Olen yksinäinen
Sairastin pahan burnoutin jokunen aika sitten ja nyt hiljalleen alan toipua siitä. Burnoutista toipuessa ihmissuhteet kärsivät, eikä minulla ole enää juuri yhtään ystäviä jäljellä. Ymmärrän hyvin, että mielenkiinto menee herkästi kun itse en ollut aloitteellinen tai innokas mihinkään pitkään aikaan, mutta nyt on musertavaa kun kukaan ei enää halua eikä ehdi näkemään ikinä. Usein ajattelen, että olisi vain kannattanut silloin jo päättää päivänsä. Mikään ei tunnu niin pahalta kuin täysi yksinäisyys.
Kaipaan vanhoja ystäviäni, yhteistä tekemistä ja keskusteluja. Enää minulla ei taida ollakaan ystäviä ja uusia on tässä iässä hankala enää saada. Kumppaniakaan ei ole. Olen etääntynyt kaikista entisistä tutuistani enkä enää edes tiedä, mihin suuntaan alkaisin elämääni rakentaa. Elämässä ei ole enää oikein mitään muuta iloa kuin ruoka ja tupakka. Muita samassa tilanteessa? Miten kestätte yksinäisyyttä?
Kommentit (39)
Olen pahoillani että sinäkin olet yksinäinen. Tämä on niin hirveä tunne, ettei tätä toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään. Itse olen vieläpä ekstrovertti luonteeltani, joten tunne on ihan raastava.
Ap
Vietän tänään syntymäpäivääni yksin.
mutta onhan sulla, mielinmäärin kahvia tupakkaa
Hyvää syntymäpäivää 3! Toivottavasti sinulla on yksinäisyydestä huolimatta mukava synttäripäivä ja keksit jotain kivaa tekemistä tai vaikka jotain herkkua itsellesi. <3
Ap
Ei kahvi ja tupakka yksinään oikein riitä. Saatan viettää päiviäkin puhumatta yhtään kenellekään mitään. Ihmiset eivät oikein pidä minusta enkä varmaksi osaa sanoa, miksi näin on. En ole siis ikinä ollut erityisen pidettyä seuraa, mutta joitakin ystäviä on ollut. Nyt heilläkin on kiireitä ja omassa elämässä niin paljon kaikenlaista, ettei kenelläkään ole oikein aikaa nähdä tai edes soitella tai viestitellä. Uusiin ihmisiin on hankala tutustua, kun ei oikein ole mitään luontaista ympäristöä sellaiseen. Mietin usein, ettei elämälläni ole enää oikeastaan mitään arvoa ja usein jopa toivon kuolevani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvää syntymäpäivää 3! Toivottavasti sinulla on yksinäisyydestä huolimatta mukava synttäripäivä ja keksit jotain kivaa tekemistä tai vaikka jotain herkkua itsellesi. <3
Ap
Kiitos! Lähdenkin kohta kauppaan ostamaan jotain herkkua. :)
Kokeile hankkia sellainen "luontainen ympäristö" tutustua ihmisiin. Vaikka harrastus, uusi työpaikka, muuta kimppakämppään tms.
Tai sitten ihan nettipalstat, on nimenomaan kaverien löytämistä vartenkin sellaisia.
Kotoa tuskin tulee uudet ystävät hakemaan, ennen kuin ovat ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vietän tänään syntymäpäivääni yksin.
Paljon onnea!💐
Vierailija kirjoitti:
Ei kahvi ja tupakka yksinään oikein riitä. Saatan viettää päiviäkin puhumatta yhtään kenellekään mitään. Ihmiset eivät oikein pidä minusta enkä varmaksi osaa sanoa, miksi näin on. En ole siis ikinä ollut erityisen pidettyä seuraa, mutta joitakin ystäviä on ollut. Nyt heilläkin on kiireitä ja omassa elämässä niin paljon kaikenlaista, ettei kenelläkään ole oikein aikaa nähdä tai edes soitella tai viestitellä. Uusiin ihmisiin on hankala tutustua, kun ei oikein ole mitään luontaista ympäristöä sellaiseen. Mietin usein, ettei elämälläni ole enää oikeastaan mitään arvoa ja usein jopa toivon kuolevani.
Ap
Suomessa ihmiset jäävät ja heidät jätetään helposti yksin. Meitä yksinäisiä on siis paljon, ja syy voi olla myös tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa, ei aina yksittäisissä ihmisissä.
Itse uskon kristinuskon Jumalaan, joka on luvannut sanassaan olla joka päivä kanssani silloinkin, kun koen olevani täysin yksin.
Ethän menetä toivoasi? Vaikutat mukavalta ihmiseltä. Pidä huolta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietän tänään syntymäpäivääni yksin.
Paljon onnea!💐
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Hyvää syntymäpäivää sinulle
Kiitos!
Minulle tuli parempi olo, kun luin ystävälliset viestinne. Kiitos teille kaikille!
Miksiköhän tämä ei anna ikinä vastata, koko ajan netti kaatuu. Olen siis opiskelija, mutta livenä koulua on todella harvoin. Olen luokkani nuorimpia enkä ole oikein päässyt tutustumaan muihin, kun koulua tosiaan on hyvin harvoin. Muutaman kaverin olen saanut, joiden kanssa käyn koululla syömässä. He ovat kuitenkin eri paikkakunnilta ja näemme siis vain lähipäivinä, hekin ovat perheellisiä ja on tietysti kiireinen arki. Minäkin käyn osa-aikatyössä, mutta tunteja on loppujen lopuksi vähän. Työssäkäynti kuitenkin hieman lievittää hetkellisesti pahaa oloa.
Ap
Harrastuksiakin on, mutta olin pitkään tauolla niistä uupumuksen takia. Nyt tuntuu, että olen pudonnut porukoista ja jäänyt ulkopuolelle. Ehkä pitäisi etsiä uusia harrastuksia..
Ap
Joskus käyn kirkossa ihan vaan koska messun jälkeen voi jäädä juttelemaan muiden kanssa kirkon pihaan yms. Siellä on myös kiva nähdä muita ja kuulla toisten puhetta, vaikkei edes itse juttelisi aina kenenkään kanssa.
Ap
Lopeta yksinäisyys sekä kilttiys.
Jordan Petersonii lukuun.
Mun mielestä tää yhteiskunta ja tää maailma on sairas. Tsemppiä kaikille.
Onhan tämä raadollista ja surullista. Hieman olen pettynytkin, että ystävänäni pitämät ihmiset jättävät heti, kun väsyn ja tarvitsen lepoa. Itse olen ollut rinnalla läpi erojen ja masennuksen. Ehkäpä minulla ei sitten ole ollut oikeita ystäviä.
Ap
Et ole yksin yksinäisyyden tunteesi kanssa. Minäkin kärsin yksinäisyydestä.