Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?
En ymmärrä. Miten löydätte ihmisen johon oikeasti rakastutte ja ihastutte puolin ja toisin?
t. ikisinkku
Kommentit (357)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?
Sama. Ei ole intohimojani herättävä mies tullut soittamaan ovikelloa, vaikka olen viisi vuotta asunut yksin. Ketään en ota kotiini, enkä muuta kenenkään luokse, mutta voisihan sitä silloin tällöin tapailla, kun minä haluaisin. N76
Tämä on jännä juttu. Ehkä toisissa on vain sitä jotain vetovoimaa ja sopivia vastakappaleitakin enemmän. Veikkaan siis, että joku hormoni/biologinen selitys, että enemmän todennäköisiä yhteensopivuuksia.
En itse ihastu helpolla, enkä ole myöskään mikään missi. Ihan sievä kuitenkin, ja sosiaalinen muut huomioiva ihminen. Mulle on aina ollut lukioikäisestä tänne nelikymppiseksi saakka ottajia, mitä olen kummastellut. En edes tee itse asian eteen tietoisesti mitään, ja vältän flirttailua vaikka iloinen luonteeltani olenkin. Kunhan siis vain olen. Ei mitää läähättäjiä ja seksin perässä juoksijoita vaivana onneks ollut koskaan, vaan kivoja ja kohteliaita miehiä. Kolme pitkää suhdetta on elämässäni ollut, ja nämä miehet ovat ikäänkuin vain ilmestyneet elämääni. Yksi illanvietossa, yksi netissä, yksi työelämässä. Tunnen olevani onnekas, mutta myös hämmästynyt.
1. Hanki hyvä lukion päättötodistus.
2. Valitse tasokas opiskelupaikka.
3. Kun olet saanut opinnot hyvälle mallille,
4. Katsele sieltä opiskelupaikasta sopiva kumppaniehdokas.
Tapasin mieheni ihan vanhanaikaisesti baarissa 17 vuotta sitten, ja ollaan oltu naimisissa nyt 15 vuotta. Olen edelleen ihan rakastunut häneen. Uskon kyllä enemmän livekohtaamisiin. Olin kaverini kanssa istumassa iltaa. Baari oli sellainen, jossa käy tietyn tyyppisiä ihmisiä, näin omaan makuuni. Eli ei kannata välttämättä lähinpään baariin suunnata, jos ei sieltä ihan omia hengenheimolaisia löydä. Tämä on ehkä helpompaa isommissa kaupungeissa, joissa on monipuolisempii baarivalikoima. Itse kun oon kuuro, kommunikoitiin mieheni kans pitkälti kirjoittamalla paperille, ku välillä oli vaikea lukea huulilta baarin hämäryydessä. Ekoilla treffeillä maalattiin kämppäni seinää ja tehtiin alusta lähtien ihan arkisia asioita yhdessä. Mielestäni pitää olla tietynlainen paikka, tekeminen, ja seura, jossa itse muutenkin viihtyy, ja kun on samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, ja tiettyä sähköä, niin kyllä se luontevasti lähtee sujumaan. Kaveriporukoiden ja harrastusten kautta pääsee aika mukavasti tutustumaan samantyyppisiin ihmisiin. Ennen miestäni olin kyllä käynyt aika monilla treffeillä ja ollut eri tyyppisissä suhteissa. Tärkeintä on se, että on hyvä, helppo ja turvallinen olo toisen kanssa. Kun oikea herrasmies / lady tulee kohdalle, niin kyllä sen todellakin huomaa. Jos joku asia häiritsee toisessa tai on jotenkin epämukavaa toisen seurassa, niin kannattaa kyllä lähteä muualle eikä jäädä jossittelemaan. Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi huonossa / heikommassa seurassa. Nyt Tinder aikakaudella on varmaan aika eri meininki, mutta suosittelen ihan perinteisiä tapoja tässä parinhaussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on tämän vuoden aikana lähestynyt viisi eri tyyppiä. Kaikki sellaisia, joita en osaa kuvitella romanttisessa/seksuaalisessa mielessä.
Ihastun itsekin vääriin ihmisiin.
Aktiivisesti etsimällä ja vaivaa näkemällä löytää kumppanin. Vaivannäköä on esim. laihduttaminen ja treenaaminen, lukeminen, opiskelu, hampaiden, ihon ja kampauksen kuntoon laittaminen, siistien vaatteiden ja kenkien ostaminen, deitti-ilmoituksien laatiminen, treffailu, sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen... Jos ei anna edes ensitapaamisella miellyttävää ja kiinnostavaa vaikutelmaa itsestään, niin ei kai mitään voi toivoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtanut ;) saman tyypin kanssa edelleen
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään ainakaan vanhemmalla iällä. Nyt olen 51v ja ei ole vielä löytynyt. Koskaan kukaan ei ole edes pyytänyt jatkoille. Normaalipainoinen, töissä käyvä, päihteetön ja ystävällinen äijä ei kelpaa kenellekään naaraalle.
Kuulostat kiinnostavalta ja ihanan suoralta. Missäpäin asut? Kuinka pitkä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on tämän vuoden aikana lähestynyt viisi eri tyyppiä. Kaikki sellaisia, joita en osaa kuvitella romanttisessa/seksuaalisessa mielessä.
Ihastun itsekin vääriin ihmisiin.
Mulla on ollut sellasia iltoja että viisikin miestä lähestynyt. Nykyään onneksi ei, kun olen varattu, ikääkin alkaa tulla niin vähenee.
Tuossa on ollut se etu, että vaikka ei kaikki lähestyjät ole niin napannut, olen ollut hyvällä itsetunnolla liikkeellä silloin kun joku on oikeasti kiinnostanut. Joskus sinkkuna itse lähestyessä sain pakitkin muttei haitannut, kun ajattelin että kaloja meressä riittää. Ei tule sitä ilmiötä, että itse ajaa muita pois kun ennakolta pelkää hylkyä.
Ottaa opikseen niistä kokemuksistaan. Ei valitse samaa kaavaa eikä samanlaista tyyppiä joka kerta. Muuttaa omaa toimintaansa. Psykologian lukeminen. Käyttäytymisen opiskelu.
Opettelee kuuntelemaan järkeä ja tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49-vuotias nainen, ja olen tavannut kaksi pitkäaikaisinta seurustelukumppaniani baarissa. Siellä on alettu jutella toistemme kanssa ja vaihdettu puhelinnumeroita. Vähitellen alettiin seurustella.
Yhden mukavan miehen tapasin ulkomaanmatkalla. Kahteen olen tutustunut kaadulla, kahteen muuhun työkuvioissa (eivät kuitenkaan olleet samassa työpaikassa kuin minä). Toisin sanoen miehiin voi tutustua monissa eri tilanteissa. Jos olet kiinnostunut, näytä se!
Miten voi tutustua kadulla? Olen utelias, kun en keksi itse miten voi tapahtua.
Ihastelee samaa näyteikkunaa, kysyy bussia tai reittiä. Auttaa ovea auki.. Kerää maahan levinneitä tavaroita. Näkee kiinnostavan ja tulee juttelemaan jostain.
Kuuntelee samaa katusoittajaa.
Kun tilanne tuli yllättäen. Mä vahingossa spontaanisti kerroin ihastuksellesi, miten olen häntä pitkään ihaillut ja arvostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käynyt Tinderin kautta treffeillä 54 eri miehen kanssa ja vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut kolmen vuoden aikana.
Mä erosin nuoruuden rakkaudesta ja lasteni isästä ja löysin aika pian elämäni rakkauden. En hakemalla hakenut vaan hän otti yhteyttä ja seuraavana päivänä tavattiin. Tiesimme toisemme, emme tunteneet. Sille tielle jäin ja nyt meillä yhteinen lapsi. Mä olen aina ollut huono tekemään aloitteita ja varsinkin kun edellisestä sinkkuelämästä oli yli 20 vuotta😆 Mutta mut siis minut rakkaus löysi kotoa🥰
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on herkkiä ihastumaan. Ja jotkut haluaa suhteen vaikka väkisin, jolloin rima on alhaalla.
nainen on sinkkuna todennäköisesti onnellisempi kuin heterosuhteessa, otathan sen huomioon kun suhdetta haikailet.
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2024/10/ae4b909e-tahdotko_k…
Miksi levität miesvihaa?
Sanoisin että aniharva on juuri sellaisessa suhteessa että oikeasti rakastuttiin molemminpuolisesti ja jatkettiin onnellisina yhteiseloa. Hyvin moni JOUTUI TYYTYMÄÄN vaan johonkin kohdalle sattuneeseen jonka kanssa sitten jäi yhteen mukavuuden halusta ja koska se toinen oli niin innoissaan.
Kuinka moni keski-ikäinenkin on oikeasti jonkun kanssa vaan esim kun se toinen osoitti kiinnostusta ja oli sellanen ns siedettävä vähän "kaverityyppi". Ollaan suhteessa koska ei osata / haluta olla yksin.
Miten voi tutustua kadulla? Olen utelias, kun en keksi itse miten voi tapahtua.