Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Ajattelin muuttaa nimeni Miina Haravaksi, se kun on ollut ainoa seuralaiseni viime päivinä. Toivottavasti Harava-sukunimi on vapaana.

Käydessäni joskus kauempana tuolla kaupungissa niin kuljen aina aluksi kuin olisin vieraassa maassa. Tämä senkin vuoksi, kun asun täällä syrjässä ja näin se ihmisten määrä on tuollakin vaan niin suuri. Toki ei tuokaan mikään Helsinki ole, mutta silti kestää aikaa sopeutua siihen, kun joku aika liikkuu jossakin. 

Samalla ihmiset kulkevat usein porukoissa. Joidenkin nuorisoryhmien kohdalla alkaa edelleen jännittää. Minulla niin huonoja kokemuksia ihmisiin liittyen ja vieläkin liikkuu ikäviä puheita minusta, että oikeastaan ei ole ihme jos välillä kuulen jotain ilkeää. Tämä tilanne sattui taas tässä vähän aikaa sitten ja liittyi ikäviin puheisiin minusta. Se vie uskoa ihmisiin ja jotenkin toivoa siitä, että pystyisin luottamaan muihin, kun monet kerrat saan kuulla jotain pahaa. Tämä tuo arvottoman olon. 

En luule kaikkien puhuvan pahaa, mutta aivan liikaa on elämässäni ollut tätä kaikkea. Jokainen tälläinen kokemus pistää vaan miettimään, että pystynkö enää koskaan luottamaan muihin ja olemaan toisten joukossa ilman jännitystä tai ainakin ilman epämukavaa oloa, että tahdon vaan pois niistä hetkistä. Minut on suoraan sanoen häpäisty monet kerrat. Aivan liian paljon ikäviä kokemuksia ja ihmisiä. En arvostele muita, mutta jotkut ihmiset ovat oikeasti pahoja. 

Samalla turhaahan se on tästä valittaa, mutta tiedän olevani ihminen joka yrittää löytää hyviä asioita elämässä. Yritän aina etsiä niitä, mutta surullisina päivinä mietin missä olisin jos jotkut kokemukseni olisivat jääneet väliin. Tuo kaikki on vienyt minulta paljon rohkeutta, iloa ja itsevarmuutta. Koen olevani kuin varjo itsestäni. 

Kaiken tämän jälkeen monesti ajattelen, että toisaalta tahtoisin pystyä tutustumaan muihin ja saada ystäviä. Tahtoisin pystyä luottamaan ja elämään sosiaalista elämää. Kuitenkin pitkällinen yksinäisyys yhdistettynä kokemuksiini on muokannut minua. Mietin, ettei kukaan edes tahdo seuraani ja minä en pystyisi muille mitään iloa tuomaan. Usein ajattelen näin. En ole katkera tai sääli itseäni vaan järkeilen, etten osaisi enää tuolla porukassa luontevasti olla. 

Silti se ajatus nousee esiin, etten toivonut elämää joka on näin yksinäistä. Näin toivonut myöskään  elämää täällä näin syrjässä. Elän vähän kuin piilossa ja yritän säästää voimiani. Välillä jännitän niitä hetkiä, kun pitäisi muiden joukossa olla ja olen aivan uupunut, kun sellaisesta selviän. Sitten palaan tänne hiljaisuuteen. 

Toinen puoli minussa sanoo, että elä vaan siellä syrjässä ja vältä ihmisiä, koska voit paremmin niin. Toisaalta olen melko nuori ja työelämä ja tulevaisuus täällä asuessa ei tunnu kuitenkaan hyvältä asialta. Tiedän, että silloin minusta menee jotain hukkaan jos jätän elämättä elämää millaista tahtoisin elää. Erakkoelämä voi tällä hetkellä tuntua hyvältä, mutta jatkossa jos miettii eteenpäin niin lopulta se kääntyy itseään vastaan jo. Toisaalta jos en olisi elänyt näin niin silloin tuskin olisin selvinnyt eteenpäin aikoinaan. Minun on pitänyt säästää voimiani ja selvitä niillä keinoin millä olen pystynyt. Mitään muuta en oikeastaan muuttaisi elämässäni kuin monet kokemukseni ihmisistä. 

3822/3822: Hei, olet siis vielä nuori. Älä heitä kirvestä kaivoon. On tosi ikävä, että sinulla on ollut noin inhottavia kokemuksia muista ihmisistä. Mutta usko pois, on olemassa hyviä ihmisiä, tai ainakin tilanteita , jossa me epätäydelliset ihmiset käyttäydymme hyvin muita kohtaan. Voi olla vaikea uskoa, mutta usko sen verran, että kun kohtaat uusia ihmisiä, niin että et etukäteen päätä, että ovat ilkeitä. Vaikka voi olla vaikeaa huonojen kokemusten jälkeen. Mutta tosiaan, olet nuori ja elämässä voi olla hyviä ja huonoja kausia. Minä olin nuorena aika yksinäinen, pitkään. Sitten minulla oli elämässä kausi, että olin vähemmän yksinäinen. Nyt taas olen yksinäinen, enkä ole keksinyt, miten muuttaisin tilannetta. Mutta tosiaan, tilanteet elämässä muuttuvat. Ja jos olet nuori ja terve, monet asiat elämässäsi ovat vielä mahdollisia. Onnea matkaan! 

Vierailija kirjoitti:

Käydessäni joskus kauempana tuolla kaupungissa niin kuljen aina aluksi kuin olisin vieraassa maassa. Tämä senkin vuoksi, kun asun täällä syrjässä ja näin se ihmisten määrä on tuollakin vaan niin suuri. Toki ei tuokaan mikään Helsinki ole, mutta silti kestää aikaa sopeutua siihen, kun joku aika liikkuu jossakin. 

 

Samalla ihmiset kulkevat usein porukoissa. Joidenkin nuorisoryhmien kohdalla alkaa edelleen jännittää. Minulla niin huonoja kokemuksia ihmisiin liittyen ja vieläkin liikkuu ikäviä puheita minusta, että oikeastaan ei ole ihme jos välillä kuulen jotain ilkeää. Tämä tilanne sattui taas tässä vähän aikaa sitten ja liittyi ikäviin puheisiin minusta. Se vie uskoa ihmisiin ja jotenkin toivoa siitä, että pystyisin luottamaan muihin, kun monet kerrat saan kuulla jotain pahaa. Tämä tuo arvottoman olon. 

 

En luule kaikkien puhuvan pahaa, mutta aivan liikaa on elämässäni ollut tätä kaikkea. Jokainen tälläinen kokemus pistää vaan miettimään, että pystynkö enää koskaan luottamaan muihin ja olemaan toisten joukossa ilman jännitystä tai ainakin ilman epämukavaa oloa, että tahdon vaan pois niistä hetkistä. Minut on suoraan sanoen häpäisty monet kerrat. Aivan liian paljon ikäviä kokemuksia ja ihmisiä. En arvostele muita, mutta jotkut ihmiset ovat oikeasti pahoja. 

 

Samalla turhaahan se on tästä valittaa, mutta tiedän olevani ihminen joka yrittää löytää hyviä asioita elämässä. Yritän aina etsiä niitä, mutta surullisina päivinä mietin missä olisin jos jotkut kokemukseni olisivat jääneet väliin. Tuo kaikki on vienyt minulta paljon rohkeutta, iloa ja itsevarmuutta. Koen olevani kuin varjo itsestäni. 

 

Kaiken tämän jälkeen monesti ajattelen, että toisaalta tahtoisin pystyä tutustumaan muihin ja saada ystäviä. Tahtoisin pystyä luottamaan ja elämään sosiaalista elämää. Kuitenkin pitkällinen yksinäisyys yhdistettynä kokemuksiini on muokannut minua. Mietin, ettei kukaan edes tahdo seuraani ja minä en pystyisi muille mitään iloa tuomaan. Usein ajattelen näin. En ole katkera tai sääli itseäni vaan järkeilen, etten osaisi enää tuolla porukassa luontevasti olla. 

Silti se ajatus nousee esiin, etten toivonut elämää joka on näin yksinäistä. Näin toivonut myöskään  elämää täällä näin syrjässä. Elän vähän kuin piilossa ja yritän säästää voimiani. Välillä jännitän niitä hetkiä, kun pitäisi muiden joukossa olla ja olen aivan uupunut, kun sellaisesta selviän. Sitten palaan tänne hiljaisuuteen. 

 

Toinen puoli minussa sanoo, että elä vaan siellä syrjässä ja vältä ihmisiä, koska voit paremmin niin. Toisaalta olen melko nuori ja työelämä ja tulevaisuus täällä asuessa ei tunnu kuitenkaan hyvältä asialta. Tiedän, että silloin minusta menee jotain hukkaan jos jätän elämättä elämää millaista tahtoisin elää. Erakkoelämä voi tällä hetkellä tuntua hyvältä, mutta jatkossa jos miettii eteenpäin niin lopulta se kääntyy itseään vastaan jo. Toisaalta jos en olisi elänyt näin niin silloin tuskin olisin selvinnyt eteenpäin aikoinaan. Minun on pitänyt säästää voimiani ja selvitä niillä keinoin millä olen pystynyt. Mitään muuta en oikeastaan muuttaisi elämässäni kuin monet kokemukseni ihmisistä. 

Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua.

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Pisti silmään tuo:  ....pitäisi koko oma elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin.... Totta kai pitää kertoa kaikki, eihän niitä traumoja voi muuten purkaa, diagnoosi ei ole paha vaan hyvä asia. Et ehkä täytä kaikkia masentuneen kriteerejä, mutta traumatisoituneelta kuulostat. On paljon kevyitä auttamiskeinoja, ei vain terapiaa. Meillä päin pääsee helposti juttelemaan ensin sairaanhoitajalle ja hän katsoo mihin ohjaa jatkoon. On myös netissä keskusteluapua, aivan ilmaistakin, ja nuorille on monessa kaupungissa suoraan Walk in-vastaanottoja ilmaiseksi. Helsinki MIssio on yksi, ja vaikka kuinka paljon muita ilmaisia. Ota selvää ja anna itsellesi lupa parantua. Yksin se ei onnistu. Kadut vielä sitä, että et aikaisemmin hakenut apua itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Pisti silmään tuo:  ....pitäisi koko oma elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin.... Totta kai pitää kertoa kaikki, eihän niitä traumoja voi muuten purkaa, diagnoosi ei ole paha vaan hyvä asia. Et ehkä täytä kaikkia masentuneen kriteerejä, mutta traumatisoituneelta kuulostat. On paljon kevyitä auttamiskeinoja, ei vain terapiaa. Meillä päin pääsee helposti juttelemaan ensin sairaanhoitajalle ja hän katsoo mihin ohjaa jatkoon. On myös netissä keskusteluapua, aivan ilmaistakin, ja nuorille on monessa kaupungissa suoraan Walk in-vastaanottoja ilmaiseksi. Helsinki MIssio on yksi, ja vaikka kuinka paljon muita ilmaisia. Ota selvää ja anna itsellesi lupa parantua. Yksin se ei onnistu. Kadut vielä sitä, että et aikaisemmin hakenut apua itsellesi.

Anteeksi nyt vaan, mutta minä diagnoosia itselleni halua. Jos löydän apua ilman sitä niin hyvä juttu. En halua mitään B lausuntoa. Se on hyvä ymmärtää myös minun kantaani asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Pisti silmään tuo:  ....pitäisi koko oma elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin.... Totta kai pitää kertoa kaikki, eihän niitä traumoja voi muuten purkaa, diagnoosi ei ole paha vaan hyvä asia. Et ehkä täytä kaikkia masentuneen kriteerejä, mutta traumatisoituneelta kuulostat. On paljon kevyitä auttamiskeinoja, ei vain terapiaa. Meillä päin pääsee helposti juttelemaan ensin sairaanhoitajalle ja hän katsoo mihin ohjaa jatkoon. On myös netissä keskusteluapua, aivan ilmaistakin, ja nuorille on monessa kaupungissa suoraan Walk in-vastaanottoja ilmaiseksi. Helsinki MIssio on yksi, ja vaikka kuinka paljon muita ilmaisia. Ota selvää ja anna itsellesi lupa parantua. Yksin se ei onnistu. Kadut vielä sitä, että et aikaisemmin hakenut apua itsellesi.

Anteeksi nyt vaan, mutta minä diagnoosia itselleni halua. Jos löydän apua ilman sitä niin hyvä juttu. En halua mitään B lausuntoa. Se on hyvä ymmärtää myös minun kantaani asiaan. 

Mitä sinä pelkäät? Pelkäisitkö jos sairastut syöpään tai reumaan, että  lääkäri kertoo sinulle sairauden nimen ja hoitokeinot. Ei mielen järkkyminen tai traumaattisen kokemuksen jättämä henkinen hätä ole mikään häpeä. Ei sitä itse tehdä, se tulee kelle tulee. Täysin vanhanaikainen ajatus ja itsellesi vahingollinen. Et saa apua, ennen kuin tiedetään, mikä sinua vaivaa.  Mutta oma on asiasi, silti säälin sinua. Jääräpäisyytesi tuhoaa sinun elämäsi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Pisti silmään tuo:  ....pitäisi koko oma elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin.... Totta kai pitää kertoa kaikki, eihän niitä traumoja voi muuten purkaa, diagnoosi ei ole paha vaan hyvä asia. Et ehkä täytä kaikkia masentuneen kriteerejä, mutta traumatisoituneelta kuulostat. On paljon kevyitä auttamiskeinoja, ei vain terapiaa. Meillä päin pääsee helposti juttelemaan ensin sairaanhoitajalle ja hän katsoo mihin ohjaa jatkoon. On myös netissä keskusteluapua, aivan ilmaistakin, ja nuorille on monessa kaupungissa suoraan Walk in-vastaanottoja ilmaiseksi. Helsinki MIssio on yksi, ja vaikka kuinka paljon muita ilmaisia. Ota selvää ja anna itsellesi lupa parantua. Yksin se ei onnistu. Kadut vielä sitä, että et aikaisemmin hakenut apua itsellesi.

Anteeksi nyt vaan, mutta minä diagnoosia itselleni halua. Jos löydän apua ilman sitä niin hyvä juttu. En halua mitään B lausuntoa. Se on hyvä ymmärtää myös minun kantaani asiaan. 

Mitä sinä pelkäät? Pelkäisitkö jos sairastut syöpään tai reumaan, että  lääkäri kertoo sinulle sairauden nimen ja hoitokeinot. Ei mielen järkkyminen tai traumaattisen kokemuksen jättämä henkinen hätä ole mikään häpeä. Ei sitä itse tehdä, se tulee kelle tulee. Täysin vanhanaikainen ajatus ja itsellesi vahingollinen. Et saa apua, ennen kuin tiedetään, mikä sinua vaivaa.  Mutta oma on asiasi, silti säälin sinua. Jääräpäisyytesi tuhoaa sinun elämäsi.  

Et sinäkään itsellesi halua diagnoosia esim reumasta jos et sitä sairasta. Näin jos minä koen etten halua mielenterveysdiagnoosia ja en koe sellaista tarvitsevani niin en tee itseäni sairaaksi että saisin diagnoosin. Pitää se nyt sinunkin ymmärtää. Se ei tarkoita sitä, että jos minulla on kokemukseni, että se tekee minut sairaaksi. Jos kaipaan juttelua asioistani niin samalla en halua silti diagnoosia. Kyllä sinä tiedät itsekin, ettei täällä Suomessakaan esim mielenterveys diagnoosi ole mikään plussa ihmiselle. Jos sinun elämääsi se ei ole vaikuttanut niin moni ihminen kertoo toista. Pahimmassa tapauksessa jää esim fyysiset sairaudet hoitamatta, kun ne jatkossa pistetään mielen piikkiin. Kuoli se yksi julkkiskin sydän ongelmiin ja pistettiin mielen terveyden piikkiin. Taisi olla BB:ssä mukana. Tälläisiä vaan sattuu. Lisäksi mieti minua esim työnhakijani. Haluaisitko, että sielläkin katsottaisiin terveystietojani ja saisi siitä jotain harmia elämääni. Näin ei kannata olla liian sinisilmäinen asioihin. Et ikinä pääse niistä diagnooseista eroon jos tavallaan suostut siihen kaikkeen. Ne seuraavat sinua. Minä en arvostele ihmisiä joilla on diagnoosi ja minulle sillä ei ole väliä, mutta yhteiskunnassa ei katsota asiaa niin. Täälläkin on ketjuja ollut missä moni katuu, että lähti "julkiseen" terapiaan ja että hänellä on diagnoosi, koska se on vaikuttanut esim fyysisten sairauksien hoitoa. 

Minua ei kannata sääliä ja minä en anna periksi asioista mitkä tiedän olevan kannaltani oikein ajateltu. Jos minä en halua diagnoosia niin minua ei tehdä sairaaksi tahtomattani ja se ei paranna elämääni yhtään. Niin kuin kirjoitin niin jutella voisin asioistani ja niitä käydä läpi. 

Et itse ymmärrä sitä puolestaan, että ihminen voi olla tervekin ja tahtoa silti jutella asioistaan. Ja minä en niin käyn kuin tiedän tästä maailmasta halua syödä lääkkeitä "päätäni" varten. Haluan, että aivoni toimivat ilman mitään lääkesumua ja nyt ne toimivat ja pystyn esim opiskelemaan. Sekin asia pitää hyväksyä. Joku kirjoitti hyvin, että lääkkeet vievät kaikki tunteet. Et tunne surua, mutta et iloakaan. Ja minä tunnen iloa  joka päivä oli päivä millainen vaan. Näin mitä sinä puolestasi puutut minun elämääni ja ajatuksiini jos minä ajattelen toisin. Se tässä maassa kai on pielessä jos jutteluavun tms vuoksi sinusta pitää tehdä sairas, että saat apua. Ei kukaan itsestään tee sairasta diagnoosia saadakseen. 

Minulla on kokemukseni ja vaikuttavat minuun, mutta diagnoosia on halua. Elän sen päätöksen kanssa sitten. Sinulle sanon, että sinäkin olet hyväuskoinen jos mietit, ettei moni katuisi esim diagnoosiaan mielenterveyteen liittyen. Minulla niillä jutuilla ei toisten osalta ole väliä, mutta yhteiskunta ei ajattele niin. Ja kysyit mikä minua vaivaa. Minä tiedän sen itsekin. Ei siihen tarvi lääkäri olla. Ne ovat esim kokemukseni ihmisistä. Haluaisin niistä puhua. Ehkä saada jotain ajatuksia niihin liittyen, että pysyisin jatkossa esim luottamaan ihmisiin paremmin. Siihen ei tarvita diagnoosia. Ja sinun pitää myös kunnioittaa minun mielipiteitäni edes senvarran, ettet jyrää minua. Tänne on vaikeaa kirjoittaa, kun törmää ihmisiin jotka eivät näe toisen ajatuksia yhtään. Viestejä en vaan poistettua saanut. Muuten poistaisin kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinä tarvitset apua. Pääset nuorena vielä helpommin avun piiriin. Älä heitä koko elämääsi hukkaan joidenkin tapahtumien vuoksi. Käy terapeutilla tai sairaanhoitajalla puhumassa, että tarvitset apua. On paljon keinoja purkaa pahaa oloa ja vanhoja traumoja, mutta jollei niitä pura, ne kasvavat ja suurenevat ja lopulta olet niiden vanki. Elämäsi meni siihen. Hukkaan. Hae apua. Minä sain avun lapsuudessa kokemaani heittellejättöön ja narsistiäidin pahoinpitelyyn, mutta turhan monta vuotta kärsin, ennen kuin hain apua"

 

Miten tämä onnistuu jos en halua mitään kelan B-lausuntoa, koska en ole sairas. Voin kokea vaikeita tunteita välillä, mutta silti minä en täytä edes masentuneen kriteereitä. Ja jos minulla ei ole diagnoosia niin kela ei myönnä terapiaa. En voi tavallaan itsestäni sairasta tehdä vaan saadakseni ns kelan terapiaa. 

Ymmärrän ajatuksenne, mutta näin täällä on vaan hyvätuloisten mahdollisuus saada terapiaa itse maksaen. Muiden pitäisi koko elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin, että saisi kelan terapiaa ja minä en halua lähteä siihen. Silti minulla ei ole omakustanteisesti mitenkään varaa maksaa terapiaa. Näin tämä kaikki on yhtälö mitä en pysty selvittämään. En halua miksikään kelan orjaksi tässä asiassa, mutta samalla en pysty maksamaan terapiaa itse ainakaan kokonaan. Näin, vaikka tarkoitatte hyvää niin ei nämä asiat vaan oikein onnistu. Täällä päin ei myöskään ole oikeastaan halvempaa paikkaa tms mihin mennä puhumaan. 

Pisti silmään tuo:  ....pitäisi koko oma elämänsä kertoa ja tavallaan suostua siihen kaikkeen ja diagnosointiin.... Totta kai pitää kertoa kaikki, eihän niitä traumoja voi muuten purkaa, diagnoosi ei ole paha vaan hyvä asia. Et ehkä täytä kaikkia masentuneen kriteerejä, mutta traumatisoituneelta kuulostat. On paljon kevyitä auttamiskeinoja, ei vain terapiaa. Meillä päin pääsee helposti juttelemaan ensin sairaanhoitajalle ja hän katsoo mihin ohjaa jatkoon. On myös netissä keskusteluapua, aivan ilmaistakin, ja nuorille on monessa kaupungissa suoraan Walk in-vastaanottoja ilmaiseksi. Helsinki MIssio on yksi, ja vaikka kuinka paljon muita ilmaisia. Ota selvää ja anna itsellesi lupa parantua. Yksin se ei onnistu. Kadut vielä sitä, että et aikaisemmin hakenut apua itsellesi.

Anteeksi nyt vaan, mutta minä diagnoosia itselleni halua. Jos löydän apua ilman sitä niin hyvä juttu. En halua mitään B lausuntoa. Se on hyvä ymmärtää myös minun kantaani asiaan. 

Mitä sinä pelkäät? Pelkäisitkö jos sairastut syöpään tai reumaan, että  lääkäri kertoo sinulle sairauden nimen ja hoitokeinot. Ei mielen järkkyminen tai traumaattisen kokemuksen jättämä henkinen hätä ole mikään häpeä. Ei sitä itse tehdä, se tulee kelle tulee. Täysin vanhanaikainen ajatus ja itsellesi vahingollinen. Et saa apua, ennen kuin tiedetään, mikä sinua vaivaa.  Mutta oma on asiasi, silti säälin sinua. Jääräpäisyytesi tuhoaa sinun elämäsi.  

Et sinäkään itsellesi halua diagnoosia esim reumasta jos et sitä sairasta. Näin jos minä koen etten halua mielenterveysdiagnoosia ja en koe sellaista tarvitsevani niin en tee itseäni sairaaksi että saisin diagnoosin. Pitää se nyt sinunkin ymmärtää. Se ei tarkoita sitä, että jos minulla on kokemukseni, että se tekee minut sairaaksi. Jos kaipaan juttelua asioistani niin samalla en halua silti diagnoosia. Kyllä sinä tiedät itsekin, ettei täällä Suomessakaan esim mielenterveys diagnoosi ole mikään plussa ihmiselle. Jos sinun elämääsi se ei ole vaikuttanut niin moni ihminen kertoo toista. Pahimmassa tapauksessa jää esim fyysiset sairaudet hoitamatta, kun ne jatkossa pistetään mielen piikkiin. Kuoli se yksi julkkiskin sydän ongelmiin ja pistettiin mielen terveyden piikkiin. Taisi olla BB:ssä mukana. Tälläisiä vaan sattuu. Lisäksi mieti minua esim työnhakijani. Haluaisitko, että sielläkin katsottaisiin terveystietojani ja saisi siitä jotain harmia elämääni. Näin ei kannata olla liian sinisilmäinen asioihin. Et ikinä pääse niistä diagnooseista eroon jos tavallaan suostut siihen kaikkeen. Ne seuraavat sinua. Minä en arvostele ihmisiä joilla on diagnoosi ja minulle sillä ei ole väliä, mutta yhteiskunnassa ei katsota asiaa niin. Täälläkin on ketjuja ollut missä moni katuu, että lähti "julkiseen" terapiaan ja että hänellä on diagnoosi, koska se on vaikuttanut esim fyysisten sairauksien hoitoa. 

Minua ei kannata sääliä ja minä en anna periksi asioista mitkä tiedän olevan kannaltani oikein ajateltu. Jos minä en halua diagnoosia niin minua ei tehdä sairaaksi tahtomattani ja se ei paranna elämääni yhtään. Niin kuin kirjoitin niin jutella voisin asioistani ja niitä käydä läpi. 

 

Et itse ymmärrä sitä puolestaan, että ihminen voi olla tervekin ja tahtoa silti jutella asioistaan. Ja minä en niin käyn kuin tiedän tästä maailmasta halua syödä lääkkeitä "päätäni" varten. Haluan, että aivoni toimivat ilman mitään lääkesumua ja nyt ne toimivat ja pystyn esim opiskelemaan. Sekin asia pitää hyväksyä. Joku kirjoitti hyvin, että lääkkeet vievät kaikki tunteet. Et tunne surua, mutta et iloakaan. Ja minä tunnen iloa  joka päivä oli päivä millainen vaan. Näin mitä sinä puolestasi puutut minun elämääni ja ajatuksiini jos minä ajattelen toisin. Se tässä maassa kai on pielessä jos jutteluavun tms vuoksi sinusta pitää tehdä sairas, että saat apua. Ei kukaan itsestään tee sairasta diagnoosia saadakseen. 

 

Minulla on kokemukseni ja vaikuttavat minuun, mutta diagnoosia on halua. Elän sen päätöksen kanssa sitten. Sinulle sanon, että sinäkin olet hyväuskoinen jos mietit, ettei moni katuisi esim diagnoosiaan mielenterveyteen liittyen. Minulla niillä jutuilla ei toisten osalta ole väliä, mutta yhteiskunta ei ajattele niin. Ja kysyit mikä minua vaivaa. Minä tiedän sen itsekin. Ei siihen tarvi lääkäri olla. Ne ovat esim kokemukseni ihmisistä. Haluaisin niistä puhua. Ehkä saada jotain ajatuksia niihin liittyen, että pysyisin jatkossa esim luottamaan ihmisiin paremmin. Siihen ei tarvita diagnoosia. Ja sinun pitää myös kunnioittaa minun mielipiteitäni edes senvarran, ettet jyrää minua. Tänne on vaikeaa kirjoittaa, kun törmää ihmisiin jotka eivät näe toisen ajatuksia yhtään. Viestejä en vaan poistettua saanut. Muuten poistaisin kaiken. 

Oletpa ärhäkkä. Olisit sanonut, ettet halua jutella täällä. Vertaistukea tarjosin, itse sain suuren avun. Ole itekses! 

Vierailija kirjoitti:

"Oletpa ärhäkkä. Olisit sanonut, ettet halua jutella täällä. Vertaistukea tarjosin, itse sain suuren avun. Ole itekses!" 

 

No, pahoittelen, mutta et itsekään ymmärtänyt minun kantaani asioihin. Se vaikuttaa minuun jos joudun puolustelemaan omia mielipiteitäni täällä ja toinen vastaa niin, että tavallaan vika on minussa, eikä ymmärrä ajatuksiani. Samalla en tiedä onko se juttelua jos joku täällä tahtoo minulle välttämättä diagnoosin. Kyllä jutella voi toisinkin. Anteeksi pyydän viestiäni, mutta ihmisillä on oma tapansa elää elämäänsä ja minäkin kai vaan kirjoitan tänne ajatuksia purkaakseni. Näin en ehkä haluaisi liian henkilökohtaista juttua niihin liittyen, vaikka toki jokaisella on oikeus kirjoittaa. 

Saat anteeksi. Laita viestiisi, että et halua apua tai juttelua aiheesta, ettei turhaan yritä sinua auttaa ja kirjoittaa pitkästi ja miettiä tilannettasi.  Minä olisin toivonut neuvoja ja vertaistukea, siksi yritin sinuakin auttaa. Toiste en tee.

Mikä ihmeen pakkomielle teillä on antaa neuvoja ja ohjeita  toisille, vaikka he eivät sitä itse pyydä?

Saahan sitä elämästään kirjoittaa mitä tahansa, jos haluaa. Jos pitkästi kirjoittava haluaisi neuvoja, niin hän pyytäisi niitä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle teillä on antaa neuvoja ja ohjeita  toisille, vaikka he eivät sitä itse pyydä?

Saahan sitä elämästään kirjoittaa mitä tahansa, jos haluaa. Jos pitkästi kirjoittava haluaisi neuvoja, niin hän pyytäisi niitä.

Sinua koskee oma ohjeesi, älä puutu, kun ei ole pyydetty.  Vai onko pakkomielle?

Tässä ketjussa toimii moraali väärin siinä mielessä, että jos minä ajattelen toisin asiosta niin minun pitäisi siis olla samaa mieltä kuin joku joka minulle viestin kirjoittaa vastauksena. Sitten moni täällä ottaisi minut ns hyvin vastaan. 

Sitten jos yritän kantaani asioihin kertoa ja ajatuksiani niin olenkin täysin väärässä ja moni hyökkää minua vastaan. Sekään ei ole ok, mutta ette itse näe käytöstänne itsekään. Jos minä suutun viesteihin, jossa tavallaan kirjoitetaan niin, että ei ymmärretä minun kantaani yhtään niin minusta se ok. Minä voin itsekin tuoda ajatukseni ilmi täällä. Ei minun tarvitse omia ajatuksiani pyytää anteeksi täällä. 

En minäkään täällä ole kenenkään elämään puuttunut ja inttänyt asioista. Näin miksi joku tarttuu minun asioihini ja minun pitäisi koko  elämäni perustella tänne. Näin vikaa on myös toisessa päässä jos sitä ette ymmärrä. Aina pitää nähdä se ajatus, että kenenkään ei tarvitse vaieta jos omaa erilaiset ajatukset. Jos minä ystävällisesti selitin aluksi asioitani ja vastasin aluksi niin 

 sitten jatketaan inttämistä asiaan ja kysellään niin minusta se ei ole ok. Minä en toimisi niin. Samoin joku sanoo, että miksi minä kirjoitan henkilökohtaista juttua, mutta jos lukee sivuja niin myös moni muu on kirjoittanut vaikeammista asiosta tänne. 

Näin pitäisi ymmärtää myös omat rajanne ja se miten ok toimia jos toinen sanoo, että tekee asiat näin. Kunnioittaa sitäkin asiaa. Nyt minun pitäisi olla kuin joku muu täällä ja samaa mieltä niin kaikki ok. Sitten jos en ole niin siihen reagoidaan. Mutta juu en kirjoita tänne enää ikinä. Heti, kun yhden viestin kirjoittaa kuukausien aikana niin katuu tätä kaikkea taas paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa toimii moraali väärin siinä mielessä, että jos minä ajattelen toisin asiosta niin minun pitäisi siis olla samaa mieltä kuin joku joka minulle viestin kirjoittaa vastauksena. Sitten moni täällä ottaisi minut ns hyvin vastaan. 

 

Sitten jos yritän kantaani asioihin kertoa ja ajatuksiani niin olenkin täysin väärässä ja moni hyökkää minua vastaan. Sekään ei ole ok, mutta ette itse näe käytöstänne itsekään. Jos minä suutun viesteihin, jossa tavallaan kirjoitetaan niin, että ei ymmärretä minun kantaani yhtään niin minusta se ok. Minä voin itsekin tuoda ajatukseni ilmi täällä. Ei minun tarvitse omia ajatuksiani pyytää anteeksi täällä. 

 

En minäkään täällä ole kenenkään elämään puuttunut ja inttänyt asioista. Näin miksi joku tarttuu minun asioihini ja minun pitäisi koko  elämäni perustella tänne. Näin vikaa on myös toisessa päässä jos sitä ette ymmärrä. Aina pitää nähdä se ajatus, että kenenkään ei tarvitse vaieta jos omaa erilaiset ajatukset. Jos minä ystävällisesti selitin aluksi asioitani ja vastasin aluksi niin 

 sitten jatketaan inttämistä asiaan ja kysellään niin minusta se ei ole ok. Minä en toimisi niin. Samoin joku sanoo, että miksi minä kirjoitan henkilökohtaista juttua, mutta jos lukee sivuja niin myös moni muu on kirjoittanut vaikeammista asiosta tänne. 

 

Näin pitäisi ymmärtää myös omat rajanne ja se miten ok toimia jos toinen sanoo, että tekee asiat näin. Kunnioittaa sitäkin asiaa. Nyt minun pitäisi olla kuin joku muu täällä ja samaa mieltä niin kaikki ok. Sitten jos en ole niin siihen reagoidaan. Mutta juu en kirjoita tänne enää ikinä. Heti, kun yhden viestin kirjoittaa kuukausien aikana niin katuu tätä kaikkea taas paljon. 

Tämä on keskustelupalsta. Keskustellaan jonkun esille tuomista asioista. Älä kirjoita tänne, jollet hyväksy sitä tai halua keskustella. Keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus ja mielipiteiden vaihto, jos se ei sovi sinulle,  tämä ei ole sinulle sopiva alusta.

"Tämä on keskustelupalsta. Keskustellaan jonkun esille tuomista asioista. Älä kirjoita tänne, jollet hyväksy sitä tai halua keskustella. Keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus ja mielipiteiden vaihto, jos se ei sovi sinulle,  tämä ei ole sinulle sopiva alusta."  

Vastauksena sinulle, että keskustelun termin taakse ei voi piilottaa kaikkea. Jos minäkin aluksi vastaan ihan ok ja kerron kantani asioihin niin toisen ihmisen olisi hyvä ymmärtää, että vaikka hän inttäisi tänne kymmeniä kertoja asioista niin minulla on oikeus omiin mielipiteisiini. Sekin on toisen kunnioittamista. Samalla en väitä olevani se, joka toimii oikein. Minäkin toimin väärin, mutta silti rajat olisi hyvä ymmärtää täälläkin. Onko tavallaan ok tarttua jonkun viestiin, joita täällä voi olla lukuisia samanlaisia, joissa vaikeitakin asioita. Sitten poimitaan minun viestini ja aletaan siihen kirjoittaa. Sekin on ok, mutta jos joku minulle vastaa viestini yhteydessä niin minullakin on ok kertoa kantani ja se miten ajattelen. Sitten sekin on väärin. mutta juu lähden pois täältä nyt.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä on keskustelupalsta. Keskustellaan jonkun esille tuomista asioista. Älä kirjoita tänne, jollet hyväksy sitä tai halua keskustella. Keskusteluun kuuluu vastavuoroisuus ja mielipiteiden vaihto, jos se ei sovi sinulle,  tämä ei ole sinulle sopiva alusta."  

 

Vastauksena sinulle, että keskustelun termin taakse ei voi piilottaa kaikkea. Jos minäkin aluksi vastaan ihan ok ja kerron kantani asioihin niin toisen ihmisen olisi hyvä ymmärtää, että vaikka hän inttäisi tänne kymmeniä kertoja asioista niin minulla on oikeus omiin mielipiteisiini. Sekin on toisen kunnioittamista. Samalla en väitä olevani se, joka toimii oikein. Minäkin toimin väärin, mutta silti rajat olisi hyvä ymmärtää täälläkin. Onko tavallaan ok tarttua jonkun viestiin, joita täällä voi olla lukuisia samanlaisia, joissa vaikeitakin asioita. Sitten poimitaan minun viestini ja aletaan siihen kirjoittaa. Sekin on ok, mutta jos joku minulle vastaa viestini yhteydessä niin minullakin on ok kertoa kantani ja se miten ajattelen. Sitten sekin on väärin. mutta juu lähden pois täältä nyt.

Totta kai sinulla on oikeus mielipiteeseesi, eihän muuta ole väitettykään. Mutta viisas keskustelija punnitsee uusia näkökulmia ja tarvittaessa muuttaa mielipidettään. Pitää olla avoin, ei se vanha mielipide välttämättä ole oikea, enää, tai koskaan ollut. Sementoidut mielipiteet ovat tyhmyyden merkki. Monta kertaa elämäni aikana olen muuttanut kantaani saatuani elämänkokemusta tai uutta tietoa keskustellen, lukien etai elämällä. Mutta olkoon. Hei vaan sinulle. Toivon hyvää.

Kävin lenkillä koiran kanssa, sitten oon katsonut töllöä samalla kun neulon. Täällä on pilvinen päivä ja kova tuuli.

"Totta kai sinulla on oikeus mielipiteeseesi, eihän muuta ole väitettykään. Mutta viisas keskustelija punnitsee uusia näkökulmia ja tarvittaessa muuttaa mielipidettään. Pitää olla avoin, ei se vanha mielipide välttämättä ole oikea, enää, tai koskaan ollut. Sementoidut mielipiteet ovat tyhmyyden merkki. Monta kertaa elämäni aikana olen muuttanut kantaani saatuani elämänkokemusta tai uutta tietoa keskustellen, lukien etai elämällä. Mutta olkoon. Hei vaan sinulle. Toivon hyvää."

Minä en muuta mielipiteitäni täällä olevien viestien perusteella, koska tiedän itse elämäni asiat. Otan vastaan ajatuksia ja en ole koskaan sanonut, ettei viesteihini saisi vastata, mutta jos kantani sanon niin toivon sitäkin kunnioitettavan. Kuin minun täytyy esim kunnioittaa, vaikka ovella käyviä Jehovan todistajia, vaikka en ole edes uskovainen. En minä ala heille inttää, että olette väärässä. Kuuntelen vaan ja toivotan hyvää päivää. Ehkä jotain tälläistä tänne kaipaan. Sitä, että voi kertoa asioistaan ja vaikka joku vastaisi viesteihin niin silti toinen jättäisi asian sikseen jos huomaa, että toinen on jo perustellut asiansa. Ja kunnioittaa toisen näkökulmaa, vaikka ajattelisi toisin. 

Minä en kirjoittaisi toiselle esim, että sinun käytöksesi tuhoaa elämäsi yms, koska en voi tietää toisen elämästä täällä sen enempää. Sillä on aina väliä miten asiat kirjoittaa. Minäkin sorrun siihen, että varsinkin jos joku ei ymmärrä minua yhtään niin sitten harmistun itsekin. Myönnän sen. Silti täälläkin voi ajatella, että antaa toisen myös ilmaista mielipiteensä ja jättää asian siihen. Minä ilmaisin kantani ja silti pitää tavallaan yrittää minua väkisin "käännyttää", kun voisi vaan jättää jo asian. Tämä uskonnon esimerkein. 

Eniten minua tavallaan surettaa täällä se, jos tavallaan mikään ei riitä minun puoleltani. Joku toinen on päättänyt kantansa asioihini ja minun on turhaa kirjoittaa mitään, kun se kaikki nähdään vääränä ja tavallaan vaikka kirjoittaisin mitä vaan niin olen väärässä. Minä kuitenkin tiedän elämäni asiat. Ei kukaan muu. Asioista voi kirjoittaa myös, mutta en minä esim uskovalle kirjoittaisi lukuisia viestejä, että olet väärässä niin minun pitäisi hyväksyä hänen ajatuksensa elämästä. Tämä esimerkkinä. Enkä minäkään pahaa muille toivo. Hyvää minä toivon itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle teillä on antaa neuvoja ja ohjeita  toisille, vaikka he eivät sitä itse pyydä?

Saahan sitä elämästään kirjoittaa mitä tahansa, jos haluaa. Jos pitkästi kirjoittava haluaisi neuvoja, niin hän pyytäisi niitä.

Sinua koskee oma ohjeesi, älä puutu, kun ei ole pyydetty.  Vai onko pakkomielle?

Toteanpa vaan, että  jos sinä haluat vastaanottaa neuvoja ja apua pyytämättä, se ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin haluavat.