Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Ihastumisesta. En ole ollut ihastunut pitkään aikaan joskus yli kymmenen vuotta sitten viimeksi. Silloin pidin niinä vuosina  muutamasta ihmisestä, vaikka eihän siitä mitään tulisi tullut, enkä minä ikinä edes heidän kanssaan jutellut mistään tai tuntenut heitä sen enempää. Elettiin kovin eri tilanteessa silloin. 

Tuntuu kuin iäsyys tuosta olevan. Miten minä toisaalta ihastuisin jos en edes kovin paljon tapaa ihmisiä. Hyvin vähän tapaan ketään missään. Vieraita kasvoja ja ohimennen. Joskus joku jää mieleeni. Samoin kai minun on aina vaikea uskoa, että joku pitäisi minusta. En ole vuosiin ajatellut edes itseäni niin, että joku pitäisi minusta sen enempää.  

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisesta. En ole ollut ihastunut pitkään aikaan joskus yli kymmenen vuotta sitten viimeksi. Silloin pidin niinä vuosina  muutamasta ihmisestä, vaikka eihän siitä mitään tulisi tullut, enkä minä ikinä edes heidän kanssaan jutellut mistään tai tuntenut heitä sen enempää. Elettiin kovin eri tilanteessa silloin. 

Tuntuu kuin iäsyys tuosta olevan. Miten minä toisaalta ihastuisin jos en edes kovin paljon tapaa ihmisiä. Hyvin vähän tapaan ketään missään. Vieraita kasvoja ja ohimennen. Joskus joku jää mieleeni. Samoin kai minun on aina vaikea uskoa, että joku pitäisi minusta. En ole vuosiin ajatellut edes itseäni niin, että joku pitäisi minusta sen enempää.  

Olen miettinyt, mikä saa ihmisen ihastumaan. Onkohan se jokin elämän tilanteeseen liittyvä vai pakopaikka ongelmista. Onneksi on tapahtunut vain harvoin, sen verran ollut tunteita sekoittava kokemus. Jokin outo voima saa kiinnostumaan jostain ihmisestä, ja ensin luulee kaikkea väärinkäsitykseksi. En myöskään usko, että joku juuri minusta pitäisi. Sitten elämä on yhtäkkiä vaaleanpunaista unelmaa, kunnes alkaa pikku hiljaa järkiintyä. Liekö kaikki ollutkin vain unta. Lopulta tulee pettymys ja katumus, ja piiloudun takaisin poterooni toipumaan. Kokemus sekin. Ihminen ei ikinä opi. 

Tuli käytyä teatterissa. Titanique musikaaliparodia se oli. Ei ole aikoihin tullut teatterissa käytyä, joten aika mahtava fiilis siitä tuli. Sai nauraa makeasti.

Ilman tuota kokemusta oloni olisi rankka. Raatamista ja avautumista oon kokenut tuon teatterikokemuksen lisäksi tänään.

Mietin miten hiljaista elämästä on tullut. Mielestäni en ole mikään vain kotona nyhjäävä ressukka, vaikka kotona vietänkin paljon aikaa harrastusteni kanssa. Töiden lisäksi käyn myös ulkoilemassa, kirjastoissa, joskus elokuvissa, antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, museoissa ja näyttelyissä, joskus jossain tapahtumissa, kursseilla yms. Silti on hiljaista. Käyn noissa yksin, kotona aina yksin, lomilla yksin. Vapaapäivinä en pääse puhumaan kenellekään. Joulu tulee taas ja olen yksin. Olen vielä alle 40 ja koko elämä ollut tällaista. Näin se kai tulee menemään seuraavatkin vuodet ja vuosikymmenet. Mietin mikä se on se synnyinvika jonka sain, etteivät ihmiset pidä minusta. Edes omat vanhemmat eivät ole pitäneet. Hyvänpäivän tuttavuutta pidemmälle en pääse eikä kukaan ole koskaan osoittanut mitään romanttista mielenkiintoa. Elämä on toki ihan hyvää näinkin, onneksi on terveys ja on kiinnostavia asioita joihin kuluttaa aikaa ja se meneekin välillä ihan huomaamatta, mutta en minä rehellisesti sanoen elämää tällaiseksi kuvitellut tai tällaista halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten hiljaista elämästä on tullut. Mielestäni en ole mikään vain kotona nyhjäävä ressukka, vaikka kotona vietänkin paljon aikaa harrastusteni kanssa. Töiden lisäksi käyn myös ulkoilemassa, kirjastoissa, joskus elokuvissa, antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, museoissa ja näyttelyissä, joskus jossain tapahtumissa, kursseilla yms. Silti on hiljaista. Käyn noissa yksin, kotona aina yksin, lomilla yksin. Vapaapäivinä en pääse puhumaan kenellekään. Joulu tulee taas ja olen yksin. Olen vielä alle 40 ja koko elämä ollut tällaista. Näin se kai tulee menemään seuraavatkin vuodet ja vuosikymmenet. Mietin mikä se on se synnyinvika jonka sain, etteivät ihmiset pidä minusta. Edes omat vanhemmat eivät ole pitäneet. Hyvänpäivän tuttavuutta pidemmälle en pääse eikä kukaan ole koskaan osoittanut mitään romanttista mielenkiintoa. Elämä on toki ihan hyvää näinkin, onneksi on terveys ja on kiinnostavia asioita joihin kuluttaa aikaa ja se meneekin

Kadehdin elämääsi. Sinulla on asiat niin hyvin, olet vielä nuori ja terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten hiljaista elämästä on tullut. Mielestäni en ole mikään vain kotona nyhjäävä ressukka, vaikka kotona vietänkin paljon aikaa harrastusteni kanssa. Töiden lisäksi käyn myös ulkoilemassa, kirjastoissa, joskus elokuvissa, antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, museoissa ja näyttelyissä, joskus jossain tapahtumissa, kursseilla yms. Silti on hiljaista. Käyn noissa yksin, kotona aina yksin, lomilla yksin. Vapaapäivinä en pääse puhumaan kenellekään. Joulu tulee taas ja olen yksin. Olen vielä alle 40 ja koko elämä ollut tällaista. Näin se kai tulee menemään seuraavatkin vuodet ja vuosikymmenet. Mietin mikä se on se synnyinvika jonka sain, etteivät ihmiset pidä minusta. Edes omat vanhemmat eivät ole pitäneet. Hyvänpäivän tuttavuutta pidemmälle en pääse eikä kukaan ole koskaan osoittanut mitään romanttista mielenkiintoa. Elämä on toki ihan hyvää näinkin, onneksi on terveys ja on kiinn

Ai no sepä kiva???

Kudon sukkaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sitä tarvitsevalla tuntemattomalle. Löytyisipä jokin radiokanava, josta voisi kuunnella samalla rauhallista klassista musiikkia. Luin joskus hyvän elämän ohjeen liittyen tähän neulomiseen. "Vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden, on meillä luotettava ystävä kutimessamme."

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten hiljaista elämästä on tullut. Mielestäni en ole mikään vain kotona nyhjäävä ressukka, vaikka kotona vietänkin paljon aikaa harrastusteni kanssa. Töiden lisäksi käyn myös ulkoilemassa, kirjastoissa, joskus elokuvissa, antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, museoissa ja näyttelyissä, joskus jossain tapahtumissa, kursseilla yms. Silti on hiljaista. Käyn noissa yksin, kotona aina yksin, lomilla yksin. Vapaapäivinä en pääse puhumaan kenellekään. Joulu tulee taas ja olen yksin. Olen vielä alle 40 ja koko elämä ollut tällaista. Näin se kai tulee menemään seuraavatkin vuodet ja vuosikymmenet. Mietin mikä se on se synnyinvika jonka sain, etteivät ihmiset pidä minusta. Edes omat vanhemmat eivät ole pitäneet. Hyvänpäivän tuttavuutta pidemmälle en pääse eikä kukaan ole koskaan osoittanut mitään romanttista mielenkiintoa. Elämä on toki ihan hyvää näinkin, onneksi on terveys ja on kiinnostavia asioita joihin kuluttaa aikaa ja se meneekin

Voi että! Olen melko varma että pitäisin sinusta. Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, oma jo aikuinen lapsi on hyvin erikoinen, ja osa entisistä kavereista myös. Jotenkin näen ihmisten esim töksähtelevän käytöksen taakse eikä minulle tule koskaan sellaista oloa että tuossa ihmisessä on jotain vikaa enkä halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Jos nyt pois lasketaan vaikkapa rasismi, aggressiivisuus, ilkeys, jne.

Vierailija kirjoitti:

Kudon sukkaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sitä tarvitsevalla tuntemattomalle. Löytyisipä jokin radiokanava, josta voisi kuunnella samalla rauhallista klassista musiikkia. Luin joskus hyvän elämän ohjeen liittyen tähän neulomiseen. "Vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden, on meillä luotettava ystävä kutimessamme."

Miten olisi ylen klassinen?

Vierailija kirjoitti:

Kudon sukkaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sitä tarvitsevalla tuntemattomalle. Löytyisipä jokin radiokanava, josta voisi kuunnella samalla rauhallista klassista musiikkia. Luin joskus hyvän elämän ohjeen liittyen tähän neulomiseen. "Vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden, on meillä luotettava ystävä kutimessamme."

Mulla on kesken taas kerran kolme eri neulomusta, koska välillä on ihan vaan sileän yksivärisen tylsän tarve ja välillä taas tarvitsee palmikoita / pitsiä / kirjoneuletta joihin pitää keskittyä. Nyt vaan pitsineule puuttuu mutta keväällä on niiden vuoro. Nuo siis jotenkin jokainen nollaa pään, mutta välillä se nollaus vaatii tuollaista silmät ummessakin onnistuvaa neulomista ja välillä taas tuollaista jossa pitää keskittyä siihen mitä tekee tai ainakin toistaa jotain samaa muutaman silmukan rimpsua. Voi tietty hyvinkin olla myös merkki jostain mökkihöperyydestä tai muustakin mielisairaudesta ;-)

Ja voi, tuo radio. Joku rauhallinen keskusteluohjelma olisi kivaa kuunneltavaa (luontoillat on jees ja noiden voisi lisäksi olla joku muukin aihepiiri mutta ei mitään elämöintiä, julistusta tai vouhotusta) jossa sitten tulisi välillä musiikkia. Kesällä oli kiva kuunnella ralliradiota eli tuon tyyppinen, kiireetön ohjelma missä jutellaan mukavassa hengessä. Itse en niin piittaa klassisesta musiikista mutta sen sijaan jokin "cozy jazz"- kanava olisi ihana mutta sekin niin, että pääasiassa tulisi musiikkia eikä niinkään tyypillistä studiorääkyjää joutavine hohotuksineen ja jatkuvine mainoskatkoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kudon sukkaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sitä tarvitsevalla tuntemattomalle. Löytyisipä jokin radiokanava, josta voisi kuunnella samalla rauhallista klassista musiikkia. Luin joskus hyvän elämän ohjeen liittyen tähän neulomiseen. "Vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden, on meillä luotettava ystävä kutimessamme."

Mulla on kesken taas kerran kolme eri neulomusta, koska välillä on ihan vaan sileän yksivärisen tylsän tarve ja välillä taas tarvitsee palmikoita / pitsiä / kirjoneuletta joihin pitää keskittyä. Nyt vaan pitsineule puuttuu mutta keväällä on niiden vuoro. Nuo siis jotenkin jokainen nollaa pään, mutta välillä se nollaus vaatii tuollaista silmät ummessakin onnistuvaa neulomista ja välillä taas tuollaista jossa pitää keskittyä siihen mitä tekee tai ainakin toistaa jotain samaa muutaman silmukan rimpsua. Voi tietty hyvinkin olla myös merkki jo

Spotifystä löytyy cozy jazzia.

Noista ihastuksista. Olen alkanut tietyllä tapaa ymmärtää niita miehiä, jotka olettaa normaalin aspa-ystävällisyyden merkiksi kiinnostuksesta tai ainakin joksikin flirtiksi. Itse en siis oleta niin, mutta ei mulle tarvitse enää olla kuin normaali aspa niin ihastun itse. Ainakin hetkellisesti ja koska pelkään punastelevani tai muuten tuovani sen vahingossa julki (se ihastus on täydellisen epätoivottu tunne) niin välttelen kyseistä paikkaa kunnes voin luottaa siihen, etten enää höperehdi moisia. Se on helppoa, koska kun taas huomaan ihastuneeni johonkin uuteen aspaan jossain muualla niin on turvallista taas asioida siellä missä en hetkeen viitsinyt käydä.. En siis ihastu samaan aikaan toiseen vaan olen tässäkin yksiavioista ja sitoutuvaa sorttia vaikka minkäänlaista suhdetta ei ole, ihastus on puhtaasti yksipuolista ja vain seurausta siitä, että joku kohteli minua kuten ketä tahansa asiakasta.

Joooo

Minä taas arvostan aina sitä, että joku edes ystävällisesti juttelee jotain tai vaikka kysyy jotain asiaa minulta. Erään kerran eräskin ihminen kyseli mihin hänen seurassaan ollut tyyppi meni, kun oli muualla kun tämä lähti odotustilasta ja minä sanoin, kun näin että meni jo tuonne edeltä. Hän kysyi sitten vielä toistakin asiaa. Tai joku neuvoo jossakin jutuissa, kun vaikka näkee etten tiedä oikein missä jokin paikka on tms. Tavallisia juttuja, mutta jäävät mieleen varsinkin, kun ei ole paljon ihmisiä elämässäni. 

Ette te halua minun kanssa jutella kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ette te halua minun kanssa jutella kuitenkaan.

Kylläpäs halutaan. Huomenna sitten taas. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te halua minun kanssa jutella kuitenkaan.

Kylläpäs halutaan. Huomenna sitten taas. Hyvää yötä.

Niin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin miten hiljaista elämästä on tullut. Mielestäni en ole mikään vain kotona nyhjäävä ressukka, vaikka kotona vietänkin paljon aikaa harrastusteni kanssa. Töiden lisäksi käyn myös ulkoilemassa, kirjastoissa, joskus elokuvissa, antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, museoissa ja näyttelyissä, joskus jossain tapahtumissa, kursseilla yms. Silti on hiljaista. Käyn noissa yksin, kotona aina yksin, lomilla yksin. Vapaapäivinä en pääse puhumaan kenellekään. Joulu tulee taas ja olen yksin. Olen vielä alle 40 ja koko elämä ollut tällaista. Näin se kai tulee menemään seuraavatkin vuodet ja vuosikymmenet. Mietin mikä se on se synnyinvika jonka sain, etteivät ihmiset pidä minusta. Edes omat vanhemmat eivät ole pitäneet. Hyvänpäivän tuttavuutta pidemmälle en pääse eikä kukaan ole koskaan osoittanut mitään romanttista mielenkiintoa. Elämä on toki ihan hyvää näinkin, onneksi on terveys ja on kiinn

Kellään ei ole asiat hyvin jos ei ole yhtään läheistä elämässä! 

Ollaan me aika säälittäviä tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kudon sukkaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sitä tarvitsevalla tuntemattomalle. Löytyisipä jokin radiokanava, josta voisi kuunnella samalla rauhallista klassista musiikkia. Luin joskus hyvän elämän ohjeen liittyen tähän neulomiseen. "Vaipuessamme epätoivoon ihmisten vihamielisyyden tähden, on meillä luotettava ystävä kutimessamme."

Miten olisi ylen klassinen?

Ja olisi se rauhallinen ja maltillinen keskustelukin mukava kuunneltava radiosta, että kuulee edes ihmisääniä. Vaihteeksi myös ikivihreät .