Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Olen 39 v. En ole koskaan ollut ihastunut kehenkään eikä kukaan ole ollut ihastunut minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihastun harvoin. Yleensä ensin pitää hieman tutustua toiseen, että hänestä kiinnostuu. Jostain syystä ihastukseni eivät ole olleet minusta kiinnostuneita, ainakaan pidemmän päälle. Minulla ei ole ikinä ollut muita parisuhteita kuin se, missä olen nyt. Olemme naimisissa. Tutustuimme tinderin kautta, enkä usko, että olisin muualta ketään löytänytkään. Vielä joskus nuoremampana onnistui baaristakin löytää seuraa. Minua on aina ihmetyttänyt se, että jotkut siirtyvät suteesta toiseen: miten voi olla niin, että kummatkin tykkäävät toisistaan samaan aikaan? Ehkä nämä tyypit ovat yleisesti tylättäviä ihmisiä eli sosiaalisia, hauskoja ja fiksuja. En ole itse sosiaalinen ja lämpenen hitaasti.

Niin no juuri tuo on se syy. Sinut voi lämmittää vain sosiaalisilla taidoilla (mitä miehillä ei ole) ja nämä jotka pariutuvat voi lämmittää hinkutuksella ja seksuaalienergial

Voin lyodä vetoa, että pidemmänkin hetken olet ollut sinkkuna. On kyllä sen tason perustelematonta ylenkatsetta ja rumaa puhetta täynnä oleva viesti, että taitaapa olla hyvinkin happamia ne pihlajanmarjat.

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani on se, että toiveeni jo tapailun kohdalla ovat 'vanhanaikaisia'. Haluan tutustua hitaalla tahdilla ja rauhassa. Intiimipuolen haluan mukaan vasta, kun tunnen toista paremmin ja ollaan jo seurusteluvaiheessa. Kaipaan toiselta henkistä kypsyyttä ja sen mukaista käytöstä, ei siis ghostauksia tms. nykyajan kuvioita. Deittisivustollakin pitäisi minun mielestäni keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, jos jonkun kanssa on keskustelu lähtenyt hyvin käyntiin.

Hassuinta on, että en ole mikään tiukkapipo, tai muuten mitenkään tavoiltani tai ajatuksiltani 'vanha', päinvastoin. Odotan vain, että minua kunnioitetaan ja arvostetaan ja samalla tavalla olen valmis kohtelemaan toista osapuolta.

Minusta ollaan kiinnostuneita, se ei ole ongelma. Mutta törmään kerta toisensa jälkeen käytöstapojen puutteeseen tai siihen, että mies tarvitsee terapeuttia tai äitihahmoa. Ja yhtään ei kuunnella, kun kerron heti alussa, että haluan tutustua rauha

Tuon takia nettideittailu oli täydellinen tapa tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Oli mahdollista tutustua hieman pidemmän kaavan mukaan. Kirjoittelu/chattailu myös loppuu lyhyeen ellei laita itseään likoon ja kerro elämästään ja ajatuksistaan avoimesti. Siinä oppii valtavasti toisesta, vaikkei se takuuvarmasti johdakaan suhteeseen. Tinderin tapaiset sovellukset tekivät tästäkin pikaruokakulttuuria. 

Kannattaa ottaa heti se nuoruuden ihastus,  Silloin elämä on luonnollisen mutkatonta. Myöhemmin yhtä sotkua ja svaippausta.

feromonit...

Tuurilla sattui sopiva kohdalle. Kotoolta ei kyllä tule kukaan hakemaan, jos sitä odottelet.

Ja en todella ole herkkä ihastumaan, vaan hyvinkin nirso ihmisten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa heti se nuoruuden ihastus,  Silloin elämä on luonnollisen mutkatonta. Myöhemmin yhtä sotkua ja svaippausta.

Eikä kannata, kun ei tiedä elämästä, itsestään tai muista mitään. Oletko joku hellari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Tämä on ihan oikea ongelma meidän nuorten aikuisten keskuudessa. Monet ikisinkku kaverini eivät ole koskaan edes yrittäneet muuta deittailua kuin Tinderiä. Puoliso pitäisi löytyä yhtä helpolla kuin joku Foodora tai Zalando tilaus, eli selaa kuvia ja tilaa oven taakse mieleinen.

Itse olen parisuhteeni löytänyt ihan vanhan aikaisella tavalla. Opiskeluissa ja harrastuksissa tutustui ihmisiin, jotka varmaan jossain Tinderissä olisin jättänyt täysin huomioitta, tai he minut. Sitten sieltä porukasta erottuikin se yksi, jonka kanssa iski kunnolla kipinää molemmin puolin ja nyt ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. Eikä tarvinnut olla mallin mitoissa tai huippumenestyjä supliikkimies. Ihan pelkkä aito keskustelukontakti ja käytöstavat riittivät.

Minä en ole löytänyt edes sillä perinteisellä tavalla kumppania. Minua pidetäänkin yleisesti yksikseen viihtyvänä vapaaehtoisena sinkkuna, kun vuositolkulla vaan jatkuu sinkkuus. Ihan sama minne menen, mitä teen, missä porukassa ja missä maassa, niin ei vaan jostain syystä ole yhtään tähdet oikeassa asennossa.

Samaan aikaan paras ystäväni löysi puolisonsa kotoaan, kun isoon kommuuniin muutti hänen nykyinen puolisonsa. Ovat olleet yhdessä 17 vuotta, joista suurin osa naimisissa. Muut tuntemani pariskunnat ovat tavanneet nettichatissa, keikalla, opinnoissa, jonkun yhteisen harrastuksen parissa, ulkomaan matkalla, yksi iski aviomiehekseen koulukaverinsa serkun ja heillä on suurperhe nykyään.

Varmaan joku noita-akka on kironnut minut menneessä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää tavata paljon ihmisiä. Joko kaveruuden kautta tai sitten on päästy alkuun humalan avulla baarissa tai bileissä. Jälkimmäiset ovat voineet loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin, mutta onpa niistäkin joku kestänyt vuosia.

Ei tuo kaikilla auta. Osa ihmisistä kehittää vaan romanttisia tunteita hyvin harvoin vaikka paljon ihmisiä tapaisikin.

No totta kai se auttaa jos tapaa enemmän ihmisiä. Jos et tapaa yhtään ihmistä tai jos tapaat 1000 ihmistä niin kummalla tavalla on todennäköisempää ihastua? 

Itse ihastun vain oppiessani tuntemaan toisen, joten tuhat ohimenevää ihmistä ei vaikuta suuntaan tai toiseen. Toisaalta parisuhteessa on helppoa pysyä uskollisena kun ei koskaan ihastu kehenkään.

Sama "vika" :D Ei tosiaan ole pelkoa, että lähtisi jonkun toisen matkaan yllättäen, kun ei meinaa löytyä sitä ensimmäistäkään kenen matkaan lähteä näillä ihastumistasoilla.

Ei mitenkään ainakaan vanhemmalla iällä. Nyt olen 51v ja ei ole vielä löytynyt. Koskaan kukaan ei ole edes pyytänyt jatkoille. Normaalipainoinen, töissä käyvä, päihteetön ja ystävällinen äijä ei kelpaa kenellekään naaraalle.

Entisajan romattisissa lavatansseissa usein luonnon keskellä. Oikeasti tanssittavan musiikin tahdissa ja tunnelmassa löytyy se oikea. Ja on monesti löytynyt. Tansittavan musiikin ylenkatse on yksi keskeinen syy avioliittojen vähenemiseen ja ehkä sen myötä syntyvyyden vähenemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on herkkiä ihastumaan. Ja jotkut haluaa suhteen vaikka väkisin, jolloin rima on alhaalla.

nainen on sinkkuna todennäköisesti onnellisempi kuin heterosuhteessa, otathan sen huomioon kun suhdetta haikailet.

Ja varmaan kolmannet jotka osaavat tehdä kompromisseja asioiden suhteen eli kaiken ei tarvii olla täydellistä kumppanissa, tunteet tulee pikkuhiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa heti se nuoruuden ihastus,  Silloin elämä on luonnollisen mutkatonta. Myöhemmin yhtä sotkua ja svaippausta.

Nuoruuden ihastus ei edes pitänyt minusta. Ei sellaista oteta.

Kumppani löytyi myöhemmin, yli kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkoitin lähinnä tolla Riikaan menolla sitä, että paljon eri kansallisuuksia tuolla, myös oikein kiinnostavia suomalaisia bongasin :)

Menitkö jo sinne oman miehen kanssa vaiko tulitko vain takaisin oman miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?

Onko mahdollista että rasisti nainen ei kiinnosta enemmistöä suomalaisista miehistä?

Mä olen ollut enemmän tai vähemmän parisuhteissa 14-vuotiaasta saakka. Nykyisen miehen kanssa yli 20 vuotta. Ulkonäko (ihan tavallinen olen, mutta optimoinut aina kaiken minkä voin), persoona, huumorintaju ja sosiaalisuus ainakin syinä. Mutta lisäksi ehkä se, että näen edelleen monia potentiaalisia miehiä ihan päivittäisessä elämässä. En ihastumismielessä, enkä tietenkään ikinä naimisissa olevana tekisi asialle mitään. Ja miehetkin on usein ihan perheellisiä avioliitossa eläviä. Mutta huomioin kuitenkin, että ihania miehiä on kaikkialla joihin jossain toisessa elämäntilanteessa voisin mielelläni tutustua ja vähintään nyt panna. 

Minua harmittaa kun niitä ihania miehiä on niin vähän, edes katselumielessä. Ja jos on joku, niin melko varmaan varattu. Onkohan se niin, että kun on ollut suurimman osan aikaa varattuna, näkee miehet ihanina. Kun on eronnut tai sinkku, niin eivät sitten tunnukaan niin kivoilta ja ihanilta.

Olen ollut, silloin kun vielä käytiin ravintolassa, naimisissa olevien ystävieni kanssa jonkun kerran. Itse olen siis eronnut. Voi kun heillä oli hauskaa ja lähes jokainen mies joka haki tanssimaan oli niin kiva ja tanssi hyvin tms. Siis heidän mielestään. Voi sitä kikerrystä. Minä taas  en nähnyt näitä miehiä mitenkään erityisinä, samat naamat siellä kävivät ja olin tanssinut ja jutellut niiden monien kanssa. Itseäni ei sytyttänyt yhtään. Moni heistä olisi ollut kiinnostunutkin minusta, mutta olin kohteliaasti vain ystävällinen. 

Varattuna näkee asiat usein eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Näin 40+ ikäisenä tapaan kyllä useinkin livenä ihmisiä joihin ihastun/jotka ihastuvat minuun. Tinderiä en ole ikinä kokeillutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa kun niitä ihania miehiä on niin vähän, edes katselumielessä. Ja jos on joku, niin melko varmaan varattu. Onkohan se niin, että kun on ollut suurimman osan aikaa varattuna, näkee miehet ihanina. Kun on eronnut tai sinkku, niin eivät sitten tunnukaan niin kivoilta ja ihanilta.

Olen ollut, silloin kun vielä käytiin ravintolassa, naimisissa olevien ystävieni kanssa jonkun kerran. Itse olen siis eronnut. Voi kun heillä oli hauskaa ja lähes jokainen mies joka haki tanssimaan oli niin kiva ja tanssi hyvin tms. Siis heidän mielestään. Voi sitä kikerrystä. Minä taas  en nähnyt näitä miehiä mitenkään erityisinä, samat naamat siellä kävivät ja olin tanssinut ja jutellut niiden monien kanssa. Itseäni ei sytyttänyt yhtään. Moni heistä olisi ollut kiinnostunutkin minusta, mutta olin kohteliaasti vain ystävällinen. 

Varattuna näkee asiat usein eri tavalla. 

Sikäli olet oikeassa, että kun ei ole sinkku tutustuminen uusiin ihmisiin on rennompaa ja asiallisempaa kuin jos olisi haku päällä. Toinen syy on se oma kupla. Asun kaupungissa jossa on enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Duunissa isossa firmassa jossa tapaan vähintään viikottain uusia ihmisiä. Asiakkaat vaihtuu. Paljon illanviettoja. Lisäksi asuinalue on hyvätuloinen, perittynä hyvät geenit ja ihmiset panevat rahaa ja aikaa siihen, että näyttävät keski-ikäistyessäänkin hyvältä. Helppo nähdä ihania miehiä kaikkialla.

Olen 49-vuotias nainen, ja olen tavannut kaksi pitkäaikaisinta seurustelukumppaniani baarissa. Siellä on alettu jutella toistemme kanssa ja vaihdettu puhelinnumeroita. Vähitellen alettiin seurustella.

Yhden mukavan miehen tapasin ulkomaanmatkalla. Kahteen olen tutustunut kaadulla, kahteen muuhun työkuvioissa (eivät kuitenkaan olleet samassa työpaikassa kuin minä). Toisin sanoen miehiin voi tutustua monissa eri tilanteissa. Jos olet kiinnostunut, näytä se!