HS: Aikuisten lasten vastuu vanhempiensa hoidosta voi kasvaa

Meillä on niin paljon työttömiä, että tämän on ratkaistava sitä kautta. Jos teen valtavan määrän töitä, maksan valtavan määrän veroja ja hoidan lapseni hyvin, en todellakaan ala vanhusten vaippoja vaihtamaan. 

Linkkiä tässä noihin kokouspalkkioihin joihin on varaa

https://yle.fi/a/74-20138994

Omassa lähipiirissä istuu henkilöitä noissa kokouksissa. Ovat kertoneet että kokouksia venytetään parempien palkkioiden vuoksi tarkoituksella silloinkin kun ei ole asiaa. Raha kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon suuren ikäluokan vanhempien lapsi ja olen nyt 57v. Ehkä osa on nuorempia, mutta minusta ei työkyvyttömänä ole kenellekään mitään apua. Saatika 10 vuoden päästä, hahhah. Vanhemmat asuu lisäksi kaukana. En ymmärrä mihin noi hoitofantasiat perustuu? 

Siihen että rahat ovat loppu, 10 miljardia maanpuolustukseen vuosittain jo ilmeisesti ensi vuonna, 10 miljardia kehitysmaaelätteihin vuosittain, valtion velkaa kohta 200 ? miljardia euroa. 

...Keskustelu tulee Murron mielestä akuutiksi kymmenen vuoden sisällä, mikäli valtion rahoituspohja murenee ja hyvinvointia koskevista lupauksista joudutaan sen johdosta vetäytymään. Jos talouskasvu ei käynnisty, eikä julkista taloutta saada tasapainoon, kasvaa yksilöiden vastuu läheisistään lähes väistämättä, Murto uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Kuka työssäkäyvä ihminen pystyy nykyisessä ääritehostetussa työelämässä ollessaan korvaamaan vanhemman ympärivuorokautisen hoivan tarpeen? Vastaus on, ettei kukaan. Se vaatisi työelämästä poistumisen ja mahdollisesti muuttamisen eri paikkakunnalle. Koska lapset tehdään nykyään melko myöhään, samoilla aikuisilla voi myös olla kouluikäisiä lapsia huollettavana. Sitä paitsi aikuiset lapset korvaavat jo nyt mahdollisuuksien mukaan paljon palveluita kohtuukuntoisille vanhemmilleen kuten kuskaavat asioille ja hoitavat laskuja ym. nettiasiointeja.

Tässä nyt ei varmastikaan haeta nyt ympärivuorokautisen hoivan korvaamista vaan nimenomaan niitä pienempiä tarpeita, jotta resurssit riittäisivät suurempiin. Jos joku muuttaa, niin tietenkin se vanhempi lastensa paikkakunnalle. Jos kyse on esim. ruoka- annoksen lämmittäminen omaiselle tai iltalääkkeiden antaminen, niin ei ainakaan itsestä tunnu ylivoimaiselta, jos on esim. lyhyt ajomatka. Nämä apua tarvitsevat ovat yleensä 80-90- vuotiaita, joiden lapset ovat 50-70- vuotiaita, aika harvalla siis varmaan pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä viimein saisi kansan tekemään enemmän lapsia ja pysymään yhdessä sen valitsemansa puolison kanssa. 

Millä logiikalla enemmän? Tarkoitat varmaan vähemmän koska ne vähänkin rahat ja "ylimääräinen" aika on tarkoitus pistää omien iäkkäiden vanhempien hoivaan. Ei siinä mitään lapsia ole varaa tai aikaa kasvattaa. Ei kukaan järkevä järjestä itseään mihinkään hoito- ja köyhyysloukkuun, joka tässä on viritteillä. Jo nyt moni miettii näitä (rahan, ajan ja jaksamisen riittävyys) ja sopeuttaa valintojaan. Mitä luulet olevan jatkossa?

Jos minä lapseton täti pistän rahani omien vanhempieni hoivaan, niin millä rahalla minä hoivaan itseäni? Kun mitään perintöäkään ei ole tulossa kummaltakaan vanhemmalta, ovat köyhiä kuin kirkonrotat? Pitääkö tässä mummona sitten pistää Only Fans pystyyn, että saa omat hoitorahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon suuren ikäluokan vanhempien lapsi ja olen nyt 57v. Ehkä osa on nuorempia, mutta minusta ei työkyvyttömänä ole kenellekään mitään apua. Saatika 10 vuoden päästä, hahhah. Vanhemmat asuu lisäksi kaukana. En ymmärrä mihin noi hoitofantasiat perustuu? 

Eikös työkyvyttömällän nimenomaan ole aikaa? Mulla on ainakin äitini asioissa niin paljon organisoimista, että hermo menee. 

joo, mutta kun puuttuu sitä työkykyä, niin puuttuu myös toimintakykyä.

Kyllä mulla aikaa on, mutta ei toimintakykyä

-eri, mutta muuten samassa tilanteessa oleva

Juuri näin. Minä olen tuo alkuperäinen työkyvytön ja hyvä kun jaksan itelleni ruokaa laittaa ja pitää asuntoa siistinä. Jatkuvasti otan torkkuja. Miten lä

Olet tosi onnekas jos vanhempiesi asioissa on vain fyysistä hoidettavaa. Monilla, kuten mulla, on ihan kauheasti paperitöitä ja palavereja, joita voi hoitaa etänäkin. 

Mites tuo vanhusten itsemääräämisoikeus tässä kuviossa? Poistetaanko se, vai onko aikuisen lapsen irtisanouduttava muuttaakseen Kihniöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei ole lapsia? Itse olen 91 vuotias ja ainoa tyttäreni asuu Ulkomailla, joten hoitaako minua kukaan?Herää kysymys, en ole ainoa joka on tässä tilanteessa. kuka hoitaa ja miten?

Ei välttämättä kukaan. Tosin ei välttämättä silloinkaan jos vaikka lapsi asuu naapurissa. Ei meillä ole vanhukset samaan tapaan huollettavia kuin pikkulapset että heidät olisi pakko ottaa "huostaa"/hoidettaviksi.

Tosiaan joidenkin lapset voi olla vaikka niin alkoholisoituneita, että ei pysty edes itsestään huolehtimaan. Lähinnä omissa vanhemmissa kiinnostaa, että saako kaljaan kerjättyä rahaa.

Muistan kun jo 80-luvulla naapurissa asui alkoholisoituneet pojat vanhan äitinsä luona. Ihan siis sellaisia kuset housuissa poikia oli. Tuskin paljoa apua.

Kyllä ne 1900-luvun alussa syntyneet vanhukset siirtyivät kunnan hoitokoteihin siinä vaiheessa, kun joutuivat vaippaa käyttämään ja olivat sekavia. Vaikka olisivatkin asuneet siihen asti syytinkisopimuksella maatilalla.

Jo nyt on Suomessa ongelma ettei hoitokotiin pääse.

Vierailija kirjoitti:

Linkkiä tässä noihin kokouspalkkioihin joihin on varaa

 

https://yle.fi/a/74-20138994

 

Omassa lähipiirissä istuu henkilöitä noissa kokouksissa. Ovat kertoneet että kokouksia venytetään parempien palkkioiden vuoksi tarkoituksella silloinkin kun ei ole asiaa. Raha kelpaa.

Jutun mukaan hyvinvointialueet käyttivät 12,7 miljoonaa euroa kokouspalkkioihin vuonna 2024. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne 1900-luvun alussa syntyneet vanhukset siirtyivät kunnan hoitokoteihin siinä vaiheessa, kun joutuivat vaippaa käyttämään ja olivat sekavia. Vaikka olisivatkin asuneet siihen asti syytinkisopimuksella maatilalla.

Jo nyt on Suomessa ongelma ettei hoitokotiin pääse.

Ei kai niitä enää kovin paljon ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka työssäkäyvä ihminen pystyy nykyisessä ääritehostetussa työelämässä ollessaan korvaamaan vanhemman ympärivuorokautisen hoivan tarpeen? Vastaus on, ettei kukaan. Se vaatisi työelämästä poistumisen ja mahdollisesti muuttamisen eri paikkakunnalle. Koska lapset tehdään nykyään melko myöhään, samoilla aikuisilla voi myös olla kouluikäisiä lapsia huollettavana. Sitä paitsi aikuiset lapset korvaavat jo nyt mahdollisuuksien mukaan paljon palveluita kohtuukuntoisille vanhemmilleen kuten kuskaavat asioille ja hoitavat laskuja ym. nettiasiointeja.

Tässä nyt ei varmastikaan haeta nyt ympärivuorokautisen hoivan korvaamista vaan nimenomaan niitä pienempiä tarpeita, jotta resurssit riittäisivät suurempiin. Jos joku muuttaa, niin tietenkin se vanhempi lastensa paikkakunnalle. Jos kyse on esim. ruoka- annoksen lämmittäminen omaiselle tai iltalääkkeiden antaminen, niin ei ainaka

Mitä se kotihoito auttaa, kun jo nyt on se ongelma ettei sinne hoitokotiin meinaa päästä.

Ihmetyttää että oletetaan aina ihmisten olevan rahakkaita ja uraputkessa. Ja olevan kaikesta vastuussa. Että vaippoja vaan vaihtamaan vanhemmalle vai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma, jos sitä siksi saa kutsua on se, että jo sairastuneita vanhuksia hoidetaan yhteiskunnalle kalliilla hoitomuodoilla. Pitäisi ehkä enemmän miettiä hoitojen vaikuttavuutta, eli hoidetaanko 90-vuotiaan syöpää vai kohdistetaanko ne varat nuoren leukemiapotilaan hoitoon ja elämänlaadun parantamiseen. Hankalia kysymyksiä, etenkin jos ikääntynyt on omaisille tosi rakas eikä ikääntynyt pysty ilmaisemaan omaa hoitotahtoaan.

 

Tää. Tosin musta tässä ei ole mitään hankalaa: yli 80-vuotiailta ei pidä hoitaa syöpiä eikä leikata lonkkia. Me tarvitaan ne rahat lapsille, nuorille sekä työikäisille. 

Mun naapurissa asuu kasikymppinen mummo. Meillä on siis sama terveyskeskustiimi, joka päättää hoitoonpääsystä ym. Tää mummo sai hiljattain kolonoskopian ja poistivat myös jotain polyyppeja. Mun alakouluikänen lapsi ei saanut apua edes akuut

Lonkkia kyllä kannattaa leikata, jos on muuten hyväkuntoinen. Yksi tuttu 75 v leikattiin viime vuonna. Oli erittäin hyväkuntoinen ennen kuin lonkka meni huonoksi. Jos ei olisi leikattu, tarvitsisi varmasti kotiapua, voimakkaita kipulääkkeitä, jatkuvaa lääkärissä juoksemista jne.

Nyt muutaman tunnin leikkauksella ja vuorokauden sairaalassa ololla kuntoutui taas niin, että liikkuu taas lähes normaalisti, hoitaa kaikki asiansa, on hyvässä kunnossa ja käy lisäksi auttamassa pari kertaa viikossa huonokuntoista veljeään. Ainoat sote-palvelut mitä on tarvinnut leikkauksen jälkeen on kaksi fysioterapiakäyntiä ja kolesterolien mittaus.

Muutaman tunnin konkkaleikkauksesta säästämällä oltaisiin saatu ei vain yksi vaan kaksi vanhusta, jotka tarvitsisivat kotiapua. Ja kun on muuten kovakuntoinen vanhus, saattaa nyt hyvinkin pärjäillä omillaan 10 vuotta tai pidempäänkin. 

Yhteiskunnalle tuli siis paljon  halvemmaksi leikata kuin järjestää ensin kotiapua ja sitten ties mitä hoitoa, kun terveys heikkenisi, kun ei pääse liikkeelle ja valvoisi kipujen vuoksi.

Helppoa sanoa, että vanhuksia ei kannata hoitaa, mutta oikeasti hoitamatta jättäminen voi tulla heidänkin kohdalla kalliimmaksi. Paremmin rahaa jää nuorten hoitoon, kun ei tarvitse turhaan järjestää hoivapalveluja, jos ihmisellä on mahdollisuus pärjätä omillaankin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää että oletetaan aina ihmisten olevan rahakkaita ja uraputkessa. Ja olevan kaikesta vastuussa. Että vaippoja vaan vaihtamaan vanhemmalle vai.

Lisäksi pitäisi samaan aikaan olla siellä uraduunissa JA vaihtaa niitä vaippoja.

Joo tässä ketjussa jo olikin, että "tein etäpäivän vanhemmiltani". Siinäpä sitten keskeyttämään etäpalaveria, kun faija kaivaa vaipastaan pskaa ja syö sitä. Tai muistisairas alkaa peloissaan huutaa, kun kotona on joku vieras ihminen puhumassa jotain vierasta kieltä?!

"palkka ei riitä hoitokuluihin, onkin idea, että jälkeläiset hoivaavat itse. Kuten Suomessa oli ennen."

Tätä ei toki nyt mainosteta. Noin tulee käymään. Omaisuutta ei haluta myydä, vaan sitten huonopalkkaiset jäää hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne 1900-luvun alussa syntyneet vanhukset siirtyivät kunnan hoitokoteihin siinä vaiheessa, kun joutuivat vaippaa käyttämään ja olivat sekavia. Vaikka olisivatkin asuneet siihen asti syytinkisopimuksella maatilalla.

Jo nyt on Suomessa ongelma ettei hoitokotiin pääse.

Ei kai niitä enää kovin paljon ole? 

Niin, se olisi kyllä "jännä" tietää, että missähän palaverissa todettiin, ettei niitä hei enää tarvita, että ovat ihan turhia. Hoitaakohan nämä näin päättäneet itse niitä sekavia vanhuksia, tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon suuren ikäluokan vanhempien lapsi ja olen nyt 57v. Ehkä osa on nuorempia, mutta minusta ei työkyvyttömänä ole kenellekään mitään apua. Saatika 10 vuoden päästä, hahhah. Vanhemmat asuu lisäksi kaukana. En ymmärrä mihin noi hoitofantasiat perustuu? 

Kyllä se ennenkin onnistui. Mun isän isoäiti siirtyi vuodeksi kerrallaan lastensa koteihin. 

Liperistä Helsinkiin, Mynämäkeen Keravalle jne. Ja tämä 1920-luvulla. 

Mä veikkaan, että 1920 luvulla ne äidit ja miniät eivät käyneet kodin  ulkopuolella töissä. Minusta on aika ontuvaa verrata sadan vuoden takaisia asioita nykypäivään. 

Totta, etteivät äidit 1920-luvulla käyneet töissä, mutta 2020-luvulla kävivät. Silloin on meillä viimeinen omainen hoidettu loppuun asti. Seuraavaksi olen vuorossa todennäköisesti minä itse. Hoitajasta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma, jos sitä siksi saa kutsua on se, että jo sairastuneita vanhuksia hoidetaan yhteiskunnalle kalliilla hoitomuodoilla. Pitäisi ehkä enemmän miettiä hoitojen vaikuttavuutta, eli hoidetaanko 90-vuotiaan syöpää vai kohdistetaanko ne varat nuoren leukemiapotilaan hoitoon ja elämänlaadun parantamiseen. Hankalia kysymyksiä, etenkin jos ikääntynyt on omaisille tosi rakas eikä ikääntynyt pysty ilmaisemaan omaa hoitotahtoaan.

 

Tää. Tosin musta tässä ei ole mitään hankalaa: yli 80-vuotiailta ei pidä hoitaa syöpiä eikä leikata lonkkia. Me tarvitaan ne rahat lapsille, nuorille sekä työikäisille. 

Mun naapurissa asuu kasikymppinen mummo. Meillä on siis sama terveyskeskustiimi, joka päättää hoitoonpääsystä ym. Tää mummo sai hiljattain kolonoskopian ja poistivat myös jotain polyyppeja.

 

Jos hyväkuntoisuudella perustellaan resurssien käyttöä, niin lapset ja työikäiset nimenomaan pitäisi priorisoida. Miksi naapurini mummo pääsee melkein peräkkäisinä vuosina lonkka- ja polvileikkauksiin, mutta 30-vuotiaalta ystävältäni ei kuntouteta välilevynpullistumaa? 

Vierailija kirjoitti:

"No mun äiti ainakin muutti itse kotikonnuilleen takaisin kun jäi eläkkeelle. Mulla taas elämä täällä 600 km, en ole ikinä äidin kotiseuduilla asunut niin miten minä sinne sitten muuttaisin äitiä hoivaamaan kun täällä on työ ja elämä?"

Suurimman osan asioista voi hoitaa netin kautta tai puhelimitse. Läsnäoloa vaativat vain sopimuksentekotilanteet.

Sovit äitisi ja pankin kanssa, että saat pankkikortin ja pankkitunnukset äitisi tilille, jolloin voit tehdä suoraveloitussopimukset ja maksaa laskut.

Teet sopimuksen apteekin kanssa siitä, että lääkkeet toimitetaan kotiin ja teet myös palvelusopimuksen siivoojan, saunottajan ja ruokapalvelun kanssa.

Lisäksi teet hänen puolestaan verkkokauppaostot, hankit turvarannekkeen, ja olisi myös mukavaa, jos soittelisit hänelle välillä.

Parempi idea olisi, että maksaisimme verkoissa kaikki nämä. Nythän osa vanhuksista on lapsettomia, joilla yhteiskunta kuitenkin huolehtii näistä. Miksi laittaa vain osalle uusia 'veroja'?