Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

Ainoa aika elämässä kun on nuo lopussa mainitsemasi asiat? Niin, niillä jotka jossain vaiheessa hankkii lapsia. Veloilla on todennäköisempää että on "energiat, ulkonäöt ja muut" tallella ja voi elää itselleen koko elämänsä (ellei ole/tule sairauksia tai vaikkapa päädy hoitamaan huonokuntoisia vanhempiaan tms).

Kuin myös aikuisten lasten vanhemmilla. Miksi vain vela olisi energinen ym. vaikka viisikymppusenä verrattuna lapsensa jo aikuisiksi kasvattaneeseen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhearjesta puhutaan yleensä vain ääripäiden kautta. Joku sanoo että pikkulapsiaika on elämän hirveintä aikaa ja joku toinen taas että parasta aikaa ikinä. 

Kun perustin perheen, minulla oli hyvin negatiiviset odotukset siitä millaista elämä tulee olemaan pienten lasten kanssa. Joka tuutista toitotettiin, että vauvan tai pienten lasten kanssa ei ainakaan nukuta, ei ehdi siivota, ei käydä kuntosalilla tai ei enää koskaan pääse ystävien kanssa kahvittelemaan rauhassa. Ja että se on elämän kamalinta aikaa, joka pitää vain sinnitellä läpi.

Omat kokemukseni olivatkin lopulta aivan erilaiset kuin ennakko-oletukseni. Tietenkin vauva itki koliikkia ja valvotti, oli välillä väsynyt olo eikä joka ikinen päivä jaksanut olla onnellinen ja kiitollinen. Mutta silti elämän oli erittäin hyvää ja lasteni vauva-ajat ovat muistoissani onnellisia ja seesteisiä vuosia. Haasteita ja vaikeuksiakin oli, niin kuin elämäs aina. 

Kenellä on minkäkinlaista. Näin sivusta seuranneena sanon, että ei voi tietää.

Minä uskon, että osa ihmisistä katuu lasten hankkimista sillä kokemuksella, mikä heille lopulta siitä kaikesta muodostuu. Esimerkiksi lapsi voi olla jo pienestä pitäen todella hankala ja aikuisena vielä hankalampi, lopulta suorastaan kuluttaa loppuun vanhuuteen ehtineet vanhempansakin kaikille vaatimuksillaan ja tempauksillaan ilman, että nämä saisivat apua mistään. Toisilla taas meneekin paremmin. 

Turha on kenenkään tulla mainostamaan, että kyllä varmasti menee paremmin kaikki kuin mitä olisi ikinä voinut kuvitella. Voi myös mennä paljon huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella. 

Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne

Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että sie

Miksi kukaan avaisi vanhemmuutta käsittelevää keskustelua, jos se ei lainkaan kiinnosta. Eihän ketjussa ole kyse että mennään jollekin varta vasten aihetta tuputtamaan vaikka henkilö ei halua sellaisesta puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

Ainoa aika elämässä kun on nuo lopussa mainitsemasi asiat? Niin, niillä jotka jossain vaiheessa hankkii lapsia. Veloilla on todennäköisempää että on "energiat, ulkonäöt ja muut" tallella ja voi elää itselleen koko elämänsä (ellei ole/tule sairauksia tai vaikkapa päädy hoitamaan huonokuntoisia vanhempiaan tms).

Ei minun ulkonäköni mennyt pilalle lapsista. Eivät kaikki liho muodottomiksi palleroiksi lasten myötä, tai lopeta elämistä, vaikka onkin lapsia. Eivät kaikki saa edes raskausarpia. 

Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.

Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.

Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.

Ei riitä 10 vuotta.

Terveisin iskä, lapset 25 ja 29

Sitä inhoan ei kannattaisi näyttää lapsille. Oken nyt 61 ja vihaan yhä sitä nyt jo kuollutta äijää joka suoraan että inhoaa lapsia ja joka yritti lyödä kepillä vaikka minä olin liiankin kiltti muksu. 

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että keskustelu jää helposti pyörimään vauva- ja vaippavaiheeseen, mikä tekee siitä aika yksipuolista. Samalla herää kysymys, yrittävätkö kaikki osapuolet edes ymmärtää toisiaan? Vela on kuitenkin paljon muutakin kuin ei lapsia siihen liittyy arvoja, kuten halu elää omanlaista elämää, kantaa vastuuta maapallon hyvinvoinnista tai toteuttaa itseään eri tavoin kuin vanhemmuuden kautta. Monelle se on myös yksinkertaisesti sitä, ettei tunne tarvetta olla vanhempi. Lista on pitkä, ja juuri erilaisuus tekee elämästä rikasta. Ehkä keskustelua voisi laajentaa näihin näkökulmiin?

Mitä mitä? Eikö vela ole nimenomaan lyhennys sanoista vapaaehtoisesti lapseton? Nytkö sitten pitää jo kantaa vastuu maapallon hyvinvoinnista ja "elää omanlaista elämää" (miksei elämä lasten kanssa voi olla "omanlaista"?) Mitä muita velvollisuuksia lapsettomuuteen kuuluu? Onko se joku vasemmistopaketti, jossa pitää myös fanittaa Palestiinaa, uskoa sukupuolen moninaisuuteen, prostituution voimaannuttamiseen ja moittia ydinperhettä patriarkaalisena jäänteenä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella. 

Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne

Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että h

Kyllähän montaakin kiinnostaa kertoa niille joita sitä kiinnostaa kysyä. Miksi hyväksyt nämä ihme argumentit itseltäsi mutta et muilta? Kai minäkin voisin kysyä että miksi kukaan lapsellinen miettii näin paljon lapsettomuutta? Tämä näkökulma näkyy nousevan esiin kun jää sinne omien olkiukkojen kanssa höpöttelemään, että ähäkutti, minkäs vuoksi velaa nyt yhtään nämä lapset kiinnostaa hähää, taisin keksiä jotain jännää.. :) Kun lapsellisia näkyy nämä lapsettomien jutut kiinnostavan myös, onhan siinäkin jännää sitten, eikös?

Vierailija kirjoitti: Onneksi sinä et ole koskan ollut tuollainen meluava sontahirviö.

 

Olin vaippaan sontiva, mutta hiljainen vauva. Potalle opin nopsaan ja jatkoin hiljaisena taaperona ja olin kiltti lapsi. Sehän oli äitini valinta tehdä minut. Minun valintani oli jättää tekemättä kopio itsestäni tähän maailmaan. En halua "jatkaa elämää lapsessani" = jatkaa geenejäni. Haluan, että minun kärsimykseni ovat viimeiset, enkä halua synnyttää tänne yhtään kärsivää olentoa lisää. Muistan, kun syytin äitiäni siitä, että joudun kärsimään hampaiden vaihtumisen kivut, luiden kasvukivut ja kaiken muun kivun. Minulla on yliherkkyyksiä, kuten se, että muiden pieneksi kokema kipu tuntuu minulla todella kovalta kivulta. Se on yksi syy miksi en halua omia lapsia. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat aina oman lapsen, kun voisivat adoptoida kodittomia lapsia. Maailma pitäisi korjata joka tavalla, ennen kuin kokisin sen olevan tarpeeksi hyvä omalle lapselleni. Ei, ei, lastani ette saa. Parasta oman lapsen suojelua on jättää heidät tekemättä. Sinähän voit tehdä lisää lapsia minunkin puolesta, kun geenisi ovat (ilmeisesti?) paremmat. Olemme muuten aikuisenakin ihan samoja sontamyllyjä. Erona se, että käymme itse vessassa ja pesemme oman perseemme. Tuottamamme paskavuori on kuitenkin valtava edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti. 

Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.

En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa. 

Ap

Äitinä sanoisin, että pikkulapsiaika on helppoa ja halpaa verrattuna niihin muihin vuosiin. Oikeastaan isoin työ on silloin huolehtia parisuhteesta.

Sitten kun pitää oikeasti alkaa kasvattamaan, tilanne muuttuu. Vaikka lapsi osaa pukea, syödä ja käydä itsenäisesti vessassa, aikaa heidän kanssa pitää silti viettää paljon, jos haluaa tuottaa tolkun ihmisiä jotka menestyvät koulussa. Tulee harrastuksia, lomamatkat lasten ehdoilla, opintojen ja ensi asunnon taloudellista tukemista jne. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.

Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.

Tässäkin oli oletus, että jos lapsi syntyy terveenä ja kilttinä. Entä jos lapsella on pahoja haasteita terveydessä ja käytöksessä? Entä jos puoliso lähtee kävelemään kun ei jaksa hoitaa lasta? Riskit on todella isot erityisesti äidille.

Nykyään jo yli puolet avioliitoista päätyy eroon. Kertoimet eivät ole kovin hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

Ainoa aika elämässä kun on nuo lopussa mainitsemasi asiat? Niin, niillä jotka jossain vaiheessa hankkii lapsia. Veloilla on todennäköisempää että on "energiat, ulkonäöt ja muut" tallella ja voi elää itselleen koko elämänsä (ellei ole/tule sairauksia tai vaikkapa päädy hoitamaan huonokuntoisia vanhempiaan tms).

Kuin myös aikuisten lasten vanhemmilla. Miksi vain vela olisi energinen ym. vaikka viisikymppusenä verrattuna lapsensa jo aikui

Koska se edellisten vuosikymmenien väsymys näkyy ja tuntuu. Ihan samoin, kun joku vuorotyötä tehnyt on väsyneempi kuin sellainen joka ei ole tehnyt töitä lainkaan. 

Enhän minä missään kohtaa ole sanonut että kenenkään velan pitäisi tehdä lapsia. Lähinnä olen vain turhautunut keskustelujen yksipuolisuuteen, siihen miksi vanhemmuudessa nähdään se pikkulapsiaika niin kovin merkittävänä. Olisi hedelmällisempää puhua vanhemmuudesta laajemmin.

Ap

Voin lohduttaa, että näen sen angstisen teinin kasvattamisen vähintään yhtä vastenmielisenä kuin pikkulapsenkin. Se vaihe on vielä merkittävämpi syy olla hankkimatta sellaisia itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa että sinullekin on kertynyt tuota elämän kokemusta oikein noin paljon.  

Minä toki puhun nyt tästä hetkestä. Tällä hetkellä tuntuu että olipa lyhyt se pikkulapsiaika. Nyt suhteeni lapsiini on suhde kahden nuoren aikuisen kanssa.

Ap

Tuntuiko pikkulapsiaika lyhyeltä silloin kun elit sitä?

Raskainta oli ehkä ne hetket kun lapset olivat sairaina ja yö meni valvoessa. Mutta se pikkulapsiaika on myös huimaa oppimisen aikaa. Koko ajan lapsi oppii uutta ja se vanhemman "työ" vähenee. Ei se siksi silloinkaan erityisen pitkältä ajalta tuntunut.

Ao

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.

Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.

No tällöin varmaan pitää esimerkiksi pieniä koululaisia lähtökohtaisesti raskaina. Oli ne sitten omia tai ei. Ei esimerkiksi osaa iloita lasten jutteluista, lautapeleistä tai tykkää vaikka katsoa lasten joulujuhlaesityksiä. Nämä nyt on aika paljon mieltymysasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Onneksi sinä et ole koskan ollut tuollainen meluava sontahirviö.

 

Olin vaippaan sontiva, mutta hiljainen vauva. Potalle opin nopsaan ja jatkoin hiljaisena taaperona ja olin kiltti lapsi. Sehän oli äitini valinta tehdä minut. Minun valintani oli jättää tekemättä kopio itsestäni tähän maailmaan. En halua "jatkaa elämää lapsessani" = jatkaa geenejäni. Haluan, että minun kärsimykseni ovat viimeiset, enkä halua synnyttää tänne yhtään kärsivää olentoa lisää. Muistan, kun syytin äitiäni siitä, että joudun kärsimään hampaiden vaihtumisen kivut, luiden kasvukivut ja kaiken muun kivun. Minulla on yliherkkyyksiä, kuten se, että muiden pieneksi kokema kipu tuntuu minulla todella kovalta kivulta. Se on yksi syy miksi en halua omia lapsia. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat aina oman lapsen, kun voisivat adoptoida kodittomia lapsia. Maailma pitäisi korjata joka tavalla

Joo, no sun kannattaakin jättää lapset tekemättä. Tätä juuri tarkoitan. Eiköhän vela itse tiedä mitä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä inhoan ei kannattaisi näyttää lapsille. Oken nyt 61 ja vihaan yhä sitä nyt jo kuollutta äijää joka suoraan että inhoaa lapsia ja joka yritti lyödä kepillä vaikka minä olin liiankin kiltti muksu. 

Miksi luulet niin? Kaikki kakarat imeytyvät kaupassa, harrastuksissa jne. lahkeisiini roikkumaan. Yritän vääntää jotain hymyn tapaista vaunuista ja rattaista tuijottaville. Aina en jaksa vastata mitään höpöttäville taaperoille, mutta jos vastaan, niin yleensä kannustavasti ja kehuvasti. Vähintään yritän äännähtää jotain positivista melodiaa. Olen auttanut auton pukkaamia lapsia, kun kuski on häipynyt jne. jne. Harvassa ovat ne velat, jotka eivät olisi kohteliaita myös lapsille (niin kauan kun lapset eivät huido aikuisia kepillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. Jos pystyt kuvittelemaan kivan kesämökin työrupeaman jäljiltä, niin haluat siinä kokonaisuudessa jotain ja olet valmis työskentelemään sen eteen. Tämä oli kiinnostava ajatus koska olen vela jolla on vanha talo. Olen kunnostanut sitä vuosia, hikeä ja verta. Mutta koska olen halunnut sitä, se on tuottanut positiivisia muistoja. Jotain ikäviäkin, pieni masennus, mutta jälkikäteen ok. 

Kun en halua lapsia enkä halua sitä elämää niin en halua sitä vaivaa, verta, hikeä, masennusta. Kestän sitä niissä asioissa joita haluan.

Etelänapavertaus on mainio siksi, että siitä voi saada kiinni miten joku yrittää perustella omasta näkökulmasta ihan absurdia asiaa. Tuolta meistä tuntuu, ja kun sanot että "ei sinne kukaan oikeasti halua muuttaa" niin pääset jo tosi tosi lähelle velan mielenmaisemaa. Ei kukaan HALUA sitä lasta. Ei kukaan!!! (anteeksi älä kimmastu kun nyt sanoin noin, mutta tuolta se tuntuu)