Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Paleltaa, en huvita mikään. 

Tsemppasin itseni lähtemään ulos, mutta ei mulla vaan ole kivaa yksin enkä voi tälle yhtään mitään. Otin mukaan piknikpeitonkin ja vajaan simapullon, että menen sitten istumaan johonkin vapputorilta ostamien herkkujen kanssa mutta lopulta ostin vaan pari munkkia ja tulin kotiin keittämään kahvit. Yksi munkki olisi kyllä riittänyt mutta hävetti ostaa vaan yhtä niin ostin kaksi. Tekee mieli taas vetää vaan verhot visusti kiinni ja mennä ulos seuraavan kerran vasta syksyllä kun on pimeää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tänäänkään mitään, tv tuijottamista. Vuisikymmenestä toiseen, alkaa tekee mieli päättää päivänsä.

Onhan se lopulta itsestä kiinni mitä tekee.

Yksin täälläkin vietän vappua. Keli houkutteli ulos ja aloitin pyöräilykauden.

Yksinäisiä tuntuu riittävän ja nämä juhlapyhät pahimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä luulee, että perheelliset on onnellisia. Ei ne aina ole, kun tulee riitoja ja pettämisiä. Liitto voi olla pelkkä kulissi, yhteinen omaisuus tai lapset pitää yhdessä. Huonossa liitossa on yksin.

Yksinäisellä kun ei ole edes sitä riitakaveria, että voisi päästää vähän höyryjä ulos.

 

Kun heräisit aamulla ilman perhettäs taitais tuntuu orvolta.

Ja jos ei vaikka ole se yhteiselokaan yhtä juhlaa niin eihän se sitä ole yksinäiselläkään. Sitä kun miettii miten moneen asiaan elämässä se puoliso, omat lapset, oma perhe ja suku sekä ystävät liittyykään niin vähänlaisesti sitä sisältöä elämään jää jos kaikki nuo ihmiset otetaankin pois. Monella yksinäisellä ja etenkin totaaliyksinäisellä se tilanne on just tuo ettei elämässä ole ihmisiä. Se on aika karua ymmärtää ettei kelpaa kenellekään seuraksi eikä edes avuksi tai kinaamiskaveriksi. Sitä on ihan tarpeeton, turha ja ylimääräinen. Tavallaan kuin näkymätön.

Se on juuri näin, on turha ja tarpeeton, näin minä koen asian. Ärsyttää kun ihmiset käskevät mennä kahviloihin, ei sieltä omaisia eikä sukua saa.

Ei ole kelpaamisesta kyse vaan sattumasta jos ei ole tuttavia.Sen kun ymmärtää se helpottaa olotilaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt kaikkia sivuja ole lukenut, mutta leski olen minäkin 60+++. En oikein osaa muuten neuvoa, mutta olen koko ikäni ollut ns. järjestöihminen ja todella monet seurat/yhteisöt/vapaa-ehtoisjärjestöt kaipaavat lisää jäseniä. Nuoria ei talkootyöt oikein kinnosta, niin kaikki vapaaehtoiset uudet jäsenet ovat yleisesti sydämellisesti tervetulleita.

Ihan mainitsen esimerkkeinä paikalliset poliittiset puolueet, löytyy vasemmalta oikealle ja keskustan kautta vihreään. Martoilla on vaikka mitä toimintaa, on ruokaa- ja käsitöihin liittyvää. Kansalaisopistoilla on kielikursseja, käsityökursseja, SPR:llä on vapaaehtoistoimintaa vaikka minkälaista.. eläinsuojelussa on paljon myös introvertteja toimijoita, joille eläimet ovat se rakas asia. SPR:llä ei varmaan koskaan ole liikaa porukkaa tarjolla. Kirjastot ottavat vastaan lukumummeja ja vaareja. Myös vapaaehtoiseen katupartiointiin nuorisotyössä tarvitaan vapaaehtoisia (mm Saapas-projektit) . VPK-toiminnassa tarvitaan kaiken ikäisiä. Monella paikkakunnalla  erilaiset kesäteatterikerhot, vanhusten ulkoilutus toiminta jne jne. 

Jos osaatte käyttää Vauva-palsta toimintaa, osaatte varmasti myös googlata oman paikkakuntanne vapaaehtoistoimintaa, löytyy tosiaan ihan laidasta laitaan , ja oman kiinnostus alueen , on se sitten puutarha, lasten hoito, tai mikä vaan sopii, niin vapaa-ehtoisia tarvitaan niin moneen. Tervemenoa ja tervetuloa. Kaikenlainen talkoo työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja saa sitä sisältöä elämään.

Totta kai ilmainen työvoima kelpaa.  

"Kaikenlainen talkoo työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja saa sitä sisältöä elämään."

Järjestöihmiselle varmasti antaakin, eihän hän muuten olisi järjestöihminen. Kyse ei kuitenkaan ole työn puutteesta, vaan yksinäisyydestä. 

Sieltä voisi löytyä niitä tuttavia.

Mä olen luovuttanut, ei minulla tässä elämässä mitään virkaa ole. Katon tv: tä ja välillä nukun, alkaa olla jo vaikeaa suihkuunkin meno, vaikka ei siihen mitään fyysistä estettä ole, siitä tiedän että olen tosi masentunut.

Oon talven aikaan lihonnut kun nyt kaikki kevät ja kesä vaatteet kiristää, ei edes jaksa uusia lähteä ostaa vaikka rahaa ois.

Kuuntelen Järviradiota ja selaan nettiä. Just nyt kuuluu Vaiennut viulu, aika osuvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppasin itseni lähtemään ulos, mutta ei mulla vaan ole kivaa yksin enkä voi tälle yhtään mitään. Otin mukaan piknikpeitonkin ja vajaan simapullon, että menen sitten istumaan johonkin vapputorilta ostamien herkkujen kanssa mutta lopulta ostin vaan pari munkkia ja tulin kotiin keittämään kahvit. Yksi munkki olisi kyllä riittänyt mutta hävetti ostaa vaan yhtä niin ostin kaksi. Tekee mieli taas vetää vaan verhot visusti kiinni ja mennä ulos seuraavan kerran vasta syksyllä kun on pimeää. 

Jatkan vielä, kun ihan jo ihmetyttääkin kuinka alakuloiseksi tuo reissu olon sai. Kun olisi tiennyt niin olisin jättänyt tsemppaamatta ja menemättä, koska nyt ei todellakaan ole hyvä mieli vaan jo itkinkin tuossa eikä huvita tehdä mitään. Ei erityisemmin edes palstailla mutta toisaalta olisi ihan hirveä tarve saada puhua vaikka ei tässä vuodatuksessakaan mitään järkeä ole. Kaikki on niin turhaa. Tuntuu taas niin tyhmältä että edes yrittää tehdä mitään, kun mikään ei muutu paremmaksi eikä korjaannu hyväksi vaan huonommaksi vain menee vaikka ei edes odota erityisemmin yhtään mitään muuta kuin sitä, että olisi hetken kiva fiilis kun tekee jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mukavaa ja "normaalia". Mikä järki on enää edes vaivautua? Vähemmällä mielipahalla pääsee kun ei edes yritä tehdä mitään vaan istuu vain tässä sisällä ja tuijottaa seinää tai ruutua. Tai kattoa. 

Hieno elämä. Sitä tuntee itsensä taas niin tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi ettei tosikaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon talven aikaan lihonnut kun nyt kaikki kevät ja kesä vaatteet kiristää, ei edes jaksa uusia lähteä ostaa vaikka rahaa ois.

Niinpä. Mä kyllä aavistelinkin asian olevan näin ja kävin kevätvaatekaupoilla mutta kaikki mitä sovitin näytti aivan karmealta mun päällä vaikka henkarissa näytti niin kivalta. Nyt olisi ollut tosi paljon yhtä omaa lempiväriä, mutta en mä halua niin kivoja vaatteita tällaisessa läskikoossa vaan siinä omassa vaatekoossa. En kuitenkaan vielä ostanut mutta pari ehkä pitää hakea odottamaan sitä että laihdun takaisin. Ompahan joku syy lähteä johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään tulee varmasti tosi lämmin päivä kun jo aamulenkillä aurinko tuntui niin lämmittävältä. Kuka sitten tykkää ja kuka ei. Nyt katselen (kuuntelen) tuota vappukonserttia tähtitorninmäeltä ja mietin kuinka tuollainen voisi hyvin ollakin ihan mieluisa vappuperinne eli että menisi tuonne vappuaaton sijaan vasta näin vappuaattona ja kilistäisi keväälle. Ainakin näin kauniilla säällä, mutta toisaalta siinä räntää vaakatasossa- vappusäässäkin olisi oma viehätyksensä ja omanlaisensa perinteisyys. Miksei vaikka voisi mennä jonkinlaiselle piknikillekin mutta se ainakin jo vaatisi sen vakkariporukan. Ainakin sillä kehnommalla säällä ;-) Sen sijaan joku vappulounas ravintolassa ei olisi niin arka säätilalle, mutta kyllä sekin sen vakkariporukan tai ainakin puolison (ja ystäväpariskunnan) vaatisi. Ja kaikki nämä vaihtoehdot sen samperin yo-lakin. Ja mitään edellä mainittua ei ole.

Enpä taas arvannut, että tämäkin voisi näin ärsyttää kun telkkarin avasin. Enkä kyllä arvannut nuorena tätä ylioppilastutkinnon ja -lakittomuuden puuttumisen aiheuttamaa ärsytystäkään vaikka lakkikin olisi jo nykyisin joku tupsumalli, kun eihän se opiskelu tietenkään olisi siihen yo-tutkintoon jäänyt jos sille tielle olisin saanut lähteä. No, myöhäistä näitä on miettiä mutta sitä aikaa vaan on ihan liikaa pyöritellä mielessä kaikkea. Mikä siinäkin on, ettei oikeastaan ikinä tule mitään kivaa mieleen vaan liki aina se on jotain mikä harmittaa tai ärsyttää? Ja jolle ei enää mitään voi.

En ole ikinä ajatellut että joillekkin vappu on vain ylioppilaiden juhlaa kun itselle se on aina ollut ensisijaisesti työväen juhlaa, niin tämä ylioppilaslakin vaatiminen, ei vain tässä ketjussa vaan muissakin, vapun juhlintaan on ollut itselle jotenkin todella hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon talven aikaan lihonnut kun nyt kaikki kevät ja kesä vaatteet kiristää, ei edes jaksa uusia lähteä ostaa vaikka rahaa ois.

Niinpä. Mä kyllä aavistelinkin asian olevan näin ja kävin kevätvaatekaupoilla mutta kaikki mitä sovitin näytti aivan karmealta mun päällä vaikka henkarissa näytti niin kivalta. Nyt olisi ollut tosi paljon yhtä omaa lempiväriä, mutta en mä halua niin kivoja vaatteita tällaisessa läskikoossa vaan siinä omassa vaatekoossa. En kuitenkaan vielä ostanut mutta pari ehkä pitää hakea odottamaan sitä että laihdun takaisin. Ompahan joku syy lähteä johonkin.

Mä oon päättänyt laihduttaa, että edes siitä saan mielihyvää kun muuten sitä ei tunnu yksinäisenä saavan. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Halusin viettää vappuaaton yksin. Niin kiireistä töissä ja muutenkin. Olen asunut pitkään yksin ja nautin omasta rauhasta. Ehkä en kärsi yksinäisyydestä koska tiedän että saisin seuraa jos haluaisin. Joudun jopa suht töykeästi estämään ihmisiä tulemasta kylään. 

On kurjaa jos yksinäisyys ahdistaa, mutta uskon, että meitä on paljon, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin ja nauttivat siitä. 

Kyllä, ja minä olen yksi heistä. minullahan on kaikki hyvin. Katto pään päällä, ruokaa ja juomaa kaapit pullollaan, ystävät puhelimella tavoitettavia ym. Nyt vaan nautin eniten tästä rauhasta, en vaihtaisi tätä mihinkään. Tähän on selvä syy, olen pyörätuolissa kaatumisen seurauksena ja innokkaasti liikuttelen raajaani. Siinä on jo jonkinverran voimaa ja pitoa. Tarkoitus on päästä kävelemään. Suihkuun menoa pitkitän kirjoittelemalla, taisi rohkeus pettää vaikka suihkutilani on mitoitettu minulle sopivaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin viettää vappuaaton yksin. Niin kiireistä töissä ja muutenkin. Olen asunut pitkään yksin ja nautin omasta rauhasta. Ehkä en kärsi yksinäisyydestä koska tiedän että saisin seuraa jos haluaisin. Joudun jopa suht töykeästi estämään ihmisiä tulemasta kylään. 

On kurjaa jos yksinäisyys ahdistaa, mutta uskon, että meitä on paljon, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin ja nauttivat siitä. 

Kyllä, ja minä olen yksi heistä. minullahan on kaikki hyvin. Katto pään päällä, ruokaa ja juomaa kaapit pullollaan, ystävät puhelimella tavoitettavia ym. Nyt vaan nautin eniten tästä rauhasta, en vaihtaisi tätä mihinkään. Tähän on selvä syy, olen pyörätuolissa kaatumisen seurauksena ja innokkaasti liikuttelen raajaani. Siinä on jo jonkinverran voimaa ja pitoa. Tarkoitus on päästä kävelemään. Suihkuun menoa pitkitän kirjoittelemalla, taisi rohkeus pettää vaikka suihkutilani on mitoitettu minulle sopivaksi. 

Nopeaa tervehtymistä! 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luovuttanut, ei minulla tässä elämässä mitään virkaa ole. Katon tv: tä ja välillä nukun, alkaa olla jo vaikeaa suihkuunkin meno, vaikka ei siihen mitään fyysistä estettä ole, siitä tiedän että olen tosi masentunut.

Jos yhtään lohduttaa, niin samaa koen minä. Ei vaan saa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin viettää vappuaaton yksin. Niin kiireistä töissä ja muutenkin. Olen asunut pitkään yksin ja nautin omasta rauhasta. Ehkä en kärsi yksinäisyydestä koska tiedän että saisin seuraa jos haluaisin. Joudun jopa suht töykeästi estämään ihmisiä tulemasta kylään. 

On kurjaa jos yksinäisyys ahdistaa, mutta uskon, että meitä on paljon, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin ja nauttivat siitä. 

Kyllä, ja minä olen yksi heistä. minullahan on kaikki hyvin. Katto pään päällä, ruokaa ja juomaa kaapit pullollaan, ystävät puhelimella tavoitettavia ym. Nyt vaan nautin eniten tästä rauhasta, en vaihtaisi tätä mihinkään. Tähän on selvä syy, olen pyörätuolissa kaatumisen seurauksena ja innokkaasti liikuttelen raajaani. Siinä on jo jonkinverran voimaa ja pitoa. Tarkoitus on päästä kävelemään. Suihkuun menoa pitkitän kirjoittelemalla, taisi rohkeus pettää vaikka suihkutilani on mitoitettu minulle sopivaksi. 

Nopeaa tervehtymistä! 

Kiitos, itsellesi kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon talven aikaan lihonnut kun nyt kaikki kevät ja kesä vaatteet kiristää, ei edes jaksa uusia lähteä ostaa vaikka rahaa ois.

Niinpä. Mä kyllä aavistelinkin asian olevan näin ja kävin kevätvaatekaupoilla mutta kaikki mitä sovitin näytti aivan karmealta mun päällä vaikka henkarissa näytti niin kivalta. Nyt olisi ollut tosi paljon yhtä omaa lempiväriä, mutta en mä halua niin kivoja vaatteita tällaisessa läskikoossa vaan siinä omassa vaatekoossa. En kuitenkaan vielä ostanut mutta pari ehkä pitää hakea odottamaan sitä että laihdun takaisin. Ompahan joku syy lähteä johonkin.

Mä oon päättänyt laihduttaa, että edes siitä saan mielihyvää kun muuten sitä ei tunnu yksinäisenä saavan. Tsemppiä!

Onnea painonpudotukseen. Onnistuin itse ensimmäistä kertaa pudottamaan painon sopivaksi, toivottavasti pysyy. Kuureja on kokeiltu, nyt olen etupäässä syönyt juureksia, hedelmiä ja Chia frö maissikakkuja juuston ja medwurstin kanssa. Jäätelö maistuu, ilmeisesti minua se ei lihota. Parasta tässä on että kaikki vaatteet näyttävät paremmilta. Söin toki vihannespihvejä ja silloin tällöin pari nakkia sinappi/kurkkusalaatin kanssa. Peukut pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Oon talven aikaan lihonnut kun nyt kaikki kevät ja kesä vaatteet kiristää, ei edes jaksa uusia lähteä ostaa vaikka rahaa ois.

Mä jaksaisin, mutta jostain syystä ihan aina kun bongaan mistä vaan nettisivulta jonkun ihanan vaatteen niin se on "online only". Olisi paljon kivempaa lähteä ihan shoppailukierrokselle, sovittaa ne ennen ja samalla vaikka löytää kiva asuste siihen. Tai hankkia samalla kertaa ihan valmis asu vaikka kenkiä myöten. Tuo olisi kivaa yksinäänkin. Sen sijaan nettishoppailu ei innosta ainakaan mua enää yhtään eikä se vaan ole sama käydä hakemassa pakettia lähikaupasta ja sitten pahimmassa tapauksessa vielä roudata se palautuksena takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luovuttanut, ei minulla tässä elämässä mitään virkaa ole. Katon tv: tä ja välillä nukun, alkaa olla jo vaikeaa suihkuunkin meno, vaikka ei siihen mitään fyysistä estettä ole, siitä tiedän että olen tosi masentunut.

Jos yhtään lohduttaa, niin samaa koen minä. Ei vaan saa aikaiseksi.

Ei saa ei. Kauan sitä kyllä jaksoikin sätkiä ja tehdä asioita vain huomatakseen ettei millään ole mitään vaikutusta mihinkään. Mikään ei muuttunut paremmaksi vaikka kuinka teki ja toisti samoja asioita päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Jossain vaiheessa sitten vaan havahtui että mitä sitten jos en teekään näin tai mitä jos skippaan tämän. Ei silläkään mikään paremmaksi muuttunut mutta aivan yhdentekevää ja samaa pskaa kaikki. Teki tai oli tekemättä.