Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Jaa tästäkin ketjusta tuli sitten muiden kuin yksinäisten ketju. Jos nautit jatkuvasta yksinolosta ja kontaktien puutteesta niin sitten et taida olla yksinäinen? Joten miksi tulet keskustelemaan yksinäisten ihmisten arkisten asioiden jutteluketjuun? En minäkään mene anonyymeihin alkoholisteihin absolutistina kertomaan miten mukavaa on olla juomatta ja oikein helppoakin, kun vain asennoituu oikein. Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä että en nauti alkoholin mausta enkä sen tuomasta tunteesta.

Se on todettu jo moneen kertaan, että yksinäisyyttä on monen laista. Sun yksinäisyys ei määritä muiden yksinäisyyttä, etkä sä ole pätevä arvostelemaan muiden tarvetta kirjoittaa tänne. Jos sua ärsyttää muiden kirjoitukset, niin älä lue. On täällä muitakin ketjuja, tai voit jopa aloittaa ihan uuden.

Noista liukuovista. Minä taas olen se jonka kohdalla ne monesti jää aukeamatta ja on ihan sama vaikka pakittelen ja kävelen siihen uudelleen ja yritän heilutella kättä jne niin ovet ei aukea ennen kuin siihen saapuu joku toinen sisälle menijä.

Eikä siis ole vain yhdet tietyt ovet vaan tuota sattuu missä milloinkin.

Sukulaiseni äityi taas juopottelemaan, minkä seurauksena alaikäiset lapsensakin kärsivät. Tunnen asian edessä suurta voimattomuutta ja yksinäisyyttä. En voi puhua asiasta kellekään, kun minulla ei ole ketään niin läheistä ihmistä. Ja kyllä, tein jo lastensuojeluilmoituksen. 

Otin viikko sitten kirpputorilta pöydän ja kävin tänään viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Ei minulla paljoa myytävää ole, mutta olisi hyvä päästä niistä vähistäkin ylimääräisistä eroon. Vajaassa viikossa oli jo mennytkin yli 40 euron edestä tavaraa.

Ei tuossa mitään ihmeellistä ollut vaan siinä, että peräti kaksi vierasta ihmistä puhutteli minua  ystävällisesti.

Tuon jälkeen menin Prismaan, ja siellä eräs vanha pieni mamma kysyi minulta, eikö täällä ole mannaryynipuuroa. Olihan siinä ja annoin sen hänelle käteen. Tuli hyvä mieli, kun olin niin kiltin ja asiallisen näköinen, että vieraatkin ihmiset pitivät minua keskustelukelpoisena. 

En pidä sitä itsestään selvänä asiana, koska olen lähtöisin rutiköyhästä alkoholistiperheestä, koulukiusattu ja pahoinpidelty ja melkein kaiken mahdollisen pahan elämässäni kokenut, kuten aiemmin jo kerroin yhdessä viestissäni.

Vierailija kirjoitti:

Otin viikko sitten kirpputorilta pöydän ja kävin tänään viemässä sinne vähän lisää tavaraa. Ei minulla paljoa myytävää ole, mutta olisi hyvä päästä niistä vähistäkin ylimääräisistä eroon. Vajaassa viikossa oli jo mennytkin yli 40 euron edestä tavaraa.

Ei tuossa mitään ihmeellistä ollut vaan siinä, että peräti kaksi vierasta ihmistä puhutteli minua  ystävällisesti.

Tuon jälkeen menin Prismaan, ja siellä eräs vanha pieni mamma kysyi minulta, eikö täällä ole mannaryynipuuroa. Olihan siinä ja annoin sen hänelle käteen. Tuli hyvä mieli, kun olin niin kiltin ja asiallisen näköinen, että vieraatkin ihmiset pitivät minua keskustelukelpoisena. 

En pidä sitä itsestään selvänä asiana, koska olen lähtöisin rutiköyhästä alkoholistiperheestä, koulukiusattu ja pahoinpidelty ja melkein kaiken mahdollisen pahan elämässäni kokenut, kuten aiemmin jo kerroin yhdessä viestissäni.

Kaltaisiasi on useita. Siksipä meidän sotealue päättikin nyt pienentää psykpotilaiden osastoja ja irtisanoa 19 työntekijää kaikilta osastoilta, eli LASTEN JA NUORTEN psykosastoilta että aikuisilta. Kyllä pistää niin vihaksi ettei ole sanoja!!

Mielenterveyshoito on kyllä karmeassa jamassa nykyään. Pitää vain toivoa ettei itselle iske hulluus.

Ostin tänään uuden viherkasvin, on kaunis. Laitoin sen lähelle ikkunaa muiden viherkasvien eli sille uusien kavereiden viereen. Saavat tutustua. Olohuone näyttää melkein viidakolta. Yksinäiselle iloa tästä uudesta luontokappaleesta, jota saa hoitaa ja jolle saa puhua.

Hyvät fantasiat tulilla, niin jaksaa =3

Kävin tänään hammaslääkärissä. Lähes 600 euroa maksoi. Ankeaa mieltä on. On tässä kuollutkin läheistä lähiaikoina. Pitkä päivä muutenkin tänään. Heräsin tänään jo viideltä. 

Aamulla puoli 7 vilkaisu ikkunan suuntaan. Voi ei, miten valoisaa. Ei nyt ihan valoisaa, juuri senverran ettei voi nauttia aamun pimeydestä. Ihanaa oli aamulla pimeydessä vaeltaa, huomatakseen aamulenkin jälkeen viimeisellä sadalla metrillä kuinka päivä on avautunut pikkuhiljaa päiväksi. Se sitten loppui lauantaina. Minuun tämä vaikuttaa, alussa, kunnes siihen tottuu. Ja kun tottunut, sitten taas rukataan kelloa. 

Koiratädit mukaan ja kävelylle. Pohdin tätä kellon siirtoa, muistaakseni, keittiön kello pitää siirtää oikeaan aikaan. Vaivaa nähden sekin pitää hoitaa, ensin tikkaille, esineet pois edestä, kellon pyyhintä, viisareiden siirto ja taas kellon asettaminen paikoilleen, joka on todella hankala homma, osuuko vai ei kohdalleen. Eikä hommaa helpota yhtään, kello on parisenttiä katosta. Miksi pitää kelloa rukata, kaksikertaa vuodessa, kauppamaailmako tämän on keksinyt. Huokaus. 

Lenkkimme sujuu hyvin, eikä koiratädiltä tullut yhtään stoppiakaan, reippaasti mentiin. Yllättävän paljon tuttuja koiranulkoiluttajia oli liikkeellä, joita en ollut pitkäänpitkään aikaan nähnytkään. Valoisuusko saanut ihmiset liikkeelle vai mikä. Minä vaan haluaisin tarpoa pimeydestä valoa kohti. Oman aamutahtoni takia, en halua koiratätejä herättää, katsoisivat kummissaan, me nyt nukutaan vielä. 

Kyllä, olen niin syksyihminen ja tykkään pimeästä. Laittaisin kausivaloja, on niitä, vaan en löydä. Olen piilottanut ne itseltäni niin hyvin. Yhdet löysin vahingossa, avaamaton paketti. En tiedä minne ne laittaisin, ovat niin erikoiset, helmelliset. Taitavat olla pelkät sisätiloihin laitettavat. Tavalliset laittaisin parvekkeelle, niitä on, vaan en löydä. Muistan laittaneeni ne kaikki laatikkoon, laatikko missä lie. Elokuusta asti ollut parvekkeella sellainen aurinkoenergia pallo. Sekään ei enää aikoihin toiminut, kun ei aurinkoakaan näkynyt. Ottaisin sen pois, vaan mitä tilalle. Tiedän mutten löydä.

Kiva lukea, joku muukin puhuu kukille. Puhun kyllä seinillekin, jos vaikka niillä olisi korvat. Monien vuosien jälkeen kukkii amatsoninlilja, hieno tuoksu ja kaunis kellomainen kukka. Parvekkeellani on vielä pelarkoni, vielä nuppuja tulossa. Taidan puhua sille jos vaikka jaksaisi avata nupulla olevat kukkansa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea, joku muukin puhuu kukille. Puhun kyllä seinillekin, jos vaikka niillä olisi korvat. Monien vuosien jälkeen kukkii amatsoninlilja, hieno tuoksu ja kaunis kellomainen kukka. Parvekkeellani on vielä pelarkoni, vielä nuppuja tulossa. Taidan puhua sille jos vaikka jaksaisi avata nupulla olevat kukkansa. 

 

Kukan tuoksut on vastaavaa, kuin ihmisen pierut. Aika kiusallista se on kukille, jos puhut niiden "persuksille."

Kukat houkuttelevat tuoksuillaan pölyttäjiä ja hyönteisiä, niin en oikein nyt hoksaa tuota vertaustasi...

Ei ole ollut kiusallista ollenkaan puhua kukille ja viherkasveille. Elollisia luontokappaleita ne ovat ja ihmiselle on annettu tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa. Siitä saa monenlaista iloa. - eri

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea, joku muukin puhuu kukille. Puhun kyllä seinillekin, jos vaikka niillä olisi korvat. Monien vuosien jälkeen kukkii amatsoninlilja, hieno tuoksu ja kaunis kellomainen kukka. Parvekkeellani on vielä pelarkoni, vielä nuppuja tulossa. Taidan puhua sille jos vaikka jaksaisi avata nupulla olevat kukkansa. 

 

Kukille puhuminen on niin rauhoittavaa, ja niiden kehuminen kannattaa. Mitä enemmän kehut, sen ylväämmäksi pienikin kukka kasvaa. Pyyhin rasvattomalla maidolla kukkien vihreät kasvustot ja kehun koko ajan miten kauniiksi on kasvanut, ei ole koskaan tälläista kukaan nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Katson TV:stä Colorado Avalanchen ja New Jerseyn peliä ja virkkaan samalla. Mukava sateinen sunnuntai-ilta on.

Voi kun tuli lämmin ja kodikas olo.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joka päivä kissan ottamista, mutta en uskalla tehdä päätöstä, jos kuitenkin kadun jälkeenpäin. Olen kissaihminen ns. henkeen ja vereen, mutta pidän kaikista muistakin eläimistä.

Elän elämäni ensimmäistä kissatonta aikaa, oli vaikeaa tottua mutta kerrostalokissan viihtyminen arvellutti. Kissaa parempaa kaveria ei ole.

Ehkä tämä on turhaa, mutta pyydän anteeksi viestejäni aiemmin.Itselläni tuli vähän ikävä mieli, kun hermot meni ja en minä ylpeä itsestäni sen jälkeen ole ja hävettääkin ja pahoittelen asiaa, mutta joskus liika on liikaa. Sitten joku ehkä viestii minuakin tarkkoittaen, että ei ihme jos joku on yksinäinen, kun näitä viestejä katsoo täällä  yms.

Ymmärrän sen, että viestini ikäviä, mutta oikeasti, kun aina pyrin muita kohtelemaan hyvin ja käytökseni on ollut elämäni aikana muita arvostavaa. Näin en minä siinä mielessä ole yksin jäänyt sen vuoksi, että olisin ikävä ihminen. Päinvastoin ja joskus kirjoitinkin etten ole käytökselläni aiheuttanut yksinäisyyttäni muuten kuin olemalla ehkä ujompi tms ja näin tutustuminen vaikeampaa, mutta huono käytökseni ei siis ole yksinäisyyden syynä. 

Ehkä minua eniten ärsyttää se jos kirjoitan tänne elämästäni ihan tavallisesti ja niinkuin joku toinenkin ja sitten ehkä sama tyyppi aina toistaa samat jutut tavalliseen viestiini eli mene terapiaan, viestisi jankkausta, ei saa miettiä elämää ja se on väärin tai kuinka "et sinä elä" nyt jne. Sitä samaa toistoa johonkin tavanomaiseen viestiini missä vaan elämästäni kirjoitan niin joku muukin ja ei se eroa muiden viesteistä.

Näin en minä aina jaksa sitä kaikkea lukea etenkään jos viestini ei omasta mielestäni ollut mitenkään sen tasoinen, että se olisi kaivannut tuollaista kommenttia. Monella saattaa olla paljon vaikeampia aiheita viesteissään tai toivoton tilanne yms ja hekin saavat rauhassa kirjoittaa tai tulee jotain asiallista kommenttia toisin kuin itselleni ja koen hieman painostavaksi nuo itselle tulevat tuollaiset kommentit.

Etenkin, kun tämä sama juttu on toistunut nyt jo monia kertoja. Tai jotenkin arvostellaan viestejäni valitukseksi tai turhaksi jutuksi yms. Sitten joku sanoo, että keskustelupalstalle kuuluu se, että toisten viestejä kommentoidaan. Ymmärrän sen ja se on ok, mutta kun minä en tahtoisi kenenkään analysointia elämääni liittyen tuolla tavoin sen enempää. On eri, vaikka viestiä, että on kokenut samoja asioita tai jakaa samat mietteet tms.

Jatkuu

Jatkoa 

Samoin vaikka kirjoitin, että en ala muiden vuoksi miettimään sanojani yms en tarkoittanut silläkään, että haluaisin olla asiaton tai mitään sellaista. Tarkoitin vaan sitä, että en halua jättää esim kirjoittamasta elämäni jutuista. Jos kirjoitan, vaikka että minua jännittää joku asia tms niin se on osa elämääni ja en ala esim sen perusteella miettiä voinko kirjoittaa jännityksestä ettei joku reagoi taas siihen ja kommentoi jotain edellä mainittua. Etenkin, kun monesti mietin muutenkin voinko kirjoittaa jotain asiaa ja mitä muut siitä miettivät jo ihan tarpeeksi. 

Ja tarkoitin lukijan vastuulla vaan sitä, että jos kirjoitan välillä vaikeista jutuista tai jostain mihin on ns helppo tarttua niin se ei silti tarkoita sitä, että toisen on pakko kommentoida. En minä ikinä kirjoita ns huomiota herättääkseni tai odota muiden sen enempää kommentointia. Ja silläkin on eroa mihin kommentoit. Jos joku sanoo, että häntä esim jännittää myös jokin asia tms niin se on ok.

Jos taas joku tulkitsee elämäni olevan esim huonoa ja minun hukassa kaikkeen liittyen taas kerran niin joskus ärsyynnyn siihen etenkin, kun en itse oikeastaan koskaan puutu asioihin mihin koen täällä olevani liian "ulkopuolinen ja vieras ihminen" kommentoimaan tietämättä toisen elämästä.

Ja minä hölmö saatan ihan iloisena kirjoittaa jonkun viestin biisineen ja on hyvä mieli muutenkin ja en missään nimessä koe olevani hukassa elämäni kanssa odottaen ehkä jotain ihan toisenlaista kommenttia aiheeseen liittyen, vaikka johonkin arkipäivän juttuun liittyen. Näin kai on jokin pysäytys itselleni, että oliko viestini noin ikävä mukamas tai erosiko se toisten viesteistä vai miksi taas tuota samaa. 

Tämä kaikki sitten tuo ajatuksen, että saanko minäkin vaan kirjoittaa niin kuin kirjoitan ja kertoa asioistani. Se kun vaan on itselleni se ainoa pyyntöni täällä ja se ettei joku kommentoisi ikäviä juttuja. Ja minä on vähättele muiden kokemuksia ja ymmärrän, että monia voi auttaa eri asiat. Silti tämäkään ketju ei ole minusta kenenkään elämän tulkintaa tms varten kuitenkaan. Samoin anteeksipyyntönä tämäkin ja mielelläni poistaisin useat aiemmat viestini jos voisin. 

Kirjoita vaan, sinä joka edellä kirjoitit, niinkuin me kaikki muutkin täällä. Mukava, kun sinäkin oot täällä. Välillä kipinöi ja tulee sanailua, kun ollaan vain ihmisiä, mutta yritetään jokainen ymmärtää toinen toisiamme.

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin.