Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Yksikään lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen jos ei heiltä ole rahaa lainannut, sittenkin vain sen mitä on lainannut. Lapset ei valitse vanhempiaan eikä lapset ole syyllisiä syntymäänsä !!!!! Terveisin NELJÄN ÄITI
" Vierailija kirjoitti:
Asiat ovat kovin toisin, kun vanhuksella on psykiatrisia ongelmia. "
Ja silloinko voi hylätä ja jättää oman onnensa nojaan ? Huolehditaanko vain terveistä vanhemmista ?
Niitä psykiatrisia ongelmia kun voi tulla sinullekin jossain kohtaa elämän varrella ja vanhuskin sinusta tulee, jos elät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Aikuisen lapsen ei tarvitse päivystää 24/7/365 ettei äidille tule paha mieli. Hätätilanteita varten on 112.
Ei jos hän on henkisesti aikuinen. Äiti voi luottaa hänen hiolehtivan itsestään ja elämänsä olevan kunnossa. Jos se on. Aikuinen laittaa viestin ,oon viikon kanarialla, soitan sitten. Meen kamun kanssa pariksi yöksi vaeltamaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua pitää yhteyttä niin kerrot äidillesi ja estät puhelimessa. Jos tulee oven taakse niin et avaa.
Sairasta stalkkerointiaja ja häirintää tuollainen oven taakse tuleminen ja harrastus paikan ympärillä pyöriminen on. Äitisi ei ole terve.
Samaa mieltä, kysyjän äiti ei ole terve. Hän tarvitsee apua ja hoitoonpääsyä, ei yksinjättämistä.
NELJÄN ÄITI, Tiedätkö että ei ne vanhemmatkaan pääse valitsemaan lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
NELJÄN ÄITI, Tiedätkö että ei ne vanhemmatkaan pääse valitsemaan lapsiaan.
Mutta se vanhempi on itse päättänyt ne lapsensa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan tällaisille äideille ei pysty asettamaan rajoja puhumalla. Vaikka olisi kuinka suoraa puhetta, niin äitee ei muuta käytöstään. Mikään uhkailukaan ei tehoa.
Ainut mikä auttaa on konkreettiset teot. Oma äitini rumputti puhelimella. En vastannut. Jatkoi vaan. Laitoin puhelimen kokonaan kiinni. Mamma ilmestyi oven taakse. En avannut ovea. Tuli kurkkimaan ikkunoista, haahuili pihalla, ryskytti ovea ja häiritsi naapureita.
Kaksi kuukautta sitten muutin viidensadan kilsan päähän! Elämäni paras ratkaisu! Osoitetiedotkin olen onnistunut vielä pitämään salassa. Muuttoon ei ollut mitään muuta syytä kuin äitini käytös.
Voisitko AP harkita muuttoa?
Hyvä vinkki.
Estot päälle somessa + no contact + lähestymiskielto + soitto poliisille kun tulee ovelle kurkkimaan. Lisäksi tiedote kaikille sukulaisille ja ystäville jossa kertoo mi
Jos asiat on noin kyllä molemmat ovat hulluja ja tasapainottomia. Sama luonne ja tasapainottomuus periytynyt. Ymmärrän jos on juoppo vanhempi joka kulkee aseiden kanssa vihamielisenä mutta huolta, vaikka turhaakin, kantava yksinäinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Yksikään lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen jos ei heiltä ole rahaa lainannut, sittenkin vain sen mitä on lainannut. Lapset ei valitse vanhempiaan eikä lapset ole syyllisiä syntymäänsä !!!!! Terveisin NELJÄN ÄITI
Niin, mitäpä sitä lapsista huolta kantamaan kun täyttävät 12. Saati 18. Kolmen äiti.
Miten ihmiset ovat nykyisin niin omaan napaansa tuijottajia, minä-minä-mulle-kaikki-nyt-heti. Ei huolehdista läheisistä, ei osata keskustella, juostaan karkuun ongelmia ja piiloudutaan. Ei kestetä mitään pettymyksiä eikä osata käsitellä asioita. Suoraan sanoen, ei kasveta aikuisiksi ja oteta mitään vastuuta. Pitäisi vaan helposti päästä kaikesta omaa elämää hankaloittavasta asiasta, ilman että itse tarvitsisi tippaakkaan rasittaa itseään asioiden korjaamisella ja muuttamisella. Onko se tämä aika, kun ollaan niin itsekkäitä että kadullakin kävellään päin vastaantulijoita, jos ne ei ehdi väistää huonoilla jaloillaan ?
Vierailija kirjoitti:
Äiti huomauttelee minua asioista.
Esimerkiksi hampaiden pesusta.
Hän huomauttelee minua myös että lataan liikaa puhelimiani ja tablettejani.
Joskus korvani olivat huonossa kunnossa.Hän huomautti että niitä pitää rasvata.
Hän myös kommentoi niitä ikävään sävyyn.
En uskalla puhua hänelle mistään tärkeistä asioista.
Pelkään että hän suuttuu vaikka ei ole mitään aihetta suuttua.
Aivan kuin hänellä olisi aina joku este puhua.Milloin stressaa ja milloin särkee.
Ja sen kerran kun uskaltautuisikin puhumaan niin tuntuu että kaikki jää jotenkin kesken.
Miksi em asioista aikuinen keskustelisi äitinsä kanssa? En kyll tajuu kun kakarani normaalisti itsenäistyneet yo-lakin jälkeen ja muuttaneet kotoa pois. Huolenpito toisella tasolla kuin noin lapsenomaisina puhuisivat.
Minkä ikäinen tämä aloittaja on, 18v just täyttänyt ??
Jos mullakin olisi joku tasapainoton ( tai päihdeongelmainen) nuori aikuinen lapsena ja asuisi jossain lähistöllä ehkä kanssa saattaisin mennä ovelle jos neiti/herra ei vaivautuis ees laittamaan viestiä kaikki ok, jos olen pari ivää sattunut soittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Aikuisen lapsen ei tarvitse päivystää 24/7/365 ettei äidille tule paha mieli. Hätätilanteita varten on 112.
Ei jos hän on henkisesti aikuinen. Äiti voi luottaa hänen hiolehtivan itsestään ja elämänsä olevan kunnossa. Jos se on. Aikuinen laittaa viestin ,oon viikon kanarialla, soitan sitten. Meen kamun kanssa pariksi yöksi vaeltamaan jne.
Sitten on sellaisia äitejä, jotka kuullessaan lasten suunnitelmista aloittavat omat suunnitelmansa. Äitini soitti, että onko veljeni jo käynyt meillä kahvilla, kun ajaa tänään Helsingistä Lappiin.
Tosin meidän ohi ei mene se pääreitti vaan n. 100 km ohi. Millään ei meinannut ymmärtää, että ei pysähdy. Äidin aikataulut menivät hänen mielestään aina ohi muiden.
Yks tuttu ei tavoittanut poikaansa useampaan päivään. Pyysi toista poikaansa käväisemään veljellään. Veli asui kerrostalon maantasalla olevassa asunnossa,veli kurkkasi ikkunasta ja soitti äidilleen, siellä se masa nukkuu pedillään, varmaan ryypännyt. Meni seuraavana päivänä uudestaan, veli nukkui prikulleen samoin. Oli tehnyt ratkaisunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Aikuisen lapsen ei tarvitse päivystää 24/7/365 ettei äidille tule paha mieli. Hätätilanteita varten on 112.
Ei jos hän on henkisesti aikuinen. Äiti voi luottaa hänen hiolehtivan itsestään ja elämänsä olevan kunnossa. Jos se on. Aikuinen laittaa viestin ,oon viikon kanarialla, soitan sitten. Meen kamun kanssa pariksi yöksi vaeltamaan jne.
Sitten on sellaisia äitejä, jotka kuullessaan lasten suunnitelmista aloittavat omat suunnitelmansa. Äitini soitti, että onko veljeni jo käynyt meillä kahvilla, kun ajaa tänään Helsingistä Lappiin.
Tosin meidän ohi ei mene se pääreitti vaan n. 100 km ohi. Millään ei
Ja aikuiset tuosta kehittää itselleen ongelman jos yksinäinen äiti vähän hösöttää? Onneks saan vaikka hösöttää kun lapset on täyspäisiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Aikuisen lapsen ei tarvitse päivystää 24/7/365 ettei äidille tule paha mieli. Hätätilanteita varten on 112.
Ei jos hän on henkisesti aikuinen. Äiti voi luottaa hänen hiolehtivan itsestään ja elämänsä olevan kunnossa. Jos se on. Aikuinen laittaa viestin ,oon viikon kanarialla, soitan sitten. Meen kamun kanssa pariksi yöksi vaeltamaan jne.
Sitten on sellaisia äitejä, jotka kuullessaan lasten suunnitelmista aloittavat omat suunnitelmansa. Äitini soitti, että onko veljeni jo käynyt meillä kahvilla, kun ajaa tänään Helsingistä Lappiin.
Tosin meidän ohi ei mene se pääreitti vaan n. 100 km ohi. Millään ei
Äitisi halusi jutella ja kertoa että veli Lappiin menee. Voi teidän kanssa! Soittelisitte joskus niille äityleille , ei heidän tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
" Vierailija kirjoitti:
Asiat ovat kovin toisin, kun vanhuksella on psykiatrisia ongelmia. "
Ja silloinko voi hylätä ja jättää oman onnensa nojaan ? Huolehditaanko vain terveistä vanhemmista ?
Niitä psykiatrisia ongelmia kun voi tulla sinullekin jossain kohtaa elämän varrella ja vanhuskin sinusta tulee, jos elät.
Jos niin käy, niin hakeudun psykiatrin hoitoon, enkä rääkkää lastani.
"Vierailija kirjoitti:
Jos niin käy, niin hakeudun psykiatrin hoitoon, enkä rääkkää lastani. "
Toivottavasti on rahaa siihen psykiatrin hoitoon, eläkeläisillä harvemmin on. Julkiselta puoleltakin tulee aika isot laskut.
Ehkä sinun lapsesi laittaa välit sinuun poikki jostain muusta syystä. Tuntuisiko miltään?
Eikö empatiakykyä enää ole kenelläkään. Miten ihmeessä sitä osaa opettaa omille lapsilleen, jos itse ei siihen kykene.
Mietipäs. Eivät hekään huolehdi minusta koska heillä on perhe. Luulis tyhmemmänkin käsittävän jos on kaksi aikuista he huolehtivat toisistaan ja lapsistaan olipa 40 astetta kuumetta tai syöpä.
Jokainen varmaan on tyttärensä kanssa läheisempi kuin miniänsä.