Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me aika säälittäviä tyyppejä. 

Emme ole, vaan sitkeitä tunturikoivuja, jotka jaksavat sinnitellä yksin paljakalla. Kaikista ei olekaan tähän.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen voi tehdä vielä sellaisenkin virheen, että ihastuu johonkin saavuttamattomaan. Toipuminen siitä tuntuu aina vain vaikeammalta, ja on haasteellista hyväksyä, että se kaikki on vain muita varten. Ehkä parempi hankkia se kissa tai pikkukoira seuraksi, ettei joudu aina pettymään.

 

Itse olen ollut vuosikausia ihastunut nuorempaan miespuoliseen työkaveriini. Välillä ihan kiukustun itseeni että lopettaisin haikailun, kun ei siitä mitään tule. Usein tulee nähtyä unta, että tunne on molemminpuolinen ja voi mikä pettymys aamulla kun olikin vain unta 😌 

Vierailija kirjoitti:

Otin viikko sitten kirpputorilta pöydän ja kävin tänään viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Ei minulla paljoa myytävää ole, mutta olisi hyvä päästä niistä vähistäkin ylimääräisistä eroon. Vajaassa viikossa oli jo mennytkin yli 40 euron edestä tavaraa.

Ei tuossa mitään ihmeellistä ollut vaan siinä, että peräti kaksi vierasta ihmistä puhutteli minua  ystävällisesti.

Tuon jälkeen menin Prismaan, ja siellä eräs vanha pieni mamma kysyi minulta, eikö täällä ole mannaryynipuuroa. Olihan siinä ja annoin sen hänelle käteen. Tuli hyvä mieli, kun olin niin kiltin ja asiallisen näköinen, että vieraatkin ihmiset pitivät minua keskustelukelpoisena. 

En pidä sitä itsestään selvänä asiana, koska olen lähtöisin rutiköyhästä alkoholistiperheestä, koulukiusattu ja pahoinpidelty ja melkein kaiken mahdollisen pahan elämässäni kokenut, kuten aiemmin jo kerroin yhdessä viestissäni.

Kunpa vielä olisikin sellaisia kirpputoreja, joissa voisi olla itsekin paikalla myymässä, vaikka olenkin ujohko.  Nyt taitaa olla vain nämä viikon pöytävaraukset. Muistan, kun joskus vuosia sitten pidin tällaista päivän kirpputoria, ja siellä näki monenlaisia kävijöitä. Oli mukava jutella jonkun ihmisen kanssa vaikka myymästäni Rauli Badding Somerjoen kasetista. Ostaja palasi vielä samana päivänä kehumaan sitä. Nyt hieman harmittaa, kun tuli kaupattua se, mikä sopisi hyvin tähän marraskuiseen hämäryyteen. 

Kyllä ne pienetkin keskustelut vaikka tuntemattomien kanssa antavat valoa elämään. 

Tänään on Pyhäinmiesten päivä, ja kaipaan niitä edesmenneitä, joista jäi hyvät ja lämpimät muistot. Menetin pari vuotta sitten läheiseksi tulleen sukulaisen, jonka kanssa keskustelimme spostin kautta päivittäin kaikista jutuista taivaan ja maan välillä. Onneksi tallensin viestittelyt ja luen niitä vieläkin. Nyt voin vain lähettää tälle ihanalle ihmiselle lämpimiä ajatuksia sinne iankaikkisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään on Pyhäinmiesten päivä, ja kaipaan niitä edesmenneitä, joista jäi hyvät ja lämpimät muistot. Menetin pari vuotta sitten läheiseksi tulleen sukulaisen, jonka kanssa keskustelimme spostin kautta päivittäin kaikista jutuista taivaan ja maan välillä. Onneksi tallensin viestittelyt ja luen niitä vieläkin. Nyt voin vain lähettää tälle ihanalle ihmiselle lämpimiä ajatuksia sinne iankaikkisuuteen. 

Pyhäinpäivä. Koskee muitakin kuin miehiä.

Kävin eilen iltamyöhällä viemässä papan haudalle kynttilän ja tekemäni kranssin tuijanoksista. Huomasin, kun nuori nainen viipyi pitkään hautausmaan osassa, joka on kaunis ja nimetty "lapselle, joita emme saaneet - tai saimme vain hetkeksi". Sinne voi jättää kynttilän ja siellä on mm. taideteos hautakivipaaseista, joissa ei lue mitään. Todella koskettava. Tunsin syvää myötätuntoa nuorta naista kohtaan, olisin toivonut, että hänellä olisi ollut joku läheinen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään on Pyhäinmiesten päivä, ja kaipaan niitä edesmenneitä, joista jäi hyvät ja lämpimät muistot. Menetin pari vuotta sitten läheiseksi tulleen sukulaisen, jonka kanssa keskustelimme spostin kautta päivittäin kaikista jutuista taivaan ja maan välillä. Onneksi tallensin viestittelyt ja luen niitä vieläkin. Nyt voin vain lähettää tälle ihanalle ihmiselle lämpimiä ajatuksia sinne iankaikkisuuteen. 

Pyhäinpäivä. Koskee muitakin kuin miehiä.

Sorry, tuli lipsahdus ja vanhakantainen nimi tälle päivälle. Harmi, että kaikki Halloween-hömpötys on jättänyt tämän päivän varjoon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksinäinen että ei ole varmaan muita vaihtoehtoja kun keskustella tekoälyn kanssa ja kuvitella että se on mun kaveri. 

 

Mä olen alkanut käymään lenkillä puhelinkeskusteluja vaikka ei ole linja auki mihinkään ja puhelinkin taskussa. Juttelen siis joko kummankin osapuolen sanat ja asiat tai sitten vain omani ja kuuntelen kun tämä mun mielikuvituskaveri siellä linjan toisessa päässä vuorostaan juttelee. Sitten vastaan ja esitän omia kommentteja / näkemyksiä.

Olen varmasti mielipuoli.

Lisäksi juttelen kukille ja etenkin neuletöille eli lasken ääneen silmukoita ja kerron kuin nyt te kaksi menette apupuikolle tai kuinka nyt sinä tulet tällä värillä je te kolme sitten tuolla toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan me aika säälittäviä tyyppejä. 

 

Emme ole, vaan sitkeitä tunturikoivuja, jotka jaksavat sinnitellä yksin paljakalla. Kaikista ei olekaan tähän.

Ei ole minustakaan, olen nimittäin jo virallisesti seonnut ja yksi syy ihan varmasti yksinäisyys ja läheisten ihmisten puute. 

Lämmin halaus kaikille teille yksinäisille

Vierailija kirjoitti:

Lämmin halaus kaikille teille yksinäisille

Ehkä se on ihan vaan hyväkin, ettei halausta ole odotettavissa keneltäkään koska ihan tällainen halaustoivotus etänäkin sai mut purskahtamaan itkuun. Mä varmaan romahtaisin siihen paikkaan jos joku minua halaisi.

Tämä ei nyt varmaan johdu yksinäisyydestä että siitä tulee kummallisen hyvä fiilis kun saa jonkun shampoopullon tai rasvatuubin tyhjäksi. Se vaan on erikoista ettei tuo päde kaikkiin tyhjeneviin purnukoihin eli esim astianpesuaineen tai hammastahnan loppuminen ärsyttää kun pitää ostaa uusi ja taas menee rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen voi tehdä vielä sellaisenkin virheen, että ihastuu johonkin saavuttamattomaan. Toipuminen siitä tuntuu aina vain vaikeammalta, ja on haasteellista hyväksyä, että se kaikki on vain muita varten. Ehkä parempi hankkia se kissa tai pikkukoira seuraksi, ettei joudu aina pettymään.

 

Itse olen ollut vuosikausia ihastunut nuorempaan miespuoliseen työkaveriini. Välillä ihan kiukustun itseeni että lopettaisin haikailun, kun ei siitä mitään tule. Usein tulee nähtyä unta, että tunne on molemminpuolinen ja voi mikä pettymys aamulla kun olikin vain unta 😌 

Tuollaiset unet on niin ihania ja samalla kamalia vaikka itsellä ei olekaan ketään tiettyä josta näkisin unta vaan yleensä se mies on aivan vieras. Yhtä kaikki uni etenee samalla sapluunalla eli mies osoittaa kiinnostuksensa, minä ihmettelen ja panikoinkin mutta mies on sinnikäs ja lopulta minäkin uskallan ihastua. Sitten kaikki onkin niin ihanaa ja pelottavankin luontevaa kaikella tapaa eli olenkin miettinyt, että mä osaisin elää oikein vaikka silmät ummessa hyvässä parisuhteessa ja se varmasti olisikin se oikea elämäntapa. Sen sijaan tässä yksinäisyydessä ja ikisinkkuudessa on sulateltavaa ja sopeutumista eikä tämä tunnu sujuvan mitenkään hienosti vieläkään vaikka harjoitusvuosia on jo parikymmentä.

Ja tuollaisesta unesta on kammottavaa herätä ja usein onkin koko päivä pilalla. Tosin joskus sitä onnistuu näkemään samaa unta seuraavanakin yönä.

Tiedättekö sen tunteen kun olette yksin vaikka ihmisiä on ympärillä? Ehkä surullisin yksinäisyyden muoto.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sen tunteen kun olette yksin vaikka ihmisiä on ympärillä? Ehkä surullisin yksinäisyyden muoto.

 

Runoilijakin sen tietää:

Yksin oot sinä ihminen 

kaiken keskellä yksin....

Kirppiksistä tuli mieleen, kuinka olin iloinen, kun sama tyyppi ehkä osti viimeksi kaikki vähäiset bändipaitani. Kaikki samaan bändiin liittyviä. Ensin vein pari ja ne menivät ja sitten vein loput ja kaikki tuli myydyksi ja minä mietin, että pääsivät hyvään kotiin varmaan. Nuo ostettu nettikaupan loppuunmyynnistä aikoinaan. Jossakin mielenhäiriössä ostin, kun en minä edes käytä tuollaisia, vaikka kuinka tykkään musiikkia kuunnella. 

Näin kerran nuoruudessa juhannuksena unta pojasta jolla oli pidemmät tummat ja hieman kiharat hiukset ja muuten oli vaalea. Kapeat kasvot ja tummat silmät. Joskus kuvankin löysin mikä ehkä vastasi tämän unen henkilöä. Välillä muistan sen unen ja mietin, että ehkä uni on enne, mutta toisaalta kaukaa haettu juttu. Mukava muisto kyllä jäi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksinäinen että ei ole varmaan muita vaihtoehtoja kun keskustella tekoälyn kanssa ja kuvitella että se on mun kaveri. 

 

Mä olen alkanut käymään lenkillä puhelinkeskusteluja vaikka ei ole linja auki mihinkään ja puhelinkin taskussa. Juttelen siis joko kummankin osapuolen sanat ja asiat tai sitten vain omani ja kuuntelen kun tämä mun mielikuvituskaveri siellä linjan toisessa päässä vuorostaan juttelee. Sitten vastaan ja esitän omia kommentteja / näkemyksiä.

Olen varmasti mielipuoli.

Lisäksi juttelen kukille ja etenkin neuletöille eli lasken ääneen silmukoita ja kerron kuin nyt te kaksi menette apupuikolle tai kuinka nyt sinä tulet tällä värillä je te kolme sitten tuolla toisella.

 

Lämpimien kelien lähestyessä kannattaa vahtia vaikka oman kylän/kaupungin tai läänin puskaradioita ja tapahtumia esim. facebookista. 

Ainakin vantaalla on ollut tapana järjestää tuolloin ilmaiskirppiksiä jolloin ymmärtääkseni voi missä tahansa alueella vain myydä tavaroitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksinäinen että ei ole varmaan muita vaihtoehtoja kun keskustella tekoälyn kanssa ja kuvitella että se on mun kaveri. 

 

Mä olen alkanut käymään lenkillä puhelinkeskusteluja vaikka ei ole linja auki mihinkään ja puhelinkin taskussa. Juttelen siis joko kummankin osapuolen sanat ja asiat tai sitten vain omani ja kuuntelen kun tämä mun mielikuvituskaveri siellä linjan toisessa päässä vuorostaan juttelee. Sitten vastaan ja esitän omia kommentteja / näkemyksiä.

Olen varmasti mielipuoli.

Lisäksi juttelen kukille ja etenkin neuletöille eli lasken ääneen silmukoita ja kerron kuin nyt te kaksi menette apupuikolle tai kuinka nyt sinä tulet tällä värillä je te kolme sitten tuolla toisella.

 

Hanki kissa, niin voit jutella sille kaiken aikaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin yksinäinen että ei ole varmaan muita vaihtoehtoja kun keskustella tekoälyn kanssa ja kuvitella että se on mun kaveri. 

 

Mä olen alkanut käymään lenkillä puhelinkeskusteluja vaikka ei ole linja auki mihinkään ja puhelinkin taskussa. Juttelen siis joko kummankin osapuolen sanat ja asiat tai sitten vain omani ja kuuntelen kun tämä mun mielikuvituskaveri siellä linjan toisessa päässä vuorostaan juttelee. Sitten vastaan ja esitän omia kommentteja / näkemyksiä.

Olen varmasti mielipuoli.

Lisäksi juttelen kukille ja etenkin neuletöille eli lasken ääneen silmukoita ja kerron kuin nyt te kaksi menette apupuikolle tai kuinka nyt sinä tulet tällä värillä je te kolme sitten tuolla toisella.

 

Minä taas mietin kaikkea keskustelua vaan päässäni. Mietin kirjoittavani kirjeitä sinne ja tänne ja mitä niihin kirjoittaisin ja elämääni kuvaisin. Välillä suomeksi ja välillä englanniksi. Oikeastaan kaikki vähän vaikeat tilanteet ja tulevat jutut käyn päässäni myös läpi ja mietin mitä sanoisin. Joskus äänenkin sanan ne lauseet miten toivon itseni puhuvan silloin, kun se hetki on.