Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Päivittäin tulee yksinäisyyden ja avuttomuuden tunne, kun joutuu ottamaan vastuun monesta asiasta miehen muistiongelmien vuoksi. Kommunikointi tämän kanssa on mennyt hankalaksi, kun ei oikein ymmärrä kaikkea ja sitten unohtelee. Kinastelee vähän kaikesta kuin uhmaikäinen lapsi. Onneksi pääsee sentään vielä liikkumaan ja osaa tehdä joitain aivan rutiinihommia. Ajokortti meni vielä hilkulla läpi, vaikka vieressä saa olla mukana kartanlukijana ja pelätä koko ajan, käykö huonosti. Siinä joutuu kumppanuus ja yhteiselo koetukselle, ja monesti miettii, olisiko helpompi elää yksin. Olen tietysti ollut koko ajan se ylivastuullinen muutenkin, ja mies on tottunut pääsemään aina helpolla.  

Tässä on itse otettava vastuu kaikista asioista ilman ajokorttia, ei ole enää omaisiakaan elossa ja välttämättä nekään eivät aina ole sellaisia joihin voisi tukeutua, Yksin minä olen asioitteni kanssa.

Mä tein viikonloppuna rohkean siirron ja puhuin muutamalle tyypille. Toisen kanssa puhuin elokuvista ja toisen lookkia kehuin. Mukavaa fiilistä tuli, kun ei tarvinnut tuppisuuna viettää päivää. Mä olin vieläpä se, joka otti ensikontaktia. Näytti nämä joiden kanssa juttelin pitävän pienestä jutustelusta. Tilanteen tuomasta hetkestä ne keskustelut syntyivät.

Hyvin väsyttävä päivä ollut. Tuntuu unentarve lisääntyneen. Päikkäritkin kerkesin iltapäivällä ottaa. Valoisuuskin on vähentynyt huimasti. Mielikin on parantunut viikonlopun ansiosta ja siitä syystä kommentoin vaihtelun virkistävän mielenlaatua. Hautajaiset on tulossa, mutta se ei varjosta enää mieltäni pahasti.

Täysin murheellinen ja lamaantunut päivä. On tulossa toiset hautajaiset. Puristaa rinnasta ja väsy on sanoin kuvaamaton. Täysin voimaton olo. Mä en tiedä miksi vieläkin yritän olla toiveikas elämän suhteen. Suuria murheita on ollut jo ihan tarpeeksi. Tänä jouluna muistellaan täällä läheisiä.

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin murheellinen ja lamaantunut päivä. On tulossa toiset hautajaiset. Puristaa rinnasta ja väsy on sanoin kuvaamaton. Täysin voimaton olo. Mä en tiedä miksi vieläkin yritän olla toiveikas elämän suhteen. Suuria murheita on ollut jo ihan tarpeeksi. Tänä jouluna muistellaan täällä läheisiä.

Osanotto suruusi.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.

Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa... 

Lähinnä se että illalla pääsee nukkumaan ja yön voi unissaannolla mitä ja missä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidemmän päälle samojen asioiden toistaminen menettää tehonsa, joten jokin uusi kokemus voisi virkistää mieltä. 

Musta tää on viisas ajatus. Yksin ollessaan jää niin jumiin samoihin kuvioihin, ja sitten kun uskaltaa edes vähän murtautua ulos sieltä, tehdä edes jonkun pienen asian eri tavalla, siitä voi tulla tosi hyvä mieli. Miten saisi sen hyvän kierteen alkuun? Mistä voisi aloittaa?

Mä itse menin uimahalliin, ja siitä tuli kyllä hyvä fiilis.

Mä niin haluaisin patikoida ja vaikka teltan kanssa olla metsässä. Terveys vain ei sitä salli, vaan olen ikuisesti tuomittu parin kilsan kävelylenkkeihin ennen kuin tulen niin kipeäksi että pitää päästä lepäämään. Keksisin miljoona asiaa mitä haluaisin tehdä ja tekisin, jos olisin terveempi. Yksinäisyys on pahaa kun sitä yksin itsekseen huoneissaan potee. Rakastan luontoa, mutta ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.

Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa... 

Kannattaa tehdä enemmän ja miettiä vähemmän. Jos ei noinvain onnistu,muuttamalla virkeämpään ympäristöön,se antaa virikkeitä ja vie mukanaan.

En mä ainakaan pysty muuttamaan talostani. Kuka takaa että köyhällä olisi sen jälkeen edes omaa pihaa josta nauttia kesäisin

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

 

Hae apua. Tuo on jo alkoholismia. Pilaat lapsesi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Täysin murheellinen ja lamaantunut päivä. On tulossa toiset hautajaiset. Puristaa rinnasta ja väsy on sanoin kuvaamaton. Täysin voimaton olo. Mä en tiedä miksi vieläkin yritän olla toiveikas elämän suhteen. Suuria murheita on ollut jo ihan tarpeeksi. Tänä jouluna muistellaan täällä läheisiä.

Ehkä siksi ettei meillä ole enää mitään muuta kuin toivo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

 

Hae apua. Tuo on jo alkoholismia. Pilaat lapsesi elämän.

 

Tuskinpa pilaan 26v lapseni elämää tällä. Mukava pointtihan se on varmasti nostaa esiin kun muutenkin elää jo pelkästään muita varten. Että pilaan nyt sitten lapsenikin elämän. Kiitos vain.

Vierailija kirjoitti:

Mietin 55 vuotista elämääni mihin suuntaan se on kehittynyt erityisesti sosiaalisissa suhteissa. Työmahdollisuudet, urakehitys, taloustilanne ja asuminen on kehittynyt hyvin, niissä ei ole valittamista, ne ovat ehkä paremmin kuin osasin ikinä unelmoida.

MUTTA - en ole ikinä elämässäni ollut näin kauan (10v) sinkkuna ja ihan siis ilman mitään "sutinaa". Suuntaus on erittäin huolestuttava koska en enää edes viitsi / halua /uskalla yrittää mitään. Nykyisessä työpaikassa ihastuin erääseen mieheen ja hänkin taisi kiinnittää minuun huomiota, otin selvää ja tokihan sen näköinen kunnon fiksu mies on varattu ja hänellekin ilmestyi heti sormus sormeen. Se siitä. En käy missään missä voisi tutustua miehiin ja enkä todellakaan enää pyöri missään deittisovelluksissa, se touhu on nähty, ihan hirveetä touhua. Ja koska kaipaan yhä exääni, en oikeasti rakastu enää kehenkään. Tämä on huono suunta! 

Toinen huono suunta sos

Mun elämä on just tuota, mitä pelolla odotat. En viitsi yksin edes lähteä kävelylle ja tätä samaa ollut 10 vuotta enkä ole työelämässäkään ollut kahteen vuosikymmeneen. N61v, yksin

Onneks on tää keskustelu täällä, niin voi lukea ja todeta, että ei todellakaan ole ainoa yksinäinen tällä planeetalla. Yritetään pärjäillä jotenkin mekin, vaikka yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

 

Hae apua. Tuo on jo alkoholismia. Pilaat lapsesi elämän.

 

Tuskinpa pilaan 26v lapseni elämää tällä. Mukava pointtihan se on varmasti nostaa esiin ku

Onhan sun voinnillasi nyt paljonkin väliä sun lapsellesi, vaikka hän on täysi-ikäinen. Ehdotan samaa kuin toinen kirjoittaja, että hae apua itsellesi.

Mitäs voit itse tehdä että elämä on parempaa? Kun istua siideriä juomassa..

Sairaslomalla, on mies ja lapsi mutta yksinäinen olen. Kävin lenkillä enkä meinannut jaksaa kävellä kotiin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

 

Hae apua. Tuo on jo alkoholismia. Pilaat lapsesi elämän.

 

Tuskinpa pilaan 26v lapseni elämää täll

Aikuinen lapsikin suree ja kärsii vanhempansa alkoholismista. Saat apua myös masennukseesi ja yksinäisyyden tunteeseesi. Hae apua. Sitä et kadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa. Aika paljon menee alkoa edelleen. Ei ehkä kerralla ämpäreittäin mutta joka toinen päivä jonkun verran. Nyt on lapsi ollut 2 vk kylässä ja mies oli ensin vapailla ja nyt sairaana. Miljoona askaretta pitää hoitaa päivässä kipeillä jaloilla ja selällä. Nyt linnottauduin siideripäkin kanssa autotalliin että saan olla rauhassa edes pari tuntia. 1,5 h ollut täällä ja 3 kertaa ovat jo kaivanneet. Mitään ei osata eikä löydetä itse🙄

Ja kyllä, olen yksinäinen, vailla vertaisseuraa, lapsi ja mies eivät sitä tarjoa, ainoastaan kyselevät missä on mikäkin ja mitä ruuaksi ja milloin kauppaan ja ja ja. 

 

Hae apua. Tuo on jo alkoholismia. Pilaat lapsesi elämän.

 

Tuskinpa pilaan 26v lapseni elämää täll

 

 Enpä ole löytänyt yksinäisyyteeni apua. Vähän vaikuttaisi siltä että ketjussa on aika monta muutakin jotka eivät ole yksinäisyydestään päässeet. Vertaistukiketjulta tämä minusta näyttää eikä yksinäisyyden voittaneiden ketjulta.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs voit itse tehdä että elämä on parempaa? Kun istua siideriä juomassa..

Mitäs itse?