Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (4289)
On varmaan koko päivän satanut tänään, mutta se ei ole pysäyttänyt minua, eikä väsynyt kroppakaan pidätellyt mua.
Kirppiksiltä ostelin taas elokuvia. Löytyi Sleepers - Katuvarpuset (1996), Route 666 (2001), Sinbad - Seitsemän meren sankari (2003), After the Rain (Ross Kettle) (1999), Big Lebowski (1998) ja Taistelu Algeriasta (1966).
Ruokahalukin on pienentynyt, että onkohan liikunnalla osuutta asiaan. Nyt oon sentään makuulla ja torkahtamispisteessä. Tänään vielä pitäisi mennä katsomaan The Black Phone 2. Käytän kaiken hyödyn irti tästä viikonlopusta, sillä kauhuleffat ovat elokuvateattereissa alennuksissa. Päikkärit tekee todellakin hyvää nyt, sillä suonissa tuntuu. Pää on ainakin mennyt ylikierroksilla eilen ja tänään. Kivat tekemiset pitävät mukavaa fiilistä yllä. Niin ylivoimaisen rankkaa oloa tunnen kehossa, joten otanpa torkut nyt. Rinnassa kovin puutunut tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kello voi olla vasta puoli kuusi?! Olin aivan varma että kohta pääsee nukkumaan mutta eihän tässä vielä neljään tuntiin edes kannata mennä sänkyyn jos (tai siis kun) haluan nukkua aamuun asti. Hirmuisen pitkä päivä vaikken herännyt kuin vasta kasilta. Olisi pitänyt kyllä jaksaa nousta jo tuntia aiemmin niin olisin saanut tehtyä koko lenkin ennen sateen alkamista. No en mä sokerista ole että sinänsä sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on satanut koko päivän, on ollut vähän tylsää, yleensä tykkään ulkoilla lapsen kanssa. Oon tehnyt ruokaa aika paljon tänään, nyt pistin lapsen kylpyyn leikkimään, onneksi viihtyy siellä, saan vähän taukoa.
Mukava arkisen päivän kuvaus, mutta vauva.fi'n myrkylliset ovat näköjään ahkerasti äänestäneet alaspäin, vaikka aika tasan äänet tässä vaiheessa 138/153. Kummaa porukkaa tällä foorumilla, mutta niinhän se yleensä aina onkin.
Järkeviä ihmisiä, jotka eivät jätä lasta yksin somettaakseen. Ekan tauon käyttää kyllä syömiseen. Tai vessassa käymiseen. Feikkä koko viesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on satanut koko päivän, on ollut vähän tylsää, yleensä tykkään ulkoilla lapsen kanssa. Oon tehnyt ruokaa aika paljon tänään, nyt pistin lapsen kylpyyn leikkimään, onneksi viihtyy siellä, saan vähän taukoa.
Mukava arkisen päivän kuvaus, mutta vauva.fi'n myrkylliset ovat näköjään ahkerasti äänestäneet alaspäin, vaikka aika tasan äänet tässä vaiheessa 138/153. Kummaa porukkaa tällä foorumilla, mutta niinhän se yleensä aina onkin.
Näin lapsettomanakin ymmärrän, ettei pikkulasta voi laittaa yksinään kylpyyn leikkimään. En siis ihmettele ollenkaan alapeukkuja, mutta sinä tosiaan vaikutat kyllä melko myrkylliseltä.
Sinä vaikutat tylsimykseltä.
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Sama tilanne kaikin puolin eli en osaa auttaa, mutta kai se vaan on joku tapa ja tottumus olla elossa. Ainakin siis vielä ja tähän asti. Ei tässä kyllä enää mitään järkeä tai fiilistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Mä tunnen olevani aikamoista paskaa. Silti mun mielialat muuttuu ja tunnen hyviäkin hetkiä. Käyhän mielessäkin kaikenlaisia ajatuksia, kun mieli on maassa. Se että ottaisi itsensä päiviltä on jotain mitä en rohkene tekemään. Mä turrutan itseäni, sillä teen mielitekoja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Mä ajattelen niin, että ihmisen elämä on joka tapauksessa lyhyt. Se on vain pieni hetki ajassa, kun ollaan täällä, ja koko muu iankaikkisuus on sitten olemassa ilman meitä, ja sitten ei ole enää mitään omasta näkökulmasta. Haluan katsoa tämän loppuun kuitenkin. Lopulta sillä ei ole maailmankaikkeudessa mitään väliä, elinkö vaikka 30 vuotta enemmän vai vähemmän, mutta tää on ainoa kerta, kun minä saan tehdä tämän. En voi tietää sitä, mitä loppuelämään vielä mahtuu, ja hautaan pääsee joka tapauksessa universumin aikajanaan suhteutettuna hyvinkin pian.
Jokaisen ajatukset ovat tärkeitä ja arvokkaita, samoin jokaisen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Mä tunnen olevani aikamoista paskaa. Silti mun mielialat muuttuu ja tunnen hyviäkin hetkiä. Käyhän mielessäkin kaikenlaisia ajatuksia, kun mieli on maassa. Se että ottaisi itsensä päiviltä on jotain mitä en rohkene tekemään. Mä turrutan itseäni, sillä teen mielitekoja paljon.
Tuo on se edeltävä vaihe jolloin vielä jotkut konstit jotenkin toimii. Itsekin olen turruttanut itseäni niin alkoholilla, shoppailulla, syömisellä ja liikunnalla. Aikansa kutakin, mutta enää ei vaikutusta. Lisäksi vaan sieppaa ja vetää mieltä matalaksi kun koti on täynnä kaikenlaista mielipahan karkottamiseksi hankittua joista sitten loppupeleissä aiheutuukin vaan mielipahaa kun kaikki paikat tursuaa tavaraa ja tekee arjesta kaikkea muuta kuin sujuvaa. Tietenkin sekin olisi kiva, että jos vielä joku päivä on jotain sosiaalista elämää niin voisi käydä vaikka kaljalla, istua iltaa tai viettää pikkujouluja jne ja olla kuten muutkin eli voisin ottaa sen alkoholillisenkin jos mieli tekisi, mutta eipä se onnistu kun onnistuin jo hankkimaan itselleni alkoholismin kun tätä yksinäisyyttäni ja elämän ankeutta turrutin. Siinäkin siis oikeasti vain potkaisin itseäni koipeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Mä tunnen olevani aikamoista paskaa. Silti mun mielialat muuttuu ja tunnen hyviäkin hetkiä. Käyhän mielessäkin kaikenlaisia ajatuksia, kun mieli on maassa. Se että ottaisi itsensä päiviltä on jotain mitä en rohkene tekemään. Mä turrutan itseäni, sillä teen mielitekoja paljon.
Tuo on se edeltävä vaihe jolloin vielä jotkut konstit jotenkin toimii. Itsekin olen turruttanut itseäni niin alkoholilla, shoppailulla, syömisellä ja liikunnalla. Aikansa kutakin, mutta enää ei vaikutusta. Lisäksi va
Ootko yhtään ylpeä itsestäsi, että sait lopetettua juomisen?
Jokaisen ajatukset ovat tärkeitä ja arvokkaita, samoin jokaisen elämä.
Nonni, taas mä itkeä vollotan. Mikä ihme mua vaivaa.
se joka parkui edellisen kerran sitä etähalaus-toivotusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus tuohon juomisen lopettamiseen (lainaus ei onnistu). En mä tunne ylpeyttä yhtään. Eihän tuossa ole mitään saavutustakaan vaan ihan pelkkää omaa typeryyttä koko juopottelun aloittaminen eikä sitä poista se ollenkaan että itse sen myös lopetin.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus tuohon juomisen lopettamiseen (lainaus ei onnistu). En mä tunne ylpeyttä yhtään. Eihän tuossa ole mitään saavutustakaan vaan ihan pelkkää omaa typeryyttä koko juopottelun aloittaminen eikä sitä poista se ollenkaan että itse sen myös lopetin.
No mä tunnen niin monta, jotka ei tuohon pystyneet, että mä oon sitten ylpeä sun puolesta, jos et itse ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus tuohon juomisen lopettamiseen (lainaus ei onnistu). En mä tunne ylpeyttä yhtään. Eihän tuossa ole mitään saavutustakaan vaan ihan pelkkää omaa typeryyttä koko juopottelun aloittaminen eikä sitä poista se ollenkaan että itse sen myös lopetin.
No mä tunnen niin monta, jotka ei tuohon pystyneet, että mä oon sitten ylpeä sun puolesta, jos et itse ole.
Ja mä. 👍
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ajatukset ovat tärkeitä ja arvokkaita, samoin jokaisen elämä.
Nonni, taas mä itkeä vollotan. Mikä ihme mua vaivaa.
se joka parkui edellisen kerran sitä etähalaus-toivotusta
Ei sua mikään vaivaa. Sä tunnistat tarpeita, jotka ei täyty, ja sulla on tunteita siihen liittyen. Anna palaa! Itku on hyvä.
Pidemmän päälle samojen asioiden toistaminen menettää tehonsa, joten jokin uusi kokemus voisi virkistää mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Pidemmän päälle samojen asioiden toistaminen menettää tehonsa, joten jokin uusi kokemus voisi virkistää mieltä.
Musta tää on viisas ajatus. Yksin ollessaan jää niin jumiin samoihin kuvioihin, ja sitten kun uskaltaa edes vähän murtautua ulos sieltä, tehdä edes jonkun pienen asian eri tavalla, siitä voi tulla tosi hyvä mieli. Miten saisi sen hyvän kierteen alkuun? Mistä voisi aloittaa?
Mä itse menin uimahalliin, ja siitä tuli kyllä hyvä fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ajatukset ovat tärkeitä ja arvokkaita, samoin jokaisen elämä.
Nonni, taas mä itkeä vollotan. Mikä ihme mua vaivaa.
se joka parkui edellisen kerran sitä etähalaus-toivotusta
Ei sua mikään vaivaa. Sä tunnistat tarpeita, jotka ei täyty, ja sulla on tunteita siihen liittyen. Anna palaa! Itku on hyvä.
Varmaan noinkin, mutta silti kaipaisin enemmän ja mieluummin naurua kuin itkua. Ei varmasti ole hyväksi eikä tervettä etten edes muista milloin olisi viimeksi nauranut tai edes hymähtänyt huvittuneena, mutta pystyn luettelemaan tuosta noin vaan useammankin itkeskelyn ja ihan vaan pelkällä noitumisella hoituneen ketutuksen. Uusimpana olen huomannut sellaisen harmistuneen huokailun / tuskastuneen tuhahtelun eli minusta on mitä ilmeisemmin tullut vielä sellainen ärsyttävä ähkäjä ja puhkajakin. Toisaalta ei ihme koska tuntuu ettei vasen käsi enää tiedä mitä oikea tekee ja toisaalta molemmat kädet tuntuukin vasureilta joissa on peukalo keskellä kämmentä ja loput sormet kuin nippu porkkanoita.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.
Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa...
Kannattaa tehdä enemmän ja miettiä vähemmän. Jos ei noinvain onnistu,muuttamalla virkeämpään ympäristöön,se antaa virikkeitä ja vie mukanaan.
Jatkan vielä kun näinkin tärkeää asia oli aikaa ihan pohtia. Tulin omalta kohdaltani siihen lopputulokseen, että minua sapettaa ihan kaikki rahanmeno joka jollain tavalla liittyy tähän tyystin vääränlaiseen elämääni eli siihen on nyt sitten päätyneet myös nuo arkiset hygieniatuotteetkin vaikka samalla tavalla niitä kuluttaisi siinä oikeanlaisessakin elämässä. Paha sanoa ärsyttäisikö niihin menevä raha silloinkin, voi olla.
Noiden pienempien arkisten menoerien lisäksi ärsyttää tosiaan kaikki sellainen rahanmeno johon liittyy mikään akuutti tarve kuten siis vaikka uusi takki, lenkkarit tai silmälasit. Jotenkin siis haluaisin että tässä epäsopivassa elämässä ei olisi menoja koska tämän elämiseen kyllä välttäisi ne kertaalleen hankitut vaatteet/tavarat eikä mitään tarvitsi uusia ikinä jos ne vaan kestäisi kulutusta loputtomiin. Voin nimittäin aivan ongelmitta pistää satasen johonkin ihanaan mekkoon jolle siinä omannäköisessä elämässäni on käyttöä, mutta sitten lykkään esim uuden takin hankkimista, koska sitä tarvitsen nyt heti tässä vääränlaisessa elämässäni ja se sama satanen-kaksi takista onkin ihan liikaa ja hukkaan heitettyä rahaa.
Aivan älytöntähän tämä on, mutta näin se vaan on.