Kertokaa millaista on olla psykiatrisessa osastohoidossa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.

Puolikuntoisina. Oletko koskaan itse ollut siellä, siis potilaan asemassa? Tietämättömästä kommentista päätellen et..

Osastossa ei ole mitään "kuntouttavaa". Kukaan ei lähde sieltä kunnossa pois, koska se ei paranna yhtään ketään. Olen nähnyt muita keihin tutustuin siellä, nyt osaston ulkopuolella ja kaikki ovat sitä mieltä että se paremmin voi mitä kauempana tuo kokemus on. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.

Puolikuntoisina. Oletko koskaan itse ollut siellä, siis potilaan asemassa? Tietämättömästä kommentista päätellen et..

Osastossa ei

Oikeastaan riippuu paikasta. Syömishäiriö osasto kuntoutti vaikka onkin psykiatrinen osasto->Normaalit ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.

Puolikuntoisina. Oletko koskaan itse ollut siellä, siis potilaan asemassa? Tietämättömästä kommentista päätellen et..

Osastossa ei

Enemmänkin säilytyspaikka. Ja sekin tapahtuu ihan muita ihmisiä varten ettei tämä vaarallinen sairas vahingoita muita siinä tilassa jossa on.

Säilytyspaikka joo. Mitään terapiaa ei ole lääkkeiden lisäksi. Ennen oli,nykyään ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.

Puolikuntoisina. Oletko koskaan itse ollut siellä, siis potilaan asemassa? Tietämättömästä

 

Vaarallinen sairas? Siellä on myös masentuneita ihmisiä ja syömishäiriöisiä, samaa säilytystä se heillekin on, mitä nyt syömishäiriöisiä pakotetaan syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.

Puolikuntoisina. Oletko koskaan itse ollut s

Joo. Normipainnoon->ulos-et syö->sisään kierro. 

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

VArmaan muutakin ku säilöntää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

VArmaan muutakin ku säilöntää?

Eikö ne osastojatkost ole joko diagnostisia tai sitten akuuttiin tarpeeseen, esim. itsetuhoisuuden talttumiseen. Sitten se varsinainen suunnitelmallinen hoito on avohoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

Kyllä siellä voitaisiin nykyisilläkin resursseilla saada ihan näkyvä muutos aikaiseksi. Kuten ketjussa on mainittu, hoitajat lukittautuvat toimistoon siksi ajaksi kun eivät ole kahvihuoneessa. Potilaat saavat pärjätä keskenään ja heitä tarkkaillaan kameroista (jos edes tarkkaillaan). Miksi henkilökunta tai edes joku heistä vuorollaan vietä aikaa potilaiden kanssa vuorollaan? Anna kun arvaan: kirjaaminen. Mikä järki tuossa on, että joka risaus täytyy kirjata? Se muodostaa kaiken lisäksi tietoturvariskin.

Ihan kivaa siellä akuuttiosastolla on. Samanhenkistä seuraa ja kaikilla omat ongelmansa. Ruokaa saa, kun osaa mennä oikeaan aikaa luukulle, näin perheellisenä ihan virkistävää päästä valmiiseen pöytään. Muutenkin tuntui siltä, että olen lomalla. Pitkäaikaisosastolla oli tympeämpää, kun siellä oli jopa vuosia osastolla olleita kasviksia. Ei ollut mitään yhteistä oikein niiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

Kyllä siellä voitaisiin nykyisilläkin resursseilla saada ihan näkyvä muutos aikaiseksi. Kuten ketjussa on mainittu, hoitajat lukittautuvat toimistoon siksi ajaksi kun eivät ole kahvihuoneessa. Potilaat saavat pärjätä keskenään ja heitä tarkkaillaan kameroista (jos edes tarkkaillaan). Miksi henkilökunta tai edes joku heistä vuorollaan vietä aikaa potilaiden kanssa vuorollaan? Anna kun arvaan: kirjaaminen. Mikä järki tuossa on, että joka risaus täytyy kirjata? Se muodostaa kaiken lisäksi tietoturvariskin.

Tämä oli hauska kun joku potilas sanoi että joka puolella on kamerat ja meitä tarkkaillaan.. olin vaan että joo niin varmasti, oletkohan vielä psykoosissa. Selviää että itseasiassa hän on oikeassa, vuorovaikutuksen sijaan tosiaan ulkoapäin tarkkailu kuten koe-eläimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

VArmaan muutakin ku säilöntää?

Eikö ne osastojatkost ole joko diagnostisia tai sitten akuuttiin tarpeeseen, esim. itsetuhoisuuden talttumiseen. Sitten se varsinainen suunnitelmallinen hoito on avohoitoa. 

 

Joo. 6v yheensä SH takia osastolla varmaan kertookin hoidon onnistumisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

VArmaan muutakin ku säilöntää?

Eikö ne osastojatkost ole joko diagnostisia tai sitten akuuttiin tarpeeseen, esim. itsetuhoisuuden talttumiseen. Sitten se varsinainen suunnitelmallinen hoito on avohoitoa. 

 

Nii jos avohoito toimis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Mitä järkeä tuossa ihmisten säilytyksessä on? Odotetaanko vain että oireet helpottaa?

Odotetaan juuri sitä. Pikkuhiljaa voidaan kotiuttaa.

 

Miksei sitten hoideta mitään?

Nykyisin kaikki panokset laitetaan lääkkeisiin. Ne on se nykyisen hoidon kulmakivi. Psykoosilääkkeillä tehdään ihminen rauhalliseksi ja tasaiseksi ja katkotaan aivojen yhteys (kemiallinen lobotomia siis) ja masennuslääkkeillä viedään pois ihmisen ääritunteet ja turrutetaan niin, että kestää jatkaa tylsää elämäänsä yksin omassa kopissaan.

Hoitoja olisi, mm terapia, mutta se olisi kallista ja halutaan, että ihminen itse hakeutuu sellaiseen. Sairaalassa siihen olisi vain hetken mahdollisuus muutenkin, eikä sellainen olisi järkevää. Avata kaikki haavat ja kuka ne sulkee kun sairaalasta laitetaan ulos?

Mutta joo, olen samaa mieltä miksi ei hoideta, miksi ei kehitetä jotain sellaista metodia millä ihminen pääsisi paranemisen alkuun? Lääkkeet ei voi olla ainoa keino. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista se psykiatrinen hoito sitten pitäisi olla?

Kyllä siellä voitaisiin nykyisilläkin resursseilla saada ihan näkyvä muutos aikaiseksi. Kuten ketjussa on mainittu, hoitajat lukittautuvat toimistoon siksi ajaksi kun eivät ole kahvihuoneessa. Potilaat saavat pärjätä keskenään ja heitä tarkkaillaan kameroista (jos edes tarkkaillaan). Miksi henkilökunta tai edes joku heistä vuorollaan vietä aikaa potilaiden kanssa vuorollaan? Anna kun arvaan: kirjaaminen. Mikä järki tuossa on, että joka risaus täytyy kirjata? Se muodostaa kaiken lisäksi tietoturvariskin.

Tuota samaa kirjausta on joka paikassa. Tavallisessa terveyskeskuksessa, hammaslääkärissä, jopa lasta synnyttäessä. Sen lisäksi, että kirjataan, niin myös luetaan niitä kirjauksia ajan kuluksi. Hoitajat on uteliaita. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivaa siellä akuuttiosastolla on. Samanhenkistä seuraa ja kaikilla omat ongelmansa. Ruokaa saa, kun osaa mennä oikeaan aikaa luukulle, näin perheellisenä ihan virkistävää päästä valmiiseen pöytään. Muutenkin tuntui siltä, että olen lomalla. Pitkäaikaisosastolla oli tympeämpää, kun siellä oli jopa vuosia osastolla olleita kasviksia. Ei ollut mitään yhteistä oikein niiden kanssa. 

Ja sinun hoitoshoppailijan takia joku itsemurhaa miettivä jää ilman osastopaikkaa. Mikä niin pakottava tarve sinulla oli mennä lomailemaan valmiiseen pöytään? 

Minulla on 3 ystävää ollut osastohoidossa. Ei ole oikein positiivista sanottavaa. Lääkkeitä heille annetaan ja sillä tavalla saadaan sairauden pahin kärki taitettua. Mitään kunnollista keskusteluapua ei tarjota. Hoitajat ei ole läsnä, lääkärit ovat veemäisiä ja mitään ryhmätoimintaa ei ole. Kanssatoverit voivat olla vielä pahemmin sekaisin, joten joutuu pelkäämään koko ajan. Lisäksi se, että liikkumista rajoitetaan ja saattaa joutua eristykseen on paha psyykelle. Kaikki kolme traumatisoitui hoidosta niin pahasti, että pelkäsivät yli kaiken joutuvansa sinne uudestaan. 1 kavereista on siksi nyt mullan alla, kun ei enää parantunut, eikä halunnut pakkohoitoon uudestaan. 

Eixs työterapia ookkaan sitä että potilaat käy viereisellä pellolla tai pajukossa ahkeroimassa maa ja metsätöissä aamuvarasesta iltamyöhään 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 ystävää ollut osastohoidossa. Ei ole oikein positiivista sanottavaa. Lääkkeitä heille annetaan ja sillä tavalla saadaan sairauden pahin kärki taitettua. Mitään kunnollista keskusteluapua ei tarjota. Hoitajat ei ole läsnä, lääkärit ovat veemäisiä ja mitään ryhmätoimintaa ei ole. Kanssatoverit voivat olla vielä pahemmin sekaisin, joten joutuu pelkäämään koko ajan. Lisäksi se, että liikkumista rajoitetaan ja saattaa joutua eristykseen on paha psyykelle. Kaikki kolme traumatisoitui hoidosta niin pahasti, että pelkäsivät yli kaiken joutuvansa sinne uudestaan. 1 kavereista on siksi nyt mullan alla, kun ei enää parantunut, eikä halunnut pakkohoitoon uudestaan. 

Kaikista parashan tää on jos sulla on sairaus johon lääkkeet ei auta kuten sh. Oot sit ainut tai melkein ainut ei sekaisin oleva  ei zombie siellä.