Lue keskustelun säännöt.
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (448)
Näissä epäonnisissa suhteissa on yksi yhteinen nimittäjä, nimittäin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löytänyt yhtään kohtaa, joka perustelisi sen, että on muka pakko olla huonossa parisuhteessa. Ei ole.
Mitäpä.jos nyt vaan unohtsisit hetkeksi ihan kaikki parisuhdehommat ja keskittyisit rakentamaan itsellesi (ja lapsillesi) mahdollisimman hyvän elämän ilman tätä miestä? Sen jälkeen, kun olet saanut asiat järjestykseen ja nautit elämästäsi, voit ehkä miettiä, vieläkö parisuhteen etsintä kiinnostaa. Kun olet tyytyväinen elämääsi ilman kumppania, et ota ensimmäistä, joka tulee vastaan ja pidät tiukemmin kiinni omasta hyvinvoinnistasi ja itsenäisyydestäsi, ja teet järkevämpiä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt yhtään kohtaa, joka perustelisi sen, että on muka pakko olla huonossa parisuhteessa. Ei ole.
Tämä. Miljoona kertaa tämä!
Taas tällainen uhriutuja, joka näkee kyllä viat miehessä, mutta ei sitä miksi hlvetissä semmoisen kanssa on eli mikä häntä itseään riivaa. Miksei mene ammattilaisen kanssa jutteleen omasta käytöksestään ja uskomuksistaan. Vttu mitä paskaa selittää itselleen. Siis jos ei ole rölli.
Itehän erosin 48-vuotiaana ja jatkoin yliopistossa opintoja. Elämä oikein alkoi siinä, kun lapset myös jo opiskelemassa. Olin niin draivissa, etten koskaan. Enkä ole ainut. En kykene ymmärtämään apta, onko hän jotenkin kehityksessä jäänyt jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit eronnut sitten kun ongelmat näkyivät ensimmäisen kerran, olisit ollut paljon nuorempi, lähempänä neljääkymppiä kuin viittäkymppiä. Hukkasit neljä vuotta itkemiseen, montako vuotta vielä aiot hukata?
Tuollaiset suhteet pilaavat myös ulkonäön. Olen nähnyt, moni nainen laihtuu ja kaunistuu erotessaan huonosta liitosta.
Viisikymppinen löytää vielä suhteita, on paljon muitakin eronneita, kun lapset lentävät pesästä ja huomataan, ettei ole enää mitään yhteistä. Kuusikymppisenä on vaikeampaa, jos siihen asti odotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen uhriutuja, joka näkee kyllä viat miehessä, mutta ei sitä miksi hlvetissä semmoisen kanssa on eli mikä häntä itseään riivaa. Miksei mene ammattilaisen kanssa jutteleen omasta käytöksestään ja uskomuksistaan. Vttu mitä paskaa selittää itselleen. Siis jos ei ole rölli.
Itehän erosin 48-vuotiaana ja jatkoin yliopistossa opintoja. Elämä oikein alkoi siinä, kun lapset myös jo opiskelemassa. Olin niin draivissa, etten koskaan. Enkä ole ainut. En kykene ymmärtämään apta, onko hän jotenkin kehityksessä jäänyt jälkeen.
Siinä ei auta joskus kuin ammattiterapeutti, jos ei pysty eroamaan. Tai jos ei uskalla. Tai jos haluaa tukea muualta tai suvulta.
Voin lyödä vetoa, että kun ap alkaa puhumaan miehelle erosta, se sormus mennään ostamaan. Kannattaa miettiä todella, todella tarkkaan, mitä sitten tapahtuu.
Emt. Koko sormus on täysin absurdi asia tässä kuviossa, ajatteli sitä miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Ette asukaan yhdessä. No mikä estää eron?
taitaa olla näitä perinteisiä mitä jos jään yksin loppuelämäksi keissejä..mieluummin sitten vaarantavat muitakin pysymällä näissä virityksissä mukana.
Tarkennuksena: Lapsilleni mies on mukava, nämä tempaukset tapahtuvat vain ja ainoastaan kun lapset ovat poissa. Lapseni myös kovasti pitävät miehestä. Kyllä tässä kärsijänä olen ainoastaan minä, ja osittain lasten takia en lähde. En halua, että aikuiset heidän elämässään vaihtuvat.
"En halua, että aikuiset heidän elämässään vaihtuvat"
Et -jälleen kerran- ota vastuuta valinnoistasi. Asiat vaan tapahtuu, niinkö?
Jos ap on todellakin näin vastuuton, olisiko parempi sittenkin vaan pysyä tässä umpisurkeassa suhteessa, ihan vaan vielä huonompien valintojen estämiseksi? Kun ei millekään voi mitään???
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että jotkut ne vaan aina löytää itsensä huonoista parisuhteista. Omissa valinnoissa ei tietty ole koskaan vikaa, toinen vain muuttui. Joop joop...
Tässäkin piti aloittaa heti uus suhde kun edellinen loppui. Varmaan olis kunnollisiakin miehiä ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko miehessä mitään hyvää? Jos on paljon hyvääkin, ja haluat pelastaa suhteen, ehdota miehelle pariterapiaa ja hänelle myös omaa terapiaa. Aseta ehdot suhteen jatkamiselle. Ja esim. että 6 kk aikaa parantaa tapansa tai lähdet. Uskon että sinun on vaikea asettaa ehtoja, mutta jos haluat pelastaa suhteen, se on ainoa keino. Jos se ei miehelle käy, peli on selvä. Lähdet.
Tai jos miehessä ei ole mitään hyvää, niin lähdet.
Älä ajattele tulevaisuuden uhkakuvia: yksinäisyyttä ja rakkauden puutetta. Jos haluat parisuhteen tulevaisuudessa, todennäköisesti saat sen. Joskus sen löytämisen eteen joutuu tekemään enemmän töitä, koskaan ei voi tietää milloin tapaa sopivan henkilön.
Saat kyllä rakennettua mukavan tulevaisuuden ilman huonoa miestä. Tosin jos et tee muutakin kuin töitä ja kotona lepäilyä, niin sitten voi olla vaikea löytää ystäviä ja rakka
Siis sä haluat nimenomaan olla ihmisen kanssa joka kohtelee muita hyvin, ei sinua? Eikös elämä kannattaisi jakaa ihmisen kanssa joka kohtelee sinua suurimpana aarteenaan? Tuo on todella iso hälymerkki. Ja tuollainen käytös ei muutu. Jos joku ei arvosta sinua, hän ei ala sinua arvostaa vaikka pyytäisit kuinka kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Eli mies on alusta asti ollut tota. Piilotti sen vaan sulta. Ja sitten kun paljasti korttinsa, silti jäit ja jäät ilman mitään sitovaa tekijää, kuten yhteisiä lapsia, asuntolainaa, asuntoa, avioliittoa. Teillä ei ole mitään. Ja silti jäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on
- työ
- omistuskämppä
- omaisuutta ja rahaa
- lapset aivan eri miehen kanssa
- 48 vuotta elämänkokemusta
- ei asu miehen kanssa samassa asunnossa
- ei ole miehen kanssa velkaa tai asuntolainaa
- ei ole miehen kanssa avioliitossa eikä edes kihloissa
- ei ole mitään yhteistä, mikä sitoo
- ap:n on kuitenkin ihan pakko olla tuossa suhteessa ja pilata lastensa ja oman elämänsä loppuvuodet
Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen uhriutuja, joka näkee kyllä viat miehessä, mutta ei sitä miksi hlvetissä semmoisen kanssa on eli mikä häntä itseään riivaa. Miksei mene ammattilaisen kanssa jutteleen omasta käytöksestään ja uskomuksistaan. Vttu mitä paskaa selittää itselleen.
Tämä.
Ap on mestari kusettamaan jopa itseään. Pakko jäädä miehen kanssa. Juupa juu.
Vierailija kirjoitti:
Jos et itsesi pelastamisesta välitä. Pelasta ne lapset edes tuolta. Ilman suhdetta on parempi kuin huonossa suhteessa. ja tuo suhdehan ei ole vain huono vaan hengenvaarallinen. Luulisi järjen jo sanovan ettei tuosta mitään hyvää seuraa.
Ap on roikkunut tuossa jo viisi vuotta, eikä ole sanojensa mukaan koskaan itkenyt niin paljon kuin tässä suhteessa. Jos ap olisi välitänyt lapsistaan, hän olisi jo aikoja sitten jättänyt miehen.
Ap oli vasta 43-vuotias suhteen alkaessa ja nyt hän on 48-vuotias. Voisinpa sanoa, että ap tuhlailee tässä viimeisiä hyviä vuosiaan. Toki hyviä vuosia on vielä edessä, mutta ne hupenevat eikä kukaan tiedä päiviensä määrää. Nyt on jo mennyt viisi hyvää vuotta aivan hukkaan, kun mies on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Voin lyödä vetoa, että kun ap alkaa puhumaan miehelle erosta, se sormus mennään ostamaan. Kannattaa miettiä todella, todella tarkkaan, mitä sitten tapahtuu.
Emt. Koko sormus on täysin absurdi asia tässä kuviossa, ajatteli sitä miten tahansa.
Niin mennäänkin. Ja sitten ap ei ainakaan voi erota.
En ikinä tuhlaisi aikaani tuollaiseen suhteeseen. Arvosta itseäsi. Usko siihen että olet hyvä ja huippu tyyppi ja ansaitset kunnioitusta ja normaalia rakkautta.
Mieti jos tuo vielä tuosta pahenee?! Ja ajattele lapsiasi. Jaksat olla hyvä äiti jos sua kohdellaan hyvin ja et itke alituiseen.
Monet löytää vielä 60-vuotiaana ja vanhempinakin hyvän puolison. Et todellakaan ole liian vanha!
Minusta tuntuu päivä päivältä enemmän siltä että sinkkunaisten seesteisestä, vapaasta ja onnellisesta elämästä ollaan kateellisia. Suurin osa parisuhteista tuntuu olevan tyytymissuhteita. Ja sitten toisiksi eniten parisuhteista on näitä hirviösuhteita. Oikeat rakkaussuhteet on harvinaisimpia.