Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin murheellinen ja lamaantunut päivä. On tulossa toiset hautajaiset. Puristaa rinnasta ja väsy on sanoin kuvaamaton. Täysin voimaton olo. Mä en tiedä miksi vieläkin yritän olla toiveikas elämän suhteen. Suuria murheita on ollut jo ihan tarpeeksi. Tänä jouluna muistellaan täällä läheisiä.

Osanotto suruusi.

Kiitos. 

Joku sanoi juovansa suruun. Itsellänipäs ei tunnu luontevalta juoda suruuni. Karkkia tulee todennäköisemmin syötyä suruun, kuten lopetin just karkkien syömisen. Mä en osaa muuten lohduttautua läheisen menettämiseen, kuin vain ajattelemalla: "Kaikki me kuolemme joskus. Ei ole ketään joka tänne jäisi elämään."

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Itsetunnosta kirjoitan ja minulla tuntuu tuon taso olevan hyvin alhaalla. Jos olen itsekseni niin vähän unohdan tuon kaiken, mutta muiden seurassa tuo taas korostuu. Monesti vaan mietin, että en vaan osaa olla niin kuin joku muu. Koen tästä huonommuutta. Tulee olo, kuinka moni nauttii esim juttelusta muiden kanssa ja minä taas pidän myös siitä, että joku edes huomaa minut (hyvässä mielessä), mutta jälkeenpäin tiedostan sen, että jännitykseni tai jonkun muu varovaisuuteni näkyi varmaan hyvin. Ajattelen usein, että yritykseni olla luonteva ja rento ovat hyvin  monesti vaan yrityksen tasolle jääviä. 

Samalla joku kirjoitti miten yksinäiset kestävät elämää ja kokevat mielekkyyttä. Itse elän liikaakin hetkessä. Yritän löytää hyviä asioita joka päivä. Sitten en voi kovin pitkälle ajatella, kun taas jos pitäisi vaikka 10 vuoden päähän miettiä niin iskisi ajatus, että selviänkö niin pitkään. Näin tuntuu paremmalta miettiä vaan tätä päivää ja vuotta eteenpäin, eikä katsoa liian kauas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Onko tämä ohje nyt siis kaikille ketjun yksinäisille? Menkää kaikki terapiaan niin saatte apua yksinäisyyteenne? Ajatteletko että jokainen yksinäinen joka ketjuun kirjoittaa on ihmissuhdetaitokyvytön? Miksi juuri sinä löysit ketjun, seuraat sitä ja kommentoit? Oletko yksinäinen? 

jos en nyt saa vastauksia näihin useissa viesteissäni kysymiini kysymyksiin niin en enää lue yhtään viestiä joka alkaa lainauksella viesteistäni 😉

Olen alkanut tekemään aamulenkkejä hämärissä, ensin lyhyempiä ja sitten toivottavasti pitempiä. Mukava tehdä havaintoja ympäristöstä ja aivotkin tuulettuvat. Kävelin äskettäin lanatun kentän poikki, ja siinä näkyi toisenkin yksin kulkeneen jäljet. Meitä on siis muitakin omissa mietteissään kulkijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Onko tämä ohje nyt siis kaikille ketjun yksinäisille? Menkää kaikki terapiaan niin saatte apua yksinäisyyteenne? Ajatteletko että joka

1, Ihan jokaiselle tekee hyvää käydä puhumassa elämästään terapeutin kanssa. Poistaa vanhoja möykkyjä ja saada keinoja uusien käsittelyyn.

2. Yksinäisellä ei ole puhekaveria, silloin on vielä tärkeämpää jutella ymmärtävän terapeutin kanssa omista asoista. 

3. Masennusta voidaan hoitaa, monella tavoin. Yksinäisyys aiheutta masennusta ja/tai masennus yksinäisyyttä.

4. Olen käynyt terapiassa puhumassa lapsuuden traumoista. Lapseni ovat käyneet puhumassa opiskeluaikojensa asioista ja yksinäisyydestä. Lapsenlapseni käy toimintaterapiassa hakemassa apua sosiaalisiin taitohin. Kaikkki olemme ihan tavallisia viisaita ihmisiä, mutta käymmehän hammastarkastuksessakin ilman suurta kynnystä. Miksi emme hoitaisi mieltä. Sen hoitaminen kun vaikuttaa muihinkin kuin itseen, toisin kuin vaikka hampaidenhoito.

5. Olen yksinäinen, lapseni ovat muuttaneet jo kymmeniä vuosia sitten satojen kilometrien päähän. Soittelemme, mutta näemme pari kertaa vuodessa. 

Kun sais edes jotenkin nukkutua, minä pyörrtelen yöllä elettyä elämää milessäni ja tunnen joskus vihaa ex;ääni kohtaan ja

syytän häntä, tästä tilanteestani vaikka itsehän jokainen valintansa tekee. Hyvän yöunen jälkeen on mielikin parempi ja pahat ajatukset väistyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Onko tämä ohje nyt siis kaikille ketjun yksinäisille? Menkää kaikki terapiaan niin s

 

 Miksi olet yksinäinen kun olet opetelllut ihmissuhdetaidot terapiassa? Lapsillasi ei ole hyvä olla kun olet yksinäinen, he aistivat sen ja heidän elämänsä voi mennä pilalle takiasi. Hae apua itsellesi, terapiaan voit mennä varmasti uudelleenkin ihmissuhdetaitoja opettelemaan🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Onko tämä ohje nyt siis kaikille ke

 

Minähän nautin yksinäisyydestä, en kärsi siitä yhtään. Olen sinut asian kanssa. Minulla on hyvä olla yksin nyt, kun olen terapiassa käynyt. Olen sopeutunut, enkä katkera. Terapia käsitteli kyllä lapsuuttani, mutta sehän vaikuttaa käytökseen ja tunne-elämään koko elämän ajan.

Yksinäisyyttä ei voi moneltakaan poistaa, mutta suhtautumisen siihen voi opetella, sen voi kääntää voimavaraksi ja onnen lähteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu

 

kerro nyt meille sadoille, tuhansille yksinäisille se taikakeinosi yksinäisyyteen. Samalla myös paranna toki kaikki tuhannet masentuneet, kukaan heistähän ei varmasti ole koskaan hakenut apua ja siksi nyt täällä kertovat tuntojaan.

Terapiassa saa keinoja surujen käsittelyyn. Myös ihmissuhdetaitoja voi opetella. Tunnetaitoja ja itsensä hyväksymistä. Alkoholi aiheuttaa masennusta, aivot surkastuvat. Viina on pahinta masentuneelle. Liikunta auttaa pieneen masennukseen. Alkoholi pahentaa kaikkea. Hae apua. 

Onko tämä ohje nyt siis kaikille ke

 

Suhtaudut vihamielisesti toisiin. Vinoilet asiasta, joka on sinulle vaikea ilmeisesti. Alkoholi on aina pahasta. Aikuinen lapsikin kärsii äidin viinan juonnista. Hae siihen apua.

Se miten ikävästi puhutellaan toisia voi vaikuttaa todella ikävästi toisten mieliin. Mua tänään puhuteltiin töissä halventaesti kiroillen, joten jäänpä pois töistä huomenna. Mun mieli ei kestä tuommoista asennetta, kun on nämä surunikin. Töitä olisin voinut kumminkin tehdä niin olisin saanut muuta ajateltavaa. Kaamea ahdistus iski.

Mä vähän koen, että joku tässä ketjussakin kokee inhottavaa tunnetta, kun monet patistelee häntä hakemaan apua. Toiset varmaankin tarkoittaa hyvällä sanoa, mutta vastaanottajaa voi ketuttaa ne viestit. Vähän vastaavanlaista oli mullakin tänään töissä, mutta en osoittanut siitä mieltäni. Yksi töissäni on todella röyhkeä mulle aina välillä ja hän tiesi näistä suruistani. Saakoon itse pärjätä huomenna töissä, kun romutti mieleni tänään. Hän aina oikeuttaa purkaa pahaa oloansa muhun. 

Ajatella, että aikoinaan peruskoulussa ainakin itselläni oli paljon mukavampaa ilmapiiriä, kuin näin aikuisiällä töissä.

Yksinäisyyttä sekin, kun elää parisuhteessa arvaamattoman ja väkivaltaankin pystyvän kanssa. Pitää varoa sanojaan ja tarkkailla toisen käytöstä. Se erottaa kumppanista ja pikkuhiljaa muistakin ihmisistä, pistää varuilleen kaikesta. Tämä alistettu elämä hävettää. Olen alkanut miettiä, kannattaako se ja miten toimia.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyttä sekin, kun elää parisuhteessa arvaamattoman ja väkivaltaankin pystyvän kanssa. Pitää varoa sanojaan ja tarkkailla toisen käytöstä. Se erottaa kumppanista ja pikkuhiljaa muistakin ihmisistä, pistää varuilleen kaikesta. Tämä alistettu elämä hävettää. Olen alkanut miettiä, kannattaako se ja miten toimia.

Mä elin varhaisaikuisuudesta yli kolmekymppiseksi tuollaisen puolison kanssa. Eroaminen oli elämäni paras päätös enkä ole katunut hetkeäkään. Nykyisin en enää päälle viisikymppisenä antaisi kohdella itseäni niin. Oli kova oppikoulu eikä kärsimys todellakaan jalostunut, vaan edelleen ärsyttää koko homma. Mulla ei ollut muuta tukea kuin eräs mummo, johon luotin, mutta se riitti. Ota rohkea askel kohti parempaa elämää! 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyttä sekin, kun elää parisuhteessa arvaamattoman ja väkivaltaankin pystyvän kanssa. Pitää varoa sanojaan ja tarkkailla toisen käytöstä. Se erottaa kumppanista ja pikkuhiljaa muistakin ihmisistä, pistää varuilleen kaikesta. Tämä alistettu elämä hävettää. Olen alkanut miettiä, kannattaako se ja miten toimia.

https://nollalinja.fi/?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=yl…

Soitapa tuonne nollalinjaan tai mene chattiin. Parisuhdeväkivalta on tosi yleistä, sulla ei oo mitään hävettävää. Älä yritä selvitä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Soitapa tuonne nollalinjaan tai mene chattiin. Parisuhdeväkivalta on tosi yleistä, sulla ei oo mitään hävettävää. Älä yritä selvitä yksin.

Kiitos vinkistä. Otinkin sinne jo yhteyttä, vaikka sekin oli vaikea askel. Nyt alkaa vasta tajuta tämän vuosikausien piinan, mitä on kestänyt jo pitkään. Sehän voi myös paheta, eikä tukiverkostoa juuri ole. Luin myös äskettäin neuvon, eli jos pitää koko ajan varoa, mitä uskaltaa sanoa kumppanilleen, silloinkaan yhteiselo ei ole hyväksi. Sekin pani alulle jotain.

Vielä yksi kommentti äskeisiin. Aviomies voi alkaa myös kontrolloida ja eristää puolisoaan muista. Vanhenevilla miehillä aika tavallista, jos ei ole kanssakäymistä muidenkaan kanssa. Eli takertuu liikaa vaimoonsa. Se alkaa, kun vaimo käy yksin kävelylenkeillään, koska mies pysyttelee vain valloittamallaan sohvalla. Kuulustellaan, että näkyikö siellä ketään? Seuraavaksi vaimo ei saa lähteä yksin autolla mihinkään, kampaajallekin mies seuraa odottamaan. Kaupoissa seuraa varjona perässä. Lieka vain kiristyy, pian elellään vain kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitapa tuonne nollalinjaan tai mene chattiin. Parisuhdeväkivalta on tosi yleistä, sulla ei oo mitään hävettävää. Älä yritä selvitä yksin.

Kiitos vinkistä. Otinkin sinne jo yhteyttä, vaikka sekin oli vaikea askel. Nyt alkaa vasta tajuta tämän vuosikausien piinan, mitä on kestänyt jo pitkään. Sehän voi myös paheta, eikä tukiverkostoa juuri ole. Luin myös äskettäin neuvon, eli jos pitää koko ajan varoa, mitä uskaltaa sanoa kumppanilleen, silloinkaan yhteiselo ei ole hyväksi. Sekin pani alulle jotain.

 

Hyvä sinä! Olen ylpeä sinusta! 

Innostuin penkomaan kirjoituspöytäni laatikoita, ja sieltä löytyi melkoinen määrä kortteja, joita oli joskus tarkoitus lähettää sukulaisille ja ystäville. Jäi tekemättä, ja nyt ei sitten enää löydykään heitä, ketä muistaa. Välit etääntyneet tai yhteydet katkenneet. Tuntuu, että kaikki elelevät nykyään omissa suljetuissa piireissään, joihin ulkopuolisia ei kaivata. Laitan näitä tyhjiä kortteja vaihdellen työpöytäni seinälle. Ovatpa siinä ainakin silmäniloa. Voisinpa ilahduttaa jotain yksinäistä kauniilla kortilla, joissain on mietelauseita, huumoriakin. Ellei se ole sitten tungettelua.