Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 19:48"]

Erään ikääntyneen sukulaisen kahvipöydässä oli tarjolla vesimelonia ruisleivän päälle. Ko. henkilö ei itse ilmeisesti tiennyt, mitä vesimelonilla yleensä tehdään, kun ei nimeäkään muistanut. Kehottipa ottamaan "tuota hyvää ja terveellistä leivän päälle". Otin toki, mutta söin erillään leivästä :)

[/quote]

Jotenkin siitä jonkun kertomasta jäätelön yhdistämisestä herneisiin tuli yhtä lailla mieleen dementoiva sairaus.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 16:21"]

väänny vauvaperheeseen kakaroidensa kanssa passattavaksi, kuten tuo yksi ämmi, joka odotti, että hänen kakaroilleen laitetaan välipalaa. Kun olivat jopa 60km ajaneet. 60km menee aikaa vähän yli puoli tuntia. Miksi hän ei ollut tunkenut kakaroitaan sapuskaa täyteen vaan meni odottamaan, että vauvaperheessä passataan hänen Nico-Pettereitään.

kaikille ei tämä rotinaperinne ole tuttu. Eli ei tarvitse jankata kuka ne h-tin pullat nyt hommaa. Varmaan jossain päin Suomea tämä on tapana, mutta ei tarvitse vetää hernettä nenään jos tässä on alueellisia eroja

Niin se rotinaperinne on KARJALAINEN tapa. Muualla Suomessa siitä ei ole kuultukaan, paitsi ehkä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jotka on asutettu osin Karjalasta käsin.

Esimerkiksi itse olen Hämeestä, ja joku voisi ottaa jopa loukkauksena, jos vieras toisi omat "eväät" mukanaan, kun tulee vauvaa katsomaan. Ja vauvaa ei todellakaan paukata katsomaan kysymättä, vaan odotetaan kutsua, kunnes äiti jaksaa ottaa vastaan vieraita.

Mä en jotenkin ymmärrä näitä ihmisiä, jotka syyttävät lihan/kanan syöjiä murhaajiksi ja moraalittomiksi, mutta vetävät tonnikalaa sun muita kaloja aivan onnessaan. Jos nyt eettisyydestä aletaan puhumaan, niin mielestäni esim. itseammuttu hirvi on paljon eettisempää syötävää, kuin purkkitonnikala.

Itselläni oudoin ruokakokemus oli uuden poikaystävän myötä hipiksi ryhtynyt kaveri, joka ei yhtäkkiä voinut syödä tyyliin muuta, kuin ituja ja porkkanaa. Ensimmäiset "kokeilut" kasvisruuan kanssa olivat aika mielenkiintoisia, puoliraakaa lanttua ja porkkanaa lillumassa vedessä suussa narskuvien linssien ja soijarouheen kanssa ilman mitään mausteita. Juomaksi orgaanista superhyperluomutyrnimarjamehutiivistettä, sekoitussuhde noin 1/30. Mikään ei maistunut juuri miltään, suutuntuma oli ainoa, mistä huomasi syömänsä jotain. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2011 klo 11:21"]

Ihan oikeasti...alueelliset erot. Tai otatte vissiin sitten myös muiden maiden perinteet huomioon, jos kerran vaikkapa sukujuuriltaan helsinkiläisen pitää alkaa noudattamaan karjalaisia tapoja? :) Sen ymmärrän, että lahjan vieminen kuuluu asiaan kun mennään vauvaa katsomaan, mutta että rotinoita...itse kysyn yleensä mitä tarvitsevat, suurin osa pyytää vaippoja. Vien sitten niitä, kukkia ja jonkun lelun vauvalle. En pullaa enkä piirakkaa, mutta eiköhän tuokin riitä. Oma kokemukseni joulupäivälliseltä pari vuotta sitten: anoppi aivan kireänä kun on "koko päivän valmistellut ruokia ja laittanut joulua". Pöydässä paljastuu totuus; 90% einesvoittoista ruokaa! Kireänä sitten äyski ja tiuski koko aterian ajan että syökää nyt kun hän on nähnyt vaivaa..joo-o. En minäkään laatikoita jaksa vääntää alusta loppuun ihan joka joulu, mutten myöskään tee numeroa siitä miten einesten lämmittely ottaa oman aikansa ;). Toinen kokemus: minut oli kutsuttu syömään lapsena (~ 10-vuotiaana) kaverini luo. Äitinsä tarjoili kalapuikkoja ja perunoita. Puikkoja sai kaksi per nenä, perunoita yhden. Perheen lapset olivatkin tikkulaihoja mutta isäpuolensa about 140kg järkäle nollan lihasprosentilla...hän veteli n. kilon edestä perunaa ja 20 kalapuikkoa. Maitoa oli pöydässä litra, mutta sekin oli varattu tälle ukolle :DD. Toisen kerran menin hiihtolomaksi kylään ja sen viikon aikana ainoa tuorepala oli yksi omena(!), jonka syömisestä äiti motkotti. Kuulemma "muksut söisivät omenia vaikka päivittäin"...että joo.

on tapana viedä vauvaperheeseen ruokatuliaisia. Rotina-nimen kuulin vasta paljon myöhemmin, meillä päin tapa on liittynyt ihan normaaliin huomaavaisuuteen: uutta vauvaa mennään katsomaan vasta kun vanhemmat sitä pyytävät ja tarjottavat tuodaan mukana. Toki monilla on tarjottavaa muutenkin. Minulla on myös käytösopas 50-luvulta ja siinä sanotaan, että vauvaa mennään katsomaan niin, että äiti on vuoteessa vauvan kanssa ja äidillä on erityinen mamma-asu päällä. Lapsen äidin mahdollisesti uuvahtanutta ulkomuotoa ei sovi kommentoida ja mukana tuodaan tarjottavia. Tämä oli siis ihan yleinen ohje, ei paikkakuntasidonnainen. Useimmat tavat ovat syntyneet käytännön huomaavaisuudesta.

Joo, mutta se hämäläinen versio mistä sä puhut, on normaalia huomaavaisuutta, EI rotinoita. Rotinat tarkoittavat nimenomaan sitä, että lapsen synnyttyä koko kylän eukot paukkasivat LUPAA KYSYMÄTTÄ katsomaan lasta ja tuoretta äitiä, ja silloin oli syytäkin tuoda ruoka mukana, koska äiti oli monesti vielä käytännössä sängynpohjilla.

Isäni suku on Itä-Suomesta ja äidin Hämeestä, joten tiedän molempien alueiden perinteet todella hyvin. Itse asiassa koko lapsuus oli melkein pelkkää konfliktia kotona sen vuoksi, etteivät vanhemmat aina edes ymmärtäneet saman sanan merkitystä samalla tavalla ja sitten tuli riita...

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 12:36"]

eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta). Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.

ananas pizzassa on? Kyllä sitä joka maankolkassa on tarjolla. Viimeksi viikonloppuna haime pizzaa ja yksi oli kinkku-ananas ja ollaan 10 000 km päässä suomesta. Auraa harvemmin kyllä. Vuohenjuustoa toki monessakin paikassa.

Italialaiset kyllä itkevät ananaksesta pizzassa.

Tilaamamme kinkku-ananaspizza ei ollut jenkkilässä. Italiassakin saa kyllä kinkku-ananaspizzaa ihan nomia se sielläkin on.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 17:12"]

Minut kutsuttiin kerra Iranilaisen perheen kotiin syömään. Tarjolla oli kielikeittoa. Siis koknaisia vasikoiden kieliä leikeltynä liemeen. Kun sitä kohteliaisuudeksi maistoin tuntui ihan kun kielet olisivat nuolleet omaani. HYI. Vieläkin puistattaa.

[/quote]

öh, ei ole kauan siitä kun kieli oli todella arvostettu leikkele. Muuallakin kuin meillä landepöndellä. Kai ne nykyään dumpataan saunalenkiin

[/quote]

En kanssa ymmärrä tätä kielikammoa. Teen usein lihakastiketta porsaan kielestä, koska se on niin laadukasta lihaa ja melkein ilmaista (viimeksi taisi olla 3 €/kg). Pari kertaa tarjonnut sukulaisillekin ja sukulaislapsille, jos käymässä ovat olleet kun tätä on ollut ruokana. Kerran, kun oikein antaumuksella vieraat söivät ja nautiskelivat, kysyivät, mitä kaikkea kastikkeessa on, että jos hekin kokeilisivat samaa reseptiä. Listasin siinä sitten, että kermaa, lihalientä, valkosipulia, sipulia, perusmausteet ja neljä porsaan kieltä. Muuttui syöjät melko valkoisiksi ja vaikeana söivät annoksensa loppuun. Siis mitä ihmettä! Jos ruoka on niin hyvää että ahmitaan, ja sitten saadaan kuulla, että se on kieltä, niin miksi se muuttuu niin vastenmieliseksi sen jälkeen? Murea, ihan fileen makuinen, rasvaton lihas kuitenkin kyseessä. Pitkän keittoajan ja nylkemisen jälkeen pilkottuna näyttääkin ihan filesuikaleelta.

[/quote]

Samaan törmätty meilläkin. Nykyään väitän ihan pokalla että kyseessä on filee.

[/quote]

Minulle on jäänyt kielikammo, koska isäni kävi hirvimetsällä ja sai sieltä hirven kieliä. Se on todella iso ja minusta lapsena oli ällöttävän näköinen kattilassa kiehumassa. Isäni pakotti minua syömään sitä, vaikka oksensin sen ulos.

Olisi todella ikävää, jos ilkkuisitte aterian jälkeen, että söitpä sittenkin kieltä. Mielikuva kokemastani yököttää vieläkin ja se pakottaminen. Muistan, kuinka en meinannut saada nieltyä ja yökin ja itkin, mutta pakko oli syödä.

Olette varmaan ylpeitä, kun saatte porukan ruokittua kolmen euron lihalla ja sitten voitte nauraa vieraillenne päälle. Sehän olisi sama, kuin kasvissyöjän ruokaan olisitte jauhaneet lihaa ja nauraisitte jälkeen päin, että söitpä lihaa, ähäkutti.

Minulle ei tulisi mieleenkään kohdella minulle läheisiä ihmisiä noin.

[/quote]

Täällä kans yks jota kidutettiin keitolla :D Siis oikeasti, isän keitto oli suolaista ja siinä oli yli 80 % nestettä ja loput jotain vihanneksia. Vihanneks meni, mutta en halunnut syödä/juoda sitä keittoa.Meni PITKÄ TOVI että isä antoi periksi. Nykyään en tosin syökään vanhempien ruokia :) Eivät oikein käsitä mikä sana ruoka tarkoittaa... 

Mulla on paljon muiden kirjoittajien kanssa samanlaisia kokemuksia kasvissyönnistä, kun noudatin sitä 80-luvulla, jolloin se oli vielä hyvin harvinaista. Usein sain syödä pelkkää leipää ja vettä tai kuivia perunoita, vihersalaatti oli jo juhlaa. Maidosta minulle tuli paha olo, joten en voinut syödä sen vuoksi kermaruokia tai juoda maitoakaan.

Myöhemmin kun olen palannut lihansyöntiin terveyssyistä, sama on toistunut laktoosittomien ruokien kohdalla, mitä aikanaan oli tuon kasvissyönnin kanssa (se lapsuuden maitopahaolo siis osoittautui lopulta pahaksi laktoosi-intoleranssiksi).

Äidin luona saan aina kaikissa juhlissa pelkkää kahvia sokerilla, koska kakkua ei kannata tehdä kalliista laktoosittomasta kermasta tai ostaa sitä kahviinkaan. Muuta kahvileipää ei myöskään kannata ostaa "erikseen" minua varten. Usein myös tavan leivässä on laktoosia, levitteestä puhumattakaan, joten en voi syödä mitään. Koska jo matka maksaa minulle yli 60 e, käyn nykyisin vain, kun on varaa ostaa ruoat mukana ja jättää ne sitten sinne, eiväthän ne kestä matkaa kotipuoleen. Tämä ei köyhänä opiskelijana tapahdu kovin usein, joten näen äitiä hyvin harvoin ja silloinkin grillin kautta :-)

Kaiken huippu oli, kun vanhempi serkkuni järjesti juhlat, ja pohdin sitten siinä, ilmoittaako hänelle, että minulla on nykyisin tämä ruokarajoitus. Äitini oli sitä mieltä, ettei ehdottomasti pidä vaivata serkkua asialla. Join sitten juhlissa valtavat määrät alkoholia nälkääni. Äitini oli ensin sitä mieltä, että voin lähteä saman tien ajamaan kotiini, mutta otti sitten kuitenkin minut armosta yöksi lattialle täkin päälle nukkumaan, kun ilmeisesti tajusi, ettei minulla ollut varaa hotelliin.

Ärsyttävintä on, että minulle sanotaan kysyessäni, ettei jossain ruoassa ole laktoosia ja sitten sitä kuitenkin on, kun asiaa aletaan selvittämään tarkemmin. Tyypillisesti on käytetty vähälaktoosista, kun pitäisi olla kokonaan laktoositonta. Selvityksen ansiosta minua pidetään sitten nipona, ilmeisesti sen vuoksi, että en voi jostain kumman syystä luottaa ihmiseen, joka tekee kymmenennen kerran saman virheen tässä asiassa. Jos ei ole varma, niin voisi edes varoittaa, sillä tulen todella kipeäksi ja se voi kestää parikin päivää, kunnes kaikki on poistunut elimistöstä.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 23:36"]

Olin ystäväpariskuntani luona kylästelemässä pari yötä muutama vuosi sitten. Talon emäntä tarjosi ruuaksi ensimmäisenä päivänä lautasen salaattia. Hänellä on hauska tapa tehdä salaatti suoraan lautasille. Eli jokaiselle yksi pieni annos salaattia. Ja kun se on syöty enempää ei ole. Minulla ei siinä mitään hätää ollut, hänen miehensä vain säälitti, oli kuumana kesäpäivänä ollut asfalttihommissa 12 h työpäivän ja ainut mitä kotona oli syötävää oli pieni lautasellinen salaattia. Seuraavana päivänä sanoin, että tänään minä teen ruuan. Ostin ison lohifileen ja ison pussin perunoita, tein niistä kunnon satsin ruokaa kun tiesin, että miehellä on varmasti nälkä. Talon emäntä tosin ehdotteli, että laitetaan osa kalasta pakkaseen kun sitä on niin paljon. Ei laitettu. Mies tuli kotiin ja söi, kaiken. Jotenki onnellinen oli hänen ilmeensä.

[/quote]

No aika nössö mies jos ei osaa vaimolleen sanoa, et ei riitä salatin murut ruoaks tai tehdä itse kunnon ruokaa itselleen. Uskomatonta.

Anoppilassa aina. Ruokailun jälkeen katoaa jonnekkin ja viimeiset vielä syö. Kun viimeisetkin ovat valmiita ja pöytä tyhjennetty,ilmestyy anoppi jostain tokaisten:Olisin mä voinu korjata ne pois.

up

tänään ystävän luona "suklaaneliöitä", joissa ei kyllä maistunut suklaa yhtään! tai ehkä sellainen väkevän, tumman leivontasuklaan aromi sieltä erottui.. onneksi olivat pieniä, otin kohteliaasti yhden & huuhdoin kahvilla alas.

kysyin ainesosia: intiaanisokeri, voi, munat & vehnäjauho! vaikea ymmärtää, miten noilla aineksilla voi epäonnistua mutta näköjään sekin onnistuu..

niin ja tietenkin se kaakaojauhe

Se, kun paisti oli leikattu ja tarjoiltiin parin sentin paksuisina siivuina. Siis leikattiin kypsäpaisti vähän niinkun pihveiksi. Siinä oli vähän takeltelua saada se alas tai edes leikattua palasia.

Menin ystäväni luo kahville, yksin. Hän on perheensä kanssa ollut meillä useasti kahvilla. En ole mikään kodin hengetär, mutta yleensä tarjolla on kahvin kanssa ollut esim jotain suolaista, kuten karjalanpiirakoita munavoilla, tai patonkia ja juustoa, sekä paria makeaa kahvileipää. He eivät ole koskaan tuoneet mitään mukanaan meille.

Vein ystävälleni mukana rasiallisen donitseja. Ystävä laittoi kahvit ja donitsit pöytään, ja mitään muuta ei ollut tarjolla. Mies siellä taustalla huuteli, että otan tätä lounaaksi tekemääsi salaattia vähän, ok? Olisi tehnyt mieli sanoa, että saisinko minäkin vähän? Heh heh, ei siinä mitään, mutta jos en olisi tuonut niitä donitseja niin oltaisiinko juotu pelkkää kahvia?!

Täällä on jonkin verran kokemuksia siitä, ettei kunnioiteta ruokavaliota tai allergiaa (kauhistus jos joku antaa väen vängällä vaikka pähkinäallergikolle testiksi pähkinöitä!). No, minun laktoosi-intoleranssini on ilmeisesti huomioitu ihan äärimmilleen. :) 

Anoppini tekee aika juurta jaksain selväksi, että kaikki on laktoositonta, ja suorastaan hätääntyy jos on jokin tarkka yksityiskohta unohtunut. Se on vähän niin kuin ruokarukous aterian alussa: pitkät tilitykset. Noh, mitäpä siinä. Lämmin kiitos ajattelusta. :) 

Paras oli, kun menin kaverin juhliin. En muista että olisin koskaan kertonut hänelle laktoosi-intoleranssistani, mutta siinä seisovan pöydän ääressä hän selosti minulle hyvin tarkasti, missä kaikessa on laktoosia, missä vähän vähemmän ja missä ei lainkaan, mukaan luettuna ne joita hän ei tiennyt. Selityksen päätteeksi hän jatkoi samaan hengenvetoon: "... Mutta jos tulee joitakin ongelmia, niin ota tästä!", ja avasi juhlavasti eteeni rasian näitä laktoosipillereitä. 

En todellakaan loukkaantunut. Tuo oli huomaavaisuutta parhaimmillaan! :D Tuli sitä jälkikäteen naurettuakin, että on se hienoa kun minut aina huomioidaan. 

Kasvissyöjänä olen nähnyt mm. seuraavaa:

Lihakeitto annostellaan lautaselle ja minun lautasellisestani nypitään lihapalat pois ja ojennetaan minulle. Ei siinä mitään, että keitossa on lihalientä ja varmasti jotain lihapaloja jää sinne lillumaan kuitenkin.

Kyseessä ei ollut vittuilu, koska näin teki hieman vanhempi ihminen. En kehdannut olla syömättä keittoa. :(

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 00:22"]

Hmmm.... Miksi esim vegetaristeja pitää ehdottomasti ajatella ja yläpeukkuja sataa, kun ei heidän ruokavaliotaan käsitetä, mutta jos joku karppaaja uskaltaa valittaa, niin alapeukkusade on taattu? Aika monet ovat karppailleet ja vuosikymmenen ja karppiruokavalio on mielestäni vakiinnuttanut asemansa yhtenä tavallisimmista eriyisruokavalioista. Joten jos tietää, että ruokavieraat karppaavat, on mielestäni kohteliasta tarjota sellaita ruokaa, mitä hekin voivat syödä (edes osittain, ts ei sellaita ruokaa jossa on sekoitettu kaikki ruoka-aineet keskenään kuten vaikka joku makaronilaatikko). helppoja vaihtoehtoja on vaikka miten paljon, lihaa ja kasviksia, ei pitäisi olla mitenkään hankalaa. Tosin tuo ruokakermasta valittaminen oli jo vähän turhaa minustakin. 

Niinja en itse karppaa, muutama ystäväni kylläkin, eikä tulisi mieleenkään kutsua heitä ruokavieraiksi ja tarjota perunoita. Monilla karppaajilla on ihan yhtä hyvin perustellut näkemykset ruokavaliostaan kuin vaikkapa vegetaristeilla. Eli oltaisiinko tasapuolisia tässäkin. Peace. :)

[/quote]

Yo. oma kommenttini sai siis tähän mennessä 15 alapeukkua. Voisiko siis näistä alapeukuttajista joku ystävällisesti kommentoida, miksi? Ihan aidosti haluaisin tietää, onko jonku mielestä moukkamaisempaa tarjota esim kasvissyöjälle lihaa, kuin karppaajalle perunaa? Jos siis oletus on, että vieraat ihan varta vasten kutsutaan syömään, ja erityisruokavaliot kysytään? Ja perusteluksi ei mielestäni riitä se, että se nyt vaan on tyhmää olla syömättä perunaa ja leipää. Kuten sanottu, moni karppaaja käsittääkseni noudattaa ruokavaliotaan ihan terveyssyistä. Eli ihmettelen, mitä eroa on käskeä a) kasvissyöjän onkia lihakeitosta perunat ja porkkanat, b) karppajan onkia niin ikään lihakeitosta ne lihanpalaset. Koska ainoastaan tämä oli kommenttini pointti. :D

Ja anteeksi, ei ole tarkoitus pilata hauskaa ketjua, mutta jäi jotenkin häiritsemään tämä erityisruokavalioiden eriarvoistaminen. 

[/quote]

En ole alapeukuttanut, mutta tässä omia mietteitä asiasta. Minun on ainakin henk.koht. helpompi ymmärtää esim. kasvisruokavalio kuin karppaus, syystä että vegetaristille riittää, kun ei tarjoa lihaa. On myös helppo kysyä, käytätkö kalaa/kanaa, maitotuotteita ja kananmunaa. Myös laktoosi-intoleranssin rajoitteet on helppo sisäistää, vaikka itse omistankin mutanttigeenin, jonka avulla maitoa kittailen huoletta. Samoin on pähkinäallergian tai jonkin muun yksittäisen allergian kanssa. Riittää, kun välttää kyseistä tuotetta tai sitä sisältäviä aineita. Sen sijaan karppaus on minusta hankalampi käsite. Joko minun täytyisi pyytää hirveä lista mitä voi ja ei voi syödä tai googlailla sormet verillä. Kun ei ole mitään yhtä ainetta mitä vältellään, kuten laktoosia, vaan siinä on ilmeisesti todella paljon muistettavaa ja se tuntuu hankalalta.

Tästä huolimatta ei tietenkään ole oikein jättää täysin huomiotta toisen ruokavalio ja kehottaa noukkimaan niitä lihoja sieltä pottujen seasta. Voisi vaikka vieraalle antaa reseptin, mitä meinasi tehdä ja kysyä kelpaako, onko vinkkejä millä tästä saisi sinulle sopivan. Onhan se moukkamaista kutsua vieras syömään eikä olla lainkaan kiinnostuneita siitä, voiko vieras kuitenkaan sitä ruokaa syödä.

Loppuhuomautuksena vielä se, että johtuen varmaankin osittain tiedonpuutteesta, osittain näkemyseroista, minä en kuitenkaan luokittele karppausta kasvissyönnin veroiseksi ruokavalioksi. Minulle kasvissyönti on ylevä aate, jonka avulla yritetään pelastaa maapalloamme, karppaus taas, se vähä mitä siitä ymmärrän, tuhoaisi palloamme lihankulutuksellaan, jos kaikki niin söisivät. Tämä ei kuitenkaan tietenkään vaikuttaisi vieraani tarjoomuksiin, enkä yritä tällä haukkua karppaajia, sanoa vain, että näkökulmia on niin erilaisia. Pidän siis kunnia-asianani tarjota vierailleni mieluista ruokaa ja jos karppaajaa joskus kestitsen, varmasti pyrin hänen kanssaan keskustelemaan ennen ruoan ostoa ja valmistusta, jotta ruoka miellyttäisi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 21:54"]

Kuulostaa tosi paljon yhdeltä mieheltä, jota tapailin. Kerran menin hänen luokseen. Kävimme yhdessä kaupassa ja ostimme ruoat, jotka minä maksoin. Illalla hän ei tarjonnut mitään ruokaa. Aamulla kysyin, että haittaako, jos otan leipää. Vastasi vaan nyreänä, että varo, se voi olla homeessa. Söin silti, kun ei näyttänyt homeiselta. Mitään muuta ruokaa en päivän aikana saanutkaan. Itse hän joi jogurttia suoraan litran purkista (ällöttävää).

Kerran hänen luonaan oltiin juotu alkoholia ja seuraavana päivänä hän sanoi lähtevänsä käymään "jossakin" sillä aikaa, kun jäin nukkumaan krapulaani pois. Herättyäni herra mussuttaa tyytyväisenä keittiön pöydän äärellä rullakebapia. Ei puhettakaan, että olisi lähtiessään kysynyt, haluaisinko minäkin jotain syötävää. Sanoin kyllä myöhemmin, että nyt käydään hakemassa mullekin ruokaa siitä samasta pizzeriasta.

Silloin kun hän on vieraillut minun luona, olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että minä ostan ja maksan ruoat ja sanonut, että leipää tai mitä tahansa saa syödä kaapista, jos nälkä yllättää. No, hän söikin sitten partaäijääni SUORAAN PURKISTA ja jätti sen jämät jääkaappiin... Ällöttävää!

[/quote]

Haloo naiset, ettekö tajua, että tuollainen välinpitämätön käytös mieheltä kertoo vain siitä, ettei hän ole tippaakaan kiinnostunut. Jos olisi, niin kyllä mies panostaisi parhaansa mukaan ruokaan, maksaisi tai veisi edes ulos syömään. Miksi roikutte, jos mies noin selkeästi osoittaa, ettei haluaisi sinun olevan vieraanaan?

[/quote]

Satun tietämään, että mies olisi ollut minusta kiinnostunut ja halunnut suhteeseen kanssani, koska itse sanoi niin. Joka kerta tapasimme hänen aloitteestaan ja vieläkin hän ottaa joskus yhteyttä. Tiedän, että hän on älyttömän pihi ja varnasti ajattelematon. En olisi vaatinut häneltä mitään ravintolaillallisia tai että hän olisi maksanut ruoat. Minulle olisi riittänyt, että hän olisi tarjonnut minulle aamiaista ja iltapalaa. Jos ei olisi valmiiksi kattanut, niin olisi voinut edes sanoa, että leipää saa ottaa. Pari leipäpalaa ei paljon maksa. Samoin ruokaa itselle hakiessaan olisi voinut kysyä, haluanko minäkin. Olisin voinut vaikka antaa hänelle rahat ja maksaa oman pizzani. Edes pieni huomaavaisuus lämmittäisi mieltä!

Muutamien muiden juttujen ohella tuo pösilöys vaikutti siihen, ettei jutusta tullut mitään. En tykkää siitä, että joka sentti lasketaan pirun tarkasti ja että  käytöstavat ja vieraanvaraisuus puuttuu.

T: 486

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:35"]

Mies tuli kutsuttuna kotiini. Kävimme yhdessä kaupassa. Ostin ruoat. Kävimme alkossa ja mies maksoi juomat: punaviinipullon ja kuoharin. Ajattelin, että otamme alkudrinkit kuoharista (vaaleanpunaista makeaa kuoharia) ja ruoan kanssa punaviiniä. Ei,  mies osti kuoharin itselleen ja joi sen kokonaan. Punaviini oli minulle. Ok, join siitä lasin ruoan kanssa.

Edellisellä kerralla sama mies oli meillä lapsettomissa bileissä. Minä olin ostanut kaikki juomat ja tehnyt kaikki ruoat (siis ihan kunnolliset salaatit, lihagrillattavat jne). Mies toi mukanaan makkarapaketin (en syö itse lihaa) ja omat juomat. Joi ja söi minun juomani ja vei lähtiessään makkaransa ja juomansa.

Ei alettu seurustella, nämä olivat alkutapaamisia ja intoni lopahti. Jotenkin vaan inhoan ihmisiä, jotka laskee joka pennin, kun itselleni ei ole väliä. Jaan vapaa-aikani mielellään sellaisen kanssa, joka ajattelee samoin. Suhde tuollaisen kanssa, not.

[/quote]

Kuulostaa tosi paljon yhdeltä mieheltä, jota tapailin. Kerran menin hänen luokseen. Kävimme yhdessä kaupassa ja ostimme ruoat, jotka minä maksoin. Illalla hän ei tarjonnut mitään ruokaa. Aamulla kysyin, että haittaako, jos otan leipää. Vastasi vaan nyreänä, että varo, se voi olla homeessa. Söin silti, kun ei näyttänyt homeiselta. Mitään muuta ruokaa en päivän aikana saanutkaan. Itse hän joi jogurttia suoraan litran purkista (ällöttävää).

Kerran hänen luonaan oltiin juotu alkoholia ja seuraavana päivänä hän sanoi lähtevänsä käymään "jossakin" sillä aikaa, kun jäin nukkumaan krapulaani pois. Herättyäni herra mussuttaa tyytyväisenä keittiön pöydän äärellä rullakebapia. Ei puhettakaan, että olisi lähtiessään kysynyt, haluaisinko minäkin jotain syötävää. Sanoin kyllä myöhemmin, että nyt käydään hakemassa mullekin ruokaa siitä samasta pizzeriasta.

Silloin kun hän on vieraillut minun luona, olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että minä ostan ja maksan ruoat ja sanonut, että leipää tai mitä tahansa saa syödä kaapista, jos nälkä yllättää. No, hän söikin sitten partaäijääni SUORAAN PURKISTA ja jätti sen jämät jääkaappiin... Ällöttävää!

Minäkin olen Hämeestä ja tiedän että rotinat pitää viedä vauvaa katsomaan mennessä. Ei ole sukuni Karjalaa nähnytkään. Ihan hämäläisiä ollaan.

Mun mielestä tän rotina-aiheen voisi kuitenkin kuopata pikkuhiljaa. Sovitaanko että puolet suomalaisista tämän tavan tuntee ja puolet sitten ei. On kuitenkin kohteliasta vauvaperheeseen jotain viedä mennessään. Mieluiten syötävää, jotta vauvan äiti pääsisi helpommalla. Ja itse pitää tarjoutua kahvia keittämään.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 02:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 16:21"]

väänny vauvaperheeseen kakaroidensa kanssa passattavaksi, kuten tuo yksi ämmi, joka odotti, että hänen kakaroilleen laitetaan välipalaa. Kun olivat jopa 60km ajaneet. 60km menee aikaa vähän yli puoli tuntia. Miksi hän ei ollut tunkenut kakaroitaan sapuskaa täyteen vaan meni odottamaan, että vauvaperheessä passataan hänen Nico-Pettereitään.

kaikille ei tämä rotinaperinne ole tuttu. Eli ei tarvitse jankata kuka ne h-tin pullat nyt hommaa. Varmaan jossain päin Suomea tämä on tapana, mutta ei tarvitse vetää hernettä nenään jos tässä on alueellisia eroja

Niin se rotinaperinne on KARJALAINEN tapa. Muualla Suomessa siitä ei ole kuultukaan, paitsi ehkä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jotka on asutettu osin Karjalasta käsin.

Esimerkiksi itse olen Hämeestä, ja joku voisi ottaa jopa loukkauksena, jos vieras toisi omat "eväät" mukanaan, kun tulee vauvaa katsomaan. Ja vauvaa ei todellakaan paukata katsomaan kysymättä, vaan odotetaan kutsua, kunnes äiti jaksaa ottaa vastaan vieraita.