Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Välien katkaisua kritisoiville: ei kyse ole tylystä katoamisesta, vaan vanhemmille kannattaa tietysti edes lyhyesti kertoa asiasta/ongelmasta ja antaa mahdollisuuden käyttäytymisen korjaamiseen. Itsekin tein näin vuosikausia ja lopulta väsyin ja sitten vanhempi uhkaili eräällä ikävällä teolla ja sanoin, että jos tekee niin, välit katkeavat lopullisesti, mutta jos ei tee niin, välit voivat säilyä. Hän valitsi välien katkaisun (ja sen ikävän teon), joten ratkaisu oli selvä ja helppo.
Äidilläsi on jokin ahdistuneisuushäiriö tms. Kokeile, saisitko apua/ neuvoja Finfamista (miel.terv. potilaisen omaisten järjestö), googlaa.
Käyttäjä19889 kirjoitti:
Tässä ei koskaan olisi näin suurta ongelmaa tullut jos hän niitä normaaleja rajoja kunnioittaisi. Kyllä niitä rajoja on tullut vedettyä ihan niitä normaalejakin mutta hän ei kunnioita mitään. Siskolleni hän ei ole tällainen koska hän on perheellinen ihminen niin sen äiti pystyy ymmärtämään että perheellisillä on kiire
Sä kanavoit jotain äitisi tarvetta. Luultavasti hän ulkoistaa itsestään tuntemaansa avuttomuudentilaa ja tunteita sinuun. Hän ei siis ole kaikille samanlainen ja ilmeisesti joitakin ihmisiä kohti käyttäytyy verraten normaalisti. Ja joku näistä muista on vielä hänen oma jälkeläisensä.
Jos siskon kanssa on mahdollista keskustella edes jotenkin järkevästi tilanteesta, niin olisi kiva kuulla hänen näkemyksensä. Että mitä pitäisi tehdä. Itse voit rentoutua ja todeta, että jos tilannetta ei muuten pystytä korjaamaan niin kaikki järkevät ymmärtävät, että sinun on otettava etäisyyttä ja muut joutuvat sitten kantamaan isomman osan äitisi aiheuttamasta huolesta ja taakasta. Tilannettahan voi tarkastella myöhemmin uudelleen. Ja hylkäämisenhän ei tarvitse olla täydellistä. Voit vaikka laittaa postikortteja silloin tällöin, joissa kerrot, että menee ihan mukavasti ja hyviä vointeja sinnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän viestejä itsekkäitä lapsilta, että katkaise välit.
Mielestäni ei pidä olla itsekäs, vaan pitää välit yllä. Hän on ainoa äitisi. Voit sentään jakaa kuormaa siskosi kanssa.
Mun äiti on vakavasti masentunut. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole edes harkinnut bändien katkaisemista.
Sitä vaan on monella kuormittavia suhteita, mutta läheisiä pitää auttaa.
Myös toisinpäin voi olla: mun kaveri on psykoosisairas ja kuulemma soittaa iäkkäälle äidilleen toistakymmentä kertaa joka päivä. Muuttaisit äitinsä luo, mutta siihen äitinsä ei enää suostu.
Lapsi ei ole vanhempansa terapeutti. Lapsi ei ole olemassa vanhempaansa varten, vaan aikuisen on oltava omaa lastaan varten.
No ei ainakaan lapsena tai nuorena. Jossain vaiheessa aikui
Äiti kertokoon huolensa ja murheensa aikuisille ystävilleen.
Äitisi tuskin tulee muuttumaan, manipulointi ja syyllistäminen jatkuu. Sinun on laitettava rajat ja otettava kunnon irtiotto tuosta tilanteesta. Hae tukea ystäviltä tai terapiasta.
Oletko miettinyt, ettei äitisi tee kiusaa. Hän selvästi pelkää. Liiallinen käsienpesukin kertoo, että hän on ahdistunut. Ohjaisin sijassasi lääkärille. Jos katkaiset välit, äitisi ahdistuu entistä enemmän.
Noniin. Nyt sitten äiti teki sen taas. Olin eilen illalla myöhään kuntosalilla ja en vastannut viestiin enkä puheluun> hän tulee tänne mun kodille ja kodin pihalle ihan vauhkona että missä olen kun en vastaa. Oli käynyt kiertämässä ja tutkimassa mun autonkin kun kuulemma hän luuli että olen KUOLLUT. Kuulemma kaikki merkit viittaa siihen että olen kuolleena. Oli myös soittanut siskolleni ja kun sitten vastasin puheluun oli hän että NIIN MISSÄ SINÄ OLET??? äitihän ei tosiaan tiedä että käyn parin kilsan päässä kuntosalilla, koska ei hänelle sellaisesta voi kertoa.
tuokin kuulosti siltä niinkuin en saisi olla missään ja hän tietenkin olettaa että olen kotona. Oikeasti hänelle ei voi kertoa sen takia että käy kuntosalilla kun siellä voi olla x y z uhkia hänen mielestään.
tiedättekö enää en aio varmaan vastata yhteenkään viestiin hänelle. Ei tässä ole kyse enää huolenpidosta vaan hänen omasta pelosta johon ei ole mitään kontrollia.
poliisilla uhkaaminen ei oikein auttanu mitään, oli vaan silleen soita vaikka heti niille, minä kerron että olen huolissani omasta lapsestani ja minulla on oikeus siihen!
lisäksi mulla oli kauppareissun jäljiltä auton ovet jääneet auki vahingossa niin se oli siitäkin silleen JA AUTON OVETKI AUKI, KYLLÄHÄN SE NYT HERÄTTÄÄ HUOLEN!!. On kuulemma joku merkki että on sata varmasti kuollut. Oikeasti ne oli vahingossa jäänyt ja olisin kuitenkin käyny ne tarkistaa ku meen kotiin salilta(siellä salilla olin pyörällä)
En tiedä oikeasti mitä tehdä mutta sen tiedän että mulla meni kaikki viimesetki mielenkiinnon rippeet vastata.
Ap
Laita vastaaja viesti: Olen juuri lenkillä, vastaan puheluusi kun olen paikalla. Sitten parin tunnin päästä viesti, lenkki tehty, nyt nukkumaan hyvää yötä.
Tiedättekö olen ihan loppu näihin hänen vauhkoamiskohtauksiin mitä hän mun kodilla järjestää. En tiiä mitä kannattaisi tehdä nyt kun eihän hän mitään apua hae. Eikä nää itsessään mitään vikaa.
jotka kyseli mitä sisko sanoo asiaan niin emme ole puhuneet asiasta useampaan vuoteen kun meillä ei ole oikein ollut sellaisella tasolla yhteydenpito. Voisin tietenkin nyt kysyä mutta jollain tavalla arvelen että sisko ymmärtää äitiäni kun on itse samanlainen katastrofiajattelija. En vielä tiedä kysynkö.
Ja sainkin sitten äidiltäni kuulla että minä en ymmärrä asiaa kun minulla ei ole lapsia. Vain ne joilla on omia lapsia ymmärtää mikä huoli on omasta lapsesta.
sekin tosiaan kuulosti niin just sellaselta syyllistävältä NIIN MISSÄ SINÄ OLET??? kysyi vielä monta kertaa tuon. Että en sais suunnilleen varmaan kotoa poistua. Varmaan hän sitten ajattelee omassa päässään että oon aina vaan kotona ja näinhän ei ole.
Onko äitisi huolissaan siskostasi samoin? Ottaisin kyllä etäisyyttä ihan lopettamalla vastaamisen täysin. Ei kai hän loppuelämää tule päivittäin pihallesi sinua etsimään ja vauhkoamaan. Sitten voi jo huoli-ilmoituksen tehdä.
Ei ole siskosta samoin kun siskolla on perhe.
kyllä se vähän siltä näyttää että hän niin haluaisi tehdä.
Te jotka kuvittelette että teillä on huono suhde äitiinne niin voin luvata ettei se ole mitään verrattuna minun äitiini.
Minulla ei ole tarvetta kilpailla kenenkään kanssa koska minulla sattuu muutenkin olemaan vaikeaa ja raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvittelette että teillä on huono suhde äitiinne niin voin luvata ettei se ole mitään verrattuna minun äitiini.
Minulla ei ole tarvetta kilpailla kenenkään kanssa koska minulla sattuu muutenkin olemaan vaikeaa ja raskasta.
Pitäisikö ap hoitaa ihan vain omat asiasi, sisaresi perheineen hoitaa äitinne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kuvittelette että teillä on huono suhde äitiinne niin voin luvata ettei se ole mitään verrattuna minun äitiini.
Minulla ei ole tarvetta kilpailla kenenkään kanssa koska minulla sattuu muutenkin olemaan vaikeaa ja raskasta.
Pitäisikö ap hoitaa ihan vain omat asiasi, sisaresi perheineen hoitaa äitinne?
Nyt taisi tulla väärälle henkilölle kommentti.Minä en ole ketjun aloittaja.
Mutta voin toki kertoa oman kertomukseni jos välttämättä haluatte niin voitte sitten ihan itse päättää kumpi on pahempi.
Samanlaista kokemusta äidistäni yli 50 vuoden ajalta. Nyt iän tuomaa muistisairauden alkamisen merkkejä. Aiemmat oireet pahenevat ja huomaan ajoittain ns. Sekoamisen merkkejä esimerkiksi on ahdistunut, vanhat asiat ja katkeruus joihin hautoo kostoa. Rahan käyttö aina ollut erikoista, ei ymmärrä rahan arvoa sen jälkeen kun tuli euro. Univaikeuksia näiden hermostollisten oireiden vuoksi. Olen aina ollut hänen minänsä jatke jonka pitäisi totella häntä. Kiltti tyttö joka ei osaa, ymmärrä tai tiedä mitään. Toisaalta se jonka puoleen aina kääntyy ja jonka pitäisi auttaa. Olenko lapsi vai vanhempi hänelle? Tunnen itseni mielisairaanhoitajaksi, äidiksi ja erittäin suuren ristin kantajaksi. Itselläni on lapsia mutten ole koskaan saanut normaalia hoivaa vanhemmiltani.isäni oli alkoholisti ja myös hoivattava. Lasteni kohdalla olen yrittänyt toimia juuri päinvastoin.
Moni asia kuulostaa tutulta omasta lapsuudesta. Mutta sanoisin, että isoin työ ap on sun itsesi tehtävä, välien katkaisu ei automaattisesti korjaa sitä miten tilanne on sinuun vaikuttanut vuosien ajan.
Itse vedin tiukat rajat, jotka selitin äidilleni. Olin tilanteen aikuinen ja olen edelleen, koska pystyn siihen ja hän ei. En ole välejä katkaissut vaan määritellyt miten toimitaan ja vaihtoehtoja ei ole. Vähän kuin taaperon kanssa, selvät säännöt. Jos soittaa ja en ehdi vastata niin se vaan on niin, en kerro asioistani kuin hyvin valikoiden. Jos soittaa muille niin ihan rauhassa, ei ole mun ongelma. Jos äitisi tulee pihalle, niin verhot kiinni ja katot telkkaria, kyllä se joskus kyllästyy siellä kykkimään.
Apua on siitä, jos sanoittaa suoraan että äiti on äiti, haluat olla tekemisissä näiden rajojen sisällä ja hänen on se hyväksyttävä.
Sama pienemmässä mittakaavassa kohdallani. Minulla auttoi äitini tasolle laskeutuminen. Se ei olehelppoa, kun on luontaisesti parempi ihminen, mutta pakollista oman hyvinvoinnin vuoksi. Äitisi on vampyyri ja ottaja. Sinun täytyy olla itsekäs hänelle kuten hän on ollut sinulle. Jos hänestä ei oel hyötyö, kuten anna rahaa, voit sanoa ettei sinulla ole aikaa tai resursseja hänelle. Normaalissa työpaikassa et ole puhelimella tavoiteltavissa, vaan se on työnantajan aikaa ja puhelimesi on oltava vaatekaapissa. Jos sinun on käytävä hänellä kylässä, et mene ellei hän maksa kustannuksia.
Ap, voimia. Ei ole helppo tilanne. Ja juuri tuo että ottaa yhteyttä muualle, on tosi stressaavaa. Mutta: sinä et voi sitä muuttaa tai estää. Äitisi on tuollainen, ja sun pitää tehdä elämäsi sellaiseksi kun haluat sen olevan.
Sano äidillesi ettet pidä yhteyttä, jos hän käyttäytyy noin.
Kerro ystävillesi, niille sukulaisille ja työpaikallasi että äitisi on mieleltään järkkynyt ja jos soittelee tai tulee, ei saa päästää sisään eikä välittää puheluita. Äitisi mielenterveyden ongelmat on hänen ongelmia, ei sinun häpeä. Luultavasti ne TUNTUU sun häpeältä, koska äitisi on koko ikäsi sua mukaan ongelmiinsa ottanut, mutta ei ne ole. Voit kertoa esimiehellesi ja työpaikan tai koulun puhelinvaihteen hoitajalle, että äidilläsi on mielenterveyden ongelma ja toivot ettei he mahdollista sitä auttamalla äitiäsi ottamaan yhteyttä. Sun ei tarvitse kertoa enempää. Normaali ihminen ymmärtää jo tuosta.
Ja vielä: jos mahdollista, mene terapiaan. Auttaa tosi paljon näkemään laajemman kuvan ja mistä tuossa on oikeasti kyse. Sun äitisi hyväksykäyttää sua.