Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

Mullakin on laktoosi-intoleranssi. Minulle käy hyla & vähälaktoosinen sekä luomumaitotuotteet.

Itse kyllä selittäisin omalle äidilleni tilanteen perinpohjaisesti. Selittäisin mitä eroa on laktoosittomalla ja hylalla. Oma äitinikään ei koskaan muista huomioida laktoosi-intoleranssiani ja siksi ostan siellä yöpyessäni itse maidot, jogurtit ja levitteen sinne. Ei siitä kovin kallista kulua tule.

Juhliin mennessä otan aina laktoosinhajottajia mukaani, jos vähänkin epäilen että kakut on tehty itse (jolloin yleensä on unohdettu huomioida ruokarajoitteiset). Enkä itse olisi epäröinyt soittaa sille serkulle ja sanoa että minulle pitää olla täysin laktoositon ruoka tai vaihtoehtoisesti toisin itse omat evääni.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 05:03"]

Mulla on paljon muiden kirjoittajien kanssa samanlaisia kokemuksia kasvissyönnistä, kun noudatin sitä 80-luvulla, jolloin se oli vielä hyvin harvinaista. Usein sain syödä pelkkää leipää ja vettä tai kuivia perunoita, vihersalaatti oli jo juhlaa. Maidosta minulle tuli paha olo, joten en voinut syödä sen vuoksi kermaruokia tai juoda maitoakaan.

Myöhemmin kun olen palannut lihansyöntiin terveyssyistä, sama on toistunut laktoosittomien ruokien kohdalla, mitä aikanaan oli tuon kasvissyönnin kanssa (se lapsuuden maitopahaolo siis osoittautui lopulta pahaksi laktoosi-intoleranssiksi).

Äidin luona saan aina kaikissa juhlissa pelkkää kahvia sokerilla, koska kakkua ei kannata tehdä kalliista laktoosittomasta kermasta tai ostaa sitä kahviinkaan. Muuta kahvileipää ei myöskään kannata ostaa "erikseen" minua varten. Usein myös tavan leivässä on laktoosia, levitteestä puhumattakaan, joten en voi syödä mitään. Koska jo matka maksaa minulle yli 60 e, käyn nykyisin vain, kun on varaa ostaa ruoat mukana ja jättää ne sitten sinne, eiväthän ne kestä matkaa kotipuoleen. Tämä ei köyhänä opiskelijana tapahdu kovin usein, joten näen äitiä hyvin harvoin ja silloinkin grillin kautta :-)

Kaiken huippu oli, kun vanhempi serkkuni järjesti juhlat, ja pohdin sitten siinä, ilmoittaako hänelle, että minulla on nykyisin tämä ruokarajoitus. Äitini oli sitä mieltä, ettei ehdottomasti pidä vaivata serkkua asialla. Join sitten juhlissa valtavat määrät alkoholia nälkääni. Äitini oli ensin sitä mieltä, että voin lähteä saman tien ajamaan kotiini, mutta otti sitten kuitenkin minut armosta yöksi lattialle täkin päälle nukkumaan, kun ilmeisesti tajusi, ettei minulla ollut varaa hotelliin.

Ärsyttävintä on, että minulle sanotaan kysyessäni, ettei jossain ruoassa ole laktoosia ja sitten sitä kuitenkin on, kun asiaa aletaan selvittämään tarkemmin. Tyypillisesti on käytetty vähälaktoosista, kun pitäisi olla kokonaan laktoositonta. Selvityksen ansiosta minua pidetään sitten nipona, ilmeisesti sen vuoksi, että en voi jostain kumman syystä luottaa ihmiseen, joka tekee kymmenennen kerran saman virheen tässä asiassa. Jos ei ole varma, niin voisi edes varoittaa, sillä tulen todella kipeäksi ja se voi kestää parikin päivää, kunnes kaikki on poistunut elimistöstä.

[/quote]

Eräs henkilö kaveripiirissäni kutsuu ihmisiä illalliselle ja vieraat saa sitten odottaa hyvän tovin ruokaa. Kyseinen kaveri ryhtyy ruuanlaittoon vasta vieraiden saavuttua. Hän ei kuitenkaan ikinä valmista nopeasti valmistuvaa ruokaa... Jos vieraat saapuu klo 19, niin ruoka on pöydässä vasta klo 22. Sitten kaveri päivittelee kuinka ei ole ehtinyt seurustella vieraiden kanssa ja miksi kukaan ei jaksa sitten ruokailun jälkeen jäädä istumaan "iltaa". Aina joku myös auttaa ruuanlaitossa, jotta ruoka saatais joskus pöytään. Tämä ei haittaa, jos tietää kyseisen kaverin tyylin ja syö kotona ennen lähtöä.

Minä olen käsittänyt tuon rotina perinteen niin, että kun on syntynyt vauva, niin tuodaan taloon (vauvan kotiin) lämpimäisiä jotta helpotettaisiin äidin elämää. Ei siihen mitään sen kummempia vierailuja tarvitse järjestää. Ja olen Hämeessä asuva karjalaisten perillinen.

JUMALAUTA NYT LOPPU SE ROTINOISTA JAUHAMINEN!!! KETÄÄN ei kiinnosta, ei KETÄÄN!!

Työntäkää ne rotinat sinne karvaiseen .......

t. Karjalaa-ei-takaisin!

Lettutaikinan voi hyvinkin tehdä vähän kökkäreisestä maidosta. Samoin pannaritaikinan.

ks vaikka tämä: http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/vastuullinen-kuluttaja/valta-ruokahavikkia/tuunaa

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 19:48"]

Mummoni sisko vanha täti siis teki lettuja vanhaksi menneestä maidosta siis sellaisesta kökköröisestä :D

[/quote]

En jaksa ymmärtää tuota anoppilan välttelyä. Jos kerran on tiedossa että siellä ei huomioida laktoosi-intolerantikkoja niin MIKSI herran tähden TE ITSE ETTE VIE MENNESSÄNNE sitä laktoositonta tai hyla jätskiä ja jotain pullaa? Ei se ole iso vaiva koukata vaikka lähimmälle huoltsikalle tai Siwaan. Ehkä anoppikin oppisi pikkuhiljaa huomioimaan itse. Voittehan ostaa jotain superhyvää wieneriä tai kakkua vain sun lapsillesi ja jättää muut nuolemaan näppejään.

Mua laktoosi-intolerantikkoa toi ottaa päähän. Mä kannan yökylään aina mennessäni ne maidot ja voit. Voi helkkari että on taas niin vaikeaa.

Ihan voit vaikka ennen juhlia kysyä anopilta mitä aikoo tarjota, jotta osaat ostaa lapsillesi sopivaa herkkua.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 10:50"]

Mahtavia :'D kannanpa omatkin korteni tähän kekoon. Pohjalle kerron että olen laktoosi-intolerantikko ja en syö punaista lihaa eli kasvikset, kala, kana, maito ja munat käyvät kyllä. Nämä asiat kerron aina jos kutsutaan ns.uuteen paikkaan.

-appivanhemmat tarjoavat mulle kasvispiirakkaa jossa on vaan vähän normaalimaitoa. Kysellessäni että mitä kasviksia siinä on (mielenkiinnosta kun näyttää siltä ettei siinä niitä ole) niin selviää että piirakka on poropiirakkaa jossa on pekonia ja sipulia (kasvis). Meitä ei ole ikinä heille kutsuttu syömään koska ruokavalioni on niin vaikea, vaikeaa on siis tehdä muuta kuin liharuokaa ja vähälaktoosisena. Kyllä heille vaan kelpaa kaikki mitä meillä mässäävät ja ovat mässänneet jo yli 10vuotta mutta vastavuoroisuutta en enää jaksa odottaa.

-miehen isoäiti vetää aina pöydän täyteen kaupan herkkuja:kakkua, pullaa, keksejä ym. Lapset kieli pitkällä odottabat että saadaan lautaset eteen ja sitten selviää että he eivät voi mitään ottaa koska kaikessa on laktoosia (lapsilla myös intoleranssa). Ymmärtäisin jos mammeli oisi huonomuistinen tai jotain mutta terve 75v. Lapsemme ovat kuulemma niin sairaita ettei heitä voi kestitä. Jep, laktoosi-intoleranssi on aika harvinainen ja vaikea ;) oma isoäitini vetää taas ääripäähän eli kaikki on laktoositonta ettei vaan lapset tule kipeiksi :D

-appikset vielä, itselläni tuo intoleranssi ei ole se ongelma enää nykyään ja olen ilmoittanutkin että sen voi unohtaa sillä voin ottaa kapseleita ja syödä normaalia maitoa. Lapsille näitä ei kuitenkaan voi antaa (kysytty lääkäriltä ja apteekista). On kiva mennä sinne ja pöytään laitetaan serkuille jäätelöä ja leivoksia joissa on laktoosia ja omani jäävät ilman. Nirsoja ollaan kuulemma. Mielestäni ei ole nirsoilua kun en jaksa valvoa itkevän ja kipuilevan lapsen kanssa vessassa. Lopetimme käymisen appiksilla kun joka kerta tullaan sieltä pahanmielen kanssa. Meillä on ovet aina auki mutta eipä heitä näy vaikka viikottain kutsutaan.

-ystäväni käy meillä syömässä vähintään 3krt/kk ja on käynyt näin yli 3vuotta. Häneltä ei kyllä kutsua heille ikinä kuulu eikä hän tuo mukanaan edes kahvipakettia milloinkaan. Me ollaan kuitenkin paljon huonompituloisia kuin he ja silti ei mitään tule ns.takaisin. En mä laske mitä hän syö mutta ihmetyttää kun mielestäni olisi kohtuullista edes joskus tuoda jotain tai kutsua kylään.

-toinen ystävä kutsuu kylään ja suoraan töistä piti aina mennä. Tarjoilut oli aina kahvia ja vain kahvia. Edes maitoa ei ollut kuin imeväisikäiselle. Ruokaa he söivät kyllä mutta ikinä ei mulle tarjottu mitään. Pitkään vein sinne mennessäni pullaa tms mutta kun he eivät ikinä meille tullessaan mitään tuoneet lopetin sen. Päädyin ottamaan omat eväät(täytetty patonki/salaatti)kun siellä aina istuttiin iltaa myöden. Sekin tapa loppui kun hänen lapset aina (siis aina) tulivat jaolle kun söin vaikka söin samaan aikaankin kuin he. Ystävä ei naureskeli vain että on hyvät eväät kun lapsetkin haluaa ja en vain kehdannut alle 4-vuotiailta kieltää maistiaisia ja toisia ja kolmansia...no enpä enää mene sinne ilman että käyn syömässä ja varaan mukaan jonkun proteiini tms pirtelön.

-kaverin mies, syö synttäreillä puoli kakkua. Ei se haittaisi kun kakkua jää aina puolet mutta voisi ottaa muiden jälkeen sen eikä ensin. Ottaisi ensin edes pienen palan ja sitten lisää mutta kun on pakko vetää sitä kuin ruokaa ensimmäisten joukossa.

[/quote]

Olin menossa uudenvuoden bileisiin kaverini luo. Hän ei ole mikään kokki/leipuri, mutta tällä kertaa halusi tehdä kaiken itse, ostaa kalliit ainekset (opiskelija) ja nähdä vaivaa. Ruoat olivatkin tosi hyviä, mutta kuulin illan mittaan että eräs toinen vieraista oli etutäteenvaatinut, että koska hän on vegaani, pitää KAIKEN tarjolla olevan ruoan olla vegaanista, koska kukaan ihminen ei voi olla niin itsekäs että vaatisi eläinperäistä ruokaa... Isäntätaverini oli hiljaa ja kiltisti taipunut pyyntöön, opetellut laittamaan yhden ihmisen takia kaikille vegaaniruokaa & jälkkäriä ja käyttänyt siihen tietenkin paljon enemmän rahaa kuin oli alunperin suunnitellut. Kyllä sääliksi kävi :( Miten kukaan kehtaa vaatia oman erityisruokavalionsa mukaisia tarjoiluja, jos kyse on omasta valinnasta eikä allergiasta? Puhumattakaan siitä, että vaatii samaa ruokaa tehtäväksi KAIKILLE?

2 päivää siihen meni, mutta sain vihdoin koko ketjun luettua. Olihan siellä ihan käsittämättömiä tarinoita, mutta myös uskomattoman kiittämättömiä sikoja myös.

En ole kuullut kenenkään loukkaantuvan tuliaisista, tuskin se pienen vauvan äitikään siis.

Erityisruokavalioiset, kannattaa itse muistaa se että kaikki eivät vain osaa teitä huomioida. Ottakaa siis käsilaukkuun mukaanne banaania tai suklaapatukkaa. Jotain mitä voitte syödä jos ruoka nyt ei satu olemaan sellaista joka teille sopisi.

Moni vanhus tarjoaa pintahomeista leipomusta, siitä voi sanoa. Niin olen itsekin sanonut omalle mummulleni. Eivät vaan huonoilla silmillään tai kuluneella makuaistillaan huomaa.

Pihit on pihejä, mutta jos itse laitatte vimpan päälle päivällisen, niin koittakaa nyt kestää se jos pihimpi tarjoaa pelkkää hernerokkaa.

Miesystäville kannattaa alusta asti puhua suoraan. Jos mies ei tajua tarjota aamiaista, avatkaa suunne ja kysykää saatteko ottaa myös.

No ei voi sanoa että en syö punaista lihaa enkä kanaa? Jos kerran kaikkea muuta pystyy mättämään.

Kummallisin ruokakokemukseni, joka ei kyllä edes ollut kummallinen mutta oli vaan outo kun ownasin ite itseni, aiheutin itselleni mindfuckin. Oltiin lähdössä ajeleen avoppilasta pois (500 km) ja ennen sitä avoppi sanoi, että ruokkii meidät sopalla. Olin että kiva jee, saa ruokaa ennen lähtöä. Hieman kummastelin että outoa antaa illalla matkalle lähtiessä makeaa soppaa, että lämmin ruoka maistuisi mieluummin. Mulle siis soppa on mansikkasoppaa, luumusoppaa jne. Tunsin itseni idiootiksi, onneksi en ollut sanonut mitään, kun sainkin eteeni lautasellisen kanakeittoa. :P Siellä päin soppa on siis keittoruokaa. Oli muuten hyvää keittoa!

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 22:48"]Kummallisin ruokakokemukseni, joka ei kyllä edes ollut kummallinen mutta oli vaan outo kun ownasin ite itseni, aiheutin itselleni mindfuckin. Oltiin lähdössä ajeleen avoppilasta pois (500 km) ja ennen sitä avoppi sanoi, että ruokkii meidät sopalla. Olin että kiva jee, saa ruokaa ennen lähtöä. Hieman kummastelin että outoa antaa illalla matkalle lähtiessä makeaa soppaa, että lämmin ruoka maistuisi mieluummin. Mulle siis soppa on mansikkasoppaa, luumusoppaa jne. Tunsin itseni idiootiksi, onneksi en ollut sanonut mitään, kun sainkin eteeni lautasellisen kanakeittoa. :P Siellä päin soppa on siis keittoruokaa. Oli muuten hyvää keittoa!

[/quote]

Sivistymätön moukka

Riisin ja kastikkeen syöminen sormilla, kun ei intialaisella tuttavapariskunnalla ollut haarukoita (lusikat oli sentään, jälkiruokaa varten). Ja se ruoka oli juuri sellaista mitä ei tulisi mieleenkään syödä sormilla. Lisäksi pariskunta ei itse syönyt silloin kun me syötiin vaan katseli kun me syötiin ja vaimo toi välillä lisää ruokaa :)

Eipä siinä mitään, hyvää ruokaa oli ja tulivat sitten meillekin syömään vuorostaan. Ja haarukoilla söivät meillä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 14:08"]

Siis ihanko tosi nykyään tämä vanha perinne on loppunut?
Kun mennään vauvaperheeseen kylään, ei odoteta, että vastasynnyttänyt äiti passaa teille välipalaa. Perheeseen on tapana viedä rotinoita eli vieraat auttavat näin äitiä lapsivuodeaikana ja vievät pullaa ja muuta tuliaisiksi. Moni tuo vuokaruokia yms. Mutta yleisesti viedään pullaa ja piirakoita.

Olisi kyllä kamalan noloa mennä passauttamaan itseään vastasynnyttäneelle äidille.

tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!

Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.

Saatuani vauvan en halunnut vähään aikaan ketään riesakseni. Taisi mennä kolmisen kuukautta. Viihdyin hyvin vauvani kanssa ja mieheni kanssa.

Miksi tätä on alapeukutettu? Eikö ole normaalia tarjota yövieraalle kunnon aamiainen, varsinkin kun tiesivät, että tämä ei puuroa syö? Ja lisäksi vielä huomauttaisin, että lähin auki oleva kahvila olisi ollut n. 40 km päässä (minulla lisäksi kiire työtilaisuuteen), joten en voinut itsekään aamiaista järjestää yllättäen.

Olin yötä ystäväpariskunnan luona. Vierailuni oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen, ja he tiesivät, että minä syön joka aamu tukevan aamiaisen: ainakin pari voileipää, joissa juustoa, leikkelettä, tomaattia, kurkkua jne, sekä tuoremehua ja teetä, usein myös rahkaa ja marjoja. Mutta heillä ei ollut mitään muuta aamiaista tarjolla, kuin kaurapuuroa ja sokeria!! Ystäväpariskunnan rouva tuntee minut jo vuosikymmenien ajalta, ja hän on itse nauttinut suuresti luonani, kun minulla on ollut "normaali" aamiaistarjoiluni pöydällä. Heillä on suuremmat tulot kuin minulla, joten rahastakaan ei ole kiinni, ja olin tosiaan tuonut heille tuliaisina kukkia ja suklaatakin. Jos vielä joskus yövyn heillä, otan omat aamiaistarvikkeet mukaan, en vain kertakaikkiaan pysty syömään puuroa, siitä sai lapsena tarpeekseen

up!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2011 klo 20:31"]

tähän asti on ollut ystäväni syntymäpäivätarjoilujen helmi;

yhdistetty makea täytekakku ja voileipäkakku samaan kakkuun :)

hmm..

Ei se ollut synttärit vaan kiitospäivä! Rachelilla liimaantui keittokirjan sivut yhteen, siten tuo kakku syntyi vahindossa. Joey söi hyvällä halulla, muut vaan teeskenteli.

Se oli hauska ilta. Monican ja Rossin vanhemmatkin oli paikalla.

Hah. Jäikö joku taas kiinni siitä että kertoi teeveestä näkemäänsä juttua omanaan?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 12:54"]

sisiliassa syötyä pizzaa jossa oli päällä nakki sekä muutama ranskalainen!!!!:DD eli ei se ananas niin kamalan paha ole. mieluummin tietenkin ilmakuivattua kinkkua, rucolaa sekä artisokkaa..

[/quote]

Minusta pahinta on "valkoinen pizza", jossa ei ole tomaattikastiketta ollenkaan. Tilasin pari vuotta sitten sellaista Cinque Terressä, ja kyllä naama venähti kuin sain sen eteeni. Maistui juuri niin tylsältä kuin voisi odottaakin. Ehkä pitää olla italialainen, että osaa arvostaa sitä.

Kaveri järjesti luokkakokousta ja päätti pitää sen omakotitalollaan. Kyselin, miten avecin kanssa on ja hän vastasi todella epäkohteliaasti että olisi suotavaa, että tulisin yksin. Kuitenkin kun pääsin paikalle, siellä oli hänen oma miehensä ja miehen kavereita paikalla aika riittävästi. Se ei kuitenkaan vielä mitään, vaan hän oli suunnitellut toisen kaverin kanssa illan menun. Itse tapahtumajärjestäjänä sitä touhua oli tosi raskasta seurata kun nämä neitoset järjestelivät tapahtumaa; kaveri oli miettinyt tarkkaan kaikki, että alkumaljat, salaatit, pääruuat ja jälkiruuat tarjotaan. Kysyin, että olisiko kuitenkin aiheellisempaa järjestää tapahtuma meiningillä nyyttärit ja OPM, mutta se ei käynyt hänelle. Lopulta hän ilmoitti, että kaikki on hankittu ja se olisi 35 euroa per pää. Todella moni opiskeli vielä tossa vaiheessa ja eleli opintotuella, joten oli aika suolainen hinta. Itse ehdin vain piipahtaa paikalla, ja lähdin kahden puoliväkisin tarjotun oluen jälkeen kotiin. Kaveri ei kumma kyllä kysellyt hintojensa perään.

1. Olin kaverillani ekaa kertaa syömässä 10-vuotiaana. Kaikki ottivat ruokaa, minulle tarjottiin ensiksi ja istuin tietysti odottamaan että kaikilla muilla on ruoka ennen kun syön. Kaikilla oli ruoka lautasella, kun kaikki vain istuivat ja tuijottivat, minuakin. Oltiin siinä muutama minuutti tuijottavassa hiljaisuudessa, odotin pitkään että sanookohan joku ruokarukouksen tms mutta ei. Kun oltiin siinä n.5 min istuttu tuijottelemassa hiirenhiljaa, ajattelin, että ehkä he haluavat että vieras eli minä aloitan ruokailun? Ruokahan oli jo jäähtynytkin! Otin pienoisen palan ja se oli melkein suussa, kosketti jo huuliani kun kaverini sanoi" ei saa vielä syödä!!" vihaisena minulle, hänen isä,äiti ja sisko tuijottivat hämmästyneenä minua. Sanoin "anteeksi, luulin että sai jo aloittaa". Siinä sitten vielä muutama minuutti tuijottelua ja hiljaisuutta kunnes perheen äiti sanoi "noniin,nyt voimme aloittaa". Johon kaikki sitten yhtyivät syömään, tunnelma oli hiljainen ja hautausmainen. Olin niin järkyttynyt, mikä ihmeen lähes 10min istuminen kun on lämpimien ruokien kanssa jo siinä :D ei kuitenkaan ollut rukouksesta tms kyse vaan äitiltä piti saada se lupa :D ruuat oli jääkylmiä kun niihin sai lopulta koskea. 

2. olin kaverillani joka tietää että olen kasvissyöjä, en olettanut että syömme mitään. Sitten hän sanoi että hän syö nyt, otti jotain lihaa. Sitten hän sanoi "jääkaapissa on salaattia siinä kulhossa mitä säkin voit syödä" sanoin voi kiitos, eihän siinä ole mitään eläintä? Johon kaveri vakuutti että ei ole. Hän toi sen pöytään ja laittoi minulle annoksen ja huomasin heti että siinä on pieniä kanapaloja, ja salaatti ihan märkä siitä kanarasvasta... kaveri meni onneksi vessaan ja nypin palat pois ja pesin niitä salaatinlehtiä :D mutta kyllähän se kanarasva jäi, ja hyi helvetti se kananmaku... 

Sama kaveri, kun asui vielä porukoilla niin olin ollut tooodella monta kertaa hänen vanhemmillaan syömässä (kuten hän myös meillä) ja olin lähdössä kerran ennen päivällistä niin vanhemmat tokaisivat "etkl jää pihviä syömään??" Sanoin ööh ei menen nyt, olin yllättynyt kun oltiin silloin jo n. 10 vuotta tunnettu ja matkailtu jne joten kasvissyöntini oli todellakin tiedossa. He vielä jatkoivat "etkö nyt varmasti hakua syödä tätä, se on hyvää" olin vaan sori. En kehdannut alkaa selittämään että ettekö nyt oikeasti muista etten syö lihaa :D

3. eräs toinen hyvä ystäväni tarjosi ruokaa kotonansa, tai siis hänen äitinsä, olimme 13v. Olimme olleet hyvin läheisiä päiväkodista asti ja äiti tiesi siis hyvin että olen vege. Äiti tuli huoneeseen sanomaan "ruoka on valmista, lihapataa" 

Olin ihan että häh :D ei siis ollut mitään kun se pata, ei esim. Perunaa erikseen. Kaverini söi ja sanoin kiitos mutta en syö. Hän oli ihan että miksi?? Todella vihaisesti. Sanoin että olen kasvissyöjä (edelleen,en toki tuota edelleen sanonut mutta luulisi että yli kymmenen vuoden jälkeen muistaisi?) hän oli vaan "siis etkö muka syö tätä!!!" Sanoin , anteeksi mutta en syö lihaa. Hän sanoi "tämä on kyllä oikeasti hyvää, syö nyt!" Sanoin "uskon toki että on todella hyvää, mutta en valitettavasti lihaa syö" siitä hän veti herneen nenään ja huusi "ei sitten jos ei kerta kelpaa!!!" että semmoista. Miksei kukaan ikinä muista kasvissyöntiä? :D jos siis ollaan todella läheisiä, kuten nämä kaksi parasta kaveria.

4. mummollani olin syömässä kuten yleensä, ennen muistanut että olen vege. Tällä kertaa "tässä on tätä hirvipataa!" En syönyt, hän ihmetteli ja sanoin että olen vege. Hän "ai olet vai??" Vaikka on aina ennen muistanut ja ollaan siis läheisiä. Sitten "no älä sitten syö mitään!!" Hän on aika nuori eikä ole muistisairas, ettei sitä sanota :)