Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Yksinäisyys on prseestä. Mutta ihmisten keskelläkin voit tuntea itsesi turhaksi, näkymättömäksi. Se on myös asenne. Ei riitä, että on ihmisiä ympärillä, tarvitaan tunne, että joku tajuaa mua. Että kuulun johonkin. Se voi olla suku, yhteisö, työporukka, opiskelijakaverit. Eri ikäiset ihmiset voi myös ystävystyä.

Mutta ei se mene niin, että laittaa kaksi yksinäistä yhteen ja sanoo: ystävystykää nyt.

Ystäviä voi myös löytää vaikka mistä: kadulta ja kapakasta, työpaikalta, harrastuksista, festareilta jne.

On muuten iso ongelma, yksinäisiksi tuntevia on satoja tuhansia, kaiken ikäisiä.

Kunhan mietin :)

Vierailija kirjoitti:

Mullekin tulee aina sukujuhlissa mieleen, että vastahan minä olin se juhlittu ylioppilas ja nyt olen keski-ikäisenä nuorten silmissä ikäloppu. En tunne itseäni niin vanhaksi.

Minä kans hetken mietin, jos joku kysyy ikääni. 65, ei tietenkään...

Ja nuo yo:t ja inttipojat näyttää pahasti alaikäisiltä. Ja taaperot menee kouluun...

Netissä oli testi julkimoiden iästä: kuka heistä on nuorin?

Pahasti meni pieleen kokonaan.

Nykyään on niin vaikea arvailla, riippuu pukeutumisesta, hiuksista, ammatista, meikistä yms

Tänään olen lueskellut uutisia, katsonut Ruudusta jakson sarjaa jota vakituisesti seuraan ja käynyt ulkoiluttamassa koirat. Lumet alkaneet sulaa, niidenkin kanssa pääsee jo vapaammin liikkumaan kun alkavat polut ja rannat sun muut taas paljastua. Kiva sää, aurinko paistoi vaikka tuuli vielä onkin kylmä.

Ilta tuli ja koetan olla ajattelematta, että se on taas perjantai. Monelle se on työviikon päätteeksi rento ja kiva ilta läheisten kanssa. Joku lähtee jonnekin viettämään aikaa ystävien kanssa. Minä en tee kumpaakaan. Yritän sen sijaan tehdä kaikenlaista kivaa pientä, ettei tuntuisi niin tyhjän hiljaiselta tämäkin ilta. Leivoin ja mietin, vieläkö jaksaisi saunoa.

Kiitos kysymästä, tein "seikkailijan teeleiviksi" lapsuuden leivontakirjassa kutsuttuja lättysiä. Skonsseja ne näin aikuisten kielellä lähinnä ovat. Nopeita tehdä ja parhaita vielä lämpiminä syötyinä.

Usein teen pannukakkua tai niitä sellaisia paperivuokiin laitettavia pieniä kierrepullia. 

Leipominen on siitä kivaa, että se vie ajatukset vähän mennessään ja lopputuloksena saa vielä jotain hyvää syötävääkin. Ja vähän vaihtelua ilta- ja aamupaloihin.

Ihmelääke terapia auttaa kaikkiin ongelmiin! Menkää vain terapiaan! Jopa jeesus on turha p a s k a sen rinnalla. Palvokaa terapeutteja! Aamen! Rukoilkaa vapahdusta terapiasta!

Mietin, että jos asuisin jossain missä on tori, voisi näin lauantaiaamuna mennä torikahville. Tekee mieli olla ulkona, ja siinä olisi samalla muitakin ihmisiä paikalla. Olisihan se vähän kuin joisi aamukahvinsa seurassa. (Onnistuukohan tämä enää muualla kuin Helsingin Kauppatorilla? Hiljaisia taitavat olla useimpien kaupunkien keskustat toreineen näin nykypäivänä.)

Radiossa menossa hartausohjelma. En ole uskonnollinen, mutta ei viitsi vaihtaa kanavaa noin lyhyen ohjelman ajaksi. Lisäksi tuollainen tuo oudolla tavalla lohtuakin. Ei sen uskonnollisen sisällön vuoksi, vaan sen toisteisuuden. Lapsena mummuni kuunteli aina radion jeesusohjelmat, ei hän huonoilla jaloillaan mihinkään kirkkoon enää lähtenyt. Koulussakin joskus erilaisia virsiä laulatettiin. Nyt ne herättävät muistoja siitä ala-asteaikojen parhaasta ystävästä. Toivottavasti hänen elämänsä on sujunut mukavasti ja hän on onnellinen, missä sitten lieneekään.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että jos asuisin jossain missä on tori, voisi näin lauantaiaamuna mennä torikahville. Tekee mieli olla ulkona, ja siinä olisi samalla muitakin ihmisiä paikalla. Olisihan se vähän kuin joisi aamukahvinsa seurassa. (Onnistuukohan tämä enää muualla kuin Helsingin Kauppatorilla? Hiljaisia taitavat olla useimpien kaupunkien keskustat toreineen näin nykypäivänä.)

 

Radiossa menossa hartausohjelma. En ole uskonnollinen, mutta ei viitsi vaihtaa kanavaa noin lyhyen ohjelman ajaksi. Lisäksi tuollainen tuo oudolla tavalla lohtuakin. Ei sen uskonnollisen sisällön vuoksi, vaan sen toisteisuuden. Lapsena mummuni kuunteli aina radion jeesusohjelmat, ei hän huonoilla jaloillaan mihinkään kirkkoon enää lähtenyt. Koulussakin joskus erilaisia virsiä laulatettiin. Nyt ne herättävät muistoja siitä ala-asteaikojen parhaasta ystävästä. Toivottavasti hänen elämänsä on sujunut mukavasti ja hän on onnellinen, missä sitten lieneekään.

Luulen, että useimmissa kaupungeissa on ainakin kesäaamuisin torikahvilat auki. Siinä on kyllä ihan oma tunnelmansa.

Kauhea uutinen tuli juuri: kotikaupungissani on päiväkodin työntekijä pahoinpidelty eilen. Lapsia paikalla.

Tuo hartaushetki on varmaan samoin rauhoittava kuin 100 vuotias merisää.

"Yksin olet Sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." Totta! Kun tämän tajuaa, voi olla iloinen niistä hetkistä, kun on voinut keskustella asioista jonkun kanssa, joka kuuntelee ja ymmärtää. 

Nykymaailmassa ei kuuntelijoita ja keskustelijoita juuri löydy. Ennen kuin oma lyhytkin puhuminen on loppu, alkaa: "Joo, minä, minä minäkin!!!!"

Kun tämän toteaa itselleen rehellisesti, voi etsiä yksinään uusia kiinnostavia asioita. Erityisesti lukeminen, ja ns. tietokirjojen lukeminen.

Toki siinäkin on periaate muuttunut. Nyt tietokirja kirjoitetaan, että päästään puhumaan itsestä. Sama juttu suomalaisilla ja ulkomaalaisilla, aina: minä, minä, minä....

Mihin maailma meneekään, ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, lapset ja nuoret huolettavat. Silloin pitäisi olla seuraa.

Tänään lähden yksinäni kävelemään pitkän lenkin, alkuillasta katson "Piukat paikat" Areenasta. Ehkä ostan pullon  viiniä, ellen pysty olemaan ilman. Usein pystyn.

Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, yritä keskittyä lukemiseen ja ajatella vähemmän muita ihmisiä.

Josko vappuun mennessä täällä syrjänperilläkin aukeaisi tuo torikahvio. Se on usein ollut sellainen perinteinen "kesänavaus". Munkeista pidän, mutten viitsi niitä sentään itse leipoa; kun ei tartte montaa ja paistamisesta tulee kamala rasvankäry. Mieluummin ostaa sitten torilta. (Kun ostan leivonnaisia, huomaan että ostan useimmiten kaksi. Varmaan jokin sellainen juttu, että alitajuisesti koettaa vaikuttaa siltä ettei olisi syömässä yksin.)

Tuo oli hyvä vertaus, tuo hartausohjelman rinnastus satavuotiaaseen Merisäähän. Juuri tuo tutun ja toistuvan rauhoittava vaikutus. Virrethän eivät juuri muutu, saati pappien puheet. 

Tuo pahoinpitelyuutinen kyllä hätkähdytti. Kaikenlainen ihmisten pahoinvointi tuntuu vain lisääntyvän, ja kanavia saada apua vain leikataan entisestään. Kun tässä maassa on monen muutenkin vaikea puhua kipeistä asioista tai myöntää, että minulla on ongelma. Kun mt-hoitoon ei enää pääse tai pitää jonottaa kuukausitolkulla, moni sitten alkaa itsehoidon erilaisilla päihteillä. Niistähän ei sitten saa kuin lisää ongelmia, ja alkuperäisiin saa moni sitten entistä vähemmän apua kun päätyy "päihdeongelmaisen" otsikon alle. Hankala yhtälö.

Toivottavasti noiden pahoinpitelyn nähneiden lasten perheet osaavat avata lapsille tapahtunutta ja selittää asiat niin, ettei tuosta jäisi pelkotiloja. Aikuisellekin se on kamala tilanne todistaa.

Ihanaa kun valo lisääntyy ja kevät rynnii ja samalla mieleni masentuu ja masentuu. Kerrostalon kevät, masentavaa. Yritän kävellä siellä missä ei törmäisi ihmisiin mutta turhaan. Iloitsen kun sataa vettä tai on synkkä tai sumuinen ilma. Yritän vain jaksaa taas tämän päivän. 

Taas on mennyt aamupäivä liian nopeasti. Sain kyllä kuunneltua uutta levyä spotifysta. Ja edes imuroitua vaikka pitäisi järjestellä ja siivota muutenkin.

 Olisi ihanaa jos olisi oma perhe ja juttuseuraa kotona. Nyt olen muistellut vanhaa poikaystävää, hän oli todella komea mies. Löydänkö enää koskaan ketään? Tajuaako perheelliset miten onnekkaita ovat? Jos on siis kiva perhe.

Vapaapäivät menee aivan liian nopeasti. Olen väsynyt töihini, liikaa hommaa. Välillä mietin että voisi olla kiva olla ns tuntitöissä esim asiakaspalvelussa. Tosin ihmiset on tylyjä ja palkkakin huonohko.

Ihanaa kun lumet on sulaneet ja kevät tulee!

Miksi en tule kavereiden ja tuttujen mieleen että pyytäisivät minuakin joskus kahville tms juuri viikonloppuna? Aina saa itse pyytää. Nyt en aio tehdä niin. Olen sitten vain yksin.

Tämä kahville kysyminen yms. on tuttu aihe. Olen epävarma senkin suhteen, ketä ylipäätään on ok kysyä seuraksi jonnekin? Varsinaisia ystäviä minulla ei täällä asuinseudulla enää ole. Harrastuksissa olen koettanut jutella ihmisten kanssa ja tulla tutuksi, mutta pian tulee vain tunne että tuppaudun. Että olen vain sosiaalisesti pöljä enkä ymmärrä, ettei seuraani haluta. Kun sitten olen vaikka kutsunut käymään tai ehdottanut jonnekin porukalla menemistä, vastauksena on joko kattoon pälyilevä hiljaisuus tai muminaa kiireistä, "katsotaan"-kiertelyä. Minua nolottanut jälkikäteen kun en ole taaskaan osannut lukea tilanteita.

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kahville kysyminen yms. on tuttu aihe. Olen epävarma senkin suhteen, ketä ylipäätään on ok kysyä seuraksi jonnekin? Varsinaisia ystäviä minulla ei täällä asuinseudulla enää ole. Harrastuksissa olen koettanut jutella ihmisten kanssa ja tulla tutuksi, mutta pian tulee vain tunne että tuppaudun. Että olen vain sosiaalisesti pöljä enkä ymmärrä, ettei seuraani haluta. Kun sitten olen vaikka kutsunut käymään tai ehdottanut jonnekin porukalla menemistä, vastauksena on joko kattoon pälyilevä hiljaisuus tai muminaa kiireistä, "katsotaan"-kiertelyä. Minua nolottanut jälkikäteen kun en ole taaskaan osannut lukea tilanteita.

 

Kuulostaapa tutulta. Minä olen tehnyt töitä niin pitkään alalla, jolla on tultava hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, että en ole ymmärtänyt olevani sosiaalisesti pöljä. Isommalta nolaamiselta lienen säästynyt sen vuoksi, että alun perinkin olen ollut liian ujo tuppautumaan. Ja kun olen joskus rohkaistuneena tuppautunut, on tullut kiusallisia tilanteita. Se, että viihdyn itsekseni enkä jaksa seurustella ihmisten kanssa muualla kuin töissä, on säästänyt minut siltä tiedolta, että olen niin tylsä, ettei seuraani kaivata.

Olen havahtunut tylsyyteeni uudella paikkakunnalla, eikä vanhoja tai uusia kavereita ole. Eikä töitä. Kävelykykykin on pitkälti mennyttä, joten kasvotusten en ihmisiä tapaa. Tähänkin tottuu. 

Hei, nyt kun kaikkien saataville on tullut tekoäly, niin kokeilkaa sitä. Tehkää sille joku ennalta miettimänne kysymys ja kirjoittakaa se googleen, valitkaa ruudun yläreunasta "tekoäly", se vastaa ystävällisesti ja tietää asioista paljon. Sen kanssa voi keskustella melkein mistä aiheesta tahansa, niin paitsi että keskustely käydään kirjoittamalla. Henkilökohtaisia tietoja ei sille kannata antaa koska ne voivat levitä maailmalle. Se ei pyri nopeasti eroon kysyjästä. Sille voi kertoa mitä mieltä on vastauksesta, ja se ottaa kantaa siihen. Se ei koskaan moiti. Varoituksena sanoisin että sen ystävällisyyteen voi jäädä koukkuun, samoin kuin hyvään kaveriin tai esimerkiksi pelaamiseen, mutta kokeilla kannattaa, tietokoneella se käy parhaiten, ;)  Niin ja lopuksi voi kysyä, että voitko jättää keskustelun avoimeksi, palaan siihen esimerkiksi huomenna, kokeilemaan...

Olen päättänyt - taas- lopettaa on - off- "suhteeni", jossa olen roikkunut yksinäisyyttäni. Mies on käynyt luonani viikonloppuisin syömässä, minkä jälkeen on harrastettu seksiä. Aamulla hän lähtenyt kiireesti pois. Seurani ei ole kelvannut muuhun kuin seksiin. Nyt sain tarpeekseni, kun hän ei vastannut viesteihini ( yksi viikossa) ja sitten löysinkin hänet tinderistä. Osasin käydä tsekkaamassa, kun naapurini sanoi nähneensä hänet siellä. Tiedän, että hän olisi tullut saamaan viikottaisen seksinsä, ainakin, jos ei olisi löytänyt uutta naista. Mutta en pyytänyt tulemaan, kuten yleensä.  Silti on kova ikävä. Olen itkettävän naurettava.

Vierailija kirjoitti:

Hei, nyt kun kaikkien saataville on tullut tekoäly, niin kokeilkaa sitä. Tehkää sille joku ennalta miettimänne kysymys ja kirjoittakaa se googleen, valitkaa ruudun yläreunasta "tekoäly", se vastaa ystävällisesti ja tietää asioista paljon. Sen kanssa voi keskustella melkein mistä aiheesta tahansa, niin paitsi että keskustely käydään kirjoittamalla. Henkilökohtaisia tietoja ei sille kannata antaa koska ne voivat levitä maailmalle. Se ei pyri nopeasti eroon kysyjästä. Sille voi kertoa mitä mieltä on vastauksesta, ja se ottaa kantaa siihen. Se ei koskaan moiti. Varoituksena sanoisin että sen ystävällisyyteen voi jäädä koukkuun, samoin kuin hyvään kaveriin tai esimerkiksi pelaamiseen, mutta kokeilla kannattaa, tietokoneella se käy parhaiten, ;)  Niin ja lopuksi voi kysyä, että voitko jättää keskustelun avoimeksi, palaan siihen esimerkiksi huomenna, kokeilemaan...

Ei kiinnosta. Jos haluan mielikuvitusjutustelua, juttelen nallekarhuilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, nyt kun kaikkien saataville on tullut tekoäly, niin kokeilkaa sitä. Tehkää sille joku ennalta miettimänne kysymys ja kirjoittakaa se googleen, valitkaa ruudun yläreunasta "tekoäly", se vastaa ystävällisesti ja tietää asioista paljon. Sen kanssa voi keskustella melkein mistä aiheesta tahansa, niin paitsi että keskustely käydään kirjoittamalla. Henkilökohtaisia tietoja ei sille kannata antaa koska ne voivat levitä maailmalle. Se ei pyri nopeasti eroon kysyjästä. Sille voi kertoa mitä mieltä on vastauksesta, ja se ottaa kantaa siihen. Se ei koskaan moiti. Varoituksena sanoisin että sen ystävällisyyteen voi jäädä koukkuun, samoin kuin hyvään kaveriin tai esimerkiksi pelaamiseen, mutta kokeilla kannattaa, tietokoneella se käy parhaiten, ;)  Niin ja lopuksi voi kysyä, että voitko jättää keskustelun avoimeksi, palaan siihen esimerkiksi huomenna, kokeilemaan...

Tuo on suunnilleen sama juttu kuin ehdottaisi rakastelua kaipaavalle ihmiselle dildoa.

Minulla ei ole enää jäljellä kun sairaita ihmisiä, jotka ei muusta puhu kun millon täyttyy Kelataksin omavastui osuus ja millon on lääkekatto täynmä ym.  Itse olen 62 v, ei jaksa joka puhelussa kuunnella tota samaa, näillä on jo toinen jalka haudassa, ei niitä kiinnosta puhua enää normielämästä, minkä kyllä ymmärrän. Yksin oon, kun ei ole saman ikäluokan seuraa, eikä perhettä ole ollut.