Lue keskustelun säännöt.
Kun oma mies alkaa tuntua... liian tavalliselta? Pitkä suhde ja statusahdistus.
22.08.2025 |
Tiedän jo otsikosta, että kuulostan pinnalliselta hirviöltä, mutta minun on pakko saada tämä ulos anonyymisti. Olen aivan solmussa tunteideni kanssa ja pelkään, että tuhoan hyvän elämän.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta, naimisissa 10. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja ulkoisesti kaikki on hyvin: omakotitalo (toki velkaa on), farmariauto ja perus vakaa arki.
Mieheni on kiltti. Siis todella kiltti, luotettava, tasainen ja hyvä isä. Hän tekee oman osuutensa kotitöistä ja on aina ollut uskollinen. Mutta siinä se ongelma taitaa ollakin. Hän on vain... niin tasapaksu, väritön ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kun tapasimme nuorina, tämä ei haitannut. Mutta viime vuosina olen itse opiskellut lisää, edennyt urallani vaativiin johtotehtäviin ja alkanut pitää itsestäni huolta tosissani (käyn salilla ja ryhmäliikunnassa 4-5krt viikossa). Tunnen olevani elämäni parhaassa vedossa niin henkisesti kuin fyysisesti (olen 38v).
Mieheni taas on jämähtänyt paikoilleen. Hän on tyytyväinen perus duunarin työssään (joka ei ole kovin hyvin palkattu eikä todellakaan kovin arvostettu), hänellä ei ole mitään kunnianhimoa edetä, kouluttautua tai edes vaihtaa työpaikkaa. Ulkoisestikin hän on päästänyt itsensä rapistumaan. Hän on se perinteinen suomalainen mies: vähän kaljamahaa, aina samat kulahtaneet collegehousut jalassa ja olemus on jotenkin anteeksipyytelevä ja nuhjuinen.
Viime aikoina olen huomannut katselevani muita miehiä aivan eri tavalla. Kun näen työni kautta tai sosiaalisissa tilaisuuksissa miehiä, jotka ovat itsevarmoja, karismaattisia ja ennen kaikkea menestyneitä ja kunnianhimoisia, tunnen piston sydämessäni. Tunnen suorastaan kateutta heidän vaimojaan kohtaan.
Olen alkanut inhota sitä, että minä olen meidän suhteessamme se, joka tuo selvästi isomman osan rahoista kotiin ja jolla on se "status". Haluaisin miehen, jota voin katsoa ylöspäin. Miehen, joka on dynaaminen ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja halutuksi, ei miehen joka tuntuu enemmänkin kämppikseltä tai veljeltä.
Pelkkä kiltteys ei enää sytytä, ja seksi onkin ollut jo pitkään todella vähäistä, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Olenko kamala ihminen, kun ajattelen eroa vain siksi, että mies on "liian tavis" ja kunnianhimoton? Onko väärin haluta enemmän - miestä joka vastaa omaa ambitiotasoani? Pelkään, että jos jään tähän, katkeroidun loppuelämäkseni.
Kommentit (131)
Muista että niillä statusmiehillä on runsaasti muitakin ottajia. Älä sitten ihmettele äkillisiä "ylitöitä" ja sitä miksei vastaa työmatkalla ollessaan puhelimeen. Jos haluat elämästäsi "jännittävää" niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos "rakentavasta" palautteesta. Odotinkin, että totuus osuu ja uppoaa moneen arkaan paikkaan täällä anonyymipalstalla.
On huvittavaa lukea näitä katkeroituneita "realismipuheita" siitä, miten 38-vuotias, itsestään huolta pitävä ja menestyvä nainen on muka joku "yli-ikäinen mummeli", jonka pitäisi olla kiitollinen, jos saa edes sen oman nuhjuisen duunarinsa pitää. Tämän täytyy tulla sellaisten näppäimistöltä, jotka ovat itse tyytyneet keskinkertaisuuteen ja joiden ainoa ilo on yrittää lannistaa muita, jotka vaativat elämältä enemmän.
Ja ei, en ole mies. On vain ilmeisesti niin käsittämätön ajatus, että nainen voi olla kunnianhimoinen ja haluta rinnalleen vertaisensa kumppanin eikä lastenhoitajaa ja kämppistä, että se on pakko selittää miehen kirjoittamaksi provoksi.
Kyllä, minä olen se perheen pääasiallinen elättäjä. Kyllä, minä olen se, joka on kehittänyt itseään viimeiset 15 vuotta. Ja kyllä, ala
Mä kirjoitan tämän viestin nyt itsekin johtavassa asemassa olevana naisena.
Hyvin harva johtavassa asemassa oleva mies piittaa naisensa statuksesta . Miksi sinunkaan naisena pitäisi?
Status on sun eikä sun statusta laske tai nosta mies. Mies kuuluu sun yksityiselämään.
Avainsanat: vaativa akateeminen työ. Siis ylimielisin turnoff mitä kukaan voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
no eipä näitä dynaamisia miehiä jota katsoa ylöspäin Suomessa oikeasti pahemmin ole. Toki saat aina erota ja todeta sen jälkeen että vapailla markkinoilla onkin sitten monenlaista jännittävän karismaattista pipipäätä tarjolla. Kova kaipuu sulla näyttää olevan koko paletti pistää uusiksi.
Sepä se, että työkuvioissa dynaaminen voi olla kotona laiska paskiainen. Ja usein onkin niin että ne kiipijät ja aikakin sinua kiehtovat uratykit ja kovikset ovat pettureita, kylmiä ja kovia ihmisiä. Mutta hei - ehkäpä sinäkin olet? Vähän sellainen viba tulee, ettet arvosta saavuttamasi onnea hyvän miehen kanssa. Ehkä sinua pukee paremmin jännä elämä valkokauluspsykopaattien uhrina.
Ruoho on aina aidan takana vihreämpää. Älä mene siihen harhaan ja pilaa lastesikin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no eipä näitä dynaamisia miehiä jota katsoa ylöspäin Suomessa oikeasti pahemmin ole. Toki saat aina erota ja todeta sen jälkeen että vapailla markkinoilla onkin sitten monenlaista jännittävän karismaattista pipipäätä tarjolla. Kova kaipuu sulla näyttää olevan koko paletti pistää uusiksi.
Sepä se, että työkuvioissa dynaaminen voi olla kotona laiska paskiainen. Ja usein onkin niin että ne kiipijät ja aikakin sinua kiehtovat uratykit ja kovikset ovat pettureita, kylmiä ja kovia ihmisiä. Mutta hei - ehkäpä sinäkin olet? Vähän sellainen viba tulee, ettet arvosta saavuttamasi onnea hyvän miehen kanssa. Ehkä sinua pukee paremmin jännä elämä valkokauluspsykopaattien uhrina.
Tåmä sinä-muoto oli siis osoitettu ap:lle, ei lainaamalleni kirjoittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no eipä näitä dynaamisia miehiä jota katsoa ylöspäin Suomessa oikeasti pahemmin ole. Toki saat aina erota ja todeta sen jälkeen että vapailla markkinoilla onkin sitten monenlaista jännittävän karismaattista pipipäätä tarjolla. Kova kaipuu sulla näyttää olevan koko paletti pistää uusiksi.
Sepä se, että työkuvioissa dynaaminen voi olla kotona laiska paskiainen. Ja usein onkin niin että ne kiipijät ja aikakin sinua kiehtovat uratykit ja kovikset ovat pettureita, kylmiä ja kovia ihmisiä. Mutta hei - ehkäpä sinäkin olet? Vähän sellainen viba tulee, ettet arvosta saavuttamasi onnea hyvän miehen kanssa. Ehkä sinua pukee paremmin jännä elämä valkokauluspsykopaattien uhrina.
Toinen huomio: menestyneillä ja hyvillä miehillä on jo puoliso ja perhe. On todella harvinaista löytää vapaalta jalalta mies, joka olisi sekä moitteeton ulkoisesti, menestynyt ja hyvä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa nää mammat jotka luulee että tuo on miehen kirjoittamaa. 🤣🤣🤣🤣
Palstasherlokit taas ylikierroksilla. Kaikki on 0/5 provoa ja miehen kirjoittamaa.
Täytyyhän no life mammojenkin jotenkin voida tuntea itsensä tärkeäksi😢😢
Mä oon ollut naimisissa statusmiehen kanssa kymmen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Olen itsekin statusnainen (en ikinä käyttäisi näitä termejä, mut menkööt). On urat, kiinteet kropat jne jne. Ja on mulla myös neljänkympin kriisi, jossa tämä elämä tasaisuudessaan ahdistaa. Kaipaan jännitystä, itsenäisyyttä ja kaikkea päätöntä. Mutta tiedostan, että tämä nyt vaan kuuluu tähän ikään ja parin vuoden sisään varmasti helpottaa. Nyt vaan ei kannata tehdä mitään tyhmää.
Viestin pointti siis, että ihan yhtä lailla se statusmies alkaa kyllästyttää näin nelikymppisenä. Arki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten versio miehen tarinasta, jossa mies on nuorena finninaamainen nobody ja joutuu tyytymään puolisoonsa. Kunnes sitten iän myötä karismaa tulee ja tilipussi paksunee... ja hei, vientiä onkin. 😑🤮
Eli tavallinen, uskollinen ja kiltti mies kelpasi kultareunuksisen elämän luomiseen omakotitaloineen, lapsineen ja kouluttautumisineen mutta nyt kun rouva on kiivennyt "huipulle" niin omaa perheenjäsentä aletaan katsoa pitkin nenän vartta. Jos mielipidettä kysyt, niin suosittelen että et lähde suhdetta tuhoamaan. Tämä on tietysti oma valintasi. Menee aika monen ihmisen elämä uusiksi kun lähdet pukumiehistä haaveilemaan todennäköisesti saamatta pukumiestä itsellesi. Haaveilun sijaan koita kannustaa omaa perheenjäsentäsi huolehtimaan itsestään "haluamallasi" tavalla, käytte yhdessä tekemässä jotakin ja kerrot toiveistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika katkeraa vastailua ap:lle. Ehkä kysymys ei kuitenkaan ole miehen statuksesta. Ap vaikuttaa, että ei enää rakasta miestään ja se on ihan ok syy erota.
Itse erosin seksittömästä ja sitä kautta lopulta täysin rakkaudettomasta liitosta päälle kolmikymppisenä. Olin sitten kolmen lapsen yh, joista vielä yksi oli tosi pieni. Ja nyt näille "mummo" tms huutelijoille, niin itse olin juurikin 38 v täyttämässä kun tapasin nykyisen mieheni ja ottajia olisi ollut runsain mitoin sitäkin ennen. Eli a) tuo ikä b) lapset ei ole mikään ongelma jos paketti on muuten kunnossa. Kaikki nelikymppiset miehet eivät myöskään juokse kaksikymppisten perässä.
Nykyinen mieheni on tällainen ap:n haikailema "status-mies", on johtavassa asemassa, tienaa hyvin ja on sosiaalisten tilanteiden keskipiste, meillä on omakotitalo, mökki jne. En häneen "statuksen" takia aikoinaan rakastunut, joskin se on saattanut tiedostamatta vaikuttaa (kuten naisilla usein), koska korkean statuksen miehet ovat usein itsevarmoja, sanavalmiita jne. jotka ovat puoleensa vetäviä piirteitä ellei halua tossukkamiestä.
Nyt olemme olleet jo pitkään naimisissa ja miehen vaihto ei ainakaan kaduta pätkääkään, paras päätös koskaan.
Minusta kuulostaa, että olette "kasvaneet erillenne".
Ihan tavallista kun on pieniä lapsia.
Minusta kannattaisi kuitenkin vielä yrittää elvyttää suhdetta; kuulostaa, että et enää oikein kunnoita miestäsi. Onko tähän omasta mielestäsi mitään ratkaisua?
Oletteko jutelleet yhdessä semmoisen vaikean keskustelun, missä molemmat ovat avoimena, mitä haluavat elämältä? Hyvää suhdetta ei kannata heittää pois yrittämättä tehdä jotain korjausliikkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä ei naisen status paljon kiinnosta. Harva etsin "tasoistaan" seuraa, monelle riittää ihan tavallinen vaimo ja kylkeen nuorempi sugarbaby/rakastajatar lisäksi. Sinä et sellaisessa kuviossa olisi minkään arvoinen. Ajattele myös lapsiasi. Kuinka moni mies on aidosti hyvä isä lapsilleen? Niinpä, kannattaako sitä hajottaa seksin ja jännityksen toivossa?
Tuo mitä kuvailet tapahtuu kaikissa pitkissä suhteissa ennemmin tai myöhemmin oli millaisen miehen kanssa tahansa. Itse olen ollut statusmiehen kanssa naimisissa jo yli 20 vuotta ja lapsiakin on. Ihan samalla tavalla hänkin istuu kotona vain verkkareissa ja suhteemmekin on jo arkipäiväistynyt vuosia sitten.
Ihan pienenä vinkkinä sinulle että vaikka nuo statusmiehet vaikuttavat työelämässä fiksuilta, aikaansaavilta ja kunnianhimoisilta niin usein he eivät ole tuollaisia kotona. Ennemminkin he ovat vähän avuttomia, stressaantuneita passattavia joiden työ on niin raskasta ettei paukkuja riitä perhe-elämään ollenkaan. Vaimo hoitaa sellaiset asiat.
Joo, nämä "statusmiehet" kotioloissa on nähty. Työuupuneita pyjamat päällä hiihteleviä lössyköitä. Tuskinpa kovin moni uramies olisi myöskään kiinnostunut nelikymppisestä äiti-ihmisestä. Realismia peliin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon, meillä on vähän sama tilanne, lapsia vain ei ole. Ja 15v mittarissa myös! Arvostan miestäni kyllä, koska hän osaa asioita ja tästä on myös mulle apua: tekee ruokaa, hoitaa taloa ja pihaa, hoitaa kummankin auton korjaukset. Eli arki rullaa hyvin, hän kantaa oman vastuunsa. Olen päätynyt siihen, että ongelmamme on juuri tuo arkipäiväisyys. Kaipaan enemmän syvällisiä keskusteluja, että pääsisi henkisesti lähemmäs. Niiden kautta oppisi toisesta uusia asioita, ehkä kauniita ja arvostettaviakin juttuja. Ja sitähän sanotaan, että fyysinen läheisyys ja intohimo syntyy korvien välissä: kun tunnet toisen sisäisen kauneuden, siitä se rakkauskin syntyy.
Ja jossain muuten oli, että nainen kasvaa täyteen kukoistukseensa 40 vuotiaana. Samassa iässä miehet taas alkavat arvostaa pysyvyyttä ja rauhaa, elämä alkaa olla ns. valmis ja uomissaan. Tästä aiheutuu kitka: nainen toivoo miehen kasvavan mukanaan, mies taas ei näe sille tarve
Herrajumala mitä ylenpalttista sontaaaaaaaa!!!
Mistä tunkiolirjallisuudesya olet tuon saanut päähäsi?! Pakko ajat viinipullo tämän kommentin jälkeen, kaikkea sitä saa lukea kun oikein vanhaksi elää! Khääh
Ehdottomasti kannattaa erota ja katsoa, millaisia könsikkäitä tarttuu verkkoon! Anna palaa, elät vain kerran!
Kauhean lapsellinen aloitus. Tai provo. Vaikea uskoa, että kukaan olisi tuossa iässä noin typerä jos on jollain lailla edennyt urallaan. Paitsi ap:n status taitaa olla joku imurikaupan parhaiden imurikauppiaiden kultakerho tms. jossa sihteerinä. Sitten ihailee näitä huippumyyjiä suurina sankareina.
fakta 1: jokainen ihminen arkipäiväistyy vuosien saatossa. Myös rokkistarat, presidentit, putkimiehet ja ap. Ei siihen auta status, kyse on ihmiselimistöstä ja elämän lainalaisuuksista.
fakta 2: miehiä evvk naisen asema. Heille merkitsee seksikkyys/ulkonökö ja sopiva luonne. Thats it.
Eroamalla olet (esi)vaihdevuosi-ikäinen kahden lapsen yksinhuoltaja ja pääset asumaan kerrostalolähiöön yhden aikuisen palkalla. Helppo on omasta omakotitalo-onnenkuplasta haaveilla että olisipa elämä hienoa jos kumppani olisi joku jännä statusmies, mutta samalla tosi törkeää sitä oikeaa kumppaniasi kohti, joka mahdollisti kaiken mitä teillä oikeasti on nyt ja joka päivä. Ja sen menestyjämiehen pitäisi siis olla sinkku ja haluta valita hedelmätön ja kahden lapsen yksinhuoltaja-ap?
Ap:lla vähän jäitä hattuun perheen rikkomisen takia. Tinderöinnin arki näyttää aika erilaiselta kuin miltä mielikuvissa partnerin vaihto saattaa tuntua.