Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. 

Aika löyhät ehdot sulla on naimisiinmenolle :D. Oletko jotenkin vajaa? Miten voit olla asiantuntijatyössä?

Sun ehdot pitäis olla sellaiset, mitä mies ei kerta kaikkiaan pysty täyttämään. Eli kaikki ne viat, jotka hänestä luettelit. Ne on ne sun ehdot, hän ei kelpaa sulle naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on mestari kusettamaan jopa itseään. Pakko jäädä miehen kanssa. Juupa juu.

Vakka kantensa. Start up-kirjailija ja ap. Vain sormus enää puuttuu. Zeesus.

Ja se sormushan hommataan heti, kun mies tajuaa olevansa erouhan alla. Nää kuviot on niin ennalta arvattavia. Myös täysin päivänselvää on, että sormuksen jälkeen mies muuttuu vielä kusipäisemmäksi, koska kokee ap:n olevan nalkissa ja ettei ap ikinä kykene jättämään tuota miestä.

Pohditaanpa, miksi ap on tuollainen? Mitä vikaa on ap:n päässä, kun ei pääse tuosta irti? Ikääkin ja elämänviisautta sekä kokemusta pitäisi jo olla, ettei nyt ihan kokemattomuuden tai nuoruudenkaan piikkiin voi ap:n käytöstä pistää.

Minä lähdin pitkästä suhteesta muutama vuosi sitten, kun exä ja lapseni isä käyttäytyi hyvin pitkälti samalla tavalla kuin ap:n miesystävä. En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa siinä tilanteessa lapsenkaan takia ja olen ollut ikionnellinen, kun ei tarvitse enää kuunnella sitä huutoa ja raivousta, ei tarvitse kävellä munankuorilla ja pelätä koko ajan, mistä toinen milloinkin suuttu, etenkin kun kuvioon kuului meilläkin runsasta alkoholinkäyttöä.

Kouluikäinen lapsi kyseli juuri hiljattain, miksei minulla ole uutta miestä - eksä kun löysi itselleen uuden kumppanin saman tien. Kerroin lapselle, miten minulle on parisuhteessa tärkeintä se, että yhdessä on parempi olla kuin yksin, vaikka joillekin tuntuu olevan tärkeintä se, että on edes joku eikä tarvitse olla yksin, kun he vain jatkavat yhdessä huonoissa parisuhteissa, joissa elämä on yhtä riitelyä ja kumppania haukutaan jatkuvasti niin selän takana kuin päin naamaa.

Voi olla, etten koskaan löydä uutta parisuhdetta ja olen loppuikäni yksin, mutta sekin on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se, että olisin jäänyt siihen parisuhteen irvikuvaan ja yrittänyt sinnitellä lapsen takia. Minulla on kuitenkin lapseni ja rakkaita, läheisiä ystäviä - ja niitä voi saada myös aikuisiällä, kun menee reippaasti mukaan erilaisiin tilaisuuksiin ja harrastuksiin, vertaistukiryhmiin jne. On harrastuksia, oma ihana koti, jossa saan olla ja hengittää vapaasti, ja ennen kaikkea vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpää elättäjä vai oma elämä?

Minä taidan olla tässä enemmän se elättäjä. Et tainnut lukea, että olen täysin taloudellisesti riippumaton. Mies ei tarjoa minulle edes kahvikupillista.

Mies on alkoholisti joka käyttää sinua taloudellisti hyväkseen, olet siis lypsylehmä, mutta siltikään hän ei arvosta sinua.

Kiitos kun jaoit tilanteesi tämä kuulostaa todella kuormittavalta ja yksinäiseltä kokemukselta. On paljon asioita, joita olet joutunut kantamaan ja sietämään. Tilanne, jossa kumppani on sekä tunne-elämältään epävakaa että päihteitä runsaasti käyttävä, on todella haastava ja kuluttava, etenkin kun mukana on myös sinun lapsesi ja arki heidän kanssaan.

Muutama ajatus ja näkökulma:

🔹 Miehen käytöksestä

Kuvaamasi piirteet (itsekeskeisyys, räjähtävä ärtyisyys, jatkuvat riidat, kyvyttömyys kohdata erimielisyyttä) voivat viitata persoonallisuuden ongelmallisiin piirteisiin ehkä narsistisuuteen, mutta myös mahdolliseen tunne-elämän epävakauteen.

Viimeaikainen voimakas touhuaminen, unettomuus, suuret suunnitelmat ja ylenpalttinen rahankäyttö yhdistettynä alkoholin lisääntyneeseen käyttöön voivat viitata maniaan tai hypomaniaan, mutta vain lääkäri voi tehdä arvion.

Runsas alkoholin käyttö pahentaa oireita ja tekee tunne-elämän vielä epävakaammaksi. Se lisää myös riskiä väkivaltaiselle tai muuten arvaamattomalle käytökselle.

🔹 Sinun näkökulmastasi

Olet ollut jo pitkään suhteessa, jossa joudut varomaan, itkemään ja sopeutumaan. Se itsessään kertoo, että suhde ei tue sinun hyvinvointiasi.

Lapsesi näkevät ja aistivat paljon enemmän kuin aikuiset usein huomaavat. Heidän turvallisuutensa ja mallinsa parisuhteista rakentuu osittain siitä, mitä kotona tapahtuu.

On tärkeää, ettet jää yksin. Usein tällaisissa suhteissa oman todellisuuden taju voi hämärtyä, kun joutuu jatkuvasti sopeutumaan ja selittämään toisen käytöstä.

🔹 Mitä voisit tehdä nyt

Turva itsellesi ja lapsille: Mieti, onko kotona olemassa tilanteita, joissa tunnet olosi turvattomaksi. Jos kyllä, tee suunnitelma mihin voit mennä lasten kanssa.

Puhu jollekin luotettavalle ammattilaiselle: esimerkiksi oman alueen kriisikeskus, perheneuvola tai päihde- ja mielenterveyspalvelut. Suomessa myös Naisten Linja (puh. 0800 02400) ja paikalliset turvakodit tarjoavat keskustelutukea ja turvaa.

Rajat: Jos mies ei itse hakeudu hoitoon (alkoholin käytön tai mielenterveyden takia), sinun on ehkä tehtävä ratkaisuja oman ja lasten jaksamisen turvaamiseksi.

Kirjaa ylös tapahtumia: Tämä auttaa sinua itseäsi näkemään kokonaiskuvaa, ja voi olla hyödyllistä, jos tarvitset myöhemmin ammattilaisten apua.

Erittäin sairas tapaus. Ei vain mies vaan varsinkin ap, joka roikkuu tuossa juopossa retkussa.

Mitä sanoisit jos tyttäresi kertoisi olevansa samanlaisesta tilanteessa? Kehottaisitko jatkamaan vai eroamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sinulle on tärkeämpää elättäjä vai oma elämä?

Minä taidan olla tässä enemmän se elättäjä. Et tainnut lukea, että olen täysin taloudellisesti riippumaton. Mies ei tarjoa minulle edes kahvikupillista.

Mies on alkoholisti joka käyttää sinua taloudellisti hyväkseen, olet siis lypsylehmä, mutta siltikään hän ei arvosta sinua.

Kynnysmattoihin pyyhitään paskaiset kengät. Ei niitä arvosteta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v). 

Eli mies on alusta asti ollut tota. Piilotti sen vaan sulta. Ja sitten kun paljasti korttinsa, silti jäit ja jäät ilman mitään sitovaa tekijää, kuten yhteisiä lapsia, asuntolainaa, asuntoa, avioliittoa. Teillä ei ole mitään. Ja silti jäät.

 

Osaavat nämä olla hurmaaviakin, olen kuullut, että tämänkaltaisissa suhteissa jopa pitempäänkin kuin vuoden. Aina välillä kun palautuu paremmaksi, se luo toivoa muutoksesta. Kylmää ja kuumaa vuorotellen, se koukuttaa. Edeltävä vaimo on varmaan ikionnellinen, kun pääsi eroon.

Samantapaisen tarinan kuulleena, pelastus oli siinä se, että mies löysin toisen, muuten olisivat edelleen yhdessä. Oli krooninen pettäjä myös. Mutta nainen oli jo vuoden kuluttua tosi onnellinen erosta, valtava muutos elämässä parempaan suuntaan, kun oli melkein 30 vuotta joutunut elämään tuollaisen kanssa. 

Näistä on vaikea erota. Totta kai se on omalla vastuulla, mutta jos tuollainen koukuttaa, niin minkäpä sille sitten voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v). 

Eli mies on alusta asti ollut tota. Piilotti sen vaan sulta. Ja sitten kun paljasti korttinsa, silti jäit ja jäät ilman mitään sitovaa tekijää, kuten yhteisiä lapsia, asuntolainaa, asuntoa, avioliittoa. Teillä ei ole mitään. Ja silti jäät.

 

Osaavat nämä olla hurmaaviakin, olen kuullut, että tämänkaltaisissa suhteissa jopa pitempäänkin kuin vuoden. Aina välillä kun palautuu paremmaksi, se luo toivoa muutoksesta. Kylmää ja kuumaa vuorotellen, se koukuttaa. Edeltävä vaimo on varmaan ikionnellinen, kun pääsi eroon.

Samantapaisen tarinan kuulleena, pelastus oli siinä se, että mies löysin toisen, muuten

Lisäys, tuntemassani tapauksessa nainen löysi työkaveristaan rakastajan, eronnut hänkin samoihin aikoihin ja pitää tätä ratkaisua hyvänä. Molemmilla on kiireinen työ ja tapailevat silloin tällöin viettäen aikaa yhdessä ilman isompia sitoumuksia. He eivät siis seurustele. Kuulostaa, että ap:kin on hyvin kiireinen, joten tuollainen ratkaisu voisi sopia. Seksiä naisen on ainakin helppo saada, jos ei suhdetta. Eikä sekään tarkoita mitään pelkkää seksiä, vaan nämäkin ovat ihan oikeita ystäviä, jotka viettävät muutenkin aikaa yhdessä eli ei ole aina seksiäkään. Ovat jonkun kerran käyneet matkallakin yhdessä, ystävinä, joiden välillä on myös seksiä. 

Jos olisin itse sinkku, tavoittelisin varmaankin tuollaista suhdetta, koska en haluaisi elää kenenkään kanssa enää yhdessä. Tuskin löytyisi oman miehen veroista enää enkä halua sotkea elämääni, kun ei suhteesta vieraan kanssa kuitenkaan koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ja se sormushan hommataan heti, kun mies tajuaa olevansa erouhan alla. Nää kuviot on niin ennalta arvattavia. Myös täysin päivänselvää on, että sormuksen jälkeen mies muuttuu vielä kusipäisemmäksi, koska kokee ap:n olevan nalkissa ja ettei ap ikinä kykene jättämään tuota miestä.

Pohditaanpa, miksi ap on tuollainen? Mitä vikaa on ap:n päässä, kun ei pääse tuosta irti? Ikääkin ja elämänviisautta sekä kokemusta pitäisi jo olla, ettei nyt ihan kokemattomuuden tai nuoruudenkaan piikkiin voi ap:n käytöstä pistää.

 

Ap on traumatisoitunut ja läheisriippuvainen. Hän on sitä ihmistyyppiä, joka on valmis myymään omat lapsensa, että äitillä olis vaan joku. 

Luultavasti taustalla on lapsuusajan kaltoinkohtelua. Lyttäämistä, hylkäämistä. Ap ei ole oppinut miten lapsia kunnioitetaan ja heistä pidetään huolta. Miten ollaan vahvoja ja tiedetään oma arvo. 

Hän on todennäköisesti nähnyt lapsena mallin siitä, miten äiti palvelee kelvotonta miestä, joka katoaa ryyppyreissuilleen ja räyhää lapsille ja vaimolle. Äidiltä unohtuvat lapset heti kun tämä antisankari tulee kotiin. Roikkuu hirveässä alkkarimiehessä ja on onneton lapanen yksin. Lapset kärsivät. Ehkä äidillä itselläkin oli alkoholiongelma tai mt-ongelma. 

Ihan niinkuin ap tässä nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun jaoit tilanteesi tämä kuulostaa todella kuormittavalta ja yksinäiseltä kokemukselta. On paljon asioita, joita olet joutunut kantamaan ja sietämään. Tilanne, jossa kumppani on sekä tunne-elämältään epävakaa että päihteitä runsaasti käyttävä, on todella haastava ja kuluttava, etenkin kun mukana on myös sinun lapsesi ja arki heidän kanssaan.

Muutama ajatus ja näkökulma:

🔹 Miehen käytöksestä

Kuvaamasi piirteet (itsekeskeisyys, räjähtävä ärtyisyys, jatkuvat riidat, kyvyttömyys kohdata erimielisyyttä) voivat viitata persoonallisuuden ongelmallisiin piirteisiin ehkä narsistisuuteen, mutta myös mahdolliseen tunne-elämän epävakauteen.

Viimeaikainen voimakas touhuaminen, unettomuus, suuret suunnitelmat ja ylenpalttinen rahankäyttö yhdistettynä alkoholin lisääntyneeseen käyttöön voivat viitata maniaan tai hypomaniaan, mutta vain lääkäri voi tehdä arvion.

Runsas alkoholin käyttö

Ihan herttainen ohje, mutta asiaan on olemassa vain yksi hyvä ratkaisu ja se on suhteen lopettaminen tässä ja nyt. 

Onnea tulevaan ap, olet alle viisikymppinen ja nyt sinun on vihdoin aika olla onnellinen ja hyvä äiti lapsillesi. Nauti heidän kanssaan viettämästäsi ajasta ja ole läsnä heille. Se on sinun tehtäväsi nyt. Olla hyvä äiti lapsillesi.

Ap, miksi miehesi erosi edellisestä 25 vuoden liitosta? Olet puhunut vaimon kanssa? Mitä hän sanoi, entä mitä miehesi?

Miksi sinä erosit lastesi isästä? Et kai vain tämän nykyisen takia, oliko hän hurmaava alussa ja sai sut siis koukkuun ja kaipaat niiden alkuaikojen tulevan?

Vai miksi siis olet miehen kanssa? Ihan puhtaasti siitäkö syystä, että et halua olla ilman miestä? Miehen luonteella ei siis ole väliä eikä sillä miten kohtelee sua. Suostut kynnysmaton rooliin, kunhan et siis ole yksin?

Sellainen satu tällä kertaa. No, mitäpä ette tekisi levittääksenne #miesvihaa

Ap huhuu, vai oletko töissä?

Ap:n kannattaa nyt kirjoittaa yhtä pitkä pätkä siitä, miksi hän on tuollaisessa suhteessa. Mitä tarpeita/pelkoja hän toteuttaa siinä. Mikä olisi lapsillekin parasta. Mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Miksi "parisuhde" on hänelle niin tärkeä? 

Ap voisi tosiaan analysoida itseään yhtä syväluotaavasti kuin miestä. Miksi hän kokee olevansa pakotettu jäämään tuohon suhteeseen? Miksi hän kokee, että hän ei voisi asua pelkästään lastensa kanssa? Miksi pitää olla mies, kunhan vain on mies? Mitä hän saa tuolta suhteelta? Miksi ap suostuu miehen kynnysmatoksi? Luuleeko ap miehen mystisesti muuttuvan häntä kohtaan? Millaisena ap näkee vaikkapa seuraavat 20 vuotta? Sitten ap on jo lähes seitsemänkymppinen ja siinä ne elämän tuotteliaimmat ja virkeimmät vuodet sitten alkoivat jo ollakin. Turha enää silloin katua. Jos ap haluaa iloita ja nauttia rauhallisesta ja ihanasta elämästä, sen aina on nyt eikä sitku.

Korjaus: Turha enää silloin katua. Jos ap haluaa iloita ja nauttia rauhallisesta ja ihanasta elämästä, sen AIKA on nyt eikä sitku.

Eroa. Et ole kynnysmatto. Uskallat kyllä!