, mutta varsin niukkaa elämää se olisi.

Toisaalta aika on kyllä tässä iässä se suurin valuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100 000e pääomatuloilla elelee ihan mukavasti.

Riippuu iästä. 

Vaikka tuo 100 000 e olisi brutto on se kuitenkin nettona 5600 e kuukaudessa. Eiköhän sillä suurin osa pärjää ihan ok, iästä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Varaa olisi tuohon vaikka heti mutta jään pois työelämästä kolmen vuoden kuluttua kun täytän 58. En tosin jätä tukia ottamatta. En kylläkään tarvitse niitä mutta otan veronpalautusta niistä täysin kohtuuttomista veroista mitkä olen hyvätuloisena maksanut. Tälle rahalle en ole saanut juuri mitään vastinetta. Kaikki on mennyt sosiaalisiipeilijöiden ja huonolaatuisen maahanmuuton sponsorointiin. Nyt olen sitä mieltä että minun kuuluu myös saada jotain. Tuo 58 siksi koska jos säännöt pysyy nykyisellään niin saan täydet 500 päivää ansiosidonnaista. Osittaista eläkettä otan täyden määrän heti kun sitä alkaa saamaan. Varsinainen eläke alkaa sitten joskus ja sitä on kertynyt niin paljon ettei minulla nyt työelämssä ollessakaan kulu sellaista määrää rahaa vaikka huomioidaan osittaisen eläkkeen pienentävä vaikutus. Suurin "ongelma" on mihin kulutan kaikki rahani kun en varsinaisesti tarvitse mitään, kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on jo

Tarkista tämä. Olet syntynyt 1966 t jälkeen? Putki on historiaa teille.

Minä olen yksi. Irtisanouduin palkkatyöstäni mikä teki oikein hyvää ja aloin elää omilla säästöilläni (siis itse tienaamillani rahoilla). Teen kuitenkin työtä josta pidän, mutta siitä ei makseta. Jos haluaisin palkkatöitä, saisin kyllä, se on tällä alalla varmaa. Ei vaan ole tarjolla sellaista mitä haluaisin. Olen työurani alkupuolella eli jossain vaiheessa jotain muutakin pitäis keksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tuollainen, tai luulee olevansa. Valitettavasti se tarkoittaa, että meillä eletään minun tuloillani ja säästöiläni,

Ota ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tuollainen, tai luulee olevansa. Valitettavasti se tarkoittaa, että meillä eletään minun tuloillani ja säästöiläni,

Ota ero.

Ei, vaan keskustelu rahankäytöstä, tarvittaessa elintason laskeminen jos mies ei halua tehdä enempää töitä. Ei than takia kannata erota.

Jäin 58-vuotiaana omalle eläkkeelle.  Säästöjen varassa pärjäsin ihan mukavasti kun olen velaton ok-asuja. Tarkka budjetti on avuksi ja pitää todella tietää menot ja tulot ja pitää kirjaa niistä. Budjettiin laitoin sen verran löysää että muutama impulssiostoskin tai extempore lomareissu sinne mahtuu ilman että talous kaatuu. En yhtään tunne kituuttavani vaan todella nautin elämästä nyt kun työt ei sitä häiritse.

Jään tässä kuussa omalle eläkkeelle. Ansiosidonnainen 500 päivää ja sen jälkeen on tarkoitus pärjätä pääomatuloilla ja säästöillä eläkkeelle asti. N58

Vierailija kirjoitti:

Jäin töistä 57-vuotiaana. Eläkettä ei saa, vaikka työkykyä ei enää ole ellei kysymys ole mielenterveysongelmista. En ole nostanut euroakaan työttömyyskorvausta tai sossutukia. Osasin varautua asiaan jo vuosikymmeniä sitten ja elin sen mukaan. Säästöt ja pääomatulot toimeentulona. En ole ratkaisuani katunut. 

Masentavaa.