Lue keskustelun säännöt.
Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan
07.09.2025 |
Kuitenkin jokainen vanhempi tietää kuinka lyhyt humaus se varhaislapsuus on. Kohta sulla onkin teini siinä, joka pian on nuori aikuinen. Tuon jälkeen se suhde omaan lapseen on kahden aikuisen välinen suhde ja se jatkuu vuosikymmeniä. Mutta harva vela puhuu mitään siitä, puhutaan vaan vaipparallista, uhmaikäisistä jne. Ikään kuin lapsi olisi pikkulapsi hyvinkin pitkän ajan.
Äiti, lapset 18 v ja 21 v
Kommentit (482)
Olen yllättynyt mielikuvasta, että vela-ihmisille pikkulapsivaihe olisi syy olla haluamatta lapsia. Olen kuullut syitä vastuusta ja huolesta siitä, millaisen elämän lapsi tässä hullussa maailmassa saisi. Siitä, ettei pysty tarjoamaan lapselle elämää, millaisen hänelle toivoisi esimerkiksi sopivan kumppanin puuttuessa tai taloudellisten syiden vuoksi. Tai että ei ole vain ihminen, joka ylipäätään tahtoisi olla vanhempi. Itse velana olen ihmetellyt ihmisten puhetta vauvakuumeesta ihan kuin hahmotus ei riittäisi ymmärtää vanhemmuuden lopunelämää kestävää suhdetta lapseen. Ihan lapsi ei olisi todellinen henkilö vaan hetken huvi, jonka henkilö nyt tahtoo. Ehkä käsityksissä on molemminpuolista ymmärryksen puutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella.
Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne
Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että siellä on mukavaa. Se alun rakennusvaihe on vaan lyhyt juttu. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja antoisaa..
Kun oikeasti todella monen lapsi
No monella varmasti on se prosessi kesken, että pystyy vaikka omille vanhemmilleen sanoittamaan valintojaan, jos vanhempien mielipide on vaikka että et ole oikea nainen/mies jos et hankin lapsia tms. Aika harva on nuorena niin viilipytty etteikö tuollainen loukkaisi ja ajaisi raiteiltaan. Ei tähän valintaan varsinaisesti saa pelkkää rationaalista tukea ja ymmärrystä, eli sitä keskeneräisyyttä ja käsittelemättömyyttä ns. vastapuolelta oksennetaan kyllä ja paljon. Olen itse ymmärtänyt nyt lähellä 40v, että ap ja kaltaisensa ehkä pelkää. Pelko siitä että joku jossain ei ole ymmärtänyt maailman parasta asiaa. Että on joku väärinkäsitys siitä, joka pitää korjata, että kaikki voisivat nyt olla iloisia vanhempia. Se on jotain oman lapsettomuuden pelkoa, siirrettynä muille. Mutta sekin että jos et ole koskaan lapsia halunnut, niin et ole rakentanut elämäsi tarinaa sen varaan, että kasvat isoksi, opiskelet, hankit työn, tulet äidiksi, sylittelet vauvoja, kasvat miehesi kanssa taaperoa.. Kun tällainen ihminen ei hanki lapsia, menettää hän ajatuksensa elämästään. Ja ymmärrän, että jos siirtää tämän koskemaan muita niin se on ihan järkyttävää! Ne kaikki lapsettomat menettää koko elämänsä!
Kun pitäisi ymmärtää että minun tarinani ei ole koskaan sisältänyt noita. En ole ajatellut itseäni äitinä 30v, 40v tai 50v. Haaveeni 53-vuotiaasta elämästäni eivät sisällä lapsia. En menetä missään vaiheessa mitään, vaan menen sitä kohti mikä on päässäni jo tarinani.
Toivottavasti tämä toi sinulle jotain uutta ajateltavaa.
AP ei ihmetellyt sitä miksi joku ei halua lapsia, vaan sitä miten lapsista puhuttaessa korostetaan kohtuuttomasti pikkulapsiaikaa, vaikka se on vain ohikiitävän lyhyt hetki ihmisen elämässä.
Myönnän myös itse loukkaantuvani siitä, kun osa täällä vihjailee, että nauttiakseen "aivottomasta puuhailusta lasten kanssa" pitää olla itsekin aivoton. 😅 Rakastan omaa lastani ja hänen kanssaan puuhailu on tällä hetkellä parasta mitä tiedän. Olen kuitenkin maisteri matemaattiselta tieteenalalta ja teen asiantuntijatyötä. Lapseni kanssa höpsöttely ja leikkiminen on kuitenkin mielestäni ihanaa ja nyt jo suren sitä miten pian tämäkin hetki on muisto vaan.
No mitä se sinulle kuuluu muiden valinnat? Itse olen vela eikä ole mitään tarvetta ihmetellä niitä ihmisiä jotka haluavat elää eri tavalla kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi etukäteen tietää, kuinka lyhyt lapsuusaika on. Ei kaikki opi kuivaksi 2-vuotiaana tai pärjää yksin kotona 8 tuntia 10-vuotiaana. Voi tulla erityislapsi tai vakavasti sairas lapsi, joka sitoo ihan eri tavalla. Sekin riski pitää olla valmis ottamaan jos lasta haluaa.
Tämä on kyllä se pahin painajainen mihin ei missään nimessä halua joutua. Siksi vela.
Lapset on ihan hirveitä otuksia jotka imee kaiken elämänilon. Muiden lapset on vielä pahempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
75
Juuri siksi niitä lapsia ei kannata painostaa ketään tekemään. Jos joku ei lähtökohtaisesti halua lapsia, eikä halua niistä huolehtia, niin eiköhän hän tiedä itse omat asiansa.
Olen nähnyt monia aikuisia ihmisiä, joiden en ikimaailmassa antaisi lapsia hoitaa. On ihan oikeasti hyvä asia, etteivät kaikki lisäänny. Ja tosiaan kaikkien ei myöskään olisi pitänyt koskaan lisääntyä. Niin paljon Suomessa on hoitamattomia ja huolehtimattomia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onpas nyt vähän typerä aloitus. Tietenkin sitä ensimmäistä vaihetta korostetaan kun se siinä on ekana ja ON PITKÄ, VUOSIA. Ei ne silti muutkaan vaiheet useimman velan mielestä ole yhtään sen houkuttelevampia, eli kyseessä ei ole inho/haluttomuus vain tiettyä vaihetta kohtaan, vaan koko vanhemmuutta. Ja siis tietenkin on heitäkin, jotka inhoaa vain vaikka sitä pikkulapsiaikaa, mutta he tekevät sitten usein sen päätöksen, että sinnittelevät sen ohi.
No enpä tiedä kyllä, etenkin nuorten miesten kohdalla tuntuu että ne näkee vain vaippavuoret ja uhmaikäisen kiukkukohtauksen jos mainitsee sanan "lapset". Mutta nuorilla se kaksi-kolme vuotta voikin tuntua todella pitkältä ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas nyt vähän typerä aloitus. Tietenkin sitä ensimmäistä vaihetta korostetaan kun se siinä on ekana ja ON PITKÄ, VUOSIA. Ei ne silti muutkaan vaiheet useimman velan mielestä ole yhtään sen houkuttelevampia, eli kyseessä ei ole inho/haluttomuus vain tiettyä vaihetta kohtaan, vaan koko vanhemmuutta. Ja siis tietenkin on heitäkin, jotka inhoaa vain vaikka sitä pikkulapsiaikaa, mutta he tekevät sitten usein sen päätöksen, että sinnittelevät sen ohi.
No enpä tiedä kyllä, etenkin nuorten miesten kohdalla tuntuu että ne näkee vain vaippavuoret ja uhmaikäisen kiukkukohtauksen jos mainitsee sanan "lapset". Mutta nuorilla se kaksi-kolme vuotta voikin tuntua todella pitkältä ajalta.
Mäki näen vain tuskaa ja paskaa kun mainitaan lapset.
M45, lapset 14 ja 17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella.
Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne
Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että siellä on mukavaa. Se alun rakennusvaihe on vaan lyhyt juttu. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja a
Enhän minä missään kohtaa ole sanonut että kenenkään velan pitäisi tehdä lapsia. Lähinnä olen vain turhautunut keskustelujen yksipuolisuuteen, siihen miksi vanhemmuudessa nähdään se pikkulapsiaika niin kovin merkittävänä. Olisi hedelmällisempää puhua vanhemmuudesta laajemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas nyt vähän typerä aloitus. Tietenkin sitä ensimmäistä vaihetta korostetaan kun se siinä on ekana ja ON PITKÄ, VUOSIA. Ei ne silti muutkaan vaiheet useimman velan mielestä ole yhtään sen houkuttelevampia, eli kyseessä ei ole inho/haluttomuus vain tiettyä vaihetta kohtaan, vaan koko vanhemmuutta. Ja siis tietenkin on heitäkin, jotka inhoaa vain vaikka sitä pikkulapsiaikaa, mutta he tekevät sitten usein sen päätöksen, että sinnittelevät sen ohi.
No enpä tiedä kyllä, etenkin nuorten miesten kohdalla tuntuu että ne näkee vain vaippavuoret ja uhmaikäisen kiukkukohtauksen jos mainitsee sanan "lapset". Mutta nuorilla se kaksi-kolme vuotta voikin tuntua todella pitkältä ajalta.
Mäki näen vain tuskaa ja paskaa kun mainitaan lapset.
M45, lapset 14 ja 17
Ehkä kuulut niihin, joiden olisi pitänyt jättää lisääntymättä. Harva vanhempi nimittäin ajattelee omista lapsistaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt mielikuvasta, että vela-ihmisille pikkulapsivaihe olisi syy olla haluamatta lapsia. Olen kuullut syitä vastuusta ja huolesta siitä, millaisen elämän lapsi tässä hullussa maailmassa saisi. Siitä, ettei pysty tarjoamaan lapselle elämää, millaisen hänelle toivoisi esimerkiksi sopivan kumppanin puuttuessa tai taloudellisten syiden vuoksi. Tai että ei ole vain ihminen, joka ylipäätään tahtoisi olla vanhempi. Itse velana olen ihmetellyt ihmisten puhetta vauvakuumeesta ihan kuin hahmotus ei riittäisi ymmärtää vanhemmuuden lopunelämää kestävää suhdetta lapseen. Ihan lapsi ei olisi todellinen henkilö vaan hetken huvi, jonka henkilö nyt tahtoo. Ehkä käsityksissä on molemminpuolista ymmärryksen puutetta?
Koetko sinä todella että äitisi tai isäsi olisi noin paljon vastuussa sinusta kun olet jo aikuinen? Jopa siitä saatko kumppanin? Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
75
Juuri siksi niitä lapsia ei kannata painostaa ketään tekemään. Jos joku ei lähtökohtaisesti halua lapsia, eikä halua niistä huolehtia, niin eiköhän hän tiedä itse omat asiansa.
Olen nähnyt monia aikuisia ihmisiä, joiden en ikimaailmassa antaisi lapsia hoitaa. On ihan oikeasti hyvä asia, etteivät kaikki lisäänny. Ja tosiaan kaikkien ei myöskään olisi pitänyt koskaan lisääntyä. Niin paljon Suomessa on hoitamattomia ja huolehtimattomia lapsia.
Itse en nyt kyllä lähtisi sanomaan, että velat ovat niin vastuuttomia, että hyvä kun eivät lisäänny. Kyllä se on niin, että niissä lapsia hankkineissa niitä vastuuttomia on joiden ei olisi pitänyt lisääntyä, mutta kun ei älli riitä siihen että tajuaisi olevansa kyvytön kantamaan vastuuta ja kasvattamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista.
Tätä en ymmärrä. Kyllä minä olen ainakin aina tiennyt, että en halua lapsia. Sellaisen asian tietää aivan itsestäänselvästi. En voi käsittää, miten joku muuttelisi tuuliviirinä mieltään noin perustavanlaatuisesta asiasta enkä usko sen olevan kovin yleistä. Ja jos olisi, silloin varmaan moni katuisi jo tehtyjä lapsia. Kuinka voit olla varma, että edelleen haluat olla äiti, kun lapsesi ovat 10-vuotiaita? Silloinhan nimenomaan ei kannattaisi tehdä lapsia, jos mielenmuutos on realistinen skenaario.
N45
Ihan hyvä pointti, tuohon se tuntuu keskittyvän. Ei ikään kuin ajatella pitemmälle. Ehkä osa tuosta porukasta on muutenkin lyhytjänteisempää, tyyppiä "valitsen mieluummin heti kymmenen euroa kuin kuukauden päästä sata" tai "mieluummin heti satanen kuin kymmenen vuoden päästä kymppitonni".
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä pointti, tuohon se tuntuu keskittyvän. Ei ikään kuin ajatella pitemmälle. Ehkä osa tuosta porukasta on muutenkin lyhytjänteisempää, tyyppiä "valitsen mieluummin heti kymmenen euroa kuin kuukauden päästä sata" tai "mieluummin heti satanen kuin kymmenen vuoden päästä kymppitonni".
Lisään, että itse kyllä jälkikäteen kaipaan myös sitä pikkulapsiaikaa, vaikka se olikin paikoin hyvinkin työlästä. Mutta onhan pienet tuhisevat pallerot myös ihania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.
En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa.
Ap
Ehe ehe, ja kekään muu ei voisi kokea toisin. Lapsellista juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella.
Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne
Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että siellä on mukavaa. Se alun rakennusvaihe on vaan lyhyt
Enhän minä missään kohtaa ole sanonut että kenenkään velan pitäisi tehdä lapsia. Lähinnä olen vain turhautunut keskustelujen yksipuolisuuteen, siihen miksi vanhemmuudessa nähdään se pikkulapsiaika niin kovin merkittävänä. Olisi hedelmällisempää puhua vanhemmuudesta laajemmin.
Ap
Puhu vanhemmuudesta muiden vanhempien kanssa.
Ap:lla tässä on jokin keskeneräinen prosessi samoin kuin kaikilla niillä omasta mielestään normielämää elävillä ihmisillä, jotka koko ajan kiinnittävät huomiota siihen, miten joku muu ei edes halua itselleen samanlaista kuin heillä ja avoimesti sen kertoo.
Miksi tämä on niin kauheaa näille normi-ihmisille? Harvemmin yksikään vapaaehtoisesti lapseton yrittää muita painostaa siihen, että nämäkään eivät saisi hankkia itselleen lapsia. Tai on kai jotain uskonlahkoja ollut, joissa ovat kastroineet kaikki itsensä, mutta siis ihan ääritouhua.
Jokin prosessi näillä toisten ihmisten elämästä angstaavilla normi-ihmisillä on tosiaan kesken heidän omassa päässään: Jokin turvattomuuden tunne, joka saa epäilemään, että onko se oma elämä nyt sittenkään niin hyvää ja ihanaa, jos ihan kaikki muut eivät itselleen haluakaan samaa.