Kun oma mies alkaa tuntua... liian tavalliselta? Pitkä suhde ja statusahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nämä "statusmiehet" kotioloissa on nähty. Työuupuneita pyjamat päällä hiihteleviä lössyköitä. Tuskinpa kovin moni uramies olisi myöskään kiinnostunut nelikymppisestä äiti-ihmisestä. Realismia peliin.

Eivät aina. Voivat olla myös jatkuvasti menossa olevia narsistisia ilkimyksiä, jotka käyvät kotona vain määkimässä lasten heikosta harrastusmenestyksestä tai väärin viikatuista vaatteista ja taas paahtavat golffaamaan bisnestovereiden kanssa. 

Yhtä kaikki, mitä itseään täynnä olevamman oloinen ns. karismaattinen alfauros, sitä hirveämpi kumppani ja ankeampaa, pinnallisempaa seuraa.

Ootko käynyt tänään pihalla? Olis hyvä ulkoilla päivittäin ja ottaa sosiaalinen kontakti edes kaupan kassaan tai naapuriin.

Oletko muistanut säännöllisesti kiittää äitiäsi kokkaamisesta, siivoamisesta ja pyykkihuollosta? 

Ota uraohjus, juoskaa työn perässä elämä ja kaikki näyttää hyvältä. Se "status".. kilpailua kumpi tienaa enemmän. Onnen avaimet!

Mä luulen mun vaimolla on sama juttu. Olen 38v mies, pikkupomohommissa. muuten tylsä.

Ei ole vielä lähtenyt kun lounastreffeillä aina välillä laitan manowarin soimaan, revin paidan päältä, juon 8 kaljaa ja ajan harley davidsonilla työpaikalle rakastelemaan niin että tulostimet kaatuu ja näytöt lentää. Ei ole kuulemma ennen mitattu richterin asteikolla

 

Ura ja status. Näitä voi sitten hautuumaalla muistella. Miten oli tärkeä.

Mulla on joskus vähän samanlaisia ajatuksia, tosin lähinnä seksin suhteen. Olen jo vuosia sanonut miehelle, että haluan kovempia otteita, dominointia jne. mutta tämä ei oikein osaa. Yrittää parhaansa, ja siihen olen tyytynyt- mutta seksi on ruvennut tuntumaan vähän kotityöltä... libidoni oli korkeampi ennen. 

Näin toissayönä unta, jossa kasa viehättäviä miehiä houkutteli minua seksiin kanssaan. En lämmennyt yhdellekään heistä, kunnes eräs heistä työnsi sormensa sisääni vastustelemisesta huolimatta. Heräsin märkänä ja kiihottuneena...

Miestäni en ole jättämässä enkä pettämässä. Elämään kuuluu kaikenlaisia kausia. 

Ymmärrän tuon ajatuksen. Mutta on hyvä muistaa että usein ihmisen, joka tekee paljon töitä ja etenee uralla, on vaikkapa yrittäjä tai muuten johtotehtävissä tms. arkeen kuuluu ensinnäkin todella paljon töitä. Ylitöitä, viikonlopputöitä, työmatkoja. Stressiä, uniongelmia, ahdistustakin. Harva menestyneen yrityksen toimitusjohtaja tai vaikka liiketoiminta/kehitys tms johtaja on töissä 8-16 ja sitten ottaa rennosti vapaa-ajan vailla huolen häivää. Itse olen myös perheellinen tällaisen yrittäjäihmisen vaimo ja olen toki ylpeä miehestäni ja että hän ottaa riskejä ja tekee isolla rahalla bisnestä ja vie yritystä eteenpäin. Mutta on sillä hintansa. Juuri nämä työn aiheuttamat paineet ja stressi, ajoittainen masennus ym. Joskus mietin itse että millaista olisi jos miehelläni olisikin vaikka sellainen viiden tonnin kuukausipalkka, säännöllinen työaika ja joku kiva skoda tuossa pihassa. En tiedä. Nyt olen tuollaisen bisnesmiehen vaimo ja kivahan sen työn hedelmistä on toki nauttia, ajaa Porschella ja käydä matkoilla. Lapsille voi huoletta ostaa mitä vaan hinnasta viis jne. Mutta tosiaan on tässä ne varjopuolensa. Joinain päivinä olisikin varmasti erittäin tyytyväinen tasaiseen ja tylsäänkin.

Kumpa ihmiset muistaisivat että elämä on muutakin kuin rahan ja statuksen perässä juoksemista.ei niillä ole merkitystä. Kaikki kuitenkin kuolemme. Arvostakaa mitä teillä on. 

Yhdyn aiempiin kommentteihin. En yhtään ihmettele sitä, että AP syttyy kunnianhimoisista statusmiehistä. Niin syttyy suurin osa naisista. Naisten on vaikea sietää miestä, joka jää ns. paikoilleen tyytyväisenä tai joka on laiska. 

Kuitenkin APn olisi hyvä ottaa huomioon myös realiteetit miettiessään mahdollista vaihtoa.

1) Kuinka paljon suomessa on sopivan ikäisiä naimattomia statusmiehiä? 

2) Kuinka monet näistä on luonteeltaan ok eli ei mitään kusipäitä tai narsisteja? 

3) Kuinka moni näistä haluaa ylipäätänsä sitoutua? 

4) Jos kyseinen mies tulee kohdalle, kuinka todennäköisesti hän haluaa aloittaa uusperhekuvion 38v tavisnaisen kanssa? Se, että käyt jumpissa yms. on ehdottomasti hyvä juttu. Kuitenkin se, että etenet kunnianhimoisesti urallasi, on suurimmalle osalle miehistä täysin yhdentekevää. Se, että sinulla on lapsi edellisestä suhteestasi ja se, että olet 38v, vaikeuttaa asioita. Ok, jos otat 50 vuotiaan statusmiehen, silloin 38v voi hänen mielestään olla aika nuori. Jos haet 40v statusmiestä niin todennäköisesti kyseinen mies katselee sinua nuorempia lapsettomia naisia, kun 28-35 v lapsettoman naisen löytäminen ei ole mitenkään mahdotonta. 

Todennäköisesti AP on unohtanut mitä paskaa deittimarkkinoilla on tarjota, kun miettii tällaisia. Pari vuotta siinä paskassa tarpomista niin alkaisi nykyinen mies kiinnostamaan. 

Olen varmaan se tylsä ja jämähtänyt kotona viihtyvä vaimo, eli asetelma toisinpäin. Mieheni taas viriili, kehittymishaluinem mutta aina jotenkin levoton. 

Ihme, että hän on yhä kanssani.

Sanoiko se ap että haluaa jonkun johtajan?

Itse tulkitsin että hän haluaisi fiksun korkeakoulutetun miehen joka on asiantuntija tai esimies, ehkä 5000-6000e/kk palkalla. Ja mies osaa puhua ja on muutenkin aktiivinen. Joku liikuntaharrastus löytyy. Lukee kirjoja ja pohtii seuraava liikettä urallaan. Ihan perushommaa ja hyvin kaukana jostain narsistisesta huippujohtajasta.

Kunnianhimoinen keski-ikäinen täti yms. 🥱

Ota DI, saat kolmea leikkelettä

Viimeinen lauseesi kertoo kaiken tarvittavan. Lähde niin et ainakaan katkeroidu. Katkeruus syö ihmisestä kaiken. Seuraa unelmia ja mikä tuntuu oikealta just sulle, ei mitä pitäisi tai jonkun muun mielestä kuuluisi.

En keksi yhtään syytä miksi joku menestyvä statusmies kelpuuttaisi AP:n.

Olen huomannut monien naisten arvostavan tätä uralla eteenpäin pyrkimistä, jotenkin hämmentää tämä.

Minusta on ollut kovin moni on kiinnostunut kun olen menestynyt, mutta en anna heille vastakaikua. Rakastan vaimoani ja hän on ihan tavallisissa duunarihommissa. Seksi hänen kanssaan on upeaa, ei paranisi vaihtamalla

Vierailija kirjoitti:

Aika monet tommoset statusmiehetei oo kovin hyviä kumppaneita. Työ on niille prioriteetti ykkönen ja elämä voi olla materialistista. Sit monella on noussut se oma ura myös hattuun. Sellaistako elämää haluat?

Sellaisilla kokoomuslaisuus on noussut hattuun ja kaikki asiat mitataan rahassa. Sellaista seuraa en kestäisi päivääkään.

Voin jotenkin ymmärtää ap:ta. Mutta itse ajattelen eri tavalla. Ajattelen että se tavallinen collarimies on just hyvä, varsinkin jos teidän suhde toimii.

Eihän kukaan ihminen kotonaan ole mitään muuta kuin tavallinen ihminen. Kun kaikki roolit on riisuttu niin kukaan meistä ei ole toistaan ihmeellisempi, vain vähän erilainen.

Meillä on vähän sama asetelma. Ollaan oltukin yhdessä yhtä pitkään ja muutenkin samaa ikäluokkaa. Lapsia meillä on vain yksi.

Itse ajattelen, että se täysin kunnianhimoton mies mahdollistaa minun kunnianhimoni ja saavutusten tavoittelun. Ei siitä mitään tulisi, jos oltaisiin molemmat samanlaisia. Kyllähän se välillä harmittaa, että miehen palkka ei tule koskaan nousemaan, vaikka tekisi mitä. Ja itse hilaa palkkaansa ylöspäin joka vuosi. Eli minä olen vastuussa meidän elintason nousemisesta. Mutta ei se ikinä olisi mikään syy miksi jättäisin mieheni. Meillä mies lukee paljon enemmän kuin minä. Ja katsoo enemmän oikeasti älykkäitä elokuvia. Itsellä ei paukut riitä vaativan asiantuntijatyön lisäksi. En siis koe, että meillä olisi esim. älykkyydessä mitään eroa. Ainoa ero on se, miten haluamme sitä käyttää.

Urheilun suhteenkin ollaan erilaisia. Nuorempana ehkä harmitti enemmän, ettei mies ollut mikään lihaksikas adonis, mutta nykyisin se on samantekevää. Minulla on hc kilpaurheilutausta, mies taas on ollut aina enemmän höntsäilijä. Nykyisin mies käy juoksulenkillä aina välillä ja lenkittää enemmän koiraa, minä juoksen maratoneja. Ja edelleenkin, olisi aika täysi mahdottomuus, jos olisimme molemmat samanlaisia, sillä perheessä on myös lapsi ja koira, joiden arjen pitää pyöriä. Ja tärkeintä on se, että mies oikeasti nauttii siitä omasta tavastaan elää arkea ja minä omastani.

Kavereiden parisuhteita vierestä katsoessa olen todennut, että se tylsä tavismies on paras. Toisella parhaista ystävistäni oli sellainen kunnianhimoinen, hyväkroppainen adonis miehenä. Ero tuli, sillä siinä suhteessa kaiken olisi pitänyt pyöriä miehen ehdoilla aina ja joka paikassa. Ei se status ollutkaan niin kivaa. Toisella on taas ihan tavallinen mies. Aika tylsä tyyppi tylsässä ammatissa. Mutta viihtyvät yhdessä, vaikka kaverilla on miljoonaperintö tulossa ja muutenkin statusta ja mammonaa.

Ennen kuin teet mitään ratkaisuja niin suosittelen hakeutumaan terapiaan yhdessä miehesi kanssa. 

Jos katsot muita miehiä ja tunnet vetoa siihen energiaan, kyse voi olla enemmänkin halusta tuntea itsesi uudelleen halutuksi, elossa olevaksi ja jännitystä kokevaksi,  ei välttämättä siitä, että miehesi on väärä. Jos näin on, niin suhdetta voisi ehkä piristää muillakin keinoin kuin erolla.

Jos jatkat suhdetta sinun täytyy hyväksyä, että miehesi ei välttämättä koskaan muutu kunnianhimoiseksi uratykiksi. Onko sinulle riittävää, että hän on rakastava, turvallinen ja uskollinen, jos löydätte yhdessä keinoja lisätä vetovoimaa ja läheisyyttä?

On rehellisempää lähteä kuin jäädä katkeroitumaan. Mutta silloin kannattaa hyväksyä, että dynaaminen, kunnianhimoinen, karismaattinen mies tuo suhteeseen myös omat haasteensa (esim. työnarkomania, kilpailuhenkisyys, ego). Se ei ole automaattisesti helpompaa tai onnellisempaa.

Lopulta jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Parisuhde voi tukea, rikastuttaa ja tuoda turvaa, mutta sitä ei voi rakentaa pelkästään toisen varaan. Jos oma elämä tuntuu tyhjältä tai ristiriitaiselta, on rehellistä ensin katsoa peiliin ja kysyä: mitä minä itse tarvitsen, mitä voin itse tehdä, ja mitä odotan kumppaniltani? Vain sillä tavalla voi tehdä päätöksiä, jotka perustuvat aitoon itsensä kuuntelemiseen eikä pelkkään pettymykseen toiseen.