Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu
En tiedä mitä ihmettä tekisin äitini kanssa johon haluan katkaista välit. En ole oikeastaan koskaan päässyt itsenäistymään ja irtaantumaan äidistäni koska äiti ei anna sen tapahtua. Pakonomaisesti täytyy pitää häneen yhteyttä. Ei meillä ole edes mitään kunnollista äiti-tytär suhdetta ollut koskaan. Kylmä suhde ollut aina missä ei ole ollut lämpöä ja rakkautta ei yhtään.
Lapsena olin aina äidin tukija ja terapeutti. Kuuntelin jo alle 10 vuotiaana äidin parisuhdeongelmia ja ratkoin hänen asioita. Enää en jaksa ja haluaisin etäisyyttä. Mutta tämä ei sovi äidilleni. Hän on jotenkin saanut välimme sellaiseksi että minun on pakko suunnilleen olla yhteyksissä häneen. Alkanut ihan ahdistaa koko tämä ihmissuhde ja ahdistun kun nään että häneltä tulee viesti, koska tiedän että minun on velvollisuuttani pakko vastata siihen. On siis todella pakko-oireinen myös, pesee käsiä sairaalloisen paljon että ne on ihan vereslihalla, pelkää kaikkea, katastrofiajattelee. Jos en siis pariin tuntiin vastaa puhelimeen niin hän ajattelee minun olevan kuolleena jossain ojassa. Ja aina olen ollut todella vastuullinen että pääsen kotiin yms..
Mutta eihän se riitä kun hänellä on vaan ne katastrofiajatukset. Jos en vastaa hänelle hän tulee ovelleni, muka tuomaan ruokaa, tulee ajelemaan autolla harrastuspaikkani ympärille, soittaa 10 kertaa, soittaa siskolleni olenko hänelle vastannut.
En oikeasti suoraan sanoen jaksa enää häntä ja vastata/olla yhteydessä siksi että minun on pakko. Luulen että mulla ois parempi ilman häntä ja hänen vainoharhaisia ajatuksia. Välillä tuntuu että se ajatuksenjuoksu hänellä on sellaista että ei kellään tuu ees mieleen tommoset kauhuskenaariot. Tässä vanhemmiten on tullu sellanen olo että en pidä hänestä yhtään ja kun hän on tommonen ahdistunut. Ei hänelle voi ikinä kertoa mistään asioista ees kun se niistäkin kehittää kaikenlaista kauhuskenaariota. Edes puhelinta ei sais ladata yöllä.
Eikä hänellä oikeesti tunnu menevän jakeluun se että jollakin voi oikeesti mennä paljon paremmin kun ei oo häneen yhteydessä. Ei hän nää itsessään mitään vikaa ja on niin täydellinen äiti ollut. Niin ja nykypäivänä hän kieltää jyrkästi että olisi pitänyt mua terapeuttinaan kun olin lapsi ja että muistan väärin. Muistan ihan oikein. Nykyäänkin pitää kannatella häntä ja jotenkin huomaan että hän vielä enemmän on alkanut ottaa avuttoman ja heikon roolia.
haluaisin ottaa etäisyyttä/katkaista välit edes joksiki aikaa mutta joku tässä estää. Varmaan hän on niin iskostanut päähäni että ei ole muita vaihtoehtoja ku OLLA YHTEYDESSÄ.
Yleisin tapahtumaketju on; hän laittaa viestiä - en vastaa - hän soittelee kymmenen puhelua - jos en vastaa niihinkään hän tulee ovelle
Kommentit (391)
Kyllä kannattaa katkaista välit äitiin. Puhun kokemuksesta . Alussa äitisi yrittää samoja temppuja kuin ennenkin esim. tulee ovellesi , harrastuksiin , töihin , mutta kun pysyt lujana äitisi voi herätä ajattelemaan miksi et halua tavata. Selitä ennen välien katkaisua miksi näin. Minä kerroin rehellisesti oman tilanteeni töissä , harrastuksissa ja myös naapureille. Varaudu myös siihen että jossakin vaiheessa äitisi menee poliisin puheille ja he soittavat. Sinulla on oikeus omaan , rauhalliseen elämään. Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Piti ihan tarkistaa, onko vanha ketju, jonka olen itse kirjoittanut. Ällistyttävän samanlainen tilanne täällä, tosin nyt jo hieman rauhoittunut.
Ei ole oikeasti ihan helppoa nuorena aikuisena, kun on itsekin vielä aika sekaisin, alkaa vetämään rajoja äidille, joka on lapsesta asti uhkaillut im. Eka muistikuva mulla on alle 5- vuotiaana siitä, kun äiti lähti ovesta huutaen menevänsä nyt rekan alle. Mulle iskostui todella voimakkaasti takaraivoon, että mä olen vastuussa äidistäni.
Äitini on jatkuvasti huolissaan minusta, mutta jotenkin ristiriitaisesti ei kuitenkaan puuttunut mitenkään siihen, että oma äitinsä hakkasi mua vuosia. Se oli ihan ok eikä mitenkään huolestuttavaa, mutta tunnin lenkki tai salilla käynti on.
Mä olin jo pitkälle päälle kolmekymppinen kun vedin ne rajat kertakaikkiaan. Äitini jatkoi vielä vuosia. Tuli oven taakse, odotti mua työpaikkani ovella, huusi rappukäytävässä, soitteli koko suvun läpi, katseli ikkunoista ym. Ja ne mun rajat oli niinkin hurjat, kuin että kerran päivässä voimme puhua puhelimessa, emme puolen tunnin välein.
Oon nyt jo yli nelikymppinen ja tilanne on parempi. Joskus vielä tulee ylilyöntejä, mutta koska se ei koskaan johda mihinkään, en esim. avaa ovea jos kyläilystä ei ole sovittu, niin yhä harvemmin. Kerran päivässä puhumme puhelimessa, ja olen tehnyt selväksi, että jos mulla on kiire, vaihdamme vain pikaisesti kuulumiset, enkä voi puhua tuntikausia. Pitkään piti laittaa luuri korvaan sen jälkeen kun olin ystävällisesti todennut, että mun pitää nyt rientää, hei hei ja antaa sitten sen soitella kymmeniä kertoja perään vastaamatta. Nykyään puhelun lopettaminenkin jo onnistuu ihan normaalisti. Äjtini ei osaa lukea tekstiviestejä.
Tarkkana pitää myös olla, ettei kerro oikeastaan yhtään mitään itsestään tai suunnitelmistaan. Säästä voi jutella, mutta sekin saattaa kääntyä siihen, että sateessa vilustuu ja kuolee ja talvella liukastuu ja kuolee.
Rajojen vetäminen on raskasta tuollaisen ihmisen kanssa ja tosiaan kymmenisen vuotta äitini yritti murtautua rajoistani läpi ennen kuin uskoi, että olen tosissaani. Mutta rajonen vetäminen on ainoa vaihtoehto, ettei mene omakin mielenterveys.
Tuo eutanasia tuntuu olevan hänelle useammankin lemmikin kohdalla se ainoa vaihtoehto.Ei edes yritetä ottaa selvää olisiko jotain ollut vielä tehtävissä.Nämä tilanteet olivat toivottomia.Mutta silti.Varsinkin yksi lemmikki oli ja on edelleen minulle kuin oma lapsi.Nämä menetykset ovat aina äärettömän raskaita enkä itse tule ikinä selviämään niistä täysin.Lemmikit ovat enemmän kuin lemmikkejä.Ne ovat ystäviä ja perheenjäseniä suuri osa elämää. Tälläisiä tunteita voi ymmärtää vain ne joilla on tai on ollut lemmikkejä.Äiti ei aina vastaa kun puhun.Laittoi minut alle 18 vuotiaana tukikotiin.Siellä täytin 18.Myös ennen sitä ja sen jälkeen laittoi minut osastolle.Koska virkaintoiset sossutantat painosti. Mitään todellista syytä ei ollut.Ei mitään sellaista ettei ilmankin oltaisi pärjätty.
Viimeisimmän Kreikan matkan jälkeen kerroin että minulla jäi paljon rahaa yli.Lainasin mutta en nyt kerro minkä verran.Ihmetteli että miten niin paljon muka jäi.Sillä paljolla tarkotin kolikoita.Niitä jäi jonkun verran.Ostin Kreikasta kaikkea pientä.Ostin myös kolme red bullia yhden monsterin ja yhden primen.Näytin niitä ja reagoi niihin tuhahdellen.Kommentoi asiaa niin että hänelle on yhdentekevää vaikka joisin ne kaikki kerralla.
On puuttunut myös romanttisiin ihmissuhde asioihini seuraavalla tavalla.Kerran isäpuoleni äiti kysyi onko minulla poikaystävää.Ennen kuin ehdin vastata mitään äiti jo tokaisi että ei sellaisella mitään tee että kyllä ilmankin pärjää.Joskus kauan sitten olin vähän dingdong ja kirjoittelin satojen miesten kanssa yhdessä paikassa netissä.Hän sai tietää ja haukkuikin pari tyyppiä.Kuittaili minulle että minä asutan ja ruokin näitä miehiä asunnollani.Kuittaili myös että siivouskaapissani on joku mies piilossa.Joskus niin ikään kauan sitten minulla oli vähän juttua yhden pojan kanssa.Hänellä oli jotain venäläisiä sukujuuria tai sukulaisia.Yritin ottaa pullaa niin äiti siihen tyyliin että mene sinä vaan sinne venäjälle sen jätkän kanssa sitä pullaa mussuttamaan.On uhannut minut myös heittää läpi ikkunan.
Kun kenelläkään ei tunnu olevan mitään sanottavaa niin voisinpa tässä vaikka kertoa muistakin haastavista ihmissuhteistani.
Ensin siivoushullu jehovatäti.
Olimme joskus minä ja äiti tämän jehovatädin luona toisella puolella Suomea.Olimme ravintolassa syömässä ja söin liikaa.Autossa tunsin oksennuksen tulevan.Käskin pysäyttää auton heti.Ei voinut tehdä niin joten kyseinen vahinko tapahtui autoon.Siitä syntyi omanlaisensa episodi josta en jaksa kertoa.
Siivoushullu on tehnyt sitäkin että kun ollaan istuttu kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalla niin on ryhtynyt siivoamaan.
Eräs päivä räjähdin hänelle whatsappissa kun hän kehoitti minua tekemään mielikuvitus matkan Kreikkaan.Laitoin välit poikki.
Biologinen juoppo isä.
Silloin kun soitteli niin soitteli äidille.Kyseli siltä minun kuulumiset.Vaikka olisi voinut kysyä niitä minulta itseltäni.
Ennen aina lähetteli joulu ja synttärikortit.Nykyään ei enää.
Suuttui kun en joskus lähettänyt hänelle isänpäivä korttia.Hän ei sitä missään tapauksessa ansainnut koska on ollut niin kamala monia ihmisiä kohtaan.
En häntä juurikaan edes tunne eikä hän minua.Pari kertaa aikuisena olen häntä tavannut.Olen aina pitänyt isäpuoltani todellisena isänä.
Lisäyksenä vielä että on äiti joskus mukava ja käyttäytyy normaalisti joskus.Ja on meillä hyviäkin hetkiä ollut.Mutta eipä juuri enää nykyään.
Te, jotka kommentoitte kuinka itsekästä olisi laittaa välit poikki, ette varmaan ymmärrä sitä, ettei välien katkaiseminen omaan vanhempaansa ole kenellekään helppo juttu, vaan sitä on edeltänyt vuosien prosessi, keskusteluyritykset, rajojen vetäminen, ehkä terapia jne.
Ei kai kukaan ihan vain itsekyyttään yhtäkkiä katko välejä omaan äitiinsä, jos äitisuhde on hyvä, tai edes jollain tasolla siedettävä.
Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun välit katkeavat, on äiti pilannut jo puolet elämästä. Ja kyllä, sellaisia äitejä on ihan oikeasti olemassa. Moni terveen äitisuhteen omaava tuntuu kommentoivan tähän ketjuun vailla ymmärrystä mistä tässä puhutaan.
Se "huoli" voi olla myös kontrollointia. Narsistien ihan yleisesti käyttämä manipulointikeino on nimenomaan olla huolissaan. Aina tästä ei toki ole kyse, mutta te, jotka painitte tämän ongelman kanssa, niin kannattaa ottaa tämäkin asia huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka kommentoitte kuinka itsekästä olisi laittaa välit poikki, ette varmaan ymmärrä sitä, ettei välien katkaiseminen omaan vanhempaansa ole kenellekään helppo juttu, vaan sitä on edeltänyt vuosien prosessi, keskusteluyritykset, rajojen vetäminen, ehkä terapia jne.
Ei kai kukaan ihan vain itsekyyttään yhtäkkiä katko välejä omaan äitiinsä, jos äitisuhde on hyvä, tai edes jollain tasolla siedettävä.
Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun välit katkeavat, on äiti pilannut jo puolet elämästä. Ja kyllä, sellaisia äitejä on ihan oikeasti olemassa. Moni terveen äitisuhteen omaava tuntuu kommentoivan tähän ketjuun vailla ymmärrystä mistä tässä puhutaan.
Se "huoli" voi olla myös kontrollointia. Narsistien ihan yleisesti käyttämä manipulointikeino on nimenomaan olla huolissaan. Aina tästä ei toki ole kyse, mutta te, jotka painitte tämän ongelman kanssa, niin kannattaa ottaa tämäkin as
Minä ainakin ymmärrän täysin.Jos luit minun kertomukseni.Itse alan uskomaan ettei minun äiti tilanteeseen ole muuta ratkaisua kuin jommankumman kuolema.Eihän se edes ymmärrä että minullakin voisi joskus olla jotain asiaa ja puhuttavaa.Mutta ei kun oletetaan ettei minulla voi olla asiaa ja että kaikki on hyvin yms.
Ja sekin jos tiskaan hän nipottaa kun vettä roiskuu lattialle.Joskus nipotti kun käytin hiuslaitettani.
Koska sähkö on niin kallista.Ja just että jalat pois tuolilta ja istu kunnolla.
Ja että tossa on kilo karkkia ei niitä kaikkia syödä saman päivän aikana.
Olen se joka kirjoitti useammankin pitkän viestin.
Ja tämä Kreikan matka jossa oltiin hiljattain niin ennen sitä jankkasi ties kuinka monta kertaa että joka paikkaan mennään yhdessä ja joka paikasta lähdetään yhdessä.
Pari lasta oli mukana.
Ja siitäkin vetäisi herneet kun yhdessä ravintolassa Kreikassa sanoin että voisin ottaa ruokajuomaksi energiajuoman.
Sanoin sen vitsillä koska ei sieltä edes saanut energiajuomaa.
Hän tekee myös sitä että ensin saattaa puhua ihan normaalisti sitten yhtäkkiä kiihtyy ja korottaa ääntään.
Keskustele sitten semmosen kanssa.
Puhuttiin jo pari vuotta sitten että jotain rahallisia oikeuksia minulla pitäisi olla.Ja silloin ehdotti itse että vaikka joku kuukausiraha.Mutta mitään ei ole tapahtunut.
Mitä vanhemmaksi ja väsyneemmäksi itse käy sen enemmän pitää alkaa osata laittaa rajoja. Eihän tämänkaltaiset äitylit lopeta koskaan. Vanhemmiten saattaa vaan hulluus kiihtyä.
Onhan se onnetonta, ettei vielä edes kuuskymppisenä saa elämässään yhtä ainoaa viikkoa olla äidiltään rauhassa. Kyllä mä normaalina ihmisenä uskoin, kun kotoa pois muuttanut nuori sanoi, ettei joka viikko tarvitse soittaa. Annan tilaa ja aikaa lapsilleni elää omaa ainutkertaista elämäänsä.
Itse en saa sitä koskaan. Aina on äidillä jotain.
Niinhän nämä kyseiset äidit puolustelee käytöstään että halusin vain suojella sinua enkä halunnut että sinulle tapahtuu mitään pahaa.
Tällaiselle äidille rajojen asettaminen on kuin tuuleen huutelisi. Omalla kohdallani kontrollointi meni lopulta niin vaikeaksi, että ei olisi käytännössä saanut tehdä mitään päätöksiä elämänsä suhteen, joten välien katkaisu oli ainoa keino päästä elämään omaa elämää. Surullista, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun lukuisat keskusteluyritykset ja rajojen asettaminen ei auttanut.
Kun on hoitanut pitkällisen työllistävän asian äidin puolesta ja ollut kuormittunut useamman viikon asian vuoksi niin äiti lupaa, että okei hän ei nyt sitten kahteen viikkoon soita eikä häiritse niin saat olla rauhassa.
P.skan marjat, seuraavana päivänä tulee neljä soittoa ja tekstari. En vastannut.
Ja jos puhutaan totta niin en tule olemaan edes kovin pahoillani sitten kun hän kuolee.
En myöskään iloitse siitä koska en ole sellainen ihminen.Mutta silloin ainakin olen vapaa.
Ehkä hän ei vaan näe meidän väleissämme ongelmaa.
Miksi yrittäisin tehdä meidän väleille mitään kun hänkään ei tee.
Kyllä hänelläkin tuntuu olevan joku ongelma minua kohtaan.
Voisin tietysti rohkaistua että puhuisin mutta mitä sekään hyödyttää.
Mä tekisin niin, että en vastaisi viesteihin tai puheluihin, jos en oikeasti halua. Jos tulee ovelle, sanoisin äidille, että ei niin kuin asia on: Ei ole normaalia huolestua noin paljoa, elämässä ei voi hallita kaikkea, hae apua ja antaisin käteen vaikka eri tukivaihtoehtojen numerot. Äitisi on oikeasti avun tarpeessa, tuo ei ole normaalia. Jos tilanne jatkuu liian pitkälle menevänä tunkailuna ja huolehtimisena, tekisin jopa huoli-ilmoituksen äidistäni. Toisen ihmisen rajoja on opittava kunnoittamaan ja tietyn asteista huolta kestämään meistä jokaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Yksikään lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen jos ei heiltä ole rahaa lainannut, sittenkin vain sen mitä on lainannut. Lapset ei valitse vanhempiaan eikä lapset ole syyllisiä syntymäänsä !!!!! Terveisin NELJÄN ÄITI
Niin, mitäpä sitä lapsista huolta kantamaan kun täyttävät 12. Saati 18. Kolmen äiti.
Oletko tyhmä ? Lapsista pidetään huolta kun on oma valinta lapset tehdä. Lasten ei pidä huolehtia vanhemmistaan. Terveisin NELJÄN ÄITI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsikaan ei ole oikeutettu olemaan idiootti.
Yksikään lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen jos ei heiltä ole rahaa lainannut, sittenkin vain sen mitä on lainannut. Lapset ei valitse vanhempiaan eikä lapset ole syyllisiä syntymäänsä !!!!! Terveisin NELJÄN ÄITI
Niin, mitäpä sitä lapsista huolta kantamaan kun täyttävät 12. Saati 18. Kolmen äiti.
Oletko tyhmä ? Lapsista pidetään huolta kun on oma valinta lapset tehdä. Lasten ei pidä huolehtia vanhemmistaan. Terveisin NELJÄN ÄITI
Kyllä kommenttisi käsitin niin ettei paljon aikuistuvasta kiinnosta huolehtiminen tai siis ei saa kiinnostaa koska lapsi syytön syntymäänsä.
Ja kun nämä äidit ei tosiaan näe omissa toimissaan mitään väärää vaan naamioivat käytöksensä suojeluksi ja huolenpidoksi.
Minun äiti käyttää mikä sua vaivaa korttia.Kunnon uhriutumis kortti siis.
Hyvin tietää ettei tässä viime kuukausina juuri iloa ole ollut.
Ainoa ilon aihe lähiaikoina on ollut Kreikan matka.
Ja jos luulitte että nuo huomauttelut on se pahin....
Hän siis huomauttelee minua hampaiden pesusta.Hän huomauttelee minua että lataan liikaa puhelimiani ja tablettejani. Silloin kun korvani olivat huonossa kunnossa hän huomautteli että minun pitää rasvata niitä ja kommentoi niitä ikävään sävyyn.Ostin viime vuonna kuusi energiajuomaa uudeksi vuodeksi.Hän sanoi että en saa juoda niitä kaikkia kerralla.Keräilen energiajuoma tölkkejä ja pulloja.Niitä on kertynyt hyllylle jo oikein kiva määrä.Aloitin keräilyn monstereista siitä siirtyen megaforceihin ja red bulleihin.Yksi prime ja yksi ed on myös.Yksi kerta hän ihmetteli miksi yhtäkkiä ostelen red bulleja enkä niin paljon enää monstereita.Selitin että en ole missään vaiheessa aikonutkaan keräillä pelkästään monstereita.Hän on muutenkin nähnyt vaivaa energiajuomien käytöstäni.Hän on sanonut etten saa juoda niitä liikaa.Hän rajoittaa jollain tasolla myös alkoholin käyttöäni.Saan kyllä juoda mutta en älyttömissä määrin.Uskon että siihen on syynä se että olen ollut hyvin lähellä kuolla alkoholimyrkytykseen.Joskus ostin laivalta kokeilumielessä kaksi rasiaa sikareita.Hän napisi siitä että mistä lähtien olen tupakoinut.Kun selitin että ihan kokeilumielessä ostin niin antoi sitten asian olla.Olen kyllä varma siitä että hän tietää että olen joskus tupakoinut vähän.Joskus nipotti että mistä voin tietää miltä camel aski näyttää.En sitten kertonut että vaikka siitä kun silloin kun olen tupakoinut niin poltin sitä.Kerran kun olimme jouluristeilyllä tallinnassa ja menimme seuraavana päivänä maihin shoppailemaan laittoi ostoskeskuksessa shown pystyyn kun yritin ihan asiallisesti pyytää passiani.Lopulta antoi sen mutta pitkin hampain.Vapen suhteen hänellä on vieläkin isompi ongelma.Kun olimme ensi kertaa Kreikassa kokeilin vapea.Annoin sitä myös parille lähes aikuiselle nuorelle.Mutta kun porukat sai tietää niin puhutteluhan siitä tuli.Varsinkin äidiltä.Myöhemmin hän sanoi etten saa ostaa enää kenellekään en edes itselleni.Olen kuullut pari kertaa kun hän kutsuu sisarpuoltani tyttäreksi.Vieraille ihmisille.Toisen kerran minun kuullen.Kutsuu tottakai myös minua tyttäreksi.Olen hänen ainoa biologinen lapsi.Sisarpuoleni osti talon ja tuntuu että porukat on jatkuvasti hankkimassa hänelle tapettia ja muuta remontti tarviketta.Tuntuu että puhuvat alvariinsa sisarpuolesta ja remontista.Aivan kuin äitiä ei yhtään kiinnostaisi mitä minulle kuuluu.Silloin kun meillä oli se ensimmäinen Kreikan matka tulossa niin jossain vaiheessa sanoin että en lähde sinne.Koska lentopelko.Silloin hän raivostui valtavasti.Hän lateli erittäin painokelvottomia törkeyksiä joita en todellakaan aio tähän kirjoittaa.Asia saatiin kuitenkin sovittua ja lähdin mukaan matkalle.Lentopelko lähti enkä kadu.Minulla on vähän sellaisia ongelmia ettei raha asiat onnistu.Sen takia minulla ei ole mitään siihen liittyviä juttuja omassa hallussani.Minulle voi kuitenkin antaa käteistä.Ainoa vaan kun hän ei ikinä anna minulle sitä.Kreikan ja Viron matkoilla on tosin antanut minulle matka ja shoppailu rahaa.Mutta täällä Suomessa ei ole antanut rahaa minulle pitkiin aikoihin.Ei ole edes kysynyt tarvinko.
Minulla on omakin asunto mutta olen porukoilla enemmän.Eikä kenenkään teistä tarvitse kysyä olenko vammainen.En ole.Minulla on muunlaisia ongelmia.Tuosta huomauttelusta.Hän kyselee iltaisin onko avain otettu pois ovesta ja onko kynttilät viety.