Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.

Se on kyllä totta, että siihen kuuluu ihan mieletöntä hauskuutta myös. Jonkun 3-vuotiaan ajatusmaailma on niin ihanan raikas ja oivaltava.

Ap

Pieru hih hih hih hih hih. Ja sitten se pierulle nauraja toistelee asioita, joita on muilta kuullut ja että on vinkeää.

Huoh.

Okei, en muista tällaisia pierujuttuja ollenkaan. Lapset taitaa ehkä keskenään höpistä tuollaisia mutta päiväkodissakin opetetaan että vessajutut kuuluu vessaan, ei muualle. 

Toivottavasti et tyrkytä näkemyksiäsi asiasta jos lapsesi päättää olla vela. 

No voi hitsi, nythän me velat ruvetaankin tekemään kiireellä lapsia, kun ei olla aiemmin tajuttu, että niistä lapsista kasvaakin aikuisia.

Eiku ei sittenkään. Taidat pitää veloja ihan tyhminä? Kyllä mekin tajuamme, että lapsuus ei kestä ikuisesti, emme silti halua lapsia, ei minkään ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut sivusta sisarukseni ongelmia aikuisiässä. Työn kautta olen tavannut mm. huumeidenkäyttäjien vanhempia. Se tuska mikä heidän silmistä näkyy Että ei se lapsen kasvaminen aikuiseksi aina tarkoita, että sitten olisi helppoa ja kivaa. 

Näin on. Minäkin jouduin mm. poliisin kanssa tekemisiin siksi, että kotona isän kanssa edelleen asunut veljeni oli uhkaillut isälle käymään alkanutta kotihoitoa. Piti vakuutella, että talossa ei ole aseita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.

Ap

Usko pois, lähisuvun kanssa voi olla läheinen vaikkei itse lisääntyisikään. Minulle läheisin sukulaiseni on niinikään lapseton kummitätini, ja itse puolestani tykkään viettää aikaa sisarusteni lasten kanssa. Kuten joku mainitsi, se on yhtä Kummelia, ja siksi onkin erityisen mukavaa etten ole sidottu siihen kuin maksimissaan yökyläilyn verran.

Helluntai ja vaparit ei kasta lapsia eikä jehovat eikä heillä ole kummeja.  Meillä juuri sukulainen sai 8 lapsenlasta. Kai se riittää?  Lähisukulainen on iso isä jo ja omatkin lapset on isoäitejä jo . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa että sinullekin on kertynyt tuota elämän kokemusta oikein noin paljon.  

Minä toki puhun nyt tästä hetkestä. Tällä hetkellä tuntuu että olipa lyhyt se pikkulapsiaika. Nyt suhteeni lapsiini on suhde kahden nuoren aikuisen kanssa.

Ap

Tuntuiko pikkulapsiaika lyhyeltä silloin kun elit sitä?

Se on totta, että keskustelu jää helposti pyörimään vauva- ja vaippavaiheeseen, mikä tekee siitä aika yksipuolista. Samalla herää kysymys, yrittävätkö kaikki osapuolet edes ymmärtää toisiaan? Vela on kuitenkin paljon muutakin kuin ei lapsia siihen liittyy arvoja, kuten halu elää omanlaista elämää, kantaa vastuuta maapallon hyvinvoinnista tai toteuttaa itseään eri tavoin kuin vanhemmuuden kautta. Monelle se on myös yksinkertaisesti sitä, ettei tunne tarvetta olla vanhempi. Lista on pitkä, ja juuri erilaisuus tekee elämästä rikasta. Ehkä keskustelua voisi laajentaa näihin näkökulmiin?

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.

No tässä kyllä auttaa että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, että voi myös välillä viettää aikaa omissa harrastuksissa ja aikuisseurassa. En sinänsä kylläkään ole kokenut mitään erityisen raskasta siinä kun lapset olivat koululaisia ja harrastivat. Niistä lasten harrastuksista sai iloa itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.

Ap

Usko pois, lähisuvun kanssa voi olla läheinen vaikkei itse lisääntyisikään. Minulle läheisin sukulaiseni on niinikään lapseton kummitätini, ja itse puolestani tykkään viettää aikaa sisarusteni lasten kanssa. Kuten joku mainitsi, se on yhtä Kummelia, ja siksi onkin erityisen mukavaa etten ole sidottu siihen kuin maksimissaan yökyläilyn verran.

Hyvä pointti. Tuo on ihan vapaata. Itsellä oli myös hyvät välit kummilapseen vielä ennen perhettä.

Vieläkin harmittaa, kun en osannut ja jaksanut pitää häneen yhteyttä kun olin äiti omille lapsilleni.

Se on surullista. Itsellä pukkasi pienten lasten vanhempana paljon omia vanhoja traumoja pintaan.

Vasta jälkeenpäin ymmärrän. Kovaa on ollut. Ja hienoa. Elämänmakuista.

Jotenkin itselle perhe on kyllä kovin arvokas.

Oma suku on jotenkin etäinen. Etäisempi nyt oman perheen myötä, kun ei ole ollut energiaa jakaa.

Oma sisarus on kuollut niin ei ole sitä lähisukua. Ne kaikki menettämisen pelot on nousseet huomaamatta tässä matkan varrella.

Miksi ihmiset tulee näihin keskusteluihin niin piikit pystyssä ja riitaisesti?

Tuputatko Ap lapsillesi samoja elämänohjeita? Ovatko kiitollisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa että sinullekin on kertynyt tuota elämän kokemusta oikein noin paljon.  

Minä toki puhun nyt tästä hetkestä. Tällä hetkellä tuntuu että olipa lyhyt se pikkulapsiaika. Nyt suhteeni lapsiini on suhde kahden nuoren aikuisen kanssa.

Ap

Tuntuiko pikkulapsiaika lyhyeltä silloin kun elit sitä?

Raskainta oli ehkä ne hetket kun lapset olivat sairaina ja yö meni valvoessa. Mutta se pikkulapsiaika on myös huimaa oppimisen aikaa. Koko ajan lapsi oppii uutta ja se vanhemman "työ" vähenee. Ei se siksi silloinkaan erityisen pitkältä ajalta tuntunut.

Ao

Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella. 

Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne

Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että siellä on mukavaa. Se alun rakennusvaihe on vaan lyhyt juttu. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja antoisaa..

Kun oikeasti todella monen lapsia haluamattoman kohdalla on kyse siitä, että ei halua. Koko mahdollisuus ei tulisi edes mieleen, ellei sitä joskus ympäristöstä tälla tavalla havainnoi. En minä mieti aktiivisesti ja päätä että en halua lapsia, se on ihan sisäsyntyinen asia jolla ei ole mitään roolia päivittäisessä tai edes vuositason elämässä. Et sinäkään mieti aktiivisesti kaikkea mitä et halua. Kuten vaikka siellä Etelänavalla asumista. Et silti halua sitä.

Se, että ei tule viettämään aikaa kylmässä tai kakkavaippojen kanssa, pingviinien tai uhmaikäisen kanssa, on vaan plussapuolia ja sen etuja, että ei ko. asiaa halua. Ei syitä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et tyrkytä näkemyksiäsi asiasta jos lapsesi päättää olla vela. 

Kerron vain oman näkemykseni. Että ei ehkä kannata takertua johonkin vaippa-aikaa kun se on kuitenkin vain pari vuotta. 

Vela-hullu se jaksaa tehdä päivittäin näitä aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella. 

Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne

Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä että siellä on kylmä. Se on niin perusjuttu, että heti alkuun tehdään tosi paljon sen eteen että siellä on mukavaa. Se alun rakennusvaihe on vaan lyhyt juttu. Siellä on niin kaunista ja rauhallista ja antoisaa..

Kun oikeasti todella monen lapsia haluamattoman kohdalla on kyse siitä, että ei ha

Kauheampaa on joutua vasten tahtoaan sinne Etelänavalle tai lapsiarkeen. Itse olen vtla eli vasten tahtoaan lapsellinen ja vituttaa koko elämä niin että tekis mieli räjäyttää koko maapallo.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että keskustelu jää helposti pyörimään vauva- ja vaippavaiheeseen, mikä tekee siitä aika yksipuolista. Samalla herää kysymys, yrittävätkö kaikki osapuolet edes ymmärtää toisiaan? Vela on kuitenkin paljon muutakin kuin ei lapsia siihen liittyy arvoja, kuten halu elää omanlaista elämää, kantaa vastuuta maapallon hyvinvoinnista tai toteuttaa itseään eri tavoin kuin vanhemmuuden kautta. Monelle se on myös yksinkertaisesti sitä, ettei tunne tarvetta olla vanhempi. Lista on pitkä, ja juuri erilaisuus tekee elämästä rikasta. Ehkä keskustelua voisi laajentaa näihin näkökulmiin?

Ihan jo se näkökulman laajennus riittäisi kaikille "normaalisti" valinneille, että se heidän elämänsä, perhehistoriansa ja sukuhistoriansa ei todellakaan ole ainut olemassa oleva. Toisen ihmisen ratkaisuja sen toisen ihmisen omassa elämässä ei voi alkaa arvostella siksi, että itse on valinnut toisin ja ehkä jopa pystynyt valitsemaan. Se toinen ihminen on tehnyt valintansa omista lähtökohdistaan ja joskus suorastaan jonkin asian pakottamana. Oma "oikeanlainen" elämä ei ole kaikille muillekin mittatikku, joihin niiden muiden pitäisi pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että keskustelu jää helposti pyörimään vauva- ja vaippavaiheeseen, mikä tekee siitä aika yksipuolista. Samalla herää kysymys, yrittävätkö kaikki osapuolet edes ymmärtää toisiaan? Vela on kuitenkin paljon muutakin kuin ei lapsia siihen liittyy arvoja, kuten halu elää omanlaista elämää, kantaa vastuuta maapallon hyvinvoinnista tai toteuttaa itseään eri tavoin kuin vanhemmuuden kautta. Monelle se on myös yksinkertaisesti sitä, ettei tunne tarvetta olla vanhempi. Lista on pitkä, ja juuri erilaisuus tekee elämästä rikasta. Ehkä keskustelua voisi laajentaa näihin näkökulmiin?

No nimenomaan. Olisi mielekkäämpää puhua siitä vanhemmuudesta ihmissuhteena eikä keskittyä pikkulapsiaikaan. 

Jatkuuhan se lapsi rumba lapsenlapsi muodossa piiiitkään. Kun ei ole enää omia niin sitten aletaan tuuppaamaan väkisin toisten tekemiä. 🤣😂😅

Samoin deittailuketjuissa aina mainitaan, ettei haluta kumppaniksi äitejä tai isejä, koska ei ole kiinnostusta alkaa vieraiden lasten vanhemmaksi ja elää lapsiarkea.