10-15 kg laihdutus (45-vuotias nainen)

Minulla ei (tietääkseni) vielä ole vaihdevuosioireita mutta olen koko elämäni ajan ollut todella herkkä hormonaaliselle vaihtelulle, ja etenkin jos minulla on vähänkin ylipainoa niin pms pahenee ja olo on muutenkin mahakipuinen ja turvonnut. Maalis-huhtikuussa havahduin huonoon oloon ja mitat olivat 165/75.



En ole oikeastaan ryhtynyt sen kummemmalle dieetille vaan tiedostan tilanteen ja teen pieniä järkevämpiä valintoja ja yritän kuunnella kehoani. "Onneksi" minulle tulee erpäterveellisistä herkuista yleensä huono olo, paitsi jos syön pääosin terveellisesti niin sitten voin olla sallivampi. Olen keskittynyt etenkin siihen, etten huononna jo valmiiksi huonoa oloa ruoalla tai juomalla. Sen sijaan niinä päivinä kun olo on hormonaalisesti tasapainoinen ja vahva, saatan vaikka ottaa lasillisen tai pari viiniä tai syödä palan kakkua ilman mitään ikäviä seurauksia. Huonoina ajankohtina taas keskityn juomaan paljon vettä ja syömään tosi vatsaystävällisesti ja terveellisesti - ja olo kohenee. 



Liikuntaharrastus (kiipeily) on kulkenut koko ajan mukana ja sitä jatkan 2-3 kertaa viikossa, lisäksi olen lisännyt arkiaktiivisuutta ja tehnyt reippaita kävelylenkkejä mahdollisimman usein, puolesta tunnista muutamaan tuntiin. 



Paino on kesän aikana pudonnut viitisen kiloa, olen tyytyväinen ja jatkan samalla tavalla hitaasti mutta varmasti ilman mitään suuria kieltäymyksiä. 

Edellinen vielä jatkaa, että olen ottanut käyttöön saman takin joka oli vuosi sitten kiristävä makkarankuori eik'ä mennyt kunnolla kiinni. Nyt se istuu normaalisti, se ilahduttaa todella paljon! Senttejä on lähtenyt useampi eri puolilta kehoa ja sen huomaa ja tuntee kyllä vaikka lähteneitä kiloja onkin "vain" ne viisi. 

Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Olen pikkuhiljaa lukenut, enkä tosin vieläkään kaikkia vastauksia. Olen myös 45 vuotias nainen, 163 cm ja 67 kg. Alimmillaan olen aikuisiällä painanut 52 kg (noin 2009, olin laihaläski), ylimmillään 70 kg joitain vuosia sitten.

Olen APn tavoin ikäluokkaa, joka kasvoi laihuutta ihannoiden. Ysärillä oli mm kehoihanteena anorektisen laihat mallit, naistenlehdet huusivat ihan sairaita kaalikeitto- ja lentoemäntädiettejä, jopa nuorten sinäminä-lehdissä oli nuorille tarkoitettu mansikka-dietti, jossa joidenkin päivien ajan syötiin lähinnä siis mansikkaa! Ihan sairasta. Koko 90-luvun ja 00- alun häpesin ja inhosin isoja reisiäni ja peppua, ja yritin niitä laihduttaa pois, sillä seurauksella, että olin huonokuntoinen laihaläski ja ruoka- ja kehosuhde vääristyi.

Nyt aikuisena olen jo vuosia sitten päättänyt, että en laihduta enää koskaan. En myöskään laske tai mieti kaloreita sen kummemmin. Keskityn siihen, että annan keholle ja mielelle sitä, mitä tarvii: kuituja, vitamiineja, antioksidantteja, proteiinia, hyviä hiilihydraatteja, jne., mutta myös oikeasti hyvää ja maittavaa ruokaa, samoin kohtuudella herkkuja. Syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, enkä kituuta nälässä. On ollut henkisesti ihan mielettömän hienoa oivaltaa, että voin todellakin tehdä näin, eikä ajatusten tarvi pyöriä ruoan ympärillä miten joskus nuorempana.

Lisäksi ajattelen, että liikunta mihin mun pitää panostaa, on pääsääntöisesti lihasvoimaa ja lihasmassaa kasvattavaa nousujohteista punttitreeniä. Näin olenkin tehnyt viimeiset 10 vuotta, onneksi. Tuntuu, että moni oman ikäinen nainen jättää punttitreenit nuoremmille, ja menee mieluummin joogaan, pilatekseen, jne "lempeämpiin" lajiin. Perustellaan sillä, että kroppa ei kestä voimatreeniä jne. Iso iso virhe. Jopa vanhuuseläkeläiset voi aloittaa salitreenin ja jopa saada lisää lihasmassaa. Mun pappa aloitti salitreenit 70+ ja treenasi 90-vuotiaaksi saakka. Jos joku liike ei salilla sovi syystä tai toisesta, on paljon korvaavia. Jos vapaat painot pelottaa, on salilaitteita. Ikääntyessä,30+ eteenpäin alkaa tulla lihasmassan lähtemistä, ja sitä ei millään kevyellä jumppapumpalla, joogalla, pilateksella jne paikata. Toki kaikki liikunta on parempi kuin ei mitään, mutta terveydelliset hyödyt ovat painoharjoittelulla ihan ylivertaiset etenkin ikääntyessä. Itse yhdistän liikkuvuusharjoittelun saliin siten, että ennen jokaista saliteeniä teen noin 10 minuutin lämmittelyn nimenomaan nivelten liikkuvuutta edistämään. 

Siten mietin APn tilannetta, että voisiko sulla laihduttamisen sijaan tavoitteena olla lihasmassan ja voiman kasvu? Sanoit, ettei sali enää nappaa, mutta tähän todennäköisesti auttaisi systemaattisesti ja nousujohteisesti koostettu esim 12 viikon saliohjelma. On paljon mielekkäämpää vaakalukeman seuraamisen sijaan seurata sitä, paljonko nousee penkistä, tai paljonko pystyy lisäämään jalkaprässiin painoja. Omaan kroppaan suhtautuu myös aika eri tavalla, kun tavoitteena on lihaskasvu ja voima. Enemmänkin ajattelee sitä, mihin keho pystyy kuin sitä, miltä se näyttää. Okei, myönnetään että olen kyllä esim tyytyväinen treenattuun peppuuni tai siihen, miten hyvältä lihaksikkaat olkapäät näyttää etenkin salilla treenivermeissä. 😃 Mutta mulle käänteentekevää oli 10 vuotta sitten unohtaa painon tarkkailu ja jatkuvat laihdutuskuurit, ja aloittaa nousujohteiset salitreenit sen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei (tietääkseni) vielä ole vaihdevuosioireita mutta olen koko elämäni ajan ollut todella herkkä hormonaaliselle vaihtelulle, ja etenkin jos minulla on vähänkin ylipainoa niin pms pahenee ja olo on muutenkin mahakipuinen ja turvonnut. Maalis-huhtikuussa havahduin huonoon oloon ja mitat olivat 165/75.



En ole oikeastaan ryhtynyt sen kummemmalle dieetille vaan tiedostan tilanteen ja teen pieniä järkevämpiä valintoja ja yritän kuunnella kehoani. "Onneksi" minulle tulee erpäterveellisistä herkuista yleensä huono olo, paitsi jos syön pääosin terveellisesti niin sitten voin olla sallivampi. Olen keskittynyt etenkin siihen, etten huononna jo valmiiksi huonoa oloa ruoalla tai juomalla. Sen sijaan niinä päivinä kun olo on hormonaalisesti tasapainoinen ja vahva, saatan vaikka ottaa lasillisen tai pari viiniä tai syödä palan kakkua ilman mitään ikäviä seurauksia. Huonoina ajankohtina taas keskityn juomaan paljon vettä ja syömään tosi vatsay

Ihan mahtavaa! Olen iloinen puolestasi (kanssasi)!

Kiipeily on varmasti mahtava harrastus! Ja se kehittää takuulla kaikkea tasapuolisesti (voima, kestävyys, liikkuvuus, kehonhallinta). Voi kunpa uskaltaisin itsekin kokeilla! Tuo on ylipäätään hyvä lähtökohta syömiselle, että pyrkii tekemään valintoja, joista tulee hyvä olo ja jotka tukevat terveyttä. Varmasti olisikin hyvä joka päivä kuulostella itseään ja omaa oloaan ja pyrkiä tekemään valintoja sen mukaan, miltä kehossa tuntuu ja mikä olisi aidosti hyvä valinta keholle ruumis on sielun temppeli -ajatuksella.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut mielenkiintoinen ketju. Olen pikkuhiljaa lukenut, enkä tosin vieläkään kaikkia vastauksia. Olen myös 45 vuotias nainen, 163 cm ja 67 kg. Alimmillaan olen aikuisiällä painanut 52 kg (noin 2009, olin laihaläski), ylimmillään 70 kg joitain vuosia sitten.

Olen APn tavoin ikäluokkaa, joka kasvoi laihuutta ihannoiden. Ysärillä oli mm kehoihanteena anorektisen laihat mallit, naistenlehdet huusivat ihan sairaita kaalikeitto- ja lentoemäntädiettejä, jopa nuorten sinäminä-lehdissä oli nuorille tarkoitettu mansikka-dietti, jossa joidenkin päivien ajan syötiin lähinnä siis mansikkaa! Ihan sairasta. Koko 90-luvun ja 00- alun häpesin ja inhosin isoja reisiäni ja peppua, ja yritin niitä laihduttaa pois, sillä seurauksella, että olin huonokuntoinen laihaläski ja ruoka- ja kehosuhde vääristyi.

Nyt aikuisena olen jo vuosia sitten päättänyt, että en laihduta enää koskaan. En myöskään laske tai mieti kaloreita sen kummemmin. Ke

Kiitos, että kirjoitit tämän ja jaoit muistoja tuolta ajalta! Itse rakastin (ja rakastan edelleen) ysäriä, mutta nykyajassa on asioita, jotka ovat paremmin. Laihuuden ihannointi oli todellakin sairaalloista tuolloin. En itse asiassa edes muistanut noita kaikkia juttuja, joita kirjoitit. Minusta hullua oli se, että vaikka olin kuinka laiha, esimerkiksi poikaystäväni perheenjäsenten mielestä olin silti pullea. Meidän nyt neli-viisikymppisten vanhemmat olivat myös itse todalla "läskifobisia" oman nuoruutensa takia. Muistan, kuinka joskus katselimme kaverin vanhempien nuoruuden kuvia, ja kaikki näyttivät luurangon laihoilta. Minusta tuntuu, että meidän ikäluokka on aikuistuttuaan joutunut tekemään tämän asian suhteen henkistä työtä, ja olemme myös onnistuneetkin, sillä nykynuorilla ei tätä laihuuden ihannetta ehkä niin ole. Varmasti on paikkakuntakohtaisia eroja nuorten liikkumisessa ja elintavoissa yms., mutta ainakin täällä, missä itse asun, nuoret näyttävät yleistäen normaalipainoisilta ja pikemminkin lihaksikkailta. Paljon parempi niin. En osaa yhtään ajatella, että meidän ikäluokasta joku voisi huomautella esimerkiksi normaalipainoiselle teinilleen liian suurista ruoka-annoksista tai lihomisesta tms.

Paino- ja voimaharjoittelu on kyllä todella tärkeää. Itsekseni kun olen tätä projektiani mietiskellyt, olen oivaltanut, että lasten ollessa nuorempia tuli arjessa tosi paljon voima- ja painoharjoittelua, kun piti kantaa, nostaa, työntää vaunuilla ja rattailla ja vetää pulkalla ja stigalla lapsia. Joskus vedin kerralla kahta stigaa lapset kyydissä hiekoitetulla tiellä pari kilometriä. Se oli rankka treeni. Itse asiassa luulen, että silloin rakensin paljolti nykyistä pohjakuntoani. Muistinpa tässä yksi päivä, että olin joskus viitisen vuotta sitten, kun olin todella hyvässä kunnossa, miettinyt sitä, että kun täytän 50 vuotta, aloitan taas (varsinaisen) kuntosaliharjoittelun. No, olen kyllä koko ajan tehnyt voimaharjoittelua, ja meillä itse asiassa on kotona pieni kuntosalin tapainen ja myös paljon painoja. Olen vain viime vuosina lipunut enemmän kehonpainoharjoittun ja lopulttoman cardion puolelle. Vaikka kehonpainotreenit pitävät selvästi yllä lihasmassaa, minusta tuntuu, että rasvanpolton kannalta juuri se lisäpainolla treenaaminen on (tai olisi) tärkeää. En tiedä, voiko tässä olla henkilökohtaista vaihteluakin ihmisten välillä. "Jälkipolton" voi tuntea. Se on samankaltaista kuin HIIT-treenin jälkeen. JATKUU..

-ap

Jatkuu:

Sain kirjoituksestasi paljon ajateltavaa. Ehkä tosiaan voisin siirtyä kuntosalin puolelle. Tykkään kyllä enemmän treenata vapailla painoilla, mutta iän karttuessa täytyy varmasti siirtyä laitteisiin. Pääsen nyt kuitenkin vielä täällä kotonakin treenaamaan nousujohteisesti, sen verran täältä löytyy puntteja ja kahvakuulia. Meillä on suvussa voimailijoita, joten tuo nousujohteisesti treenaaminen voisi ehkä johtaa hyviinkin tuloksiin. 

Kiitos ja paljon tsemppiä sinulle omaan projektiisi! Minusta myöskin vahvuus ja pystyvyys (ja terveys) ovat parhaita palkintoja, joita treenistä voi saada!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei (tietääkseni) vielä ole vaihdevuosioireita mutta olen koko elämäni ajan ollut todella herkkä hormonaaliselle vaihtelulle, ja etenkin jos minulla on vähänkin ylipainoa niin pms pahenee ja olo on muutenkin mahakipuinen ja turvonnut. Maalis-huhtikuussa havahduin huonoon oloon ja mitat olivat 165/75.



En ole oikeastaan ryhtynyt sen kummemmalle dieetille vaan tiedostan tilanteen ja teen pieniä järkevämpiä valintoja ja yritän kuunnella kehoani. "Onneksi" minulle tulee erpäterveellisistä herkuista yleensä huono olo, paitsi jos syön pääosin terveellisesti niin sitten voin olla sallivampi. Olen keskittynyt etenkin siihen, etten huononna jo valmiiksi huonoa oloa ruoalla tai juomalla. Sen sijaan niinä päivinä kun olo on hormonaalisesti tasapainoinen ja vahva, saatan vaikka ottaa lasillisen tai pari viiniä tai syödä palan kakkua ilman mitään ikäviä seurauksia. Huonoina ajankohtina taas kesk

Kiitos! :) Tervetuloa kokeilemaan ensin vaikka boulderointia matalilla seinillä, lajiin on oikeasti kaikki tervetulleita ja harrastuksessa käy paljon myös ns. normaaleja ihmisiä jotka kiipeilevät rennosti ja hauskuus edellä (kuten minä). Lihasvoima lajissa kehittyy tosi nopeasti ja se on mielestäni hyvä vaihtoehto vaikka sellaiselle jota rutiini ja saliharjottelu eivät kiinnosta. 

Lainaaminen ei onnistu, mutta kiitos paljon! Luulen, että tuo kiipeily voisi olla mahtava juttu myös teineille. Täytyy lähteä porukalla kokeilemaan.

-ap

Tänään 2200 kcal. Puolen tunnin alavartalon painotreeni aamulla, puoli tuntia crosstraineria illalla, päivällä pieni HIIT/cardiotreeni. Reilut 500 kcal treenit. Harmi, että hienosta ulkoilusäästä huolimatta päivä meni sisällä työskennellessä. 

-ap

Keski-ikäinen painontarkkailija täälläkin. Minulla ei ainakaan painoindeksin osalta olisi paljoa laihdutettavaa (163 cm, 63 kiloa) mutta vyötäröllä on selvästi ylimääräistä rasvaa. Minulla todettiin äskettäin kakkostyypin diabeteskin, joten hyvä olisi saada vyötärönympärystä vähän kapeammaksi tai ainakin säilyttää tämä nykypaino. Tiedän että se lähtee helposti ylös jos syön paljon herkkuja. Yritän siis rajoittaa herkut viikonloppuihin ja jättää iltasyömisen kokonaan pois. Muuten pyrin perusterveelliseen syömiseen, esim. paljon kasviksia, kuituja ja hyviä rasvoja.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen painontarkkailija täälläkin. Minulla ei ainakaan painoindeksin osalta olisi paljoa laihdutettavaa (163 cm, 63 kiloa) mutta vyötäröllä on selvästi ylimääräistä rasvaa. Minulla todettiin äskettäin kakkostyypin diabeteskin, joten hyvä olisi saada vyötärönympärystä vähän kapeammaksi tai ainakin säilyttää tämä nykypaino. Tiedän että se lähtee helposti ylös jos syön paljon herkkuja. Yritän siis rajoittaa herkut viikonloppuihin ja jättää iltasyömisen kokonaan pois. Muuten pyrin perusterveelliseen syömiseen, esim. paljon kasviksia, kuituja ja hyviä rasvoja.

Hei, paljon tsemppiä sinulle! 

Ihan mielenkiinnosta kysyn, pääseekö esimerkiksi jollekin kunnalliselle diabeteshoitajalle ja ravitsemusterapeutille, jos on diagnosoitu diabetes? 

Itselläni alkaa olla selvät sävelet oman projektini suhteen. Aikomuksena on jatkaa hitaasti projektiani lihaksia varjellen. Ei mitään pikakuureja. Painon ei tarvitse paljon pudota, eikä kiirettä ole. Hitaasti hyvä tulee. 

Garminin tilastot ja diagrammi on mennyt alaviistoon viimeisen parin viikon aikana. Yritän päästä takaisin tavallisempiin treenimääriin ilman, että syön liikaa. Ja toisaalta siten, että painotreeni pysyy mukana. Nyt olen tehnyt crosstraineria ja punttia. Juoksusta pidän pienen tauon vanhan rasitusvamman takia. Ilmoittelee jälleen itsestään. 

Välttämättä en jatka enää keskustelua. Toivotan paljon tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja kiitos vielä jokaisesta viestistä! 

-ap

Pääsin sairaanhoitajan juttusille ja hänen kanssaan käytiin läpi syömisasioita. Ei mitään kummempaa sinänsä. Ravitsemusterapeuttia ei ole tarjottu.

Olen samaa mieltä siitä että hidas painonpudotus on järkevää. Ei kannata hukata lihasmassaa. Yritän sitä nyt jopa lisätä kun käyn kuntosalilla.

Ajattelen niin että tärkeää on tarjota kropalle riittävää ja hyvää ravintoa. Meillä on suvussa vanhemmilla naisilla osteoporoosia. Pitää tuokin asia ottaa syömisessä huomioon. Kun se päivittäinen kalorimäärä on joka tapauksessa rajallinen niin parempi täyttää se kunnon ravinnolla eikä esim. ultraprosessoidulla hötöllä. Tätä yritän toteuttaa mutta ei se aina helppoa ole.

Tsemppiä ap ja muutkin!

Diabeetikko

Vierailija kirjoitti:

Pääsin sairaanhoitajan juttusille ja hänen kanssaan käytiin läpi syömisasioita. Ei mitään kummempaa sinänsä. Ravitsemusterapeuttia ei ole tarjottu.

Olen samaa mieltä siitä että hidas painonpudotus on järkevää. Ei kannata hukata lihasmassaa. Yritän sitä nyt jopa lisätä kun käyn kuntosalilla.

Ajattelen niin että tärkeää on tarjota kropalle riittävää ja hyvää ravintoa. Meillä on suvussa vanhemmilla naisilla osteoporoosia. Pitää tuokin asia ottaa syömisessä huomioon. Kun se päivittäinen kalorimäärä on joka tapauksessa rajallinen niin parempi täyttää se kunnon ravinnolla eikä esim. ultraprosessoidulla hötöllä. Tätä yritän toteuttaa mutta ei se aina helppoa ole.

Tsemppiä ap ja muutkin!

Diabeetikko

Hyvin sanottu! Kiitos paljon! 

-ap

Miten ap:n painonpudotus on sujunut?