Lue keskustelun säännöt.
Äitiys - hautaanko haaveen vai ryhdynkö toimiin?
11.05.2026 |
Olen 35-vuotias nainen. Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Ensimmäinen alkoi jo teini-ikäisenä ja kesti 25-vuotiaaksi asti. Emme ikinä edes puhuneet lasten saamisesta, tuohon aikaan tuntui akuutimmalta murehtia opiskeluista ja töiden saamisesta. Toinen pitkäaikainen suhteeni alkoi pari vuotta edellisen päätyttyä. Siinä vaiheessa jo pohdin vakavasti perheellistymistä ja mieskin oli samoilla linjoilla. Ehdittiin miettiä jo tulevien lasten nimiä. Parin vuoden kuluttua hän kuitenkin perääntyi ja päätti, että ei oikeastaan halua lapsia. Suhde jatkui tästä vielä joitakin vuosia, koska ajattelin, että meidän suhteemme on muuten hyvä ja ehkä minäkään en tarvitse lapsia.
Nyt sekin suhde on muista syistä päättynyt ja olen yksin. En ole tavannut ketään, jonka kanssa voisin kuvitella seurustelevani saati perustavani perheen. Olen ylipäätään huono tapaamaan uusia ihmisiä ja elän aika kiireistä elämää.
Olen alkanut pohtia itsellistä vanhemmuutta hedelmöityshoitojen kautta. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, koska vierastan ajatusta lisääntymisestä jonkun ventovieraan kanssa. Ensisijaisesti tietysti haluaisin tavata jonkun ja rakastua, mutta pidän sitä aika kaukaisena mahdollisuutena ja suoraan sanottuna pelkään, että tuhlaan taas aikaani mieheen, joka lopulta ei haluakaan lapsia. Tähän minulla ei tässä iässä ole enää aikaa.
Elämäntilanteeni lapsen saamiselle on mielestäni hyvä; minulla on vakaa ura (olen ollut samassa työpaikassa kymmenisen vuotta), ansaitsen vuodessa noin 51 000 e, minulla on laaja turvaverkko ja läheinen perhe, olen terve, en käytä päihteitä, urheilen päivittäin, minulla on mielekkäitä harrastuksia. Uskoisin, että selviäisin vanhemmuudessa yksinkin, vaikka se ei olekaan ihannetilanne.
Toivoisin mielipiteitä erityisesti itsellisiltä äideiltä; oletko tyytyväinen valintaasi ja miten olet pärjännyt? Onko tämä sellainen haave, jota kannattaa lähteä tavoittelemaan vai olisiko fiksumpi vielä odotella unelmien prinssiä tai jättää lapset hankkimatta kokonaan?
Kommentit (21)
Anna palaa. Lasten hankintaa ei koskaan kadu. Jos otat suunnitelmiin mukaan yhden todella epävarman muuttujan, eli miehen, tilanteesi muuttuu vain mutkikkaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Vierailija kirjoitti:
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Hedelmöityshoidoissa lahjoittaja ei penää oikeuksiaan. Sinun ei tarvitse miettiä minkälaiset arvot lahjoittajalla on tai millaisia ihmisiä hän tuo lapsen elämään. Sinun ei tarvitse pyytää lahjoittajalta lupia ulkomaanmatkoille lapsen kanssa tai toiselle paikkakunnolle muuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Hedelmöityshoidoissa lahjoittaja ei penää oikeuksiaan. Sinun ei tarvitse miettiä minkälaiset arvot lahjoittajalla on tai millaisia ihmisiä hän tuo lapsen elämään. Sinun ei tarvitse pyytää lahjoittajalta lupia ulkomaanmatkoille lapsen kanssa tai toiselle paikkakunnolle muuttoon.
Joo, mutta ap kirjoitti näin:
Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, koska vierastan ajatusta lisääntymisestä jonkun ventovieraan kanssa.
Hoitoihin vain. Mutta varmista, että sinulla on tukiverkot kunnossa. Yksinhuoltajuus on rankkaa ja tarvitset välillä lepotaukoja. Etenkin vauvan kanssa säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Hän varmaankin tarkoitti vanhemmuuden jakamista. Sillä siittiön alkuperällä ei varmaankaan ole kovin suurta merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelisin vain tunteella itseni puolesta, voisin "auttaa" kaltaistasi naista ilman omia oikeuksiani. Eettinen puoli vain arveluttaa ja oman puolison suhtautuminen.
Ehkä yksi vaihtoehto olisi antaa itsellesi takaraja, johon mennessä puolison pitäisi löytyä ennen kuin teet mitään?
Kannustan etenemään haaveen kanssa mutta kannustan myös miettimään että pärjäätkö jos lapsella on lieviä haasteita, esim nepsyys, oppimishäiriö tai muu vastaava. Tällainen on jopa suht todennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itse kaksi itsellistä äitiä. Sanoisin että kannattaa toimia, lapsi on parasta elämässä. Itse elän ydinperheessä, mutta se äitiyden onni on jotain niin suurta, että en jättäisi väliin jos siihen mahdollisuus on. Sinulla ap tuntuu olevan palikat hyvin kasassa, anna mennä vaan.
Kannustan! Itselläni on kokemusta vain äitiydestä parisuhteessa lapsen isän kanssa, mutta kyllä tosi monessa perheessä se on enimmäkseen äiti joka kuitenkin hoitaa lapset. Ja tämä ei nyt ole mikään piikki miehiä kohtaan vanhempina, naisella vain on biologisista syistä enemmän hoivaviettiä, jne. Tärkeintä on että tukiverkostoa löytyy. Älä hautaa haavettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa. Lasten hankintaa ei koskaan kadu. Jos otat suunnitelmiin mukaan yhden todella epävarman muuttujan, eli miehen, tilanteesi muuttuu vain mutkikkaammaksi.
Kyllä sitä lasten hankintaa voi katua, mutta ei sen pelon takia kannata jättää lapsia tekemättä mikäli niitä haluaa. Aivan samalla tavalla kun lapsia ei kannata tehdä sillä ajatuksella, että saattaisi lopulta oppia pitämään vanhemmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hedelmöityshoissahan lisäännyt täysin vieraan ihmisen kanssa, kumppanuusvanhemmuudessa et.
Hän varmaankin tarkoitti vanhemmuuden jakamista. Sillä siittiön alkuperällä ei varmaankaan ole kovin suurta merkitystä.
Geneettinen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Lahjasolulla lisääntyminen on lisääntymistä tuntemattoman kanssa. Ainoa ero on että et joudu yhteishuoltoon luovuttajan kanssa, mutta tämän eletty elämä ja tuleva elämä vaikuttaa kuitenkin myös lapsen elämään.
2. Äidinvaisto ja epigenetiikka pitävät huolen, että rakastat lasta. Tästä on turha huolehtia.
Oma vinkkini on kuitenkin, että älä hyppää äitiyteen lahjasolun kautta. Tai kumppanuusvanhemmuuteen. Vinkkini on, että mene huuhaa-osastolle ja mieti tarkasti, millaisen miehen haluat. Mene paikkoihin, elä TÄYSILLÄ itsellesi ja vaistojesi mukaisesti, sillä vain tällä tavalla voit päätyä paikkaan missä rakastettusi on, ja tunnistat hänet. Jos lasta ei tule, se ei tarkoita elämän köyhyyttä vaan sitä, että elät enemmän itsesi kuin lapsen kautta. Älä tee asiasta obsessiota. Elä ensin itsellesi, sitten vasta joskus ehkä lapselle. Nainen voi helposti raskautua vielä 45-vuotiaanakin nuoren oriin kanssa kertalaakista.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelisin vain tunteella itseni puolesta, voisin "auttaa" kaltaistasi naista ilman omia oikeuksiani. Eettinen puoli vain arveluttaa ja oman puolison suhtautuminen.
Ehkä yksi vaihtoehto olisi antaa itsellesi takaraja, johon mennessä puolison pitäisi löytyä ennen kuin teet mitään?
Hyi helvetti. Spermaa saa vaikka katuojasta ja mies joka edes pohtii jotain "omia oikeuksia" suhteessa lapseen on paskempi luovuttaja kuin katujuoppo, narsisti ja i diootti.
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa. Lasten hankintaa ei koskaan kadu. Jos otat suunnitelmiin mukaan yhden todella epävarman muuttujan, eli miehen, tilanteesi muuttuu vain mutkikkaammaksi.
Todellakin voi katua. Moni katuu mutta aihe on aika tabu.
Vierailija kirjoitti:
Kannustan etenemään haaveen kanssa mutta kannustan myös miettimään että pärjäätkö jos lapsella on lieviä haasteita, esim nepsyys, oppimishäiriö tai muu vastaava. Tällainen on jopa suht todennäköistä.
Ei ole jos ei ole pharma-uskovainen ja ymmärtää mitään lapsen tarpeista ja metaboliikasta. Lapsen käytöshäiriöt johtuvat pitkälti luonnottomiin olosuhteisiin pakottamiaesta ja lapsenrääkkäyksestä, mm. Häkkisänkyyn pakottaminen, jne. Lapsen tunnesäätely on äidin tunnesäätelyä ensimmäiset vuodet. Pharma pakottaa kohtelemaan lapsia kuin heittopusseja, joka rikkoo heidän psyykeensä ja mielensä. Kun ei alun alkaenkaan kuuntele heidän typeriä neuvojaan vaan lasta ja itseään, ongelmia ei tule.
Vierailija kirjoitti:
1. Lahjasolulla lisääntyminen on lisääntymistä tuntemattoman kanssa. Ainoa ero on että et joudu yhteishuoltoon luovuttajan kanssa, mutta tämän eletty elämä ja tuleva elämä vaikuttaa kuitenkin myös lapsen elämään.
2. Äidinvaisto ja epigenetiikka pitävät huolen, että rakastat lasta. Tästä on turha huolehtia.
Oma vinkkini on kuitenkin, että älä hyppää äitiyteen lahjasolun kautta. Tai kumppanuusvanhemmuuteen. Vinkkini on, että mene huuhaa-osastolle ja mieti tarkasti, millaisen miehen haluat. Mene paikkoihin, elä TÄYSILLÄ itsellesi ja vaistojesi mukaisesti, sillä vain tällä tavalla voit päätyä paikkaan missä rakastettusi on, ja tunnistat hänet. Jos lasta ei tule, se ei tarkoita elämän köyhyyttä vaan sitä, että elät enemmän itsesi kuin lapsen kautta. Älä tee asiasta obsessiota. Elä ensin itsellesi, sitten vasta joskus ehkä lapselle. Nainen voi helposti raskautua vielä 45-vuotiaanakin nuoren oriin kanssa kertalaakista.
Mutta 45-vuotiaana harva saa enää omia lapsia.
Hedelmöityshoidot vastaan kumppanuusvanhemmuus. Asiaa voi pohtia myös lapsen tulevaisuuden kannalta, yksinhuoltajana on vapaampi päättämään kaikista asioista. Miten lapsi kasvettuaan kokisi isän?
Kannattaa mennä ennen kuin itsellisten naisten hedelmöityshoidot päättyvät julkisilla, tästä on ollut puhetta