Lue keskustelun säännöt.
Kun oma mies alkaa tuntua... liian tavalliselta? Pitkä suhde ja statusahdistus.
22.08.2025 |
Tiedän jo otsikosta, että kuulostan pinnalliselta hirviöltä, mutta minun on pakko saada tämä ulos anonyymisti. Olen aivan solmussa tunteideni kanssa ja pelkään, että tuhoan hyvän elämän.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta, naimisissa 10. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja ulkoisesti kaikki on hyvin: omakotitalo (toki velkaa on), farmariauto ja perus vakaa arki.
Mieheni on kiltti. Siis todella kiltti, luotettava, tasainen ja hyvä isä. Hän tekee oman osuutensa kotitöistä ja on aina ollut uskollinen. Mutta siinä se ongelma taitaa ollakin. Hän on vain... niin tasapaksu, väritön ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kun tapasimme nuorina, tämä ei haitannut. Mutta viime vuosina olen itse opiskellut lisää, edennyt urallani vaativiin johtotehtäviin ja alkanut pitää itsestäni huolta tosissani (käyn salilla ja ryhmäliikunnassa 4-5krt viikossa). Tunnen olevani elämäni parhaassa vedossa niin henkisesti kuin fyysisesti (olen 38v).
Mieheni taas on jämähtänyt paikoilleen. Hän on tyytyväinen perus duunarin työssään (joka ei ole kovin hyvin palkattu eikä todellakaan kovin arvostettu), hänellä ei ole mitään kunnianhimoa edetä, kouluttautua tai edes vaihtaa työpaikkaa. Ulkoisestikin hän on päästänyt itsensä rapistumaan. Hän on se perinteinen suomalainen mies: vähän kaljamahaa, aina samat kulahtaneet collegehousut jalassa ja olemus on jotenkin anteeksipyytelevä ja nuhjuinen.
Viime aikoina olen huomannut katselevani muita miehiä aivan eri tavalla. Kun näen työni kautta tai sosiaalisissa tilaisuuksissa miehiä, jotka ovat itsevarmoja, karismaattisia ja ennen kaikkea menestyneitä ja kunnianhimoisia, tunnen piston sydämessäni. Tunnen suorastaan kateutta heidän vaimojaan kohtaan.
Olen alkanut inhota sitä, että minä olen meidän suhteessamme se, joka tuo selvästi isomman osan rahoista kotiin ja jolla on se "status". Haluaisin miehen, jota voin katsoa ylöspäin. Miehen, joka on dynaaminen ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja halutuksi, ei miehen joka tuntuu enemmänkin kämppikseltä tai veljeltä.
Pelkkä kiltteys ei enää sytytä, ja seksi onkin ollut jo pitkään todella vähäistä, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Olenko kamala ihminen, kun ajattelen eroa vain siksi, että mies on "liian tavis" ja kunnianhimoton? Onko väärin haluta enemmän - miestä joka vastaa omaa ambitiotasoani? Pelkään, että jos jään tähän, katkeroidun loppuelämäkseni.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Realismia peliin: miten helposti kuvittelet löytäväsi itsellesi sen "satusmiehen", jota katsoa ylöspäin ja joka haluaa uusperhekuvion.
Statusmies-sanan käyttö on merkki siitä, että aloitus on miehen tekemä provo. Siinä sulle sitä realismia kehiin.
Eiköhän pal stainkkelit käytä enemmän laatikko leuka, jännä mies tms sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa nää mammat jotka luulee että tuo on miehen kirjoittamaa. 🤣🤣🤣🤣
Palstasherlokit taas ylikierroksilla. Kaikki on 0/5 provoa ja miehen kirjoittamaa.
Yleensä tuo menee niin päin että se mies kokee nuo tunteet avioliitossa. Silloin vaimo lähtee luiskaan niin että soi ja nuorempi jännänainen tulee tilalle täysin ilman tunnontuskia.
The problem is, we look for someone to grow old together, while the secret is to find someone to stay a child with.
Ette te mitään statusta kaipaa vaan säpinää, ja sitä riittää parisuhteessakin kun pysyy sopivasti kakarana.
Oli varmaan virhevalinta aikoinaan. Mut se on historiaa, mitä ydinperheenne sitä vastoin ei ole.
Ehkäpä niitä virheitä ei kannattaisi tehdä enempää... Sitäpaitsi ap:lla on vielä pitkä elämä edessä. Ehtii vaikka mitä myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä.
Miksi? Miksi täällä huudellaan aina provoiksi kaikkea.
Noinhan se 30-40 kriisi menee todella monen pitkässä suhteessa olevan naisen kohdalla, vaikka kuinka olisi palikat kohdallaan. Osa lähtee, osa palaa takaisin hetken hurvittelun jälkeen. Osa pitää päänsä ja tunne menee ohi itsestään. Osa jää kituuttamaan ja miettii vielä eläkepäivilläkin että miksi ei uskaltanut tehdä päätöstä.
Pitkässä suhteessa tulee aina kyllästymisiä. Meilläkin minä olen miestäni koulutetumpi ja korkeammassa asemassa työelämässä.
Mutta kyllähän mun mieheni on fyysisesti fitimpi kuin johtaja miehet. On myös rentouttavaa, kun kotona on ihan eri kuviot kuin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä suhteessa tulee aina kyllästymisiä. Meilläkin minä olen miestäni koulutetumpi ja korkeammassa asemassa työelämässä.
Mutta kyllähän mun mieheni on fyysisesti fitimpi kuin johtaja miehet. On myös rentouttavaa, kun kotona on ihan eri kuviot kuin töissä.
Moni noista johtamiehistä on siviilissä kaikkea muuta kuin miehekäs johtajatyyppi. Aikamoisia mieslapsia löytyy tuosta porukasta.
No eihän tuohon ole mitään oikeaa tai väärää vastausta, vaan ihan riippuu sinusta. Elämä on täynnä valintoja. Et toisaalta voi tietää miltä suhde jonkun toisen kanssa tuntuisi. Voit päätyä sitten suhteeseen uraohjuskomistuksen kanssa, joka pettää sinua ja käyttää salaa jotain roideja uppereita. Voit aiheuttaa erolla turhaa traumaa lapsille, jotka eivät voi ymmärtää miksi jätit ihanan isänsä, joka ei ole tehnyt sinulle mitään väärää ja nyt joutuvat seilaamaan kahden kodin välillä. Tai mitäpä jos ne sinun ihailemat miehet eivät halua sinua? Jos heillä on jo kumppanit ja elämät, joihin et sovi. Teillä ei ehkä olekaan yhteisiä kiinnostuksen aiheita muuten kuin työt.
Käyt läpi keski-iänkriisin ensivaiheita. Seuraavaksi vaihtuu auto johonkin vähän räväkämpään statusautoon.
Tai sitten voit vaan puhua miehellesi, että nyt on tällaisia ajatuksia sinulla, että haluaisit hänen panostavan itseensä enemmän, koska haluat nähdä hänen parhaan versionsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden statusmiesten vaimot valittavat luultavasti ihan samoista lökäpöksyistä kotona.
Juuri näin. Ei ne kotona kävele puku päällä selkä suorana ja vinkkaile sinulle silleen silmään niin kuin elokuvan komistukset. Luulen että sun on parempi jättää miehesi ja perheesi jo ihan että nykyinen miehesi saa vielä mahdollisuuden olla onnellinen jonkun ihmisen kanssa joka häntä arvostaa.
Jos nyt koko teksti on edes totta, niin paksua kamaa kirjoitus on.
Tunnen naisen joka asui naapurissa sellaisen nössön kaljuuntuvan kaljamahaisen toimarin kanssa. Hieno talo Kauniaisissa.
Naiselle tuli kriisi ja otti eron. Miehelle tuli ero ihan puskista.
Ja se tarina ei todellakaan loppunut niin että nainen löysi itsellensä komean alfa miehen joka oli julkkis ja miljonääri.
Naisten tyhmyydellä ei kyllä ole mitään rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon, meillä on vähän sama tilanne, lapsia vain ei ole. Ja 15v mittarissa myös! Arvostan miestäni kyllä, koska hän osaa asioita ja tästä on myös mulle apua: tekee ruokaa, hoitaa taloa ja pihaa, hoitaa kummankin auton korjaukset. Eli arki rullaa hyvin, hän kantaa oman vastuunsa. Olen päätynyt siihen, että ongelmamme on juuri tuo arkipäiväisyys. Kaipaan enemmän syvällisiä keskusteluja, että pääsisi henkisesti lähemmäs. Niiden kautta oppisi toisesta uusia asioita, ehkä kauniita ja arvostettaviakin juttuja. Ja sitähän sanotaan, että fyysinen läheisyys ja intohimo syntyy korvien välissä: kun tunnet toisen sisäisen kauneuden, siitä se rakkauskin syntyy.
Ja jossain muuten oli, että nainen kasvaa täyteen kukoistukseensa 40 vuotiaana. Samassa iässä miehet taas alkavat arvostaa pysyvyyttä ja rauhaa, elämä alkaa olla ns. valmis ja uomissaan. Tästä aiheutuu kitka: nainen toivoo miehen kasvavan mukanaan, mies taas ei näe sille tarve
Minä.minä.minä.pitkä jorina ei mistään. Sano suoraan että kaipaat kikulia.ja pönkitystä egollesi.
Vierailija kirjoitti:
Naisenamiehen (tai jonku spin off -version) aloitus.
Kilttimiehen bullshittiä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna harkitsisin vakavasti sinua kiihottavaa rakastajaa. Tämän avulla jaksaisit tylsää perhearkea paremmin. Pettämisessä ei ole mitään väärää, mutta siitä ei pidä ikinä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos "rakentavasta" palautteesta. Odotinkin, että totuus osuu ja uppoaa moneen arkaan paikkaan täällä anonyymipalstalla.
On huvittavaa lukea näitä katkeroituneita "realismipuheita" siitä, miten 38-vuotias, itsestään huolta pitävä ja menestyvä nainen on muka joku "yli-ikäinen mummeli", jonka pitäisi olla kiitollinen, jos saa edes sen oman nuhjuisen duunarinsa pitää. Tämän täytyy tulla sellaisten näppäimistöltä, jotka ovat itse tyytyneet keskinkertaisuuteen ja joiden ainoa ilo on yrittää lannistaa muita, jotka vaativat elämältä enemmän.
Ja ei, en ole mies. On vain ilmeisesti niin käsittämätön ajatus, että nainen voi olla kunnianhimoinen ja haluta rinnalleen vertaisensa kumppanin eikä lastenhoitajaa ja kämppistä, että se on pakko selittää miehen kirjoittamaksi provoksi.
Kyllä, minä olen se perheen pääasiallinen elättäjä. Kyllä, minä olen se, joka on kehittänyt itseään viimeiset 15 vuotta. Ja kyllä, ala
Miksi pitää olla tavoitteita,miksi naisille ei koskaan riitä se tavallinen arki. Ja miksi miehen kiltteys on niin paha asia. Ja se että o n tyytyväinen mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden statusmiesten vaimot valittavat luultavasti ihan samoista lökäpöksyistä kotona.
Juuri näin. Ei ne kotona kävele puku päällä selkä suorana ja vinkkaile sinulle silleen silmään niin kuin elokuvan komistukset. Luulen että sun on parempi jättää miehesi ja perheesi jo ihan että nykyinen miehesi saa vielä mahdollisuuden olla onnellinen jonkun ihmisen kanssa joka häntä arvostaa.
Jos nyt koko teksti on edes totta, niin paksua kamaa kirjoitus on.
Todennäköisesti lösähtää sohvalle ja odottaa palvelua. Selittää vähän omista tärkeistä jutuistaan ja painuu sitten omiin oloihinsa.
Ei mua ainakaan mitkään kuivat pukumiehet napostele yhtään eikä varsinkaan sellaiset jotka itseään pönkittää. Vilkkusilmäinen kunnianhimoinen duunari on oikein hauskaa seuraa, villiä seksiä ilman outoja aspekteja ja lisäksi on hyvä isä. Se toki on ongelmallista jos sillä duunarilla alkaa pilke silmäkulmassa sammua. Meillä ei sammu, yhteisiä vuosia takana jo paljon.
Aika monet tommoset statusmiehetei oo kovin hyviä kumppaneita. Työ on niille prioriteetti ykkönen ja elämä voi olla materialistista. Sit monella on noussut se oma ura myös hattuun. Sellaistako elämää haluat?
Tekoälyllä saa kaikenlaisia satuja nopeasti eetteriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisenamiehen (tai jonku spin off -version) aloitus.
Kilttimiehen bullshittiä se on.
Ja vieläkin vastailee omiin viesteihinsä. :D
Suomessa oikeita statusmiehiä ei taida oikein olla. Tai sanotaanko niin että hyppy duunarista pikkupomoon on tosi pieni. Useimmiten ne pikkupomot ei ole sen varakkaampia kuin duunarit mutta vähän luonnevikaisia eli narsisteja.
Sellaiseen ei kannata vaihtaa hyvää tavallista arkea. Toisella kierroksella oleva narsistinen pikkupomo on kyllä aika karmea tulevaisuus.
Tee itse suurempi hyppy parempaan. Hanki vielä korkeampi tulotaso, vie miehesi vastekauppaan, paremmille ulkomaan matkoille jne. Osta itsellesi kiva urheiluauto. Mies saattaa tästä alkaa vaikka kukoistamaan oma-aloitteisesti. Ja jos ei ala, ainakin itselläsi on kivempaa.
Onnea haetaan aina toisen kautta, mutta ei sitä saa kuin itsensä kautta!