Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kissat on niin söpöjä, kun ne nukkuu kieppinä ja alaleuka ylöspäin! 

Heräsin just. Tästä meen kahvinkeittoon, sitten otan lääkkeeni ja oleskelen vaan, varmaan töllön edessä. 

Eilen tuli juotua vinkkua ja katseltua viikon emmerdalet putkeen ja muitakin ohjelmia. Tilasin 2 pizzaa eri täytteillä kotiovelle, täytyy sitä välillä tehdä jotain erilaista, vaikkei rahan puolesta kannattaisikaan. En harrasta tollasta normaalisti. Toisen pizzan pistelin eilen poskeen, toinen jääkaapissa niin lämmittelen sen tänään. Viinitonkassakin on vielä juomaa niin lipittelen sen tänään, että samalla kaavalla menee tämä ehtoo kuin eilinen. 

Hyvää lauantaita kaikille. 🐿

On taas hämärä päivä näköjään, täyty oikein sytyttää pari lamppua. Laitoin kahvin tippumaan ja puuroveden hellalle, alko tehdä kaurapuuroa mieli. Nyt otan ne lääkkeet tässä välissä. 

🐿

Minäpäs heräsin kahdeksalta. Oli puolituntia aikaa, kunnes piti mennä aamupalalle läheisilleni, sillä äitini oli tehnyt sämpylöitä ja laittanut pöytää koreaksi. Ei olisi ollut tälläistä, jos sisarukseni ei olisi tullut kylille. Tänään oon saanut leikkiä koiran kanssa, joka tuli siskoni mukana. Hänen koiransa on rasittavaa seuraa itselleni pidemmän päälle.

Tuli mentyä kaupoille ostelemaan hautajaisiin tarvikkeita. Kirppiksilläkin kävin ja pari elokuvaa taas kerran matkaani tarttui. Parturissa kävin. Elokuvissakin kävin ja sitten syötiin porukkani kesken. Tuntuu, että paljon sain tänään aikaiseksi. Ei ole tänään yksinäistä, vaikka sitä tunnen useimpina päivinä. Vaikka seuraa tänään on ollut niin silti ajauduin omiin tekemisiin, kun menin kaupoille ja kirppiksille. On kai itsekseen oleminen vahvasti tarttunut itseeni. Olihan kaupoillakin todella mukavaa asiakaspalvelua, että kontaktia sielläkin saatu. Se olisi juuri synttärikahvit tai isänpäivä kahvit. Kumpikaan ei ole täsmällisesti tänään, mutta systeri teki täytekakun.

Mulle ei mikään määrä ruokaa riitä. Nytkin on nälkä vaikka äsken söin.

Huomenna olisi mammografiiaan ilmainen seulontatutkinus, mutta en tiedä menenkö sinne? Koska jos nyt sattuisi, että löytyisi rintasyöpä niin kenen takia menisin hoitoihin ja kenelle siitä kertoisin kun ei ole yhtään omaisia eikä elämänkumppania. Ei jaksais enää sitä taakkaa yksin kantaa. Tälläistä on kun ei todella ole ketään ja olet yksin.

Sama taakka on menet  tutkimuksiin tai et. Myöhemmin löydettynä voi olla vielä kurjempi tilanne yksin kannettavaksi.

Elämäni biisiä katselen, aika tylsää. Tänään olisi pitänyt imuroida, mutta ei sitten olekaan ketään tulossa, joten ehtii sen homman tehdä maanataina. Toivottavasti riittää kelejä, ihan kiva ulkoilla sumussa. 

Alkaa hieman tämä pimeys jo vaikuttaa minuun. Yleensä pärjään hyvin sinne lokakuuhun asti, mutta näinä viikkoina sitten alkaa tajuta sen, että nyt tätä jatkuu sitten kuukausia. Uneeni se vaikuttaa usein.

Muuten kiireiden jälkeen olen vähän väsähtänyt. Pitäisi nytkin tehdä kaikkea ja käyttää hyödykseen nämä pimeätkin kuukaudet, mutta voimat hiipuvat juuri väärässä kohtaa nyt. Pitää silti yrittää vaan. 

Juon aamukahvini yksin, onneksi uskollinen kahvinkeittimeni sen valmistaa. Joskus melkeinpä kadehdin miehiä, jotka voivat kokoontua porukalla jossain kahvilassa. Joka paikkakunnalla näyttää olevan tällaisia ns äijätoreja. Yksinäinen naisihminen olisi siellä varmaan kummallisuus.

Heräsin tunti sitten, aamukahvin voileivän kera join. Kattelen Huomenta Suomea, mukava ohjelma vkl.

Vierailija kirjoitti:

Juon aamukahvini yksin, onneksi uskollinen kahvinkeittimeni sen valmistaa. Joskus melkeinpä kadehdin miehiä, jotka voivat kokoontua porukalla jossain kahvilassa. Joka paikkakunnalla näyttää olevan tällaisia ns äijätoreja. Yksinäinen naisihminen olisi siellä varmaan kummallisuus.

Tuo on totta, nuo "toriparlamentit" on ihania ja jotenkin niin mutkattoman rentoja just siksi kun niissä on vain miehiä. Ikävä sanoa, mutta tuollaista ei ole naisporukalla eli siinä on yksi asia missä miesten ja naisten välinen eroavaisuus tulee esiin. Ja hyvä niin, koska erilaisia sukupuolet on ja pitää ollakin -niin hyvässä ja pahassa.

Onneksi aina välillä tuollainen osuu kohdille niin, että pääsee edes kuuntelemaan tuota tarinointia ja naurunremakoitakin. Siitä tulee kiva fiiliis pitkäksi aikaa vaikka itse ei ole osallistunutkaan kuin sivukorvalla kuuntelemalla. Viimeksi bussissa kuuntelin kahta eläkeikäistä miestä eli he eivät tietty olleet tuollainen "toriparlamentti" vaan ilmeisesti vanhoja naapureita tmv jotka sattumalta samaan bussiin osuivat, mutta se niiden jutustelu oli jotenkin niin mukavaa. Ei siinä huutopuhuttu toistensa päälle vaan kummallakin oli omat puheenvuorot ja varsin harkittuja pointteja eikä toinen niitä alkanut "jauhottamaan" vaan kertoi oman näkemyksensä. Se rauhallinen puheenparsi teki jotenkin hassusti turvallisen olon ja varmaan siksikin kun noilla oli kummallakin niin jalat maassa - asenne maalaisjärkineen. Tuli tunne että on maailmassa jonkun verran onneksi järkeäkin tallella ja muuallakin kuin vaan omassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Sama taakka on menet  tutkimuksiin tai et. Myöhemmin löydettynä voi olla vielä kurjempi tilanne yksin kannettavaksi.

TIEDÄTTEKÖ että mammog ei ole hyvä juttu? Syöpähoidot lisää  kuolle7suutta ja pikemmin,

Moni asia on toisin kuin luulette. Esim ruoka j8ta sanotaan  epäterveeksi ei ole van se mitä tarvitaan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei mikään määrä ruokaa riitä. Nytkin on nälkä vaikka äsken söin.

Tuttua vaikkakin kausittaista. Kai sitä jotain tyhjyyttä yrittää täyttää syömällä. Itsellä on nyt joku itkukausi alkanut eli vissiin yritän täyttää tyhjyyttä kyynelillä. En edes tajua miten joka päivä voi itkeä ja vielä yleensä useampaan kertaan. Välillä liikutun kyyneliin asti lenkillä näkemästäni koirasta tai jostain biisistä jopa kaupassa. Se saakelin taustamusiikkin saa välillä itkemään eikä tosiaan ilosta. Joskus taas joku kanssa-asiakas aiheuttaa liikutuksen kyyneleitä tai kun kassa katsoo silmiin eikä vaan sano sitä monotonista hyvää päivänjatkoa-mantraansa. Joskus itkettää ihan surustakin eli suren nykyisten päälle jopa vuosikymmeniä vanhoja asioita ja esim sitä etten koskaan saanut tutustua omiin isovanhempiini enkä muuhunkaan sukuun kummankaan vanhemman puolelta. Suren usein yksinäisyyttäni ja lapsettomuuttani sekä sitä etten löytänyt elämänkumppania vaikka kuinka sellaista nuorempana etsin. Tuntuu kuin olisin joku turha ja tarpeeton ja niin varmasti olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin tunti sitten, aamukahvin voileivän kera join. Kattelen Huomenta Suomea, mukava ohjelma vkl.

Mä taas ihmettelen miksi tuo ohjelma on ihan outo ja pilalla nykyään. Eilen siellä oli joku nariseva naisvieras kun hetken aikaa oli telkkari aamusta auki ja mietin vaan, että vaikka minäkin olen taatusti super ankea niin en mäkään nyt noin negatiivinen narisija ole. En tiedä kuka se oli mutta jostain leffasta tai sarjasta ne kai puhui.

Muutenkin siellä olevan nykyisin aina joku bändi-haastattelu tai muuta vastaavaa joka ei itseä kiinnosta yhtään. Tai jos olisi sellainen mikä kiinnostaisi niin siitäpä ei kerrotakaan lopulta kuin se, että katsomosta / netistä voi käydä katsomassa tarkemmin kuinka kävi vaikka tässä samassa ajassa olisi asiasta jo ehtinyt kertoakin. Lisäksi sieppaa ne studion ulkopuolella tehdyt jutut vaikka idea kiva onkin. Se vaan pilataan sillä, että toimittaja kertoo asiasta josta ei näy kuvassa vilaustakaan. Puhuu siis siitä mitä itse näkee mutta kamera kuvaa aivan muuta.

Kiva tietysti että muut katsojat tykkää mutta harmittaa omasta puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama taakka on menet  tutkimuksiin tai et. Myöhemmin löydettynä voi olla vielä kurjempi tilanne yksin kannettavaksi.

TIEDÄTTEKÖ että mammog ei ole hyvä juttu? Syöpähoidot lisää  kuolle7suutta ja pikemmin,

Moni asia on toisin kuin luulette. Esim ruoka j8ta sanotaan  epäterveeksi ei ole van se mitä tarvitaan tilalle.

Mä oon samaa mieltä sun kanssa jonkin verran asiasta. Siirsin ajan torstaihin, saa nähdä menenkö, oon ihan varma että joku löydös sieltä löytyis, serkkuni kuoli aikonaan rintasyöpään, muutenkin suvussa ollut syöpää mihin kuoltu.

Minua myös liikuttaa moni asia. Joku biisi tai kun katson dokumenttia jonkun ihmisen elämästä, joka on selvinnyt monista kauheista asioista. Välillä ihan pienetkin jutut. En aina muistakaan mikä viimeksi oli sellainen ja sitten, kun läheiseni (vanhempani) kanssa juttelen niin hän ehkä katsoo ihmetellen miksi minä taas liikutun jostain ihan typerästi pikkujutuista. Sitten vaan yritän kertoa asiasta esim jonkun ihmisen tarinasta vaan ihan neutraalisti siinä onnistumatta. Harvoin onneksi itken kunnolla ja liikutus on ehkä se tyypillinen "itkemisen" aihe minulle. 

"Elämä on rajua. En jaksaisi enää elämääni. Niin suuri suru ettei elämä kovasta uskosta ja yrityksistä huolimatta tullut minkäänlaiseksi.

Te yksinäiset jotka tiedätte ja tunnette yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tuskan, miten ja miksi ihmeessä elätte? Minulla on syyt lopussa... "

Itse jaksan toivon avulla, sillä että on olemassa toivo paremmasta, jos ei tässä elämässä niin tulevassa. Muuten en jaksaisi. Yritän etsiä pieniäkin positiivisia asioita elämästäni, ja ulkopuolelta. Ei aina onnistu, mutta menen päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin just. Tästä meen kahvinkeittoon, sitten otan lääkkeeni ja oleskelen vaan, varmaan töllön edessä. 

Eilen tuli juotua vinkkua ja katseltua viikon emmerdalet putkeen ja muitakin ohjelmia. Tilasin 2 pizzaa eri täytteillä kotiovelle, täytyy sitä välillä tehdä jotain erilaista, vaikkei rahan puolesta kannattaisikaan. En harrasta tollasta normaalisti. Toisen pizzan pistelin eilen poskeen, toinen jääkaapissa niin lämmittelen sen tänään. Viinitonkassakin on vielä juomaa niin lipittelen sen tänään, että samalla kaavalla menee tämä ehtoo kuin eilinen. 

Hyvää lauantaita kaikille. 🐿

Kiitos, kiitos 💐🌷🌹

Sopö toi orava. Pelasti mun päivän 🐿💚💕

Joku kirjoitti aikaisemmin lähettämättömistä korteistaan. On tuo postinkin saaminen nykyään kyllä kovin harvinaista, korkeintaan joku virallinen taho joskus lähettää kirjeitä. En ole laittanut vielä postilaatikkooni Ei mainoksia-lappua. Eli mainoksia tulee ja onhan niitä mukava katsella ihan mielenkiinnostakin. Huvittaa joskus, kun tulee kaikenlaisia uusia vempaimia tai muuta hassua. Siinäpä yksinäiselle edes jotain ajanvietettä. Pidän nk. painetusta sanasta enemmän kuin, että pitäisi aina kaikki selata netistä. Saahan ne mainokset sitten mennä paperinkeräykseen jälkeen päin.