Lue keskustelun säännöt.
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (448)
Ap:n pitäisi ottaa ihan erilainen asenne. Kuka on sanonut, että on pakko olla väkisinkin jossain parisuhteessa?
Yksin ollessa sinulla on kaikki maailman vapaus tehdä, tulla, mennä, katsoa telkkarista just mitä haluat, matkustaa just minne haluat, syödä mitä haluat, nukkua just silloin kun huvittaa. Ei riitoja, munankuorilla kävelyä, ei kompromisseja. Ei raivokohtauksia, ei mustasukkaisuutta, ei pettämistä, ei mitään. Voit täyttää elämäsi kivoilla kavereilla, harrastuksilla, työllä. Voit sisustaa ja järjestellä huonekaluja ilman, että kukaan esittää eriävää mielipidettä. Voit käyttää rahasi just niinkuin lystäät.
Se vapaus. Sitä ei tajua, jos on koko elämänsä roikkunu suhteesta toiseen väkisinkin huonojen miesten kanssa. Sitten kun pääsee siihen vapauden makuun, tajuaa, ettei haluakaan miestä siihen sotkemaan ja pilaamaan omaa seesteistä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Nyt!! Olet vasta 48-vuotias. Haluatko pilata loppuelämäsi?? Tuhoat elämäsi jäämällä tuohon suhteeseen. Se tulee pahenemaan. Alkoholin runsaasta käytöstä ja kertomastasi miehen piirteistä seuraava vaihe on väkivalta. Se lähtee pienestä ja kohta pelkäät henkesi puolesta etkä enää uskalla lähteä. Joten lähde Nyt!! Muista, että sinä valitset elämäsi suunnan, eikä mies. Jos sinä valitset jäädä tuohon, saat syyttää vain itseäsi. Ota vastuu itsestäsi ja omasta onnellisuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Usko mummon neuvoa. Hänkin ymmärsi alkaa vähän vältellä sitä naapuritaloa, kun huomasi, että siellä tarjottu lihakeitto onkin kissanlihakeittoa.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko mummon neuvoa. Hänkin ymmärsi alkaa vähän vältellä sitä naapuritaloa, kun huomasi, että siellä tarjottu lihakeitto onkin kissanlihakeittoa.
TÄMÄ!
Ei kannata lukea. Spämmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen vaan voi olla tyhmä ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? Hirveän vaikea uskoa ja ymmärtää, jos tämä on totta...
Nämä on usein miesten kesken niitä hyviä tyyppejä, parhaita kavereita. Naisten tarinoihin ei uskota, kun eivät pääse seljettujen ovien taa itse kurkkaamaan sitä huippukaverin huonoa käytöstä.
Jokainen nainen tietää jonkun rais katun, mutta miehet eivät tiedä yhtään rais kaajaa.
Varmaan sama trendi lähisuhdeväkivallassa.
"Ei olisi niin hienosta miehestä uskonut." Psykot osaavat feikata.
Tietysti naiset tietää jonku rais katun koska lähtevät vuorollaan saman Abdullahin kanssa jatkoille.
Miehet eivät kaveraa sen tyypin kanssa, se vaikuttaa kuspäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki asunto muualta. Eli eroa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Ota lapset ja lähde. Ei mies muutu ja voi jatkaa juomista. Jos et pysty eroamaan, siihen on keskusteluapua vaikka joku ongelmasuhteista eroamiseen erikoistunut terapeutti. Onko sukulaisia tueksi tai tukihenkilö.
Ei he asu yhdessä - ei tarvita mitään omaa asuntoa. Mies täytyy vain heivata ulos elämästä.
Ei sitä uutta kumppania kannata valmiiksi etsiä. Hoida tämä Suhde loppuun, Nauti lapsistasi ja toivu. Muuten olet taas samanlaisessa suossa. Se on lapsillekin raskasta. Sitten, kun olet taas tasapainossa ja elämäsi järjestyksessä, on aika miettiä uutta kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ap ajattelee saamistaan vastauksista, koska lähes kaikissa on musertavan sama sisältö: Lopeta suhde. Heti. Älä etsi uutta kumppania ennen kun elämäsi on kunnossa.
En tiedä, jos hän ajatteli saavansa tukea sille, että hän ei voi lähteä suhteesta (koska ei löydä uutta kumppania), hän erehtyi. Ymmärsikö hän mitään näistä vastauksista, vai onko hän edelleen sitä mieltä, ettei voi lopettaa suhdetta, koska harvoin kommentoijat ovat niin samaa mieltä, kuin tässä ketjussa on oltu.
Missä on määrätty, että pitää olla parisuhteessa. Ap on osansa ansainnut, jos ei tajua lopettaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ajattelee, että on parempi jäädä tuollaiseen suhteeseen, kuin elellä rauhassa yksin, on ajatustapa jotenkin vinoutunut. Tilanne ei tule muuttumaan ainakaan paremmaksi, pikemminkin pahemmaksi. Kannattaa pelastautua, kun vielä omasta persoonasta on jotain jäljellä.
Miksi helvetissä et muka voi lopettaa suhdetta. En ole selostuksistasi löytänyt yhtään järkevää syytä. Miksi ihmeessä pelkäät yksin jäämistä? Mikä siinä nyt on muka pelottavaa? Tekisi vain hyvää sinulle, koska olet selvästi läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies inhoaa sua. Varmaan ärsytät miestä todella paljon. Mitäs oot tollanen tossu. Monia ihmisiä vituttaa isosti ihminen jolla ei ole itsekunnioitusta ja kohtelevat sen takia ainakin huonosti.
Siis mitä ap haluaa? Halusi vain jakaa kuinka kamala äijä on suhteessa ja voi huonosti?
Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että mies on kokenut sairastumisen ja potkut ja hän on siksi sekaisin. Yhteinen aika ehkä korjaisi asian. Buukkasin pitkän viikonlopun ulkomaille. Loma oli täysi katastrofi. Lentokentällä mies puhui vain näistä tulevista bisneksistään ja soitteli työpuheluita. Hän ei siis ole vielä missään työsuhteessa, ja ihmettelen, miksi puhelut piti ajoittaa juuri matkaan - kun hänen kalenterinsa on muina päivinä ihan tyhjä. Ensimmäisen kaljan joi klo 9 kentällä. Klo 12 mennessä oli koneessa lyhyellä lennolla mennyt jo 4 lisää. Perille saavuttuamme mies alkoi riidellä ja moittia, miksi raahasin hänet tähän hevonperseeseen, joka sattui olemaan mitä kaunein ja romanttisin rantalomakohde. Lähdin nähtävyyksille ja hän jatkoi loppupäivän samassa baarissa juoden. Myöhemmin ei ollut löytää hotellille, vaikka se oli kahden korttelin päässä. Syy oli tietysti minun. Tullessaan huoneeseen hän ei ollut pysyä pystyssä. Muina päivinä yl
Mies on alkoholisti ja nainen läheisriippuvainen. Eipä tästä sepustuksesta oikein muuta mieleen tullut. Onnea vaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki asunto muualta. Eli eroa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Ota lapset ja lähde. Ei mies muutu ja voi jatkaa juomista. Jos et pysty eroamaan, siihen on keskusteluapua vaikka joku ongelmasuhteista eroamiseen erikoistunut terapeutti. Onko sukulaisia tueksi tai tukihenkilö.
Ei he asu yhdessä - ei tarvita mitään omaa asuntoa. Mies täytyy vain heivata ulos elämästä.
Nimenomaan tässä tapauksessa ero olisi niin helppo. Ap:lla on omisasunto ja rahaa. Lapset viikko-viikko ihan eri miehen kanssa aikoinaan tehty.
Tällä ap:n nykyisellä miehellä on joku sotkuinen poikamiesboksi, on eronnut 25 vuoden liitosta aiemmin.
Viettävät suurimman osan ajasta nimenomaan naisen asunnolla.
Ei vaan voi käsittää. Kuinka tyhmä ihminen on....
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteitasi. Olen samanikäinen ja olin kakkoskierroksella. Pettymys oli suuri kun menikin huonosti. Lähdin silti. Ei mua enää kukaan silläsilmällä katsele, mutta tiedätkö miten paljon energiaa saa kun ei tarvitse huolehtia suhteesta.
On yksi lysti, millä silmällä katsotaan -vai katsotaanko.
Ap huhuu, oletko saanut mitään ajatuksia meidän vastauksista?
Se tästä itsellenikin tulee mieleen. Yli viisikymppisenäkin voi löytää hyvän miehen, mutta eihän sellaista löydä, jos roikkuu huonossa suhteessa. Kaikki eronneetkin ovat katuneet sitä, että katselivat toimimatonta liittoa liian monta vuotta. Viisikymppisenä sen ymmärtää, että aika kuluu todella nopeasti. Olen lähes kuusikymppinen, vaikka tuntuu, että ihan äsken olin ap:n ikäinen. Ystäviä kuolee tasaisin väliajoin, sitäkin vanheneminen tarkoittaa. Aikaa ei ole loputtomasti ja jokaisesta päivästä tulisi nauttia, pienistäkin asioista. Tuskan tunteminen parisuhteen takia on niin turhaa!
Ap:n tarina kuulostaa hyvin tyypilliseltä erotarinalta, missä salamarakkaus on lopettanut liiton ja on menty yhteen aivan hurmaavan miehen kanssa. Joka sitten oikeasti onkin jotain ihan muuta. Alle vuodessa alkoi jo sumu hälvenemään, mutta epäonnistumisen tunnustaminen on tietysti vaikeaa. Ehkä on aina rakastunut miehiin, jotka kohtelevat huonosti jne. Sitä kehää monet kiertävät koko elämänsä.