Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

Ihminen on yksinäinen juuri siksi, kun ei tunne kuuluvansa mihinkään joukkoon.

Minä tunnen itseni todella yksinäiseksi kun tulen kotiin jostain tapahtumasta, oikein yksinäisyys odottaa täällä kotona minua, toiset ovat menneet perheidensä, kumppaneinsa tai ystävien luokse. Minulle ei ole ketään kenen luokse menisin.

Täytyy sentään olla kiitollinen, kun on vielä terve, vaikka onkin yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukat houkuttelevat tuoksuillaan pölyttäjiä ja hyönteisiä, niin en oikein nyt hoksaa tuota vertaustasi...

Ei ole ollut kiusallista ollenkaan puhua kukille ja viherkasveille. Elollisia luontokappaleita ne ovat ja ihmiselle on annettu tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa. Siitä saa monenlaista iloa. - eri

Oon kuullut tuon vertauksen mitä sanoin. Vitsillä sanoin kukkien tuntevan tuoksuttelusta kiusallisuutta. Ne tuoksut ovat kukkien eritteitä. Kasvit ovat tärkeitä pölyttäjineen. Ilman kumpaakaan ei olisi elämää. Viestini ei ollut haistattelua missään merkityksessään.

Mitä enemmän oon saanut paskaa niskaan niin sitä enemmän oon oppinut arvostamaan hyvyyttä.

Ennen kuutta heräsin tänäänkin. Vapaalle tänään päästyäni löysin lähiseudultani halloween festarit, kun olin matkalla kirppikselle. Kirppikseltä löysin pari leffaa nimeltä Amores Perros (2000) ja Selviytyminen (2012). Huomenna taas tsiigaamaan halloween pirskeitä. 

Itse en ole vielä kunnolla halloweeniin tarttunut, kun kauhuleffojen sijaan kävin katsomassa leffateatterissa tänään Ainoastaan Sinä -leffan. Elokuva käsitteli lähimmäisen menettämistä. Tuli aika rankka olo sitä katsellessa, kun sitä samaa itsekin oon kokenut hiljattain. Oli se leffa sentään terapeuttinen kokemus itselleni. Vähän liian pintapuolinen elokuva. Oli tänään mulla pizzapäiväkin.

Aamulla koiratätien kanssa vain pieni lenkki, satoi sen verran reippaasti. Kauppaan pitäisi lähteä, odottelen sateen laantumista. Vilkaisen ikkunasta ja taivas näyttäytyy kauniina kerroksina, leveinä raitoina. Valkoinen pilvi, vaaleanharmaasininen pilvi ja aivan tummanpuhuva pilvi takana. Meni katsomaan tätä ihmettä lähempää. Kaunis ja uhkaava, tännepäin tuo tumma pilviverho on tulossa ja sataa edelleen. Katsoin säätiedotusta, sataa sitten koko päivän, vasta illaksi laantuu. Taidan sittenkin lähteä kauppaan, sataa sitten tai ei. Suklaata ostaisin vai ostaisinko, nyt ei tee mieli.

Sairastin koronan, rokotuksista huolimatta, kolme vuotta sitten. Varmasti olisi ollut pahempi ilman rokotuksia, kamala se oli silti. Viiteen viikkoon en voinut juoda kahvia, kananmunia vain söin muutaman päivässä. Muuta en saanut alas, ymmärsin kuitenkin, syödä pitää, jotain. Hajuaisti meni, palasi kyllä takaisin myöhemmin. Toipumiseen meni seuraava kuukausi.

Suhde suklaaseen muuttui sairastamisen jälkeen, en voinut syödä enää, pelkkä ajatuskin, ei. Meni puolitoista vuotta ennenkuin maistoin suklaata. Hyvin harvoin syön. Viimeksi söin suklaarusinoita, jokunen kuukausi sitten. Tuli niin ällö olo. Suhde suklaaseen muuttui täysin koronan sairastamisen jälkeen. Ehkä mieli ajattelee, muistaa, kuinka hyvää suklaa on, onhan sitä tullut syötyä ennen koronaa, nautinnollisesti. Nyt tulee toinen ajatus, joka muistaa, älä syö. Kiva, kaksi täysin vastakkaista ajatusta, mieltä. Tulin siihen tulokseen, en osta tänään suklaata kaupasta. Yksi lapseni ei koskaan halunnut syödä suklaata, ei pienenä, eikä syö edelleenkään. Olen siis tullut lapseeni. Luulisi sen menevän toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen itseni todella yksinäiseksi kun tulen kotiin jostain tapahtumasta, oikein yksinäisyys odottaa täällä kotona minua, toiset ovat menneet perheidensä, kumppaneinsa tai ystävien luokse. Minulle ei ole ketään kenen luokse menisin.

Mä tulin vuosia illasta yksin kotiin. Illalle oli aina varattuna jokin leffa ja hyvää syömistä, tai kylpy ja viinilasillinen jotta kotiin oikein odotti pääsyä hälinästä. 

Yksinäinen voi tehdä vielä sellaisenkin virheen, että ihastuu johonkin saavuttamattomaan. Toipuminen siitä tuntuu aina vain vaikeammalta, ja on haasteellista hyväksyä, että se kaikki on vain muita varten. Ehkä parempi hankkia se kissa tai pikkukoira seuraksi, ettei joudu aina pettymään.

Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi puoliso ja lapsia. Mun puoliso harvemmin puhuu mulle.