Lue keskustelun säännöt.
Kun oma mies alkaa tuntua... liian tavalliselta? Pitkä suhde ja statusahdistus.
22.08.2025 |
Tiedän jo otsikosta, että kuulostan pinnalliselta hirviöltä, mutta minun on pakko saada tämä ulos anonyymisti. Olen aivan solmussa tunteideni kanssa ja pelkään, että tuhoan hyvän elämän.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta, naimisissa 10. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja ulkoisesti kaikki on hyvin: omakotitalo (toki velkaa on), farmariauto ja perus vakaa arki.
Mieheni on kiltti. Siis todella kiltti, luotettava, tasainen ja hyvä isä. Hän tekee oman osuutensa kotitöistä ja on aina ollut uskollinen. Mutta siinä se ongelma taitaa ollakin. Hän on vain... niin tasapaksu, väritön ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kun tapasimme nuorina, tämä ei haitannut. Mutta viime vuosina olen itse opiskellut lisää, edennyt urallani vaativiin johtotehtäviin ja alkanut pitää itsestäni huolta tosissani (käyn salilla ja ryhmäliikunnassa 4-5krt viikossa). Tunnen olevani elämäni parhaassa vedossa niin henkisesti kuin fyysisesti (olen 38v).
Mieheni taas on jämähtänyt paikoilleen. Hän on tyytyväinen perus duunarin työssään (joka ei ole kovin hyvin palkattu eikä todellakaan kovin arvostettu), hänellä ei ole mitään kunnianhimoa edetä, kouluttautua tai edes vaihtaa työpaikkaa. Ulkoisestikin hän on päästänyt itsensä rapistumaan. Hän on se perinteinen suomalainen mies: vähän kaljamahaa, aina samat kulahtaneet collegehousut jalassa ja olemus on jotenkin anteeksipyytelevä ja nuhjuinen.
Viime aikoina olen huomannut katselevani muita miehiä aivan eri tavalla. Kun näen työni kautta tai sosiaalisissa tilaisuuksissa miehiä, jotka ovat itsevarmoja, karismaattisia ja ennen kaikkea menestyneitä ja kunnianhimoisia, tunnen piston sydämessäni. Tunnen suorastaan kateutta heidän vaimojaan kohtaan.
Olen alkanut inhota sitä, että minä olen meidän suhteessamme se, joka tuo selvästi isomman osan rahoista kotiin ja jolla on se "status". Haluaisin miehen, jota voin katsoa ylöspäin. Miehen, joka on dynaaminen ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja halutuksi, ei miehen joka tuntuu enemmänkin kämppikseltä tai veljeltä.
Pelkkä kiltteys ei enää sytytä, ja seksi onkin ollut jo pitkään todella vähäistä, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Olenko kamala ihminen, kun ajattelen eroa vain siksi, että mies on "liian tavis" ja kunnianhimoton? Onko väärin haluta enemmän - miestä joka vastaa omaa ambitiotasoani? Pelkään, että jos jään tähän, katkeroidun loppuelämäkseni.
Kommentit (131)
Nainen alkaa haluta jännämiestä koska oma mies on tylsä. Kaduilla on paljon väkivaltaisia jännämiehiä. Kyllä sun kannattaa se hyvä turvallinen elämä vaihtaa varalliseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin teet mitään ratkaisuja niin suosittelen hakeutumaan terapiaan yhdessä miehesi kanssa.
Jos katsot muita miehiä ja tunnet vetoa siihen energiaan, kyse voi olla enemmänkin halusta tuntea itsesi uudelleen halutuksi, elossa olevaksi ja jännitystä kokevaksi, ei välttämättä siitä, että miehesi on väärä. Jos näin on, niin suhdetta voisi ehkä piristää muillakin keinoin kuin erolla.
Jos jatkat suhdetta sinun täytyy hyväksyä, että miehesi ei välttämättä koskaan muutu kunnianhimoiseksi uratykiksi. Onko sinulle riittävää, että hän on rakastava, turvallinen ja uskollinen, jos löydätte yhdessä keinoja lisätä vetovoimaa ja läheisyyttä?
On rehellisempää lähteä kuin jäädä katkeroitumaan. Mutta silloin kannattaa hyväksyä, että dynaaminen, kunnianhimoinen, karismaattinen mies tuo suhteeseen myös omat haasteensa (esim. työnarkomania, kilpailuhenkisyys, ego). Se ei ole automaattisesti helpompaa tai on
Tämä juuri. Lisäksi kehottaisin AP:tä miettimään myös lapsiaan. Oletko oikeasti valmis rikkomaan lastesi perheen ja aiheuttamaan heille trauman vain jonkin epärealistisen unelman takia.
Hah, luuletko tosiaan että statusmiehet haluavat 38-vuotiaan kahden lapsen äidin. No ehkä 55-vuotias voisi haluta. Kannattaa muistaa että statusmiehillä on hyvät markkinat koska heitä on niin vähän vapaana. Silloin he voivat valita mitä he haluavat. Suurin osa miehistä kuitenkin haluaisi alle 30-vuotiaan lapsettoman naisen.
Hanki rakastaja. Perhettä ei kannata hajottaa ainakaan ennen kuin todennäköisesti tiedät uuden miehen haluavan elää loppuelämän kanssasi.
Ehkä sun pitäisi puhua miehesi kanssa.
- sulla on identiteettikriisi.
Teet valintoja eri elämänvaiheessa erilaisilla perusteilla.
Sun miehestä voi kuoriutua mitä vaan, jos uskallat ilmaista itsesi ja hän itsensä.
Mitä voit menettää?
Sen tylsän arjen, jota
et halua?
Tule ulos kuorestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä piiloudu.
Tule ulos.
Puhu miehesi kanssa.
Teillä on kenties kummallakin jotkut olettamukset, miten tässä pitäisi olla.
Olettehan te kummatkin muuttuneet.
Sinulla ln sellainen mielikuva, että
miehesi on laatikko, joka ei muutu.
Hän on ihan dynaaminen ihminen, joka omalta osaltaan on mahdollistanut sinun opiskeluasi.
Yhdessä te tuossa olette. Sinä
olet mennyt nyt tutkimaan omia tuntojasi. Jossain vaiheessa olisi reilua puhua. Sille toiselle, kenen kanssa kaiken jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tylsistyneet kantturat joko pettävät ("se vain tapahtui") tai yrittävät avata suhteen kun eivät uskalla erota, mies tuo kuitenkin ns. saavutettuja etuja, joista eivät halua luopua. Toivottavasti miehesi ei mitään huoraakuitenkaan ala katsella vaan omaa jonkinlaisen itsekunnioituksen ja kunniantunnon. Kaltaisesi ei ansaitse lopulta mitään. Provohan aloitus on, mutta on tuollaisia epäkiitollisia lorttoja aika paljon reaalimaailmassakin.
Vierailija kirjoitti:
38 v , kaksi lasta. Hm. Ei välttämättä helppoa löytää elämänkumppania. Ellei ota miestä , jolla myös parii lasta. Sitten tulevatkin uudet haasteet.
Elämänkumppanin löytyminen ei ole ikäasia. 38v voi löytää kumppanin aivan helposti. 58v voi löytää kumppanin. Jopa 78v:t rakastuvat ja lyövät hynttyyt yhteen. Ei ole ikäasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kuin arvaan, hankit miehen nuorena ja hieman epävarmana. Halusit kumppanin joka tuo sinulle ennen kaikkea turvaa. Nyt se turva ja tasaisuus alkaa kyllästyttää. Oliko teidän välillä koskaan oikeasti jännitystä ja intohimoa?
Kuulostaa vähän siltä että on vieraat jännät karjut alkaneet osoittamaan kiinnostusta ja ap on nyt että maisk maisk entä jos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä että on vieraat jännät karjut alkaneet osoittamaan kiinnostusta ja ap on nyt että maisk maisk entä jos?
Helpostikos noin siellä salilla käy kun on pitämässä itsestään huolta että jonku suonikas jännämentula tulee iholle samalla kun hyvä mutta löysä ja tasapaksu mies on kotona lasten kanssa.
Tää naisten ulkonäkö- ja statuskeskeisyys on nykypäivänä aivan omissa sfääreissä. Sähän tossa tekstissä jo kerroit et tilanne ei tule muuttumaan mikskään niin mitä sä viel aikailet? Otat eron ja hyppäät statusmiehen kelkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen nainen.
Noinhan se menee ihan todistetustikin. Tilastot kertovat, että:
- kun miehen tulot nousevat suhteessa naisen tuloihin, avioeron todennäköisyys pienenee
- kun naisen tulot nousevat suhteessa miehen tuloihin, avioeron todennäköisyys kasvaa
Tuo "haluan katsoa miestäni ylöspäin tunteakseni itseni naiselliseksi" on kuultu naisten suusta niin monta kertaa. Business as usual.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen nainen.
Noinhan se menee ihan todistetustikin. Tilastot kertovat, että:
- kun miehen tulot nousevat suhteessa naisen tuloihin, avioeron todennäköisyys pienenee
- kun naisen tulot nousevat suhteessa miehen tuloihin, avioeron todennäköisyys kasvaa
Tuo "haluan katsoa miestäni ylöspäin tunteakseni itseni naiselliseksi" on kuultu naisten suusta niin monta kertaa. Business as usual.
Tämä. Miehen on aina ylitettävä nainen pituuden, massan, rahan, statuksen, kunnianhimon, itsevarmuuden ja karismaattisuuden osalta.
Muuten avioero on vain ajan kysymys.
Ja btw. Ja millä perusteella sinä olet se nainen jota statusmiehet hakevat?
Jos heidän vahvuutenaan ovat asiat jotka luettelit, mitkä ovat sinun vahvuutesi?
"Olen urallani menestynyt, mutta en yhtä menestynyt kuin sinä koska haluan katsoa sinua ylöspäin tunteakseni itseni naiselliseksi".
Miksi ne miehet haluaisivat eronneen nelikymppisen perheenäidin jonka vahvuudet ovat asioita jotka sinä itsekin koet maskuliinisiksi asioiksi? Maskuliinisuuden vastaparihan oli feminiinisyys, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Ja btw. Ja millä perusteella sinä olet se nainen jota statusmiehet hakevat?
Jos heidän vahvuutenaan ovat asiat jotka luettelit, mitkä ovat sinun vahvuutesi?
"Olen urallani menestynyt, mutta en yhtä menestynyt kuin sinä koska haluan katsoa sinua ylöspäin tunteakseni itseni naiselliseksi".
Miksi ne miehet haluaisivat eronneen nelikymppisen perheenäidin jonka vahvuudet ovat asioita jotka sinä itsekin koet maskuliinisiksi asioiksi? Maskuliinisuuden vastaparihan oli feminiinisyys, eikö vain?
Mielestäni hän puhui jossain kommentissa tasavertaisesta kumppanista. Konservatiivinen miehen ja naisen paikka ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joskus vähän samanlaisia ajatuksia, tosin lähinnä seksin suhteen. Olen jo vuosia sanonut miehelle, että haluan kovempia otteita, dominointia jne. mutta tämä ei oikein osaa. Yrittää parhaansa, ja siihen olen tyytynyt- mutta seksi on ruvennut tuntumaan vähän kotityöltä... libidoni oli korkeampi ennen.
Näin toissayönä unta, jossa kasa viehättäviä miehiä houkutteli minua seksiin kanssaan. En lämmennyt yhdellekään heistä, kunnes eräs heistä työnsi sormensa sisääni vastustelemisesta huolimatta. Heräsin märkänä ja kiihottuneena...
Miestäni en ole jättämässä enkä pettämässä. Elämään kuuluu kaikenlaisia kausia.
Sulla on fiksu mies. Ei nykypäivänä voi käyttää kovia otteita vaikka nainen niitä pyytäisi. Herkästi napsahtaa syyte kun nainen niin päättää
Mut jos se status on niin tärkeä juttu, kannatta ottaa huomioon, että erossa aloittajan oma status laskisi huomattavasti, ellei eronnut yh sitten ole kuumaa kamaa aloittajan piireissä.
Levillä, Rukalla ja Tahkolla niitä mahtavia egolla pullistelevia statusmiehiä pyörii ja pettävät minkä ehtivät kotona lasten kanssa olevia vaimojaan. En koskisi pitkällä tikullakaan.