Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Paljastan salaisuuden: ottavat kunhan nyt vaan jonkun.

Toiset eivät ole niin tarkkoja kumppanin laadun suhteen. Itse kävin treffeillä ennen kumppanin löytymistä yleensä  1-3 kertaa vuodessa, vaikka olin suht aktiivinen netttitreffailija. Suurin osa keskusteluista tyrehtyi mielenkiinnon lopahtamiseen ennen kuin tapaaminen oli ajankohtaista.

Tiedän tyypin joka ihastuu/ rakastuu tyypin , jolla on tarpeeksi hyvä koulutus/asema/jokin status esim teologi/sijoittaja. 

 

Hän suunnittelee valmiiksi kuin asioiden tulisi mennä ja olettaa että toinen on asian kanssa OK.

No, koska kumppani ehdokkaat on fiksuja, niin huomaavat pian kupletin juonen JA sohde menee karille.

Tyyppi ei siis rakastu/ ihastu ihmiseen vaan hänen saavutuksiinsa, joilla voisi ylpeillä.

Sinä olet ihminen, muistatko. Sinä olet aava ja rannikko. Ap kirjoittaa aivan kuin ei olisi itse ihminen, ja ihmettelee ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Oletko reptiliaani? Vai muuten asetat itsesi muiden ihmisten ulkopuolelle? Ja samalla elät ajatusharhassa, että kaikki muut ihmiset tekevät tietyllä tavalla, ja sinä olet ainoa, joka ei tee näin.

Onnea elämääsi näiden haasteidesi kanssa.

Olen seurustellut vain kahdesti ja toinen pitkä liitto menossa 20+ vuotta. Kaveripiiristä löytyi molemmat, iskivät minut vaikka olen introverttimies enkä edes yrittänyt tehdä aloitetta.

Plot twist: Ei suurin osa löydäkkään vaan sinnittelee väärän kumppanin kanssa millon mistäkin syistä, sootellen kavereilleen ja sukulaisilleen miten huono toinen on 😅😅 Se vaatii hieman itsetutkiskeluu jotta voi edes päästä tavallaan itselleen oikeiden ihmisten lähelle ja kuten varmaan moni fiksu tietääkin, harva täällä on koskaan katsonut sisällensä

Ihmisillä on eri motiivit suhteisiin. Olen 5- kymppinen nainen ja erosin väkivaltaisesta ja pettävästä miehestä viisi vuotta sitten, olimme yhdessä 25 vuotta. 

 

Exällä oli naisia jo avioliiton aikana ja näyttää vaihtuvan edelleen vaikka hän ei ole mitenkään hyvän näköinen ja ikääkin 50. Hän on ottanut aina eron jälkeen heti jonkun luokseen asumaan ja omasta kokemuksesta tiedän että haluaa vakiseksiä ja kodinhoitajan, koska ei suostu kotitöihin ja haluaa seksiä vähintään kerran päivässä. Ex bongaa naisia työpaikalta ja netin törkypalstoilta (siis pahimmat palstat). Aina sieltä joku yh löytyy.

Minä löysin viime talvena miehen Tinderistä ja tämä on eka suhde eron jälkeen. En ole erityisemmin etsinyt, koska olen onnellinen sinkkunakin. Mutta nyt löytyi helmi ja tästä pidän kaksin käsin kiinni. On ollut oikea shokki huomata, että on ihan tavallisia miehiä, jotka ei hauku koko ajan, petä, huutoraivoa, hakkaa koska sattuu menemään samaan huoneeseen tai kun pahat menkat ja sen vuoksi kieltäytyy seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut vain kahdesti ja toinen pitkä liitto menossa 20+ vuotta. Kaveripiiristä löytyi molemmat, iskivät minut vaikka olen introverttimies enkä edes yrittänyt tehdä aloitetta.

Ja se miten ihastuin: hän on välitön ja sosiaalinen sekä kaupan päälle tosi nätti sekä älykäs nainen. Minussa nähtävästi viehätti se mitä korvien välissä oli, eli ilmeisesti jompi kumpi kahdesta aivosolustani teki vaikutuksen. Pitkä olen, omillani toimeentuleva ja siisti. Korkeakoulutus on yms turhaa - kaipa se jokin kemia vaan välillämme toimi tuosta noin vain. Ja toimii edelleen. On läheisyyttä yms. Nyt multa on parasta ennen päiväys jo mennyt, joten tuskin enää ketään löytyisi.

Se on helppoa. Kun ei näe itseään täydellisenä, sietää toiseltakin virheet ja parisuhde voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Plot twist: Ei suurin osa löydäkkään vaan sinnittelee väärän kumppanin kanssa millon mistäkin syistä, sootellen kavereilleen ja sukulaisilleen miten huono toinen on 😅😅 Se vaatii hieman itsetutkiskeluu jotta voi edes päästä tavallaan itselleen oikeiden ihmisten lähelle ja kuten varmaan moni fiksu tietääkin, harva täällä on koskaan katsonut sisällensä

Tuota on erikoista kuunnella kun vaimon kaverit soittelevat hänelle kuinka kurjia ukkoja niillä on ja suurinpiirtein 🐷 on menossa luiskaan milloin mistäkin syystä. Kuulemma minusta ei ole sellaisia tarvinnut soitella? No sama se vaikka soitettaisi. Meidät 🐷🐷🐷:t jätetään kuitenkin kun on aika soittaa Karjakunnan auto pihaan.

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Itse en olisi tuon jälkeen jäänyt suhteeseen. En halua olla enää suhteessa se Kuka Tahansa.

Kun jos kuka vaan sopii, niin yhtä helposti luulisi ihastuvat keneen tahansa muuhunkin, ja sitten ero kun "rakastuin, se vaan tapahtui, sori". Niin en todellakaan alkaisi siihen mitään yhteistä elämää rakentamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut vain kahdesti ja toinen pitkä liitto menossa 20+ vuotta. Kaveripiiristä löytyi molemmat, iskivät minut vaikka olen introverttimies enkä edes yrittänyt tehdä aloitetta.

Ja se miten ihastuin: hän on välitön ja sosiaalinen sekä kaupan päälle tosi nätti sekä älykäs nainen. Minussa nähtävästi viehätti se mitä korvien välissä oli, eli ilmeisesti jompi kumpi kahdesta aivosolustani teki vaikutuksen. Pitkä olen, omillani toimeentuleva ja siisti. Korkeakoulutus on yms turhaa - kaipa se jokin kemia vaan välillämme toimi tuosta noin vain. Ja toimii edelleen. On läheisyyttä yms. Nyt multa on parasta ennen päiväys jo mennyt, joten tuskin enää ketään löytyisi.

Kuulostat ihan sanonnalta "parempi tossun alla kuin taivasalla".

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa. Kun ei näe itseään täydellisenä, sietää toiseltakin virheet ja parisuhde voi hyvin.

Aha? Näen kyllä omat virheeni, enkä kyllä jaksa siihen päälle jonkun toisen virheitä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.

Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.

Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Tuo on totta. Toisilla toimii Tinder ja ravintolat,

Minä olen naisena maksimoinut aikoinaan mahdollisuudet kun harrastuksessani 80% oli miehiä ja lähdin vielä opiskelemaan DI:iksi.

Naispuolinen ystäväni liittyi autokerhoon ja löysi ihanan kumppanin sieltä. 

Naiset voisivat kokeilla autokerhoja, autonkorjauskursseja, bändissä soittamista, sukelluskerhoja, suunnitestusta, eräretkiä tms.

Miehet taas vaikka kuoroja, ryhmäliikuntantunteja kuntosalilla, konsertteja, balettinäytöksiä tms.

 

Tämä on aina ja ikuisesti paras ja tilastotoimivin neuvo! Toki kannattaa valita harrastus, joka ihan vähän edes kiinnostaakin.

Etenkin mies, joka pitää mm. taidenäyttelyistä ja klassisesta musiikista on todella haluttua seuraa. 

Hieman off topic mutta menköön. Todennäköisesti koko keskustelu poistetaan heti kun tämän julkaisen.

Täälläkin tulee säännöllisesti esille (pääasiassa naisten sanomana) termi "toksinen maskuliinisuus". Tuo todellakin on olemassa. Vitsi on siinä, että sekin on pakottamalla aikaan saatu ilmiö. Ei ole kyse mistään luontaisesta ominaisuudesta. Mitä itsekeskeisempi ja narsistisempi ihminen, sitä paremmin hän tuota ilmiötä käyttää hyväkseen.

Mitä sitten tapahtuu niille, jotka eivät ole toksisesti maskuliineja? Heidät eristetään yhteiskunnasta. Kiusataan niin kauan että masentuvat ja päättävät elämänsä. Joskus joku päättää kostaa kiusaajilleen. Noita sitten kauhistellaan uutisissa.

Jotkut pyrkivät tietoisesti eroon tuosta myrkyllisestä ilmapiiristä. Heidät "palkitaan" sillä, että heidät nimenomaan jätetään kaiken ulkopuolelle. Saavat siis tyrmäyksen niin naisilta kuin miehiltä. Myös niiltä naisilta, jotka väittävät vihaavansa näitä toksisia ihmisiä. Samalla kun läähättävät niiden perään. Eikä mikään ikinä muutu. Sama kehä kiertää ympyrää vuosikymmenestä toiseen.

Tekin ylläpidätte sitä.

Vierailija kirjoitti:

Plot twist: Ei suurin osa löydäkkään vaan sinnittelee väärän kumppanin kanssa millon mistäkin syistä, sootellen kavereilleen ja sukulaisilleen miten huono toinen on 😅😅 Se vaatii hieman itsetutkiskeluu jotta voi edes päästä tavallaan itselleen oikeiden ihmisten lähelle ja kuten varmaan moni fiksu tietääkin, harva täällä on koskaan katsonut sisällensä

Muiden syyttely ja uhriutuminen on paljon miellyttävämpää. Ainoa haittapuoli on, että ilman itsetutkiskelua ei voi myöskään kasvaa ihmisenä.

Siten että suhteen rakentaminen ei pyöri järjen ja sopivuuden ympärillä vaan elinten hinkutukse, joka tuottaa huumeenkaltaista mielihyvää, ja liimaa parin hinkuttamaan toisiaan.

Jos menet treffeille ja ajattelet vain hinkutusta, on todennäköisempää että rakastut, kun jos ajattelet yhteisiä laskuja ja talolainaa.

Mun veli löysi avopuolisonsa ja yks hyvä ystävä on kohta menossa naimisiin, molemmilla lykästi hingessä. Ite roikuin siellä 4kk eikä treffin treffiä. Totesin että ihan sama juttu kuin edellisillä kerroilla on koittanut tindereitä yms, ei vaan toimi mulle. Oon sitten kai yksin loppu eloni.

N36

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Ärsyttääkö myös lottovoittajat? Kateus ei oikein ole se viehättävin ominaisuus. 

nojaamasta wanhan reikun tolppaan.34 vuotta kuljettu samaan suuntaan.