Lue keskustelun säännöt.
Kun oma mies alkaa tuntua... liian tavalliselta? Pitkä suhde ja statusahdistus.
22.08.2025 |
Tiedän jo otsikosta, että kuulostan pinnalliselta hirviöltä, mutta minun on pakko saada tämä ulos anonyymisti. Olen aivan solmussa tunteideni kanssa ja pelkään, että tuhoan hyvän elämän.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta, naimisissa 10. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja ulkoisesti kaikki on hyvin: omakotitalo (toki velkaa on), farmariauto ja perus vakaa arki.
Mieheni on kiltti. Siis todella kiltti, luotettava, tasainen ja hyvä isä. Hän tekee oman osuutensa kotitöistä ja on aina ollut uskollinen. Mutta siinä se ongelma taitaa ollakin. Hän on vain... niin tasapaksu, väritön ja tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kun tapasimme nuorina, tämä ei haitannut. Mutta viime vuosina olen itse opiskellut lisää, edennyt urallani vaativiin johtotehtäviin ja alkanut pitää itsestäni huolta tosissani (käyn salilla ja ryhmäliikunnassa 4-5krt viikossa). Tunnen olevani elämäni parhaassa vedossa niin henkisesti kuin fyysisesti (olen 38v).
Mieheni taas on jämähtänyt paikoilleen. Hän on tyytyväinen perus duunarin työssään (joka ei ole kovin hyvin palkattu eikä todellakaan kovin arvostettu), hänellä ei ole mitään kunnianhimoa edetä, kouluttautua tai edes vaihtaa työpaikkaa. Ulkoisestikin hän on päästänyt itsensä rapistumaan. Hän on se perinteinen suomalainen mies: vähän kaljamahaa, aina samat kulahtaneet collegehousut jalassa ja olemus on jotenkin anteeksipyytelevä ja nuhjuinen.
Viime aikoina olen huomannut katselevani muita miehiä aivan eri tavalla. Kun näen työni kautta tai sosiaalisissa tilaisuuksissa miehiä, jotka ovat itsevarmoja, karismaattisia ja ennen kaikkea menestyneitä ja kunnianhimoisia, tunnen piston sydämessäni. Tunnen suorastaan kateutta heidän vaimojaan kohtaan.
Olen alkanut inhota sitä, että minä olen meidän suhteessamme se, joka tuo selvästi isomman osan rahoista kotiin ja jolla on se "status". Haluaisin miehen, jota voin katsoa ylöspäin. Miehen, joka on dynaaminen ja saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja halutuksi, ei miehen joka tuntuu enemmänkin kämppikseltä tai veljeltä.
Pelkkä kiltteys ei enää sytytä, ja seksi onkin ollut jo pitkään todella vähäistä, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Olenko kamala ihminen, kun ajattelen eroa vain siksi, että mies on "liian tavis" ja kunnianhimoton? Onko väärin haluta enemmän - miestä joka vastaa omaa ambitiotasoani? Pelkään, että jos jään tähän, katkeroidun loppuelämäkseni.
Kommentit (131)
Minä itse sain nuorena hyvän statuksen omaavan miehen ja hän toki silloin opiskeli vielä. Mutta en ole koskaan etsinyt miestä, kellä on hyvä titteli ym. Aina toivoin vain miestä, joka kohtelee minua hyvin ja minä häntä. Jolla on samanlaiset arvot, rehellisyys, kunnioitus toista kohtaan, kannustaa, kehuu toisin ja myös toisinpäin ym. Ei kuule ap, jos itse sain sen ns. "hyvän miehen", jolla rahaa, niin ei rahan tai tittelin perään juosta. Miehestäni tuli todella ilkeä ihminen ja ei koskaan kehunut, ei kannustanut ja halveksii naisia, rehellisyys koski vain minua, mutta ei häntä itseään koskaan. Hän haukkui minun titteliä, pukeutumista, puhumista hänen ystävilleen, että pitää olla hauska hänen ystävilleen ja kertoa koko ajan hauskoja asioita toisille, kun ei hänen ystävänsä olleet mitään sen kummempia kuin ihan tavallisia ihmisiä titteleistä ja rahasta huolimatta. Ystävä porukassa oli siis kaikenlaisia ihmisiä. Mutta ex-mies ei hyväksynyt ikinä minun ystäviäni. Rajoitti tapaamisia omien ystävieni kanssa ja minulla ei saanut olla mies kavereita, mutta hänellä sai olla toki naisystäviä. Rajoitti jopa niin elämääni, että hän valitsee minulle vaatteet päälle. Siis ehkä täysin narsisti mies. Ja toki ex nykyään onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löyhkää provolle.
"Onko väärin haluta enemmän - miestä joka vastaa omaa ambitiotasoani?"
😂
Tässä muutamia stereotyyppisiä yleistyksiä.
Nainen haluaa, että mies...
- on häntä pidempi
- on häntä raamikkaampi
- on vähintään samassa mutta mieluiten korkeammassa sosioekonomisessa asemassa
- on vähintään yhtä itsevarma, mutta mieluiten itsevarmempi
- on häntä karismaattisempi
- on seksuaalisesti dominoivampi osapuoli ja ainakin välillä ottaa naisen rajusti lupaa kyselemättä
Mitä heikompi nainen on näissä, sitä isompaa eroa halutaan. Esim. lyhyt nainen haluaa useammin isompaa pituuseroa kuin pitkä nainen. Tästä syystä naisten miesmaku on niin samanlainen. Bisnesnainen haluaa bisnesmiehen (samanlaisen), mutta myös kodin hengetär haluaa bisnesmiehen (vastakappaleensa).
Useimmissa tapauksissa nämä stereotypiat pitävät paikkansa.
Jälleen kerran yksi todiste lisää siitä, että tavallinen kiltti ja kunnollinen hyvä mies ei naisille kelpaa. Toivottavasti saat nokillesi kunnolla kun jäät pettämisestä miehellesi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran yksi todiste lisää siitä, että tavallinen kiltti ja kunnollinen hyvä mies ei naisille kelpaa. Toivottavasti saat nokillesi kunnolla kun jäät pettämisestä miehellesi kiinni.
Sä oot se sama mies, joka näkee ympärillään vain komeita alfauroksia kahdentoista vaimonsa kanssa, tai vain yksinäisiä miehiä ja naisia? Kerro nyt vielä meille kaikille, missä näin? Kun kukaan muu ei näe ympärillään kuin tavallisen näköisiä pariskuntia.
Eiku mä tiedän, sä vaan purat omaa epäonnistumistasi, eikö? Me kaikki naiset kyllä ymmärretään, miksi olet yksin. Ja jäätkin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se ukkos ja tuu tänne. Voin vetäistä päivittäin turpaan ja sylkeä päälle. Jos haluat, voin myös haukkua päin naamaa ja mustamaalata sinut koko naapurustolle.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä.
Eikös tää ollut joku vanha postaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki kyllästyvät pitkään suhteeseen jossain vaiheesssa ja silloin kannattaa erota ja olla ilman yhtään kumppania niin huomaa kuinka onnellinen silloin onkaan...
Ei ole väärin. Mitä jos keskustelet miehesi kanssa asiasta? Hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja kannustat tekemään enemmän. Voit myös sanoa että ulkoinen olemus on väsynyt ym. Ymmärrän että haluat miehen jota kunnioittaa ja arvostaa. Ei siinä ole mitään väärää. Jos miehesi ei tunnu enää hyvältä ja olette kasvaneet erillenne, niin eroa. Olet vielä nuori, joten tee niinkuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ehkä olet ap kuitenkin vähän hakoteillä kun arvelet haikailevasi ulkoisen statuksen perään? Luultavasti kyse on enemmän siitä, että tulkitset oman miehesi pitävän sinua itsestäänselvyytenä, kun hän on lakannut panostamasta ulkonäköönsä eikä ikään kuin aktiivisesti yritä enää hurmata sinua. Pitkissä suhteissa sellaista käy valitettavasti melkein aina, varsinkin kun lapsia tulee niin parisuhde jää helposti vähän taka-alalle.
En usko, että oikeasti kaipaat nyt rinnallesi mitään narsistista statusmiestä, ja tiedoksesi myös, että miehille naisen status koulutuksen tai työelämän osalta ei todellakaan ole mikään vetovoimatekijä. Ulkonäkö ja seksikkyys ovat tärkeimmät vetovoimatekijät sinne suuntaan.
Sinun sijassasi tekisin varmaan niin, että viihdyttäisin itseäni pienellä flirtillä jonkun mukavan miehen kanssa. Se piristäisi arkea ja voisi saada miehesikin ymmärtämään, että et ole mikään itsestäänselvyys. Miehet ja varmaan naisetkin ovat näissä asioissa yksinkertaisia, joten vasta kilpailuvietin ja mustasukkaisuuden herääminen saa mukavassa parisuhteessa havahtumaan omasta laiskuudesta ja panostamaan kumppaniin taas vähän enemmän.
Juu voi löytää jos pitää mahdollisuudet avoimena. Jos haluaa statusmiehen, joita on todella vähän vapaissa miehissä niin silloin menee vaikeaksi. Varsinkin jos on lähes 40-vuotias äiti.