Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?

Netistä löysin, ja hyvin samanlainen olen kuin sinä. Ensimmäisen liiton aikana olin se remonttireiska ja auton renkaiden vaihtaja. Nykyinen mies tykkää myös tehdä miesten ja naisten töitä. Tehdään molemmat vuorotellen tai yhdessä, se on kivaa molempien mielestä.

Varmasti se kumppanin löytämisen helppous tai vaikeus riippuu osittain omasta luonteesta, mutta osittain myös omista odotuksista. Jos yrittää laittaa omaa onnellisuuttaan yhden ihmisen vastuulle, ei varmasti onnistu. Jokainen vastaa omasta onnellisuudestaan itse. Myöskään ei kannata tehdä hirveää odotuslistaa, miettiä enemmän mikä parisuhteen kannalta olennaista. Kumppanin kanssa on se PARIsuhde, ystävyyssuhteet voivat osittain täyttää niitä omia tarpeita (esim. oman työn ymmärtäjät löytyy työpaikalta, kavereissa samanlaisen musiikin/muun kulttuurin ymmärtäjiä ja seuraa rientoihin...). Kun muistaa oman vajaavaisuutensa on armollisempi kumppanin puutteita kohtaan. Noilla opeilla minä löysin uuden kumppanin jonka kanssa molemmat olemme hyvin tyytyväisiä suhteeseen ja onnellisena mietimme tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.

Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.

Ei se pelkästään noinkaan ole, voi sitä olla muiden mielestä kiinnostava ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta itse vain ei romanttisesti kiinnostu kenestäkään.

No jos on korkeat kriteerit. Mutta on myös ihmisiä, jotka saavat monet kiinnostumaan ja samaan aikaan tarvitsevat kumppanin ja se on tärkeysjärjestyksessä korkealla.

Tiedän yhden naisen, joka on ollut tyyliin alakoulusta asti läheinen aina jonkun miehen kanssa, yksin oloa

Niin, kaikki eivät tosiaan "tarvitse" kumppania mihinkään vaan haluavat sellaisen vain siinä tapauksessa jos löytyy todella oikealta tuntuva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on äkki-ihastuja. Miehiä tulee ja menee. On 5 lasta, eri miehille kaikki lapset. On kuitenkin ihan normaali hyvätuloinen erikoislääkäri, ei käytä päihteitä, fiksu ja filmaattinen. Ihastuu helposti ja heti pitää muuttaa yhteen, mennä kihloihin, naimisiin tai saada lapsi. En kehtaa edes kertoa montako kertaa on ollut kihloissa tai asunut jonku miehen kans kimpassa. Sori systeri jos luet tän :)

Mulla pari pitkää suhdetta takana. 3 lasta yhdelle miehelle. Sinkkuna ollut nyt muutaman vuoden, minusta tutustuminen uusiin on vaikeaa.

Joillain ei äly ja järki majaile samassa pääkallossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siellä bileissä ja otetaan toinenkin mukillinen. Siitä se sitten alkaa rullaamaan kuin Finnairin lentokapteenin esinahka.

Kun minä en ole ikinä bileissäkään ja kännissäkään tavannut ketään johon olisin rakastunut. -ap

En minäkään rakastunut enkä ihastunutkaan, mutta parikin kertaa kyllä ehtinyt kiinnostua mukavasta juttukaverista niin että olen ehdottanut josko nähtäisiin uudemmankin kerran kun juttua kerran riittää. Se kauhistunut ilme kaverin kasvoilla on kyllä kuin saisi avokkaasta tai jäävettä saavillisen niskaansa eikä siinä tarvitse enää erikseen kertoa, että juttelut on juteltu.

Pitää katsoa sisimpään, turvallinen ja luotettava, puolin ja toisin olla tukena, turvana. Ei tartte vaihtaa yhtenään"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.

Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.

Ei se pelkästään noinkaan ole, voi sitä olla muiden mielestä kiinnostava ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta itse vain ei romanttisesti kiinnostu kenestäkään.

Ei minuakaan kiinnosta 99,9% miehistä. Mutta sitten jotkut kiinnostavat, mutta tunteet ovat kyllä aina heräänneet aika hitaasti. Ei yleensä koskaan ensi tapaamisella eikä vielä toisellakaan. Usein siihen on mennyt 3-4 kuukauttakin tapaamisesta.

Olen ensin tavannut kumppaneita harrastuksissa, kaverin luona kotibileissä, opiskelijabileissä yökerhossa, yöjunan kabinetissa ja työpaikalla. Sitten on mennyt viikkoja tai kuukausia, on käyty treffeillä tai törmäilty ja vältelty ja sitten yllättäen tai sovitusti tavatttu, juotu vähän viiniä ja asiat ovat edenneet.

Kaveriporukan kautta löysin elämäni rakkauden ihan keski-ikäsenä. 

Sitä itsekin mietin. Se on oikeasti ihme, että kohtaat/tapaat ja tutustut ja aidosti kohtaat.

On mahdollista.

Minullekin on käynyt niin.

Ota ihmissuhteet oppina. 

Ole utelias.

Kolmikymppisenä satuin mieheni kans samaan kyläpaikkaan, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Molemmille tuli tunne kun tervehdittiin toisia, että tuossa on se oikea, jos et ota, et muutakaan saa. Naimisissa oltiin yli 20 vuotta, kunnes kuolema erotti.

Nyt toisen kohdalla, latasin Liitto- sovelluksen, on tarkoitettu kristityille. Vuorokausi liittymisestä yks tykkäsi, tykkäsin takaisin. Kuukausi viestitelty, muutamia kertoja soiteltu. Nähty ei olla vielä, kun välimatkaa on pitkästi. Synkkaa kyllä niin hyvin, juttua riittää, erimielisyyksiäkin on, mutta ei ole haitannut. Viikko viestiteltiin sovelluksessa, sit vaihettiin puhelinnumeroita ja siirryttiin whatsappiin.

Molemmilla kova halu nähdä ja tutustua paremmin, saa nähdä miten käy.

Tuossa sovelluksessa sain muitakin tykkäyksiä ja yritin viestitellä heidän kans, mut ei jutut luistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan siellä bileissä ja otetaan toinenkin mukillinen. Siitä se sitten alkaa rullaamaan kuin Finnairin lentokapteenin esinahka.

Kun minä en ole ikinä bileissäkään ja kännissäkään tavannut ketään johon olisin rakastunut. -ap

En minäkään rakastunut enkä ihastunutkaan, mutta parikin kertaa kyllä ehtinyt kiinnostua mukavasta juttukaverista niin että olen ehdottanut josko nähtäisiin uudemmankin kerran kun juttua kerran riittää. Se kauhistunut ilme kaverin kasvoilla on kyllä kuin saisi avokkaasta tai jäävettä saavillisen niskaansa eikä siinä tarvitse enää erikseen kertoa, että juttelut on juteltu.

No, voi ei. Aika outoa, jos on ollut kivaa, niin sitten käy noin

Tykästyn 0,00001 % miehistä. Kyse kemiasta jota löytyy äärimmäisen harvoin. Parhaiten sen havaitsee petipuuhissa joten kolmen pitkäaikaisen kumppanin kanssa ollaankin testattu ne heti ensimmäisenä yönä. Jos homma toimii makuuhuoneessa ja kemiaa on on ihastuminen taattu. Rakastuminen vaatii sitten faktatkin kohdalleen jotka selviävät pikkuhiljaa kun maltetaan siirtyä makuuhuoneesta olohuoneen puolelle. Kun suhde alkaa näin ei kipinää ja himoa saa sammutettua myöhemminkään.

Pitää erottua jollain tavalla. Ei tarvitse heti kolahtaa, mutta jos jää mieleen niin myöhemmin voi kolahtaakin. Toinen muistaa että tuon olen nähnyt/tavannut aiemminkin ja ehkä kiinnostus herää jossain vaiheessa.

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kumppanin löytäminen ole helppoa. On ymmärrettävä että täydellinen ihminen joka vielä olisi vapaana ja juuri sinusta kiinnostunut on matemaattinen mahdottomuus.

Jos haluat sopivan fiksun, sopivan maskuliinisen/ feminiinisen, jollain tavalla tutun, mukavan tai kivan näköisen jonka tuoksu miellyttää ja jonka kanssa kemia / seksi toimii siinä on jo niin monta ominaisuutta ettei enempää voi ihmiseltä enää vaatia.

On vaan hyväksyttävä huono pukeutuminen, tylsät harrastukset ja tyhmät kaverit. Ja on ymmärrettävä että lähtökohtaisesti toisen sukupuolen edustaja on erilainen ja ajattelee usein eri tavalla. Oikein hyvä puoliso/ kumppani ei yleensä ole se paras keskustelukumppanikaan, vanha kaveri on usein parempi. RIittää että vällyjen alla on mukavaa ja hauskaa yhdessä.

Minulla ei kyllä seksikään toimi, jos en koe että henkilössä on älyllistä syvyyttä. Mutta on totta, että on vaikeaa löytää ihmistä, joka kolahtaa kaikilla noilla tavoilla. Itselleni se, että pystyy keskustelemaan monipuolisesti ja syvällisesti eri aiheista on kuitenkin ihan ykkösvaatimuksia kumppanissa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Mitä teet eritavalla kuin mainitsemasi pariskunnat? Tai miten erotut heistä?

Sitä ihmettelen miten jotkut miehet onnistuvat löytämään naisen suhteeseen. Itse en siinä onnistu. Naisille miehen löytäminen taasen on helppoa, kun voi valita melkein kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Mitä teet eritavalla kuin mainitsemasi pariskunnat? Tai miten erotut heistä?

En oikeasti tiedä. Missään deittiäpeissä en ole, mutta kai sitä nyt sopivan ihmisen jostain muualtakin voisi löytää, kun vaan elää ja tapaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Mitä teet eritavalla kuin mainitsemasi pariskunnat? Tai miten erotut heistä?

En oikeasti tiedä. Missään deittiäpeissä en ole, mutta kai sitä nyt sopivan ihmisen jostain muualtakin voisi löytää, kun vaan elää ja tapaa ihmisiä.

Nykyään vaikeampaa kuin ennen. Missä nämä muut tapasivat toisensa? Tiedätkö?

Minulla ei kyllä seksikään toimi, jos en koe että henkilössä on älyllistä syvyyttä. Mutta on totta, että on vaikeaa löytää ihmistä, joka kolahtaa kaikilla noilla tavoilla. Itselleni se, että pystyy keskustelemaan monipuolisesti ja syvällisesti eri aiheista on kuitenkin ihan ykkösvaatimuksia kumppanissa.

Samaa mieltä että riittävä äly on tärkeää ja seksikästä. Minulle se merkitsee ehkä lähinnä sitä että pystyn kunnioittamaan toista, että kumppanillani on minuun henkinen ote. 

Mutta itselleni tärkeä oivallus nuorempana oli että itselleni sopivan maskuliinen mies on lähtökohtaisesti henkisesti erilainen ja äly on usein suuntautunut eri tavalla. En löydä miehestäni aivan samanlaista sielunkumppanuutta kuin lähimmistä kavereistani, enkä sellaista hakenutkaan. Ja että jotku syvällisimmistä keskusteluista olen käynyt ystävieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.

Mitä teet eritavalla kuin mainitsemasi pariskunnat? Tai miten erotut heistä?

En oikeasti tiedä. Missään deittiäpeissä en ole, mutta kai sitä nyt sopivan ihmisen jostain muualtakin voisi löytää, kun vaan elää ja tapaa ihmisiä.

Nykyään vaikeampaa kuin ennen. Missä nämä muut tapasivat toisensa? Tiedätkö?

Töissä, somessa, naapureina.