Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Alkakaa täällä sitten neuvoa muitakin jotka kirjoittavat vaikeasta tilanteestaan. Täällä melkein jokainen viesti on surullinen niin kyllä teillä täällä olisi työtä vastailla jokaiselle ja tietää hänen elämänsä asiat paremmin kuin hän itse tietää. Siinä vasta olisikin työsarkaa. 

Niinhän on joku neuvonutkin tänään, nuo työväenopistot ja kahvittelut. Eli mitä tarkoitat?

Tämä työttömänä olo ahdistaa. En enää tiedä mitä voisin tehdä. 

Kyllä se vaan pitää paikkansa, että veri on vettä sakeampaa. Kun ois edes yksikin sisarus kenelle soittaa, ei mitkään kahvitellut tuntemattoman kanssa sitä korvaa mitenkään. Haluaisin kuulua johonki sukuun tai perheseen, sillon en kokisi yksinäisyyttä vaikks yksin asunkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun saisi nukkua ikiuneen se olisi toiveeni.

Maailma on epäoikeudenmukainen toiset joutuvat nukkumaan ikiuneen, vaikka haluaisivat elää. Ja toiset taas toivoo pääsevänsä ikiuneen - tasan ei käy onnen lahjat... 🥲!!! 

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Sitten ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin että pärjäät " omin avuin" tässä elämässä!!

Täällä on jolloin pakkomielle neuvomiseen. Toisen elämään puuttumista vaikka siitä ei mitään tiedä. Varmaan on käyty joku SPRn ystäväkurssi ja nostetaan itsensä pyhäksi auttajaksi jokaiselle yksinäiselle. 

Sitä sanotaan empaattisuudeksi

Olis kiva kirjotella sähköpostia jonku kans. Seki riittäis, että sais jakaa ajatuksia jonku kanssa. Tänne ei voi laittaa mitään osotteita, mutta mihin vois?

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva kirjotella sähköpostia jonku kans. Seki riittäis, että sais jakaa ajatuksia jonku kanssa. Tänne ei voi laittaa mitään osotteita, mutta mihin vois?

Mä en tiedä enkä osaa tuollaisessa auttaa, mutta minulle jo tämä ketju oli aluksi tosi kiva kun tässä jaettiin arkisia ajatuksia ja tekemisiä (ja tekemättä jäämisiä). Sellaista arkista höpinää pussilakanoista, kaalikeitoista ja ripustuskoukuista. Sellaista kevyttä hyväntuulen ajatustenvaihtoa josta sai tavallaan vertaistukea tai ehkä pikemminkin muistutusta siitä millaista se muidenkin elämä on ja samalla sitten tunsi taas kuuluvansa edes yhteen joukkoon. Itse olen ollut yksinäinen niin pitkään, että ihan tuollainenkin anonyymi "yhteydenpito" oli tosi ihana juttu. Ketjua oli kiva tulla lukemaan joka päivä eli samalla sai päiväänsä yhden kivan rutiinin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan empaattisuudeksi

Ei vaan tekoempaattisuudeksi. Luullaan että tiedetään toisen elämästä vaikkei tiedetä mitään ja tuputetaan opeteltuja neuvoja ja sitten vielä marttyroidaan kun apu ei kelpaa.