Lue keskustelun säännöt.
Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
18.08.2025 |
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Autismikirjon häiriöihin luetaan tässä suosituksessa mukaan seuraavat ICD-10-luokittelun diagnoosit:
F84.0 Lapsuusiän autismi
F84.1 Epätyypillinen autismi
F84.5 Aspergerin oireyhtymä
F84.8 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö
F84.9 Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö.
Autismikirjon piirteitä voi esiintyä kapea-alaisina ilman, että diagnostiset kriteerit täyttyvät, mutta ne voivat silti vaikuttaa yksilön toimintakykyyn. Piirteiden ja toimintakyvyn huomioiminen arjessa sekä hoito ja kuntoutus voivat olla tarpeen. Suosituksessa ei käsitellä näitä oireistoja, mutta suositusta on mahdollista soveltaa myös näistä aiheutuvien toimintakyvyn haittojen kuntoutuksessa.
Autismikirjon piirteitä esiintyy väestössä myös ilman, että ne aiheuttavat haittaa henkilölle tai hänen toimintakyvylleen. Tällöin ei kuitenkaan ole kyse lääketieteellisestä hoitoa tai kuntoutusta vaativasta häiriöstä.
Lähde: käypä hoito
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sä oot vaan itse takertunut sanan vanhaan merkitykseen. Nykyään autisti ei tarkoita pelkästään sitä, mitä se on ennen tarkoittanut, vaan nykyään se tarkoittaa myös meitä aspergereja. Ei se ole niin, että autismin kirjon häiriöläinen on oikea nimi mulle aspergerina, ja autisti ei, vaan kyllä se autisti vaan nykyään tarkoittaa myös mua. Englanninkielisessä maailmassa tää on jo ihan itsestäänselvää kaikille, Suomessa tullaan vähän perässä, kun eihän se tautiluokituskaan oo täällä vielä virallisesti vaihtunut, vaan asperger-diagnooseja asetetaan yhä.
Mulla on ihan täysi oikeus aspergerina puhua itsestäni autistina."
Kysypä joltakin lääkäriltä tätä. Autismi on edelleen oma diagnoosinsa. Tämä on myös autismiliiton kanta. Autisminkirjon häiriö on laajempi asia kuin autismi. Tämä asia ei tule koskaan muuttumaan, vaikka sinä kuinka sekottaisit käsitteet.
Lääketiede määrittää käsitteet lääketi
No kun ei. Kun se uusi tautiluokitus tulee voimaan, niin sen alla ei tule olemaan erillistä "lapsuusiän autismi" tai "autismi" tai "asperger" -nimikettä, vaan kaikkien näiden nimi on vain autismin kirjon häiriö. Eli autismi.
Tässä vielä:
AI-yhteenveto
+1
Autismin kirjoon liittyvä tautiluokitus muuttuu tulevaisuudessa, kun Suomessa otetaan käyttöön kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä ICD-11. Nykyinen ICD-10-luokitus poistuu ja sen tilalle tulee ICD-11, jossa autismikirjon häiriöt luokitellaan yhtenä kokonaisuutena, eikä erillisinä diagnooseina kuten lapsuusiän autismina ja Aspergerin oireyhtymänä.
Tarkemmin:
ICD-10:
Tällä hetkellä Suomessa käytössä oleva ICD-10 luokittelee autismin häiriöt laaja-alaisiksi kehityshäiriöiksi (F84).
ICD-11:
Uudessa ICD-11-luokituksessa autismikirjon häiriö on yhtenäinen kokonaisuus, joka kattaa aiemmat erilliset diagnoosit.
Muutokset:
Erilliset diagnoosit, kuten lapsuusiän autismi, Aspergerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi, korvataan yhtenäisellä autismikirjon häiriö -diagnoosilla.
Käyttöönotto:
THL:n mukaan ICD-11 otetaan Suomessa käyttöön 1.6.2028 alkaen, kertoo Autismiliitto.
Käytännössä:
Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa autismin kirjon diagnoosi tehdään yhtenäisen diagnoosin pohjalta, ja sen tarkemmat piirteet määritellään lisätiedoilla, kuten älyllisen kehitystason ja kielenkäytön tason mukaan.
Isältään on lapsi tautinsa perinyt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännytte jos suvussanne on autismia??? Ihan saurasta touhua tehdä vammaisia lapsia.
Maailma tarvitsee autistejakin, niin hyvä jonkun on niitäkin tehdä.
Toki en tiennyt omasta autismistani vielä silloin kuin sain lapsia, vaan vasta paljon myöhemmin, samoja aikoja lapsen kanssa, sain asperger-diagnoosin. Tää lienee mun ikäisten naisten kohdalla aika yleistä, koska meidän lapsuudessa tätä ei vielä diagnosoitu tytöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Millä natsoilla väität toisten ihmisten diagnooseja virhediagnooseiksi? Vai puhutko omastasi ja lapsesi virhediagnoosista?"
Autisminkirjon ihminen tunnistaa toisen autisminkirjon ihmisen. Esim. lievään autismiin kuuluu aina aistiylihekkyydet. Kun olet kärsinyt niistä, tiedät kyllä, jos toinen ei niistä kärsi. Ei ole olemassa lievästi autistisia ilman aistiyliherkkyyksiä. Kun naama on täynnä lävistyksiä, tiedät, että henkilö ei ole aistiherkkyyksiä nähnytkään.
Nyt on kyllä ainakin sinun autismidiagnoosisi kohdillaan, kun asenne on tuo.
Itselläni on aistiherkkyyksiä, mutta en näe, että ne estäisivät lävistyksen ottamista. Kaikkien aistiherkkyydet eivät ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
"Lääkärit ei todellakaan myönnä diagnooseja minkään vanhemman vaatimusten pohjalta 🤣. Päinvastoin itseasiassa, musta näyttää siltä, että lääkärit on paljon varovaisempia ja vastahakoisempia asettamaan diagnoosia edes täysin selville tapauksille, jos vanhempi erehtyy mainitsemaan lääkärille tietävänsä lapsensa olevan autismin kirjolla. Muutenkin autismin kirjon diagnoosin asettamisessa lapsille ollaan suorastaan yli varovaisia, pelätään sen olevan leimaava ja muuta hölmöä."
Yksityispuolelta diagnooseja saa rahalla. Esim. asperger-diagnooseja on saatettu antaa jo yhden lääkärikäynnin perusteella ilman moniammatillista arviota, läheisten haastatteluja, neuropsykologisia tutkimuksia ja vuosien seurantaa.
Julkisen puolen diagnoosit ovat paljon luotettavammat. Julkisella puolella seuranta-aika on kokemukseni mukaan 2-3 vuotta lapsuusiän autismin kohdalla ja vähintään 5 vuotta asperger-diagnoosin kohdalla. Lisäksi diagnoos
Ihan tolkutonta yhteiskunnan varojen hukkaamista. Ja lapsi saa kasvaa vuosia seurattavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.
Ei mun lapset kärsi, ne on ihan onnellisia. Mäkin olen ihan onnellinen, ja kiitollinen, että olen olemassa. Enkä tosiaan tiennyt vielä lapsia saadessani olevani autisti.
Ihmiskunta tarvitsee neurokirjon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.
Sinähän et voi tietää kenelle autismin kirjo on kärsimystä ja kenelle ei. Tiedän monia kirjolla olevia ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä, ml. minä ja lapseni.
Itse Aspergerina ajattelen asiasta eri tavoin. En kiellä sitä, etteikö ihminen saisi määritellä itsensä halutulla tavoin, mutta on typeryyttä odottaa alasajetun yhteiskunnan integroivan ja innostuvan yhä uusista hatusta revityistä neurotyypeistä. Kaikkein pahinta on rakentaa identiteettinsä tämän pohjalta, koska se ei tule isossa kuvassa toimimaan, ja kuten huomata saatamme, nimikkeet vaihtuvat yhtä usein kuin sukat. Etenkin lasten kohdalla tehdään karhunpalvelus, kun sopeutumisen sijaan kasvatetaan ja ohjataan ideologiaan. Olen huolestuneena seurannut tätä kehitystä. Miten voi edes autistilta mennä ohi karut faktat, ettei olla menossa kohti hyväksyvää yhteistä ihanuutta, vaan todella vaikeaa aikaa, jossa yksilön kikkailulle ei ole mitään sijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillähän ei sinänsä ole mitään estävää merkitystä, rakentaako ihminen identiteettinsä nepsyyteensä vai ei, ihmisessä se on silti kuin piilevä hiusmurtuma. Se murtuu jossain vaiheessa tai sattumalta kantaa läpi elämän.
T. AuDHD, joka tajusi nepsyyteensä vasta keski-iässä työkyvyn mentyä ja koko elämän koettu kuormituksen erilaisuus keskivertoihmiseen verrattuna sai selityksensä
P. S. Jos olisin saanut lääkityksen ja hoidon ajoissa, olisin ehkä säilyttänyt työkykyni.
Vierailija kirjoitti:
Sillähän ei sinänsä ole mitään estävää merkitystä, rakentaako ihminen identiteettinsä nepsyyteensä vai ei, ihmisessä se on silti kuin piilevä hiusmurtuma. Se murtuu jossain vaiheessa tai sattumalta kantaa läpi elämän.
T. AuDHD, joka tajusi nepsyyteensä vasta keski-iässä työkyvyn mentyä ja koko elämän koettu kuormituksen erilaisuus keskivertoihmiseen verrattuna sai selityksensä
P. S. Jos olisin saanut lääkityksen ja hoidon ajoissa, olisin ehkä säilyttänyt työkykyni.
Minulla on aivan sama historia, mutta en usko että lääkitys tai hoito - mitä se nyt sitten ikinä olisi ollutkaan - olisi pelastanut minua toistuvilta kuormittumisilta, ja lopulta täydelliseltä romahdukselta. Sain molemmista diagnoosin nelikymppisenä. Jaksoin oravanpyörässä aikani, alla minulla on korkeakoulututkinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.
Ei mun lapset kärsi, ne on ihan onnellisia. Mäkin olen ihan onnellinen, ja kiitollinen, että olen olemassa. Enkä tosiaan tiennyt vielä lapsia saadessani olevani autisti.
Ihmiskunta tarvitsee neurokirjon.
Totta, moni keksijä ja tiedemies on itseasiassa nepsytapaus ja juuri heillä on ollut kyky nähdä sellaisia asioita mitä me normi-ihmiset emme näe. Esimerkiksi Albert Einsteinista on sanuttu että hän olisi ollut nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän ei sinänsä ole mitään estävää merkitystä, rakentaako ihminen identiteettinsä nepsyyteensä vai ei, ihmisessä se on silti kuin piilevä hiusmurtuma. Se murtuu jossain vaiheessa tai sattumalta kantaa läpi elämän.
T. AuDHD, joka tajusi nepsyyteensä vasta keski-iässä työkyvyn mentyä ja koko elämän koettu kuormituksen erilaisuus keskivertoihmiseen verrattuna sai selityksensä
P. S. Jos olisin saanut lääkityksen ja hoidon ajoissa, olisin ehkä säilyttänyt työkykyni.
Minulla on aivan sama historia, mutta en usko että lääkitys tai hoito - mitä se nyt sitten ikinä olisi ollutkaan - olisi pelastanut minua toistuvilta kuormittumisilta, ja lopulta täydelliseltä romahdukselta. Sain molemmista diagnoosin nelikymppisenä. Jaksoin oravanpyörässä aikani, alla minulla on korkeakoulututkinnot.
Oletko käyttänyt lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän ei sinänsä ole mitään estävää merkitystä, rakentaako ihminen identiteettinsä nepsyyteensä vai ei, ihmisessä se on silti kuin piilevä hiusmurtuma. Se murtuu jossain vaiheessa tai sattumalta kantaa läpi elämän.
T. AuDHD, joka tajusi nepsyyteensä vasta keski-iässä työkyvyn mentyä ja koko elämän koettu kuormituksen erilaisuus keskivertoihmiseen verrattuna sai selityksensä
P. S. Jos olisin saanut lääkityksen ja hoidon ajoissa, olisin ehkä säilyttänyt työkykyni.
Minulla on aivan sama historia, mutta en usko että lääkitys tai hoito - mitä se nyt sitten ikinä olisi ollutkaan - olisi pelastanut minua toistuvilta kuormittumisilta, ja lopulta täydelliseltä romahdukselta. Sain molemmista diagnoosin nelikymppisenä. Jaksoin oravanpyörässä aikani, alla minulla on korkeakoulutut
Olen, varmasti kokeillut kaikkia markkinoilla olevia. Sivuvaikutukset peittoavat hyödyt, eikä niistä ole pitkässä juoksussa hyötyä esimerkiksi työelämässä. Saattaa johtua juurikin tuosta diagnoosikombosta. Työelämään tarvitsisi pitkäkestoista jaksamista, joka näyttäisi toistuvien loppuunpalamisten johdosta olevan kognitiivisesti menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pistää vihaksi itsekkäät ihmiset, jotka levittävät sairaita geenejään. Laitetaan viattomat lapset kärsimään.
Tämä! Ei-terveiltä ihmisiltä pitäisi laittaa putket ja piuhat tukkoon, kyllä täällä on ihan tarpeeksi porukkaa joita elätetään veronmaksajien rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän ei sinänsä ole mitään estävää merkitystä, rakentaako ihminen identiteettinsä nepsyyteensä vai ei, ihmisessä se on silti kuin piilevä hiusmurtuma. Se murtuu jossain vaiheessa tai sattumalta kantaa läpi elämän.
T. AuDHD, joka tajusi nepsyyteensä vasta keski-iässä työkyvyn mentyä ja koko elämän koettu kuormituksen erilaisuus keskivertoihmiseen verrattuna sai selityksensä
P. S. Jos olisin saanut lääkityksen ja hoidon ajoissa, olisin ehkä säilyttänyt työkykyni.
Minulla on aivan sama historia, mutta en usko että lääkitys tai hoito - mitä se nyt sitten ikinä olisi ollutkaan - olisi pelastanut minua toistuvilta kuormittumisilta, ja lopulta täydelliseltä romahdukselta. Sain molemmista diagnoosin nelikymppisenä. Jaksoin orav
Minä olen saanut jo pelkästään Voxralla ja estrogeenilla aikaan valtavaa toimintakyvyn lisääntymistä. Ei toki paranna, mutta ilman niitä olisin täysin toimintakyvytön.
Puhut ihan kummallisia. Kyllä mulla itsellänikin on sangen hyvä autistitutka, mutta se pätee lähinnä miehiin, en mä toisia naisautisteja tunnista yhtään niin itsestäänselvästi.
Sulla on väärää tietoa aistiyliherkkyyksistä. "Lievään" autismiin ei suinkaan aina kuulu aistiyliherkkyydet, vaikka ne yleisiä onkin. Väitteesi siitä on siis täysin virheellinen. Olet väärässä myös siinä, että lävistykset millään tapaa kertoisivat siitä, ettei ihmisellä olisi aistiyliherkkyyksiä. Eihän sekään pidä paikkaansa!