Kertokaa millaista on olla psykiatrisessa osastohoidossa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Onko edellinen kirjoittaja mies vai nainen?

Olin nuori nainen tuolloin. Siellä osastolla oli muitakin nuoria tyttöjä, joilla oli jotain masennusoireita. Olivat omissa oloissaan aamupalalla. Tuo sama tyyppi yritti ottaa kontaktia niihinkin. 

Hoitajat olivat vain äläs nyt X, ei saa ahdistella. 

En nukkunut yhtään, kun kuuntelin yöllä, kuuluuko käytävällä askelia. Ehkä oli ihan vaaraton, mutta silti pelottavaa. 

Huoneiden ovet ovat auki ja kuka tahansa voi tulla yöllä huoneeseen. Ja osa potilaista piti vielä monenlaisia ääniä. Siellä saattoi olla naapurihuoneessa mitä vain. 

 

Miten olet pärjännyt elämässä tuon jälkeen?

Ihminen lobotomoidaan siihen tilaan missä hän on. Kun ajattelu estetään vaikea päästä eteenpäin.

Esim. minulla oli hengellisiä kokemuksia, pikemminkin hyökkäyksiä jotka määriteltiin psykoosiksi. Olen ihminen joka on kiinostunut toimimaan moraalisesti ja etsimään hyvää elämässä. Siksi on hieman loukkavaa, että minua pidettäisiin vaarallisena moraalittomana harhojen mukaan toimivana skitsofreenikkona joka tulee lobotomoida jottei hän aiheuta ympäristölleen harmia. Nimittäin kyky moraaliseen ajatteluun ja sitä kautta ihmisyys viedään lääkitsemisellä. Taputellaan sitten selkään tätä kaikille varmasti vaarattomaksi tehtyä kasvista ja hymistellään. :)

Demonisoidaan ja estetään tekemästä mitään, kunnes lääkitään kasvikseksi ja manipuloidaan myöntyväksi ja tyrkätään kotiin. Missään vaiheessa ei kysytty mikä oli hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Demonisoidaan ja estetään tekemästä mitään, kunnes lääkitään kasvikseksi ja manipuloidaan myöntyväksi ja tyrkätään kotiin. Missään vaiheessa ei kysytty mikä oli hätänä.

Tai se tiedettiin toki paremmin 💩

Epäinhimillisellä kohtelulla ihmisistä saadaan vain katkeria. Hullun sijaan sairaalasta kotiutuu katkera hullu. Luotetaan että lääkityksellä on ihmisen tahto saatu nujerrettua. Jotkut toki apatisoituu. Joku sanoi että oli ihan kuoleman kielissä lääkkeistä. Viha hulluja kohtaan on suuri. Aika harvoin on ongelmat ihmisen omaa syytä. Voi olla ettei ole empatiaa nähnyt elämässään. Vähiten psykiatrisella osastolla.

Lisää 🙂

Nosto vielä.
Jaksuhali sinulle joka jouduit osastolle 14-vuotiaana kiusaanisen takia.

Yksi tuttu tykkäsi olla siellä. Oli kuulemma hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä.

🤩😘🌺🌻🌸

Heitettiin ikäänkuin syvemmälle pimeyteen kuin missä ennästään olin. Musta aukko joka vetää, pelolla hallintaa. Jossain vaiheessa ajattelin että kuolen lääkkeisiin. Pakko oli pysyä elossa etten joudu helvettiin. Oli asioita mitä olisi pitänyt käsitellä, ne pyrittiin vain sysäämään pois. 

Se ympäristö ja kohtelu on viimeisintä mitä ihminen tarvitsee siinä tilassa, ikään kuin raskas kuorma ja vankila lisää siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Heitettiin ikäänkuin syvemmälle pimeyteen kuin missä ennästään olin. Musta aukko joka vetää, pelolla hallintaa. Jossain vaiheessa ajattelin että kuolen lääkkeisiin. Pakko oli pysyä elossa etten joudu helvettiin. Oli asioita mitä olisi pitänyt käsitellä, ne pyrittiin vain sysäämään pois. 

Se ympäristö ja kohtelu on viimeisintä mitä ihminen tarvitsee siinä tilassa, ikään kuin raskas kuorma ja vankila lisää siihen päälle.

Ylimielisten hoitajien mukaan "kanssani ei voinut keskustella". Kun en ilmeisesti ollut samaa mieltä, huom omista asioistani. Kunnes sitten yhtäkkiä voikin (siis kanssani keskustella, heidän mielestään) ja pääsin ulos.

Ilman Jumalan apua olisin täysin raadeltu lääkkeillä lobotomoitu jossain hoitokodissa vankina todennäköisesti 

Vierailija kirjoitti:

Oli tosi mukavaa ja rentouttavaa sekä sain todella paljon terapiaa. Olin yksityisessä hoidossa, joten ehkä menetelmät erit. Mitään lääkkeitä ei ollut pakko syöä. 

Julkisella terapiaaei oo,pakkoa pakon perään vaan. Ja olin itse anoreksian takia. Jäi traumat

Vierailija kirjoitti:

Ilman Jumalan apua olisin täysin raadeltu lääkkeillä lobotomoitu jossain hoitokodissa vankina todennäköisesti 

Nyt siis opiskelen ja sain juuri uuden työn. Kiitos Jeesus   (vaikka uskokin on näille toki psykoosioireilua)

Vierailija kirjoitti:

Olin erittäin laadukkaassa psykiatrisessa hoidossa n.20 vuotta sitten.

 Päivät kuluivat yksilöterapiassa, ryhmäterapiassa, taideterapiassa ja muissa vapaaehtois-puuhissa: Askartelu, jumppa, kuntosali, kirjasto, ulkoilu tai käytiin jopa elokuvissa illalla tai saunottiin rantasaunassa.

Jokaisella oli myös keittiövuorot. Jokainen päivä oli myös uuvuttava ja onneksi sai levätä kahdenhengen huoneessa hiljaa.

Keskustelu oli melko vilkasta, joskus jopa riideltiin. Hoitajat olivat kuin osa porukkaa, erittäin ammattitaitoisia mutta jämeriä.  

 Meidän osastolla ei muistaakseni ollut ns.pyöreää koppia.

Koska minulla oli ns. täydet oikeudet, sain käydä kaupungilla asioilla tms.

Vaikka hoito oli raskasta ja siihen piti sitoutua, lähtisin milloin tahansa uudestaan.

Osasto oli erittäin viihtyisä ja saimme itsekin sisustella esim.päiväsalia.

Nykyisessä asuinpaikassani oli

Sama. Kuntoutusosastokin oli nimessä.vain. mitään toimintaa ei ollut. Ikinä

Sama kun vankilan avo-osastolla olisi ollut paitsi pöpilässä ei päässyt työtoimintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sama kun vankilan avo-osastolla olisi ollut paitsi pöpilässä ei päässyt työtoimintaan. 

Vankilassa todennäköisesti ihmisoikeudet toteutuu paremmin 

Hoitajien ja lääkärien asenne vaihtelee todella paljon.  Koulutuksen lisäksi tämän alan työntekijöiden omalla persoonalla on valtavan suuri merkitys. Löytyy siis tosi veemäisistä tyypeistä aivan ihaniin ja empaattisiin tyyppeihin.  Perushoitona Suomessa on lähinnä lääkitys ja päivärytmi.  Yksilöllistä, juuri omaan tapaukseen liittyvää hoitoa tai perehtymistä ei oikeastaan ole. Kova kiire siellä on nykyisin kirjata ihmisiä puolikuntoisina ulos. Suurin osa hoitopaikoista on lakkautettu, vaikka tarve tuntuu olevan päinvastainen. Läheiseni ollut osastolla monta kertaa ja hoitojaksoista, monista ikävistä tapahtumista ja muutamasta oikein hyvästäkin, voisi kirjoittaa kirjan. Joskus osasto on kuitenkin se paras vaihtoehto.