Lue keskustelun säännöt.
Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
18.08.2025 |
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää.
Oletko tietoinen, että normaalin lapsen tantrum ja neuroepätyypillisen lapsen meltdown ovat kaksi täysin eri asiaa. Varmaan voi autusti saada myös niitä normaalin itkupotkuraivareita, mutta välttämättä ei.
Meltdown johtuu liiasta hermoston kuormitustilasta. Ei siitä,
Voihan tantrum ja meltdown sentään.
En voi sille mitään, ettei sinun äo riitä käsittelemään tietoa tarpeeksi syvällisellä tasolla.
T. Mensakelpoinen AuDHD, jonka yksi erityismielenkiinnon kohde on neuropsykiatrinen epätyypillisyys ja sen neurokemiallinen pohja sekä käytös että päänsisäinen maailma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdot
Neuroepätyypillisyyttä ei diagnosoida aivotutkimuksella.
Neuroepätyypillinen muuttuu neurotyypilliseksi yksinkertaisesti siten, että esimerkiksi aikuistuttuaan hän menee lääkärin vastaanotolle ja pyytää diagnoosin purkamista.
Diagnoosi voi muuttua, mutta keho ei. Se edelleen vastaa lääkityksiin neuroepätyypillisellä tavalla ja siitä voi tehdä johtopäätelmiä siitä, kumpaan porukkaan ihminen kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isä ole välttämättä ihan väärässä. Monet autistit (lievät) on pilattu kasvatuksella. Lapsi on ollut haastava kiukuttelija ja käytöstä ei ole saatu oikenemaan, joten piirteet menee jo autismin puolelle. Autistihan on periaatteessa käytökseltään huonosti kasvatettu monesti. Se, että onko se neurologiaa vai kasvatusta, on aina arvoitus. Usein vähän kumpaakin. Ja nyt siis tarkoitan lieviä autisteja. Erityisesti teineille haetaan autismin dg:tä, kun ei ole taaperona vedetty rajoja ja lapsesta on tullut änkyrä, jolle vanhemmat ei pärjää.
Oletko tietoinen, että normaalin lapsen tantrum ja neuroepätyypillisen lapsen meltdown ovat kaksi täysin eri asiaa. Varmaan voi autusti saada myös niitä normaalin itkupotkuraivareita, mutta välttämättä ei.
Meltdown jo
Höpöti löpöti ja turhuuden markkinat. Tulispa sota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdot
Neuroepätyypillisyyttä ei diagnosoida aivotutkimuksella.
Neuroepätyypillinen muuttuu neurotyypilliseksi yksinkertaisesti siten, että esimerkiksi aikuistuttuaan hän menee lääkärin vastaanotolle ja pyytää diagnoosin purkamista
Ihan naurettavaa höpinää nyt. Autisti on autisti täysin riippumatta siitä, onko hänellä diagnoosia vai ei. Se, että sen diagnosointiin ei vielä ole pätevämpiä keinoja, ei vaikuta itse asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan lähes koko historia aina 2010-luvulle asti on pärjätty ilman nepsyttelyä. Sitten nepsyttely tuli muotiin.
Niin no, ne jotka eivät pärjänneet eivät ole varmaan enää täällä kokemuksistaan kertomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin s
Ihan naurettavaa höpinää nyt. Autisti on autisti täysin riippumatta siitä, onko hänellä diagnoosia vai ei. Se, että sen diagnosointiin ei vielä ole pätevämpiä keinoja, ei vaikuta itse asiaan mitenkään.
Joka toinen mamma on sitä mieltä, että hänen lapsensa on ihan varmasti autisti, pda, adhd tai joku muu vastaava. Ja lääkäri on epäreilu kun ei suostu myöntämään diagnoosia. Vaikka onneksi silti voi kirjoittaa someprofiiliin että on "nepsyn äiti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdot
Ei siitä mitään hintaa makseta. Ihmiskunnan lähes koko historia aina 2010-luvulle asti on pärjätty ilman nepsyttelyä. Sitten nepsyttely tuli muotiin.
Jos nepsyttely edesauttaisi ihmisten hyvinvointia niin esimerkiksi mt-ongelmien pitäisi olla nyt vähenemään päin. Mutta sellaisesta ei ole mitään merkkejä.
Se, että nepsyttelyyn hurahtaneet aikuiset nykyisin selittävät elämänsä ongelmia sillä, että heillä ei ole nepsydiagnoosia ei todista mitään.
Ei ihmiskunta ole pärjännyt mitenkään hyvin.
Miksi ihmeessä neurotyypillisten ihmisten mt-ongelmien esiintyvyyteen vaikuttaisi se, saako nepsyt diagnooseja ja tukea vai ei?
Mun lapsi pärjää ihan helvetisti paremmin kuin minä lapsena, kun ollaan tietoisia hänen autismista ja saa sopivia tukitoimia, toisin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai
Joka toinen mamma on sitä mieltä, että hänen lapsensa on ihan varmasti autisti, pda, adhd tai joku muu vastaava. Ja lääkäri on epäreilu kun ei suostu myöntämään diagnoosia. Vaikka onneksi silti voi kirjoittaa someprofiiliin että on "nepsyn äiti".
Ja joka toinen somekommentoija kommentoi jokaista nepsy asiaa juuri niin kuin sinä. Toi on vaan tota teidän neurotyypillisten tän hetken muotia, että noin kuuluu sanoa.
Mulle on ihan sama mitä joka toinen mamma. Autistin tyttärenä, autistina, autistin puolisona ja autistien äitinä mä TIEDÄN, että on tärkeää, että me saadaan tieto omasta autismistamme.
Sua asia taas tuskin koskettaa millään tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se ka
Minä taas olen tyytyväinen, että tällaisten turhuuksien tuet leikataan. Ja yhä enenevässä määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oiskoon se isäkin kirjolla, kun sehän on periytyvää ja suhtautuu noin oudosti. Melkein eron paikka.
Mulle olisi eron paikka, paitsi että olisi vaara, että lapsi joutuisi tapaamisissa vieläkin huonompaan asemaan. Saattaisi tosin mennä, niinkuin meillä meni, isä ei ottanut lasta luokseen, tai jos otti, palautti muutaman tunnin jälkeen, kun ei halunnut pitää yhtään enempää. Mutta mun silmissäni anteeksi antamatonta.
Siskoni poika on vaikeasti autistinen. Anoppi uskoi, että autismi johtuu ympäristötekijöistä eli kasvatuksesta, ja kiusasi ennestään vaikeassa tilanteessa olevaa perhettä tällä syytöksellä vuosia, kunnes lopulta kuoli.
Vanhin siskoni on vajaamielinen. Isärovasti ei tätä niellyt, vaan pani vajaamielisen tyttärensä oppikouluun. Sai järjettömän tekonsa läpi käyttäen vaikutusvaltaansa. Tietysti parin vuoden jälkeen opettajat kehottivat ottamaan hänet pois. Äitini havaitsi tyttärensä vajaamielisyyden jo tyttären ollessa pieni, mutta isärovasti ei uskonut.
Muutenkin isärovastin 'kasvatusmenetelmä' oli pahoinpitely, eläimellinen raivoaminen, karjuminen ja mylviminen. Otti käteensä, mitä sattui saamaan, ja löi sydämettömästi. Veljeäni jopa potki. Hirviö. Onneksi kuoli jo runsaan 70 vuoden iässä. En ole käynyt haudallansa lapsuuden ajan piinaavaa pelkoa muistelemassa. Kynis.mi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on mata
Minä taas olen tyytyväinen, että tällaisten turhuuksien tuet leikataan. Ja yhä enenevässä määrin.
Kommentti on turha, kun se ei viittaa mihinkään lainaukseen. Ja niin taitaa olla tämäkin kommentti... palstan ontuvat lainausominaisuudet...
Nepsylapset taitaa olla aika yleisiä "voittajaäideillä". On voitettu lapsi itselle, lapselle vaan kävi huonosti voittoisassa kiistassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen isällä on vielä shokki eli kieltovaihe päällä. Autisminkirjon diagnoosi on iso asia ja se vaikuttaa suuresti lapsen ja teidän elämään - muuttaa sitä erilaiseksi. Lapsen ja teidän perhe-elämän kannalta kuitenkin asiaan on aika saada muutos ja teidän tulisi mennä sopetumisvalmennuskurssille. Kannattaisi, ehkä houkutella mies mukaan sillä ajatuksella, että saisitte myös hetken omaakin aikaa ja ainakin vaikka hotellin aamupalat. Sitten toivotaan, että mies löytäisi sieltä samalla vertaistukea ja oppisi hyväksymään tilanteen ja lapsensa, mitä ei tällä hetkellä vielä kykene tekemään.
Ehkä voit miehelle puhua, että on olemassa erilaisia aivojen häiriöitä, mitkä eivät näy ulospäin, mutta näkyvät käytöksessä. Teidän lapsenne on varmasti ihana ja upea sellaisena kuin on, mutta hänen kanssaan ei päde ns. tavalliset kasvatuskeinot, vaan joudutte opettelemaan uuden tavan toimia.
Itse aikanani pakotin mieheni kursseille ja lääkäriin mukaan, jotta ymmärrys asian tiimoilta lisääntyi.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin siihen tarttui heti. Mitä tahansa pyytää tai ehdot
Neuroepätyypillisyyttä ei diagnosoida aivotutkimuksella.
Neuroepätyypillinen muuttuu neurotyypilliseksi yksinkertaisesti siten, että esimerkiksi aikuistuttuaan hän menee lääkärin vastaanotolle ja pyytää diagnoosin purkamista.
Tällä keinolla saadaan näppärästi kansanterveys ihan uudelle tasolle. Poistetaan vaan diagnoosit niin ihmiset paranevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua kuten kenen tahansa lapsen huonoon käyttäytymiseen.
Kovaa kuria ei tule käyttää yhteenkään lapseen.
Selvittäkää mistä nämä ikävät tunteet oikeasti johtuvat ja tehkää työtä lämpimämpien välien saavuttamiseksi.
Isän tulee ensisijaisesti hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on.
Monesti luullaan että autistia on vaikea kasvattaa mutta hän on kuin kuka tahansa ihminen joten kasvattakaa lasta ihmisenä eikä autistina. Kokemuksella.
Jos ongelma onkin äiti joka näkee lapsen ensisijaisesti autistisena, ja yrittää väkisin takoa isän päähän että lapsi on erityinen ja häntä tulee kohdella silkkihansikkain, eikä kasvattaa kuin ketä tahansa lasta?
Onpa ikävä ja tietämätön vastaus, jota täytyy näin ulkopuolisen, asioista yleisesti tietävän oikaista. Se, että autisminkirjon lasta pitää kasvattaa eritavoin kuin ns. neurotyypillistä, ei tarkoita silkkihansikkain kasvattamista. Kyse ei ole siitä, miten lapsi nähdään, vaan kyse on siitä, mitä lapsi on ja hänet tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.
En ymmärrä ihmisten halua kommentoida asioihin ja antaa neuvoja, silloin kuin heillä ei ole riittävää osaamista tai ymmärrystä asiasta. Onko kyse pätemisen tarpeesta. Samasta kuin väittäisi kivenkovaan maapallon olevan litteä ja se kuka eniten väittää näin, niin on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Eli isä kasvattaa sitä nepsyä ja sinä hyysäät ? Minulla on vanhin Asperger ja on käynyt armeijankin, olisi päässyt aliupseeri kouluun muttei halunnut
Monelle lieväsi autistiselle voi sopia ns. armejaura. Aika yllättävää, että sanot noin ilman ymmärrystä siitä, että autistinen lapsi tarvitsee erilaisen kasvatustavan usein, mutta se ei ole sama asia kuin lepsuilu tai kurittomuus.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isällä on vielä shokki eli kieltovaihe päällä. Autisminkirjon diagnoosi on iso asia ja se vaikuttaa suuresti lapsen ja teidän elämään - muuttaa sitä erilaiseksi. Lapsen ja teidän perhe-elämän kannalta kuitenkin asiaan on aika saada muutos ja teidän tulisi mennä sopetumisvalmennuskurssille. Kannattaisi, ehkä houkutella mies mukaan sillä ajatuksella, että saisitte myös hetken omaakin aikaa ja ainakin vaikka hotellin aamupalat. Sitten toivotaan, että mies löytäisi sieltä samalla vertaistukea ja oppisi hyväksymään tilanteen ja lapsensa, mitä ei tällä hetkellä vielä kykene tekemään.
Ehkä voit miehelle puhua, että on olemassa erilaisia aivojen häiriöitä, mitkä eivät näy ulospäin, mutta näkyvät käytöksessä. Teidän lapsenne on varmasti ihana ja upea sellaisena kuin on, mutta hänen kanssaan ei päde ns. tavalliset kasvatuskeinot, vaan joudutte opettelemaan uuden tavan toimia.
Itse aikanani pakotin mieheni kursseille ja lääkäriin mukaan, jotta ymmärrys asian tiimoilta lisääntyi.
Suurinta osaa lievällä autismilla eli aspergerilla diagnosoiduista ei maallikko erota mitenkään tavallisesta ihmisestä. Tai ei ainakaan sellaisesta ihmisestä joka perinteisesti on ymmärretty tavalliseksi. Nepsybuumin myötä tavallisuuden määritelmä on ainakin monien silmissa kutistunut todella paljon...
Tällaiseen lapseen toimivat aivan normaalit kasvatuskeinot. Ei siis tarvitse esimerkiksi pidättäytyä komentamasta tai rankaisemasta lasta niin kuin tuolla aiemmin ketjussa väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isä ymmärtää, mutta ei halua kasvattaa lastaan autisti-identiteettiin, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa.
Täytyy myöntää, että tässä on totuuden siemen. Tyttäreni sai aikuisena autismin kirjon diagnoosin ja adhd:n diagnoosin. Ennen diagnooseja hän sentään vielä yritti, mutta diagnoosien jälkeen hän muka antoi itselleen luvan luovuttaa ja siirtyä yhteiskunnan elätiksi. Ei minua hänen ja lievä adhd-oireilu koskaan häirinnyt, vaan se, että oli luonteeltaan niin saamaton ja valmis menemään sieltä mistä aita on matalin. Kaikenlaista tukimuotoa kokeiltiin, mutta se kaatui siihen että hän on niin saamaton. Nyt kun sai tekosyyn heittäytyä kokonaan passattavaksi niin s
Tällä keinolla saadaan näppärästi kansanterveys ihan uudelle tasolle. Poistetaan vaan diagnoosit niin ihmiset paranevat.
Samalla tavalla saadaan ihmiset sairaiksi jos lätkäistään niille diagnoosi.
Nepsydiagnosoitujen osuuksissa on valtavia eroja eri hyvinvointialueiden välillä mikä kertoo siitä, että virhediagnoosien määrä on hyvin iso.
Neuroepätyypillisyyttä ei diagnosoida aivotutkimuksella.
Neuroepätyypillinen muuttuu neurotyypilliseksi yksinkertaisesti siten, että esimerkiksi aikuistuttuaan hän menee lääkärin vastaanotolle ja pyytää diagnoosin purkamista.