Lue keskustelun säännöt.
Isä ei suostu ymmärtämään autistilastaan
18.08.2025 |
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meidän lapsella on diagnosoitu autismikirjon häiriö (melko lievä sellainen). Lapsen isä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään lasta ollenkaan. Ei lapsen erityispiirteitä, ei niitä tukitoimia mitä lapsi tarvitsee eikä varsinkaan sitä, että autismiin liittyvää käyttäytymistä ei ole mahdollista kasvattaa kovalla kurilla pois. Siksipä isä ja lapsi on jatkuvasti vihatilassa toisiaan kohtaan. Lapsi ei kestä isäänsä eikä isä näytä kestävän lastaan. Olen yrittänyt kaikkeni, puhua ja selittää miehelle asioita, lainata kirjastosta kotiin nepsyoppaita luettavaksi, laittanut linkkejä hyville nettisaiteille aiheesta. Mies ei suostu tulemaan mukaan terveydenhuollon käynteihin, tuli kerran ja hermostui kun hänelle siellä selitettiin miten hänen pitäisi tukea lasta ja miten toimia eri tilanteissa (joissa perinteiset kasvatuskeinot ei autistille todellakaan toimi). Ei kuulemma tule enää kuuntelemaan mitään pas kanjauhamista. Millekään sopeutumisvalmennuskurssille en häntä saa.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä ko. oireyhtymä on, enkä siksi ole hankkinut lapsia (olen keski-ikäinen nainen). Lasten hankkimattouudesta minua on moralisoitu, läksytetty, kauhisteltu, sanottu että olen siksi huono nainen joka ei tajua elämää, viimeiset 15 vuotta sekä puolituttujen että tuntemattomien toimesta. Ihmiset asettavat suuret paineet lisääntyä, vaikka sanon aina suoraan, että en siksi lisäänny kun mulla on perinnäinen synnäinen sairaus jota en halua muille periyttää.
Ihmiset ovat julmia, kaikki eivät voi saada lapsia tai halua niitä, eikä siinä jää elämää kokematta vaikka lapsia ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Isä on varmaan itsekin autisti.
Usein näin. Autismi periytyy, ja omia piirteitään on todella vaikea hyväksyä toisissa.
Eiköhän se aina ole. Oli autisti tai ei.
Omat virheet nähdään toisessa, kun itsessä niitä ei siedetä.
Toisaalta, et voi nähdä toisessa sitä mitä et näe itsessäsi.
Eli virheet nähdään itsessä mutta projisoidaan toiseen ihmiseen.
Ne on toisen virheitä, ei omia.
Eihän läheskään kaikki toimi noin. Kuvaat pikemmin narsistia tai muuta toksista ja itsereflektioon kykenemätöntä tyyppiä. Monilla Asperger (ainakin naisilla) on kyky jopa erittäin syvälliseen ja tarkkanäköiseen itsereflektioon. Ha
Tuossa puhutaan yleisesti.
Hyväkyminen ja itserefketio eivät ole sama asia.
Voit tiedostaa itsessäsi olevia piirteitä mutta et hyväksy.
Eikö se juuri ole itserefketiota, että näet itsessäsi asioita, joita et voi hyväksyä ja siirrät ne muihin. Olet silloin tiedostanut itsessäsi asioita, mutta et hyväksynyt ja siirrät ne muihin.
En näe mitään syytä, miksi tunnetaitoinen ihminen siirtäisi asioita itsestään muihin.
Olen tehnyt valtavan työn siinä, että olen opetellut käsittämään, mitä joku toinen voi ajatella ja miten hän voi toimia, vaikka itselleni sellainen ei tulisi koskaan mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos isällä on ihan samoja oireita ja hän on oppinut maskaamaan ne. Se on toki raskasta mutta veikkaan että monelle nepsylle ainoa mahdollisuus saada normaali elämä kuukausipalkkoineen, parisuhteineen ja vastaavine. Mutta eihän se toki saisi vihanpitoa olla vaan pitäisi löytää tapa tukea omaa lasta niin että homma toimii.
Maskaus on selitys kaikkeen. Kuka vaan voi olla piilonepsy joka maskaa. Maskaus on väärin koska nepsyltä ei voi edellyttää normaalia käytöstä.
Mietipä asiaa tuollaisen leivästi nepsyn näkökulmasta: Jos vaihtoehdot ovat pieni maskaus minkä ansiosta henkilö pärjää yhteiskunnassa, voi käydä töissä ja maksaa veroja, toisena vaihtoehtona se ettei maskaa, ei pärjää, syrjäyt
Samaa mieltä. Mutta sitten pitää pärjätä omillaan eikä vinkua tukitoimia tai yhteiskunnan mukautumista.
Mihin viestiin tää siis oli vastaus? Mikä on se tilanne, missä pitää pärjätä omillaan eikä vinkua tukitoimia ja yhteiskunnan mukautumista? Ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Näin lievästi nepsyn näkökulmasta:
Tuollainen ajatus, että maskaa ja suorita, ei ole mitenkään terveellä pohjalla.
Pärjäsin ulkoisesti loistavasti keski-ikäiseksi ja edes tajuamatta AuDHD:ta. Maskasin eli sopeuduin. Se vaati vaikka kuinka paljon kulisseissa. Joku ihmetteli, miksen matkusta, miksen mene sellaisiin ja tällaisiin töihin, miksen muka ole löytänyt puolisoa.
Keski-iässä sitten siirryin spektrillä harppauksen pahempaan suuntaan, kun dopamiinit loppuivat "kokonaan". Työkyky lähti kerrasta vuosiksi. Kaikki hoitotahot, jotka ovat elämäntarinani kuulleet, ovat sanoneet, että olen valtavan sisukas ja ollut taitava keksimään kompensaatiokeinoja. Ja jokainen sanoo, että nyt on se hetki, kun ei tarvitse vain selviytyä vaan vain olla ja elää sen mitä osaa ja pystyy ja jaksaa.
Diagnosoimattomalla ADHD-ystävälläni tuli myös vajaa viisikymppisenä täysi dopamiiniromahdus. Hän oli monta vuotta työkyvytön, kun
Lisään vielä, että nyt on sitten ystävillä ihmettelyä siitä, että miten se hyvin suoriutunut "normaali" nyt sitten yhtäkkia tuolla tavalla... Itse olen tiennyt opiskeluista asti, että tulee olemaan onnenkantamoinen, jos suoriudun eläkeikään asti työkykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Autismi ja asperger ovat eri asioita esimerkiksi vaikka molemmat kuuluvat tietojeni mukaisesti autismin kirjon häiriöihin.
Autenttinen autismi on myös eri asia kuin nämä nepsyt joista paljon puhutte.
Nepsyjäkin on erilaisia.
Muistakaa että jokainen ihminen on aina yksilöllinen ja oma persoonallisuutensa.
Sitten kun siirrytään uuteen tautiluokitukseen, niin ei tule olemaan erillistä autismia ja aspergeria, vaan pelkästään autismin kirjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennen ollu autisteja. Selkään sai, jos temppuili.
Vierailija kirjoitti:
Ei ennen ollu autisteja. Selkään sai, jos temppuili.
Se ei kenenkään autismia poistanut.
Mun isä on syntynyt 50-luvulla, ja on autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa sanottiin: "Eli virheet nähdään itsessä..." = Itsereflektio
Se on toinen juttu hyväksyykö niitä itsessään. On helpompi nähdä ne toisessa ja esim. vihata toista kuin itseään.