Palliatiivinen hoito - paljonko ihminen tarvitsee nestettä / ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tosiaan on nyt vain sen varassa mitä itse syö ja juo. Siskoni pääsee paikalle vasta viikon kuluttua mutta hirvittää selviääkö potilas edes sinne asti jos ei syö niitä sairaalan omia soseita tai juo tarpeeksi. Kuinka paljon pitäisi juomaa mennä alas päivässä?

En itse asu Suomessa ja omainen ei enää pysty tekstiviesteihini vastaamaan lääkityksen / voimattomuuden takia. 

 

Hyvä tietysti ettei ole kipuja mutta mietityttää näännytetäänkö tässä nyt ihminen vauhdittamalla kun ei tarjota kunnollista aikuisten ruokaa vaan vain mautonta sosetta. Ja jos ei sitä syö niin kirjataan vaan että kieltäytyy syömästä.

Ymmärrätkö, että saattohoitoon mentäessä kuolema on jo aika lailla nurkan takana? Kuoleva ihminen ei syö mitään Big Mac -aterioita eikä juuri mitään muutakaan.

Ainakin äidilläni vikoina viikkoina, ei voinut mitään itse enää syödä eikä juoda. About 3-4 vkoa ennen kuolemaa ravintotippa irrotettiin koska ei mitään toivoa paranemisesta. Viikko ennen kuolemaa nestetippa pois. Vain kiputippa jäi. Ei järkeä nesteyttää väkisin ihmistä, joka väistämättä kuolee ihan kohta muutenkin. Viikon jaksoi ilman nestettä, sitten sydän pysähtyi. 

Nro 172: "En pysty laittamaan kipujani numeroasteikoille, en ole koskaan osannut sitä, koska osaan aina ja loputtomiin kuvitella pahemman kivun mitä heti sitten kuvittelin, ja minusta on muutenkin turhaa kilpalla sillä kuka on kokenut enemmän kipua. Enkä halua muutenkaan kertoa yksityistä terveyshistoriaani pintaa enempää. Ihan on siis tullut koettua senverran suurta kipua että lääkäri on jälkeenpäin tullut kyselemään ja varmistelemaan etten vain ole sellainen potilas, joka ei kehtaa sanoa, että sattuu/sattui ihan stnasti. Osaan hallita kipua hyvin, olen opetellut sitä, joten kohdallani sekin auttaa.  Ja on normaalit kipuradat, eli en ole myöskään ihmnen, joka ei kykene kokemaan kipua (heitäkin on)"

Eli kuulut niihin ihannepotilaisiin, joiden kivinlievityksestä ei pahemmin tarvitse välittää. Koska aina osaat kuvitella vieläkin pahemman kivun. Suomessa kivunlievitys on muuhun maailmaan verrattuna lapsenkengissään ja yksi syy tähän on suomalainen sisu. Eli sinä, minä ja muut, jotka mieluummin purraan hammasta kuin syödään edes Buranaa. Siksi - ja myös jenkkien opiaattityhmäilyn takia - Suomessa nekin, jotka ihan oikeasti kivunlievitystä tarvitsisivat, eivät sitä välttämättä saa. Olkaamme siis onnekkaita me, jotka ei koviinkaan kipuihin tarvita mitään kivunlievitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin äidilläni vikoina viikkoina, ei voinut mitään itse enää syödä eikä juoda. About 3-4 vkoa ennen kuolemaa ravintotippa irrotettiin koska ei mitään toivoa paranemisesta. Viikko ennen kuolemaa nestetippa pois. Vain kiputippa jäi. Ei järkeä nesteyttää väkisin ihmistä, joka väistämättä kuolee ihan kohta muutenkin. Viikon jaksoi ilman nestettä, sitten sydän pysähtyi. 

Miksi ei ole sitten kunnollinen eutanasia sallittu. Miksi pitää tehdä ihmiskokeita. Mitä jos on rytmihäiriöitä ensin tai muita oireita. Oliko kysytty mitään itse henkilöltä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 172: "En pysty laittamaan kipujani numeroasteikoille, en ole koskaan osannut sitä, koska osaan aina ja loputtomiin kuvitella pahemman kivun mitä heti sitten kuvittelin, ja minusta on muutenkin turhaa kilpalla sillä kuka on kokenut enemmän kipua. Enkä halua muutenkaan kertoa yksityistä terveyshistoriaani pintaa enempää. Ihan on siis tullut koettua senverran suurta kipua että lääkäri on jälkeenpäin tullut kyselemään ja varmistelemaan etten vain ole sellainen potilas, joka ei kehtaa sanoa, että sattuu/sattui ihan stnasti. Osaan hallita kipua hyvin, olen opetellut sitä, joten kohdallani sekin auttaa.  Ja on normaalit kipuradat, eli en ole myöskään ihmnen, joka ei kykene kokemaan kipua (heitäkin on)"

Eli kuulut niihin ihannepotilaisiin, joiden kivinlievityksestä ei pahemmin tarvitse välittää. Koska aina osaat kuvitella vieläkin pahemman kivun. Suomessa kivunlievitys on muuhun maailmaan verrattuna lapsenkengissään ja yksi syy tähän o

Arvasin, että olet viestien vääristelijä. 

Ole hyvä vain, käytä nyt vähän lisää aikaa viestini ra is kaamiseen. 

Juice pyysi viiniä vaimoltaan, kun sitä vietiin ja kuoli. 

Eli hän ainakin halusi alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 172: "En pysty laittamaan kipujani numeroasteikoille, en ole koskaan osannut sitä, koska osaan aina ja loputtomiin kuvitella pahemman kivun mitä heti sitten kuvittelin, ja minusta on muutenkin turhaa kilpalla sillä kuka on kokenut enemmän kipua. Enkä halua muutenkaan kertoa yksityistä terveyshistoriaani pintaa 

Arvasin, että olet viestien vääristelijä. 

Ole hyvä vain, käytä nyt vähän lisää aikaa viestini ra is kaamiseen. 

 Pitääkö sulle antaa kipulääkkeitä vai ei? Jäi vähän epäselväksi. Tai siis mihkään luunmurtumiin tai vastaaviin et tartte  kipulääkkeitä, mut mihin tarttisit ? Vai tarttisitko yhtään mihinkään? Jokainen euro, mikä sotessa saadaan säästettyä, on säästöä veronmaksajille. Miks kuolevan kipua edes pitäis yrittää lievittää? Sehän kuolee kuitenkin ihan kohta. 

Olen ollut palliatiivisessa hoidossa jo vuosia ja elinajan ennuste on kymmeniä vuosia. Palliatiivinen hoito ei tarkoita sitä, että on kuolemassa siihen, miksi häntä hoidetaan

Ainakin omalta kohdaltani ajattelisin, että viimeisinä päivinäkin olisi mukavaa syödä ihan tavallista ruokaa eikä pelkkää mautonta sosetta jos siihen vaan kykenee. 

Onkohan kirjoittaja tosissaan? Mieheni kuoli syöpään luurangonlaihana, ja tosiaan ruoka ei ollut mielessä kahtena viimeisenä viikkona. Isäni kuoli vanhuuteen samoin luurankona. Eikä ruoka kiinnostanut ainakaan viimeiseen kahteen kuukauteen, väkisin syötin.

Tuo on amerikkalaisesta elokuvasta omaksuttu käsitys kuolemasta, että kuoleva makaa tajuissaan sängyssä ja hyvästelee läheisensä ja sanoo viisaita sanoja, sitten kallistaa päänsä ja kuolee. Kun tosiasiassa henki lähtee usein ihmisestä näännyttämällä ja hitaasti.

Sitä soseruokaa varmastikin tarjoillaan hyvästä syystä. Jos hän pystyisi syömään esim. voileipää ilman tukehtumisvaaraa niin sitä varmasti olisi saatavilla.

Mummini kuoli vatsasyöpään. Ennen diagnoosia piti pakottaa syömään. Annettiin kipulääkettä. Kysyin monesti, onko kipuja ja hän vastasi, ettei ole. Ei maistunut ruoka, eikä ollut nestetipassa. Kuoli myös laihana. Oli jo iäkäs. Taisi olla pari viikkoa sairaalassa. Ei kyllä nälkää valittanut. Puhui ymmärrettävästi loppuun asti.