Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

Vierailija
31.08.2011 |

Eli kun teidät on kutsuttu syömään jonkun luokse (ei ravintolaruokailu), niin mikä oli kummallista esim. ruoka, tarjoilu, paikka.



Ja kaikki positiiviset ja negatiiviset kokemukset!

Kommentit (580)

Vierailija
281/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 14:36"]

Eräs miehen sukulainen järjesti mökillään keskellä korpea 60-vuotisjuhlat. Mökki oli niin syrjässä, että sinne oli järjestetty tilausbussikuljetus, jotta juhlavieraiden ei tarvitsisi tulla omilla autoillaan (voidakseen nauttia alkoholiakin). Sieltä ei siis ollut mahdollista lähteä pois kesken juhlien, vaan piti odottaa aamuyöllä paluumatkalle starttaavaa tilausbussia.

 

No, ei siinä vielä mitään, mutta juhlat alkoivat jo keskipäivällä, jolloin syötiin ja perään oli kakkukahvit. Iltapäivällä sitten alkoi ryypiskely. Oli boolia, kaljaa, väkeviä... kaikkea mahdollista. Itse en muutenkaan käytä alkoholia, mutta lisäksi olin raskaana, joten en todellakaan osallistunut ryypiskelyyn. Porukka muuttui tietysti kokoajan humalaisemmaksi ja meno villimmäksi. Itsellänikin oli alkuun ihan suht kivaa, mutta hieman alkoi nälkä vaivata ja mietin, koskahan siellä mahtaa saada jonkinlaista iltapalaa. No ei sellaista ollut! Iltapäivästä aamuyöhön tarjolla oli vain viinaa. Minulle alkoi jo hiipiä paniikkimainen olo, kun juhlista ei voinut poiskaan lähteä tai missään käydä ostamassa ruokaa. Suunnilleen tärisin heikotuksesta, kun bussi vihdoin viimein lähti sieltä kotia kohti. Oli viimeinen kerta, kun lähdin minnekään ilman omia eväitä laukussa, varsinkaan raskaana!

[/quote]

 

Varmaan olisi kannattanut käydä kysymässä keittiöstä, kuinka paljon ruokaa jäi. Tuskin sitä viimeiseen mureneen asti syötiin. 

 

Vierailija
282/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 12:10"]Naapurissa asuva prätkähemmo (siis liivikavereita) oli kärttänyt monesti päivälliselle luokseen. Noin kymmenennellä kysymiskerralla myönnyin, sovittiin aika, jolloin tulen luokseen.

Koti oli ihan siisti man cave, jossa oli ihan ruokapöytäkin ja kattaus eripariastioilla kahdelle;). Ja ne tarjottavat...

Pussista tehtyä jauhoista ja klimppistä herkkusienikeittoa, paahtoleipää tuorejuustolla. Juomana koffia tölkistä. Kehui vielä, että ajatteli sienikeiton sopivan, kun ei tiennyt syönkö lihaa.

Nätti ajatus, toteutus ontuva. Ei alettu seukkaa ;)

[/quote]

Liikkis. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 12:42"]

Italialaiset kyllä itkevät ananaksesta pizzassa.

AV:ssä on aina hirveä vaahtoaminen yleistämisestä, mutta tämä on kyllä hauskin ikinä! :D Tunnen kaksi italialaista ihmistä (jopa!) ja en kyllä jaksa uskoa, että kumpikaan heistä itkisi ananaksesta pizzassa. Toisen muistan jopa maistaneen lempparipizzaani, jossa on sekä sitä junttimaista aurajuustoa, että ananasta ja jos ei tykännyt, niin ei ainakaan siitä maininnut, mutta myöskään en kyyneltäkään nähnyt :D :D :D

Mutta ehkä nämä tuntemani italialaiset eivät ole tarpeeksi autenttisia, ja siksi suvaitsevat ananaksen, sillä he ovat pari kertaa käyneet jopa Suomessa lomalla, eli poistuneet siitä auvoisaksi tekevästä kotimaastaan - moukat!

 

No eiköhän tossa nyt ollut kirjoittajalla vähän liioittelun makua, mutta asun Italiassa ja kyllä mun tuttavat täällä on ollut erittäin yllättyneitä ananaksesta pitsassa ja oon saanut just sellaisia "hyi yök"-kommentteja... Pakko kyllä sanoa, etten oikein arvosta muutenkaan joidenkin italialaisten asennette muita ruokakulttuureita kohtaan, koska minulle on useat sanoneet, ettei missään voi saada yhtä hyvää ruokaa (vaikkeivat ole muissa maissa matkustelleetkaan) ja että turistille voi tarjota vaikka pakastepitsaa, kun "ei ne sitä ymmärrä kuitenkaan". Tästä syystä mulle on ihan sama, mitä jotkut italialaiset meidän ruokailutavoista ajattelevat, koska tuollainen muiden aliarvioiminen on noloa ainoastaan heille, jotka noin ajattelevat.

Vierailija
284/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

erään ystäväni synttäritarjoilut ovat jo legandaarisia:

 

läpimärkää, kitkerää täytekakkua, Euro Shopper tms pasteijoita joiden välissä kuvottavaa mössöä (pitäisi olla jauhelihaa, no se sotku ei ole jauhelihaa nähnytkään! :x) , kylmiä coctailipiirakoita ja kitkerää kahvia (luultavasti Euro Shopperia sekin) .

Vierailija
285/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin yötä ystäväpariskunnan luona. Vierailuni oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen, ja he tiesivät, että minä syön joka aamu tukevan aamiaisen: ainakin pari voileipää, joissa juustoa, leikkelettä, tomaattia, kurkkua jne, sekä tuoremehua ja teetä, usein myös rahkaa ja marjoja. Mutta heillä ei ollut mitään muuta aamiaista tarjolla, kuin kaurapuuroa ja sokeria!! Ystäväpariskunnan rouva tuntee minut jo vuosikymmenien ajalta, ja hän on itse nauttinut suuresti luonani, kun minulla on ollut "normaali" aamiaistarjoiluni pöydällä. Heillä on suuremmat tulot kuin minulla, joten rahastakaan ei ole kiinni, ja olin tosiaan tuonut heille tuliaisina kukkia ja suklaatakin. Jos vielä joskus yövyn heillä, otan omat aamiaistarvikkeet mukaan, en vain kertakaikkiaan pysty syömään puuroa, siitä sai lapsena tarpeekseen.

Vierailija
286/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverini pyysi minua viikon vierailulle, kun hän oli opiskelijavaihdossa ulkomailla. Olin itsekin opiskelija, mutta sain silti säästettyä rahat lentolippuihin, ja ajattelin, että reissu tulee suhteellisen halvaksi, kun voin asua hänen luonaan ilmaiseksi, ja toki ostan ruokaa kaupasta, jota voimme yhdessä kokkailla, eikä aina syödä ulkona. Noh, kaverini asui kämppiksen kanssa, ja heillä oli eräänlainen yhteistalous, mutta kämpppis osti kyllä ruokaa erittäin vähän ja harvoin.. lopputuloksena oli, että minä ostin esim. n. 50 euron ruokakassit kaupasta aamulla, ja illalla kun tulimme nähtävyyksiltä kokkailemaan, oli koko jääkaappi tyhjänä. Kaverini kämppis oli poikaystävänsä kanssa tyhjentänyt koko kaapin.. oli aika nälkäinen ja kallis reissu, noin opiskelijabudjetilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ex-anoppilassa söimme kerran laatikkoruokaa, joka maistui vain aikuisille. Appi ja anoppi söivät sitä pari lautasellista. Kun huomasin,että lapsemme jäivät nälkään, ehdotin seuraavalla kertaa, että toisin jotain lapsille sopivaa ruokaa lisäksi. Vein siis paketin kalapuikkoja. Sama tapahtui kuin edellisellä kertaa: appivanhemmat söivät pari lautasellista laatikkoruokaansa, ja olivat aikeissa syödä myös lasten kalapuikot, ennenkuin lapsille ehdin tarjota santsilautasellista...

Vierailija
288/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.08.2011 klo 22:27"]

oli tavallinen ruoka lapsuudessani. Muistan, että mausteena siinä oli mm. valkopippuria. Tuosta on jo kymmeniä vuosia; nykyään en ole kuullut kenenkään tekevän tuollaista keittoa. Mutta voihan olla, että yhä jossakin päin Suomea se on tapana.

 

Ihan sama oli tapana minun lapsuudessani ja oli yleistä Länsi-Suomessa. Makkara- ja kalakeitot sekä kesäkeitto tehtiin maitoon, täysmaitoon :)

 

[/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 21:07"]

Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.

Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.

 

Ihan vaikk puolentoista kilometrin päässä asuva äitini tai joka viikko pari kertaa kylään tuleva ystävä. Musta on kiva laittaa pöytä kauniiksi, kun on vieraita.
Katetaan juhla-astiat myös silloin, kun joku perheenjäsenistä on ollut matkoilla (useimmiten iskä on reissussa, mutta lapsetkin välillä on leireillä tms) ja tulee takaisin matkoilta.

 

... joidenkin mielestä on hauskaa ja erikoista kattaa esim. täysin erilaisilla lautasilla koko kattaus esim. 6 erilaista jne.... lienee jopa jonkinlainen buumi nykyisin, blogit kertoivat....

Vierailija
290/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ensimmäisiä kertoja käymässä uuden kaverin luona. Oltiin sovittu että tulen ja hengaillaan vaan. En siis odottanut mitään ruokaa enkä välttämättä edes teetä, kun ei ollut tarkoitus kauhean kauan viipyä. Silti koin vähän ihmeelliseksi, että kaveri rupesi itselleen keittelemään nuudeleita eikä kysynyt haluanko itsekin syödä tai juoda jotain. Kun se ruoantuoksu sieraimiin iski, niin olisi ollut kiva saada itsekin, tuntui tyhmältä istua tyhjin käsin katselemassa, kun kaveri syö. Varsinkin kun tulin etukäteen sovittuun aikaan eli hän olisi voinut syödä ennen minun tuloani, jos ei ollut tarkoitus tarjota. Ei silti, tällä hetkellä tuo henkilö on paras kaverini ja nykyään heillä saa kyllä ruokaa ihan riittävästi ja itsekin uskaltaa paremmin avata suunsa jos väärinkäsitys sattuu.

 

Mummolasta onkin sitten taas puistattavampaa kerrottavaa. Tajusin nimittäin kerran kauhukseni, että lihapullia ei haettukaan lämmitettäviksi jääkaapista vaan omakotitalon eteisestä. Ulko-oven ja varsinaisen eteisen välissä oli siis vähän huoneilmaa viileämpi tila, joka ei kuitenkaan ollut lähelläkään jääkaapin lämpötiloja. Söin kyllä silti ne pullat, koska ajattelin, että niitä on nyt tullut jo pari päivää syötyä eikä mitään ole tullut. Hyvin siinä kävikin.

 

Mummolassa olen myös tutustunut homeiseen juustoon, josta epäröiden rohkaistuin sanomaan ihan senkin takia, ettei mummo itsekään erehdy sitä syömään. Mummo otti juustohöylän ja höyläsi päältä homeisen kohdan pois. Sitten oli tarkoitus siivuttaa juustoa sillä samaisella, pesemättömällä, juustohöylällä, no thanks!

 

Mummon tarjoomukset voittaa kuitenkin homeinen pipari, jonka seurauksena menetin ruokamyrkytysneitsyyteni. Yli kaksikymppiseksi olin selvinnyt ilman tuota mukavaa kokemusta, nyt olen kohta kolmikymppinen ja vieläkään ei piparit oikein maistu.

 

Surullisinta tässä ehkä jälkikäteen tosin on se, että olisi varmaan jo tuolloin täytynyt huomata mummon homeisten tarjoilujen olevan oire jostain pahemmasta. Hän sai pari vuotta sitten alzheimer-diagnoosin ja vähän jäi paha maku suuhun omasta käytöksestä. En siis mummolle ikinä sanonut mitään pahaa, mutta vuosikaudet muille paasasin, että mummo myrkytti. :) Huumorilla toki, mutta ei kyllä enää huvita tuota juttua naureskellen kertoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vähän aiheen vierestä mutta kerron silti.

 

Ensimmäisellä lapsellamme oli ristiäiset, minä ja mieheni oltiin juuri valmistuttu eli kovia tuloja ei todellakaan ollut. Vauvalla ei ollut kaikki kunnossa, joten meillä meni lähes kaikki aika hänen hoitamisessa yötä myöten. Onneksi äitini saapui pelastamaan ja tarjoutui auttamaan tarjottavien kanssa (juhlat pidettiin meillä) ja sanoi tekevänsä mansikkapiirakan, jota usein tekee. 

 

Koitti juhlapäivä. Äiti toi yhden tavalliseen piirakkavuokaan tehdyn mansikkapiirakan (pakastemansikoista) ja laskun: 17 euroa. 

 

Kiitti äiti avusta. 

Vierailija
292/580 |
02.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt niitä kummallisia kylässä tapahtuneita kokemuksia, köyhäilykertomuksille oma ketju jooko?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 10:22"]

eikö ole mitään lääkettä - adrenaliinikynää vai mitä niitä nyt on - mitä voisi kantaa mukana siltä varalta, että käy joku kämmi kokeneemmaltakin kokilta?

Olen itse allerginen mereneläville, kananmunalle ja tomaatille erittäin pahasti. Seuraa sairaalakeikka jos niitä syön. Kaikissa tapauksissa siis minut on KUTSUTTU syömään ja kerrottu että tehdään sellaista ruokaa jota minäkin voin syödä. 1. Emäntä alkoi tarjoilemaan salaattia jossa oli tomaattia. Sanoin hänelle, että älä minulle laita kun siinä on sitä tomaattia. Emäntä vastasi "No en minä noita tomaatteja laita, laitetaan tästä kaikkea muuta". Juu... Se ei kauheasti auta jos tomaattien seassa ollutta salaattia minulle annetaan.. No jäi se salaatti syömättä. :) 2. Pizza jossa katkarapua. Mainitsin tästä ja emäntä vastasi "Ai onko katkarapu merenelävä? No otetaan pois.." Juuuu......... 3. Kahvia ja pullaa. Erehdyin sitten ottamaan pullasta palasen ja ihmettelin kun hengitys alkoi vaikeutua. Kysyin että onko tässä kananmunaa? Emäntä vastasi että 'ei, ei ole.. Mikähän siinä.. On se kyllä voideltu kananmunalla muttei siinä muuten ole..' Joopajoo, pyysin sitten että voisiko joku heittää minut sairaalaan, nyt on tosi kyseessä.. Emäntä vastasi, notta juodaan nyt kahvit ensin! Onneks tämän emännän mies ymmärsi tilanteen vakavuuden ja lähti heittämään minua. Kaikki siis tapahtunut saman ihmisen kotona, eri kerroilla. Pullaepisodin jälkeen päätin että ei se hänen tekemä ruoka nyt niin hyvää ole ettäkö henkeni heittäisin sen takia.

Jos olet NOIN vakavasti allerginen, kannat varmaan epipeniä mukanasi AINA ja KAIKKIALLE!

En oo kirjoittaja, mutta ne epipenit on kalliita ja pitää uusia vähän väliä. Ja senkin jälkeen pitää mennä sairaalaan. Jotenkin aikuisena olettaa, että pystyy välttelemään kyseisiä aineota ainakin kotimaassa.

Vierailija
294/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ystäväpariskuntani luona kylästelemässä pari yötä muutama vuosi sitten. Talon emäntä tarjosi ruuaksi ensimmäisenä päivänä lautasen salaattia. Hänellä on hauska tapa tehdä salaatti suoraan lautasille. Eli jokaiselle yksi pieni annos salaattia. Ja kun se on syöty enempää ei ole. Minulla ei siinä mitään hätää ollut, hänen miehensä vain säälitti, oli kuumana kesäpäivänä ollut asfalttihommissa 12 h työpäivän ja ainut mitä kotona oli syötävää oli pieni lautasellinen salaattia. Seuraavana päivänä sanoin, että tänään minä teen ruuan. Ostin ison lohifileen ja ison pussin perunoita, tein niistä kunnon satsin ruokaa kun tiesin, että miehellä on varmasti nälkä. Talon emäntä tosin ehdotteli, että laitetaan osa kalasta pakkaseen kun sitä on niin paljon. Ei laitettu. Mies tuli kotiin ja söi, kaiken. Jotenki onnellinen oli hänen ilmeensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/580 |
28.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 18:53"]ja ruokailu on pian heidän saavuttuaan, viinin lämpötila ei ole sopiva. Siksi en haluaisi vieraiden tuomaa pulloa heti avata vaan jäähdyttää sen sopivaksi. Ehkäpä sitten illan mittaan se aukaistaan :).



Olen kyllä joutunut tästä toiveestani joustamaan jonkin kerran kohteliaisuuden takia. Kyllähän se lämminkin punkku meni alas :)

[/quote]

Punkun ei kuulu olla kylmää.

Vierailija
296/580 |
01.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 22:27"]

Olin ensimmäisiä kertoja käymässä uuden kaverin luona. Oltiin sovittu että tulen ja hengaillaan vaan. En siis odottanut mitään ruokaa enkä välttämättä edes teetä, kun ei ollut tarkoitus kauhean kauan viipyä. Silti koin vähän ihmeelliseksi, että kaveri rupesi itselleen keittelemään nuudeleita eikä kysynyt haluanko itsekin syödä tai juoda jotain. Kun se ruoantuoksu sieraimiin iski, niin olisi ollut kiva saada itsekin, tuntui tyhmältä istua tyhjin käsin katselemassa, kun kaveri syö. Varsinkin kun tulin etukäteen sovittuun aikaan eli hän olisi voinut syödä ennen minun tuloani, jos ei ollut tarkoitus tarjota. Ei silti, tällä hetkellä tuo henkilö on paras kaverini ja nykyään heillä saa kyllä ruokaa ihan riittävästi ja itsekin uskaltaa paremmin avata suunsa jos väärinkäsitys sattuu.

 

Mummolasta onkin sitten taas puistattavampaa kerrottavaa. Tajusin nimittäin kerran kauhukseni, että lihapullia ei haettukaan lämmitettäviksi jääkaapista vaan omakotitalon eteisestä. Ulko-oven ja varsinaisen eteisen välissä oli siis vähän huoneilmaa viileämpi tila, joka ei kuitenkaan ollut lähelläkään jääkaapin lämpötiloja. Söin kyllä silti ne pullat, koska ajattelin, että niitä on nyt tullut jo pari päivää syötyä eikä mitään ole tullut. Hyvin siinä kävikin.

 

Mummolassa olen myös tutustunut homeiseen juustoon, josta epäröiden rohkaistuin sanomaan ihan senkin takia, ettei mummo itsekään erehdy sitä syömään. Mummo otti juustohöylän ja höyläsi päältä homeisen kohdan pois. Sitten oli tarkoitus siivuttaa juustoa sillä samaisella, pesemättömällä, juustohöylällä, no thanks!

 

Mummon tarjoomukset voittaa kuitenkin homeinen pipari, jonka seurauksena menetin ruokamyrkytysneitsyyteni. Yli kaksikymppiseksi olin selvinnyt ilman tuota mukavaa kokemusta, nyt olen kohta kolmikymppinen ja vieläkään ei piparit oikein maistu.

 

Surullisinta tässä ehkä jälkikäteen tosin on se, että olisi varmaan jo tuolloin täytynyt huomata mummon homeisten tarjoilujen olevan oire jostain pahemmasta. Hän sai pari vuotta sitten alzheimer-diagnoosin ja vähän jäi paha maku suuhun omasta käytöksestä. En siis mummolle ikinä sanonut mitään pahaa, mutta vuosikaudet muille paasasin, että mummo myrkytti. :) Huumorilla toki, mutta ei kyllä enää huvita tuota juttua naureskellen kertoa.

[/quote]

Oma mummoni on kyllä samanlainen, sodan kasvatti, mitään ei saa heittää pois, ei ruokaa, ei rikkinäisiä sukkia/lapasia/paitoja... Niitä olis tarvinnut uuden sodan syttyessä... Tavallaan ymmärrän tuon tarkkuuden, mutta olen kyllä oppinut maidon päivämäärän tarkistamaan ennenkuin pistän omaan kahvikuppiini...

Vierailija
297/580 |
01.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmmm.... Miksi esim vegetaristeja pitää ehdottomasti ajatella ja yläpeukkuja sataa, kun ei heidän ruokavaliotaan käsitetä, mutta jos joku karppaaja uskaltaa valittaa, niin alapeukkusade on taattu? Aika monet ovat karppailleet ja vuosikymmenen ja karppiruokavalio on mielestäni vakiinnuttanut asemansa yhtenä tavallisimmista eriyisruokavalioista. Joten jos tietää, että ruokavieraat karppaavat, on mielestäni kohteliasta tarjota sellaita ruokaa, mitä hekin voivat syödä (edes osittain, ts ei sellaita ruokaa jossa on sekoitettu kaikki ruoka-aineet keskenään kuten vaikka joku makaronilaatikko). helppoja vaihtoehtoja on vaikka miten paljon, lihaa ja kasviksia, ei pitäisi olla mitenkään hankalaa. Tosin tuo ruokakermasta valittaminen oli jo vähän turhaa minustakin. 

 

Niinja en itse karppaa, muutama ystäväni kylläkin, eikä tulisi mieleenkään kutsua heitä ruokavieraiksi ja tarjota perunoita. Monilla karppaajilla on ihan yhtä hyvin perustellut näkemykset ruokavaliostaan kuin vaikkapa vegetaristeilla. Eli oltaisiinko tasapuolisia tässäkin. Peace. :)

Vierailija
298/580 |
01.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No se on ollut ehkä mieleenpainuvinta kun kaksi brittiläistä vaihto-opiskelijaa halusivat vaihtarijaksonsa päätteeksi kiittää meitä suomalaisia tutoreita kutsumalla meidät itse laittamalleen aterialle kämpillensä. Arvatkaa minkälaisen kiitosaterian loihtivat kasaan? Ylikeittivät makaronia ja tekivät sen päälle "kastikkeen" eli sulatettua juustoa, jonne oli pienitty sour cream & onion- sipsejä vähän euron kolikkoa pienemmiksi palasiksi. Siinä se koko ateria sitten olikin! Tuntuivat olevan vielä peräti ylpeitä keitoksistaan niitä esitellessään. Pikkaisen hämmensi, mutta ainakin tästä jäi hauska ja mieleenpainuva muisto!

Vierailija
299/580 |
01.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei tapahtunut minulle, vaan sukulaiselleni, mutta joka tapauksessa aika kummallinen tapaus. Tämän sukulaiseni lapsella on paha pähkinäallergia ja tosiaan joutuu olemaan tosi tarkkana, kun niistä voi tulla hengenvaarallinen reaktio. Epipen on perheessä kotona aina olemassa kaiken varalta, mutta allergikko on siis pieni koululainen kuitenkin vasta. Lapsi oli saanut kutsun luokkakaverin synttäreille ja äitinsä soitti synttärisankarin äidille ja kertoi etukäteen allergiasta. Ei siis siksi, että olisi vaatinut erikoistarjoiluita vaan siksi, että kun kaikesta ei näe päälle päin onko siinä pähkinää ja lapsi voi unohtaa kysyä niin on hyvä että juhlia emännöivä on tietoinen tästä ja osaa varoittaa lasta, jos jossain syötävässä on pähkinää. Synttärilapsen äiti sanoi, että ei hätää kun meillä ei ole pähkinöitä tarjolla eikä kakussakaan ole pähkinää.

 

Synttärit sitten vietettiin. Pienen allergikon äiti sitten kyseli lapseltaan kotona, että oliko maistuvat tarjoilut. Lapsi siihen sitten, että "en mä uskaltanut maistaa sitä kakkua, kun siinä oli pähkinöitä päällä." Kakku oli siis koristeltu joillain pähkinöillä...

 

Oltiin vähän hämmentyneitä tästä tapauksesta. Päädyimme siihen, että nainen on ehkä ollut jotenkin väsynyt tai hajamielinen ja oli ajatellut vain kakun sisältöä vastatessaan ettei siinä ole pähkinöitä ja unohtanut päälliset. Ei kai tällaista muuten voi selittää? Onneksi lapsi osasi olla tarkkana ja selvisi ilman sairaalakeikkaa tai pahimmassa tapauksessa hengenlähtöä.

Vierailija
300/580 |
01.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulta on pyydetty maksua joulupöydän antimista. Osalta vieraista pyydettiin maksua ja osalta ei ja meidät vielä kutsuttiin joulupöytään. Sanoin kyllä ihan suoraan mitä ajattelin ajatuksesta ja kutsuja vielä ihmetteli, miten tuollaisesta nyt voi loukkaantua.

 

Olen lakto-ovo-vegetaristi, syön kyllä kalaa ja meren antimia. Tästä asiasta moni tuttuni ja läheiseni on tehnyt ihan älyttömän ongelman ja jatkuvasti saan kuulla kiukutteluja ja arvosteluja tästä ruoka-vammaisuudesta. Silti nämä ihmiset haluavat kutsua syömään, viimeksi minulle tarjottiin kasviksia pekoniin käärittynä ja pekoni vain otettiin pois...söin sillä kertaa ja ihan älyttömän paha olo tuli. Kutsuja oli "unohtanut" että olen ruoka-vammainen...kuitenkin pääruoaksi oli muistanut laittaa sellaista, mitä pystyn syömään.

 

Ihan helvetin ärsyttävää. Jos te ette pidä jonkun eettisistä valinnoista ruoan suhteen, niin pakkoko sitä asiaa on taivastella ja arvostella kerta toisensa jälkeen ja onko pakko kutsua syömään ja tarjota jotain, mitä vieras ei voi syödä? Todella, todella tökeröä ja epäkohteliasta. Minäkään en taivastele lihansyöjille, että saatanan rääkkääjät, miettikää niitä kidutettuja eläimiä, miten voitte syödä, eikö omatunto kolkuta jne...

 

Mummoni varsinkin kiukuttelee tuosta ruokavaliosta, yhden kerran uhkasi tehdä minulle pelkkää kastiketta perunoiden kanssa ja muille tekevänsä kanaa. Minä sanoin, että siitä vain, ei minun elämä yhteen ateriaan kaadu. Ja avopuolison mummo se vasta vaikeana tätä pitääkin. Soitti ihan asiakseen kukonlaulun aikaan aamulla ja tivasi heti alkuun, että mitäs sinä muka voit syödä kun tuo sinun ruokavaliosi on NIIN VAIKEA. Niin...kalaa ja merenantimiahan ei koskaan Suomessa syödä ja kasvisruoka, maito ja kananmunat ovat täysin vieraita aineita? Mikä hitto siinä on, että osalle suomalaisista kasvisruoka tarkoittaa yhtä kuin ihminen ei voi syödä MITÄÄN, jos lihaa ei ole aamulla, välipalalla, päivällä, iltapäivällä, kahvin kanssa, illallisella ja illalla huikopalana sekä yöpaloina vielä, niin ihmisen ruokavalio on niin vaikea, että siitä pitää jumalaton märinä pistää päälle? Älkää sitten kutsuko kylään, perhana :D.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän yksi