Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä
Eli kun teidät on kutsuttu syömään jonkun luokse (ei ravintolaruokailu), niin mikä oli kummallista esim. ruoka, tarjoilu, paikka.
Ja kaikki positiiviset ja negatiiviset kokemukset!
Kommentit (580)
Olin ala-asteikäisenä vierailulla tätini ja serkkujeni luona. Söin päivällistä koko heidän perheensä kanssa. Superpihi täti oli tehnyt ruoaksi ruskeaa lihakastiketta ja keitetyt perunat. En edes halua tietää mistä ja miten kastike oli tehty mutta muistan sen maistuneen aivan kamalalle! Otin reilun haarukallisen suuhun ja samassa minulta tuli ruokapöydässä voimakas YÖKKÄÄMISÄÄNI! Täti sanoi välittömästi: "Sannalla ei taida olla nälkä. Voit mennä leikkimään". Vähän hävetti!
" ... ollaan yökylässä, ja viimeinen ateria syödään klo 18:00, sen jälkeen saa vain aamiaista."
Kannattaa totutella tuohon ruokailurytmiin ennen vanhain-, anteeksi palvelukotiin muuttamista.
Anoppilassa olin ekaa kertaa yökylässä ja lapset heräsivät jo aamukuudelta. Aamupalaa saimme vasta yhdeksän jälkeen ja sekin oli niin että anoppi sanoi, että ota tuolta kaapista leipää. Kauhea nälkä oli... Lounaskin tarjoiltiin vasta kahden maissa joten lapset saivat mennä päiväunille nälkäisenä.
Siskoni luona vieraillessa (asuvat 400km päässä) ruokaa on aina tosi vähän tarjolla. Aamulla saa muutaman leivän, lounas vasta puolen päivän jälkeen ja saattaa olla tyyliin 2perunaa ja kolme lihapullaa per/hlö ja iltapala seitsemältä ja sekin leipää. Mun mieheni on aika kova syömään ja raukalla on hirveä nälkä koko vierailun ajan. Siksipä emme nykyään viivy kovin kauaa ja osallistumme kyllä aina ruokakuluihin antamalla rahaa.
En syö punaista lihaa ja meidät kutsuttiin syömään hyvien ystävien luo. Kummallakin kerralla tarjottiin punaista lihaa eikä minulle oltu varattu mitään vaihtoehtoa. Kalapuikko tai vaikka keitetty kananmuna olisi tehnyt tyytyväiseksi.
Söin riisiä ja salaattia, jossa oli salaatinlehtiä, koska "tomaatit olivat loppu". Ensimmäisen kerran ymmärrän, jos vaikka unohtivat, mutta toisella kerralla tällainen huomaamattomuus alkoi jo harmittaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 01:02"]
Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!
[/quote]
Pohjanmaalla on rotinat! Äitini leipoi vauvataloon aina suuren täytetyn pullapitkorinkilän. Ja tietty paljon muutakin viemistä. Äiti oli superkokki ja superantelias. Hänen luonaan kaikki vieraat, tutut ja muukalaiset, ohjattiin aina pöytään kahville vähintäänkin tai syömään.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 21:07"]
Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.
Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.
Ihan vaikk puolentoista kilometrin päässä asuva äitini tai joka viikko pari kertaa kylään tuleva ystävä. Musta on kiva laittaa pöytä kauniiksi, kun on vieraita.
Katetaan juhla-astiat myös silloin, kun joku perheenjäsenistä on ollut matkoilla (useimmiten iskä on reissussa, mutta lapsetkin välillä on leireillä tms) ja tulee takaisin matkoilta.
... joidenkin mielestä on hauskaa ja erikoista kattaa esim. täysin erilaisilla lautasilla koko kattaus esim. 6 erilaista jne.... lienee jopa jonkinlainen buumi nykyisin, blogit kertoivat....
Minulla on samanlaisia astioita vain ehkä neljä kutakin. Jos vieraita on enemmän, laittelen sitten erilaisia astioita sopiviin sommitelmiin. Pidän astioista, eikä kaikkia voi hankkia suuria määriä.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 10:06"]Anoppilassa olin ekaa kertaa yökylässä ja lapset heräsivät jo aamukuudelta. Aamupalaa saimme vasta yhdeksän jälkeen ja sekin oli niin että anoppi sanoi, että ota tuolta kaapista leipää. Kauhea nälkä oli... Lounaskin tarjoiltiin vasta kahden maissa joten lapset saivat mennä päiväunille nälkäisenä.
Siskoni luona vieraillessa (asuvat 400km päässä) ruokaa on aina tosi vähän tarjolla. Aamulla saa muutaman leivän, lounas vasta puolen päivän jälkeen ja saattaa olla tyyliin 2perunaa ja kolme lihapullaa per/hlö ja iltapala seitsemältä ja sekin leipää. Mun mieheni on aika kova syömään ja raukalla on hirveä nälkä koko vierailun ajan. Siksipä emme nykyään viivy kovin kauaa ja osallistumme kyllä aina ruokakuluihin antamalla rahaa.
[/quote]
Et anoppilassa kehdannut ottaa jääkaapista aamiaistarpeita?
Ja siskon luo ette ostaneet lisäruokaa, vaikka tiedätte ettei nuo määrät riitä teille? Saa syyttää itseään, kun maha kurnii
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 01:02"]
Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!
[/quote]
Pohjanmaalla on rotinat! Äitini leipoi vauvataloon aina suuren täytetyn pullapitkorinkilän. Ja tietty paljon muutakin viemistä. Äiti oli superkokki ja superantelias. Hänen luonaan kaikki vieraat, tutut ja muukalaiset, ohjattiin aina pöytään kahville vähintäänkin tai syömään.
[/quote]
Savossa on myös rotinat, taitaa olla karjalaista alkuperää tuo tapa. :)
Kerran mentiin sukulaisten luo käymään toiselle puolelle Suomea. Oltiin ajettu tuntikausia, ja kauhea näkä tietenkin. Sukulaiset tiesivät aika tarkalleen, mihin aikaan olimme tulossa, koska soitimme matkalta. Päästiin perille ja alettiin nuuskia, että mitäköhän ihanaa ovat tehneet..? No, emäntä sitten sanoi meille, etää perunat on jo siellä altaassa ja lohi vielä jääkaapissa, että sieltä voi alkaa laittelemaan! Oltiin ihan montut auki, mutta ei auttanut kuin tarttua kuorimaveitseen... Itse en kehtaisi laittaa kutsuttuja ruokavieraita perunankuorintaan. Mökillä jne ruoka tehdään tietysti yhteistuumin, mutta..
kun vieraat halusivat tuoda kakun jälkiruoaksi ja lähtiessä veivät loput mukanaan. Ei siinä mitään mutta jotenkin omituista.
päivälliskemuihin. Söin vaan töiden jälkeen pikaisesti jotain välipalaa (pientä), koska en mene koskaan kurnivin vatsoin kylään.
No, päivällisillä tarjottiin tomaattikeittoa pienen pienestä kulhosta. Oli ihan hyvää, mutta luulin, että se oli alkuruoka. Mitään muuta ruokaa ei sitten ollutkaan. Ei siinä mitään, kyllähän nyt vähällä ruoalla illan selviää. En vain tiennyt, että ystäväni on niin pieniruokainen.
minä, mies ja 2 lasta. En todellakaan mitään täysihoitoa kaipaa mutta kivaa jos olisi jotain ruokaa ostettu varsinkin kun ollaan just tultu. Illalla kyseltiin mitä ruokaa oisi niin äiti tokaisi et on siellä 2 nakkia!! Sillähän sitä joo koko perhe syö!! Ei mitään lähdettiin kauppaan ostamaan syötävää ja sit olikin äiti itse hamuamassa meidän ruokia vaikka me ei saada syödä mitään hänen mielestään.
Vieraat toivat itsetehdyn leivän tuliaisiksi ja laitoimme sitä pari siivua kahvipöytään tarjolle (muutakin suolaista siis oli tarjolla). Perheen lapset olivatkin kovin nälkäisiä ja halusivat juuri sitä leipää lisää ja vanhemmat pyysivät meitä leikkaamaan sitä lisää. Eipä meille mitään jäänytkään.
kun vieraat halusivat tuoda kakun jälkiruoaksi ja lähtiessä veivät loput mukanaan. Ei siinä mitään mutta jotenkin omituista.
minut oli kerran kutsuttu lisensiaatinkaronkkaan. Kyseinen lisuri ei ollut mikään tieteen merkkipaalu, mutta läpi meni. Oli tosi pienet juhlat juhlakalun kotona, vain muutama ihminen, vastaväittäjä ja proffa ja niin edelleen. Juhlakalu piti sitten puheen kuten tapana on ja kiitti kaikkia paikalla olleita jostain. Minua siitä että olin "se, joka oli uskaltanut suoraan sanoa mikä ei ole tarpeeksi hyvä".
TUntui vähän vinkeältä, vaikka saattoikin olla, että olin ainoa, joka oli suoraan sanonut.
ystävien ja sukulaisten luona saa niin hyvää ruokaa, että sitä syö aina mielikseen. Mieleen on tästä poiketen jäänyt vuosikymmeniä sitten ystäväperheemme muutto, jossa olimme talkooväkenä.
Olimme silloin kaikki vielä opiskelijoita, eikä tuttavaperheen rouva ollut koskaan ollut keittiössäkään mikään kodin pikku hengetär. Ruoka, jota hän valmisti meille muuttomiehille, on kuitenkin jäänyt mieleeni, eikä valitettavasti positiivisena asiana: rouva teki janssonin kiusausta käyttäen perunoina pakasteranskalaisia. Siinä sitä sitten syötiin "janssonia", jossa kermassa lillivät kovat ja rasvanmakuiset ranskalaiset sekä kalapalat... Yksi muuttomiehistä kysyikin: "Siis mitä tää on?"
Juuri ennen ajankohtaa alkoi tulla vaatimuksia, mitä meidän pitää tuoda mukana. En ole ennen törmännyt tuollaiseen, että kutsutaan syömään ja pitääkin viedä omia ruokia. Moukkamaista.
tähän asti on ollut ystäväni syntymäpäivätarjoilujen helmi;
yhdistetty makea täytekakku ja voileipäkakku samaan kakkuun :)
hmm..
opiskelijatyttönen oli tehnyt makkarasopan maitopohjaisena8(.
Tämä taas nykyisessä työpaikassani...keittäjätär teki uunimakkaraa HK;n sinisestä ja jätti ne muovikuoret makkaran päälle ja laittoi uuniin.
olikohan sama tapaus?
opiskelijatyttönen oli tehnyt makkarasopan maitopohjaisena8(. Tämä taas nykyisessä työpaikassani...keittäjätär teki uunimakkaraa HK;n sinisestä ja jätti ne muovikuoret makkaran päälle ja laittoi uuniin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 14:13"]vaan kuulin jutun työkaveriltani joskus 90-luvun alussa.
Tämä työkaverini, hiljattain pääkaupunkiin muuttanut nuori nainen, tarjosi maaseudulta kylään tulleelle sukulaismiehelleen aterian. Hän oli tehnyt pizzaa ja mustikkakiisselin jälkiruokaksi. Nainen nosti molemmat ruokalajit pöytään ja pyysi sukulaismiestä syömään.
Mies katseli tarjottavia hetken, nosti sitten lautaselleen palan pizzaa ja kauhalla siihen mustikkakiisseliä päälle. Söi hyvällä halulla ja mitenkään kommentoimatta erikoista yhdistelmää. Ei ilmeisesti ollut silloin vielä perämetsissä totuttu pizzaa syömään.
[/quote]
Tää on vähän ohis, mut muistan ikuisesti kun Naantalin kylpylässä japsituristit hakivat lasten pöydästä paksua nakkikastiketta ja söivät sitä lusikalla keittokulhoista... Eivät tainneet tajuta et lastenpöytä ja olis kuulunut syödä muusin kanssa... Olivat hieman hämmentyneen näköisiä mut tyypilliseen tapaansa nyökyttelivät hymyillen henkilökunnalle. En sitten kehdannut sanoa mitään vaikka teki mieli...